Alusta aloittaminen viiskymppisenä

  • Viestiketjun aloittaja näinkö on
  • Ensimmäinen viesti
näinkö on
Mitä ajattelette, onko 50 v naisella vielä toivoa työttömänä aloittaa elämä alusta ja erota vai onko järjetön harkitsematon teko. Olo tuntuu turhautuneelta asua miehen kanssa joka vapaa-aikansa viettää baarissa ja tuntuu, että elämä menee hukkaan kun yhdessä asumiselta odottaisi jotain kumppanuuttakin.
 
-Witchie
Nykyisillä elinajan odotearvoilla olet käyttänyt elämästäsi jotakuinkin 60 prosenttia, josta ensimmäiset 20 vuotta meni lapsuuteen ja itsesi näköisen ihmisen luomistyöhön, seuraavat 20 vuotta meni elämää harjoitellessa ja kompuroidessa. Nyt sinulla on edessäsi eheät, laadukkaat ja täysipainoiset sekä henkisesti rikkaat 40 prosenttia elämästäsi.

Mitä kysyitkään taas? Onko toivoa vielä? Kannattaako enää ryhtyä mihinkään? Nyt viimein ei ole vain toivoa, vaan varmuutta, nyt viimein sinulla on kaikki mahdollisuudet.
 
ymmärrys
Tottakai voit aloittaa elämän vaikka 65v. Nykyään kun naiset pysyvät huolehtivat itsestään jaksetaan työelämässäkin pitempään. Itse harkitsen myös uudelleen koulutusta mutta alalta joka tukee entistä työkokemusta. Tsemppiä. Huono mies vie vaan mehut hyvältä UUDELTA ELÄMÄLTÄ--.
kun elätät vain itseäsi huomaat kuinka paljon jää rahaa pienistä tuloistakin, kun juoppo riesa on poissa.
 
eronnut onnellinen vapaa nainen
Olin avioliitossa 24 vuotta. Mieheni oli mustasukkainen narsisti, hankala luonne. Ei juonut, eikä tupakoinut, muiden silmissä kunnollinen ja ahkera. Minut ahdisti rakkaudellaan, että sairastuin fyysisesti että henkisesti hänen kanssaan. Kun viimein pääsin irti ja aloitin vapaan elämän en etsinyt uutta ihmissuhdetta kovin aktiivisesti.
Kuinkas sattuikaan, järjestyi uusi ihana miesystävä.
Molemmilla oma asunto, elämä ja vapaus sekä entisyys, lapset ja lapsenlapset.
Asumme melko lähekkäin ja aina kun aikaa on olemme yhdessä. Matkustelemmekin.
Autamme puolin ja toisin toisiamme. Hän ei ole jättänyt minua yksin sairauksieni kanssa vaan tukee ja auttaa paljonkin, käsistämme olemme molemmat ns. käteviä.
Vastapalveluna minä teen mitä osaan ja voin.
Meillä on samanlainen huumorintaju, olemme molemmat raittiita ja siistejä sekä ahkeria.
Ainoa negatiivinen asia, josta pientä skismaa syntyy: Hän ei hyväksy mitään mikä liittyy tanssiin. Uskovaisesta kodista on, sisarukset kuitenkin tanssivat.
Tuntenee alemmuudentunnetta, koska ei ole koskaan käynyt tansseissa eikä oppinut tanssimaan.
Minä entisenä tanssityttönä tanssinut paljonkin, kärsin kovasti tästä. Enenää pysty tanssimaan. En katso mitään tanssiohjelmiakaan.
Näin se elämä voi muuttua vielä yli viisikymppisenäkin.
 
been there, done that
Ikä on vain numeroita. Yllättävän kypsään ikään moni täällä vaikuttaa päässeen ennen itsenäistymistään tai edes sen harkitsemista.

Mieluiten vaikka yksin ja itsenäisenä, kuin huonossa suhteessa. Koskee yhtä lailla pari- kuin muitakin sosiaalisia suhteita.
 
no
Minä olen sitä mieltä, että hyvään