37 vuotiaan naisen ajatuksia

Inhoan tätä ikää.

Vielä 35-vuotiaana oli jotenkin erilainen, nuorempi olo. Tuntu, että elämää olisi edessä vielä vaikka mihin. Saati sitten vaikka 32-vuotiaana, jolloin elin ihanaa elämää.

Nyt mietin miten aika on mennyt ihan silmänräpäyksessä. Mihin minun elämästä on mennyt vuosia? No, sairastinhan tässä välissä vakavan sairaudenkin ja koin paljon mullistuksia. Ehkä olen ollut henkisesti niin lukittuna niihin, etten ole huomannut, kuinka vuodet ovat juosseet ohitse.

hengissä olen, mutta minkälaisena? Parin vuoden aikana olen lihonut ihan kauheasti. Olen 164cm ja normaalipainoni ollut 60-64kg. Nyt painan 85kg. Lihominen lähti alulle eräästä lääkkeestä, jonka lopetin pian, mutta en ole saanut kiloja pois. Olen ollut vaikka millä dieetillä. Liikkunut olen tosin liian vähän se myönnettäköön, mutta minusta on ihmeellistä, että saan muutaman kilon pois käytännössä olemalla syömättä. Jos syön edes jotain ja järkevästi (ei herkkuja) niin vaaka näyttää heti seuraavana päivänä 2kg lisää. Masentavaa..

Iho on rutikuiva (olen atooppinen) mutta koskaan ei iho ole ollut näin kuiva. Rasvata saa aivan hulluna ja silti iho kuivaa. Päänahka hilseilee, hiukset ovat ohentuneet ja kasvavat huonosti. Otsaan on ilmestynyt ryppyjä. Kasvot ovat vanhentuneet hetkessä. Masentavaa. Jos olisi rahaa menisin jonnekin kauneusoperaatioon.

Usein väsynyt ja innoton olo. Masentaakin, johon nappailen rauhoittavia silloin tällöin. Seksi ei kiinnosta (puoliso on) oma olemus tuntuu epäseksikkäälle, eikä mieskään tunnu innostuvan enää niin kuin ennen. Siitäkin on paha mieli. Minua ei kohdella enää kuin silloin nuorempana, kaunottarena.

Kuukautiskierto menee ihmeellisesti niin, että joka kuukausi vuotopäivä alkaa kolme päivää aikaisemmin, kuin edellisessä kuussa. Noin on ollut jo kaksi vuotta. Mistäköhän johtuu? Gyne ei sanonut siihen mitään vaan kirjoitti e-pillereitä, joita en tosiaan halua syödä.

Tuntuu myös, että olen allergisoitunut kaikelle.

peilistä katsoo väsähtänyt, lihava, punakka/läikkä/ryppy-naamainen, ohuthiuksinen nainen, jonka ilme sanoo, että peli taitaa olla menetetty. kuvista voi katsella sitä entistä hehkeää naista.

Lapsia ei ole, eikä tule. Oma äiti vanhenee. Minua vanhempi mies vanhenee. Töissä en ole. Päivät nysvään kotona ja vieraannun maailmasta.

Apuaaaa!!!!

 

Elämä sinun iässäsi tuntui tosi kurjalta. Nyt noin 15 vuotta myöhemmin elän elämäni parasta aikaa.

Toivoa on aina.

En tiedä, missä menet lääkitystesi ja sairautesi kanssa, mutta monien oireiden perusteella pyydä lääkäriltäsi kilpirauhaskoe. Se ei ole kallis eikä vaikea, mutta voi olla takana niin kuukautisissa, ihon kuivuudessa kuin mielialassa. Varmaa se ei ole.

Ihan selvästi kaipaat säännöllisyyttä elämääsi ja jonkun kivan harrastuksen kodin ulkopuolelta liikunnan lisäksi. Ruokavalio kannattaa kunnostaa asiantuntijan kanssa. Jos ole lähes syömättä ja sitten syöt, niin pelkkä nesteiden saaminen elimistöön, nostaa painoa. Nesteitä tarvitaan, niitä on kehossasi liian vähän ja se on osasyy iho-ongelmiin.

Tärkeintä on, että opettelet rakastamaan itseäsi ja käsittelet ne ihmissuhdeongelmat, joita sinulle on elämäsi aikana kertynyt. Aloita siitä, että annat anteeksi itsellesi. Jos sinulla ei ole terapiasuhdetta, niin hanki sellainen. Terveyskeskuksessa on psykiatrisia sairaanhoitajia. Siitä voit lähteä liikkeelle.

Et tuonut esiin mitään sellaista, miksi sinun pitäisi olla masennuksen syövereissä. Sinulla on vielä aikaa vaikka mihin.

 

Kiitos empaattisesta ja viisaasta vastauksesta

Olen kait jotenkin pudonnut kelkasta. Itse tunnen, että tuon sairauden ja sen hoitojen aikana olin niin irti normaalista elämästä, että sen jälkeen on ollut vaikea sopeutua takaisin elämään. Mielessäni ainakin muistan ajan selkeästi ennen ja jälkeen tuon tapahtuman.

Olen yrittänyt aika paljon, etten roikkuisi tuossa kokemuksessa, mutta se oli niin (uhka hengen menettämisestä) kokonaisvaltaisen traaginen, että vaikea on enää ajatella mistään, kuten ennen tuota kokemusta. Nyt minulla ei ole lääkityksiä. Minulla on ollut hoitosuhde (masennuksen vuoksi, joka aiheutui tuosta kokemuksesta), mutta en kokenut sitä hyväksi. En myöskään koe tarvitsevani mitään mielialalääkitystä, kun oikeastaan en taida olla masentunut.

Se on jotain sellaista, kun oma ulkonäkö on muuttunut "tunnistamattomaksi". En ole enää perillä siitä, mikä on muotia (en tiedä oikein edes kiinnostaako). Vuosi pari sitten yritin laihduttaa ja katsella vaatteita kaupoissa, panostaa ulkonäköön ym. Mutta olen kait pikkuhiljaa luovuttanut, kun tuntuu, että huonommaksi vain koko ajan menee; hiukset huononee, iho huononee, paino ei lähde, mieliala menee alas, ei jaksa parisuhdettakaan piristää. Olen itsekin ajatellut tuota kilpirauhashommaa, kun kaikki oireet viittaisivat siihen. Mutta (yllättäin) en saa itseäni menemään lääkäriin. Peilistä näytän, kuin olisin pumpattu täyteen ilmaa, sellainen turvonnut.

Ennen olin eläväinen ja paljosta kiinnostunut. Nyt en jaksa oikein mitään. Kevään valokin vain ärsyttää. Muut ihmiset ärsyttää (eihän se heidän vika ole) tai siis ei kaikki vaan minua nuoremmat ja kauniimmat. En voi mitään sille, että tulen pahalle tuulelle kun näen parikymppisiä nättejä pimuja ja tunnen itseni ihan jätteeksi. En jaksa seurata aikaani. Ihmettelen ja paheksun monia nykyajan juttuja (kuten telkussa noita alastonohjelmia) Mietin, että ei ennen kyllä noin jne. Ilmeeni on yhä useammin; otsa kurtussa ja suu viivana. Äkisen. Purskahtelen itkuun. Siksi vain kun olen niin loppu. Mielestäni olen yrittänyt paljon, mutta mikään itsessäni ei parane vaan pahenee, enkä kestä katsoa tuota oksettavaa peilikuvaa tai kuunnella kiukkuista, narisevaa ääntäni.

 

Oireet viittaavat kilpirauhasen vajaatoimintaan. Diagnoosiin tarvitaan yksi verikoe.

 

Kyllä sulla on niin klassiset kilpparioireet kun vaan voi olla. Eli kuten edelliset mammat kehotti, tee se veritesti. Tilaa maanantaina heti aika. Siitä se elämä taas pikkuhiljaa alkaa. Toisaalta sinä olet siinä varhaisessa keski-iässä, jolloin ihmisessä tapahtuu ihan psyykkiselläkin tasolla paljon asioita. Jotkut sun pohdinnoistasi on seurausta siitä.

 

Kannattaa tarkistaa myös syömiset. Olipa syynä kilppari tai muu, ruokavalion muuttaminen kasvispohjaiseksi on aina hyväksi. Marjat, hedelmät ja kasvikset pääruuaksi, liha vähärasvaisena ja kalaa + reilu salaattiannos juomana rasvattomat maitotuotteet tai vesi. Juustot, levikkeet ja leikkeleet vähärasvaisina ja kohtuullisesti (niukasti) käytettyinä. Paino putoaa tasaisesti ja hitaasti, mutta pysyvästi. Dieeetit eivät tuo pysyvää muutosta, vaan niistä seuraa painon jojoilua. Terveellisellä ruokavaliolla ihokin on parempi.

Älä jää sisälle ihmettelemään, vaan hae itsellesi hoitoa ja lääkäri, joka ottaa sinut vakavasti. Ruokavalioonkin saat opastusta ravitsemusterapeutilta terveyskeskuksen kautta, lääkäri voi nataa lähetteen siihenkin. Ihosi paranee sitä mukaa, kuin muu terveys ja hyvinvointi, rasvat yms. eivät korjaa sitä, mikä tulee sisältä ravitsemuksen myötä. Ulkoile ja liiku, vaikka lähteminen tuntuisikin vaikealta. Ihminen on kokonaisuus ja voidakseen hyvin koko paketin osa-alueet tarvitsevat huomiota.

Kuka meistä huolehtisi, jos itse emme sitä tee?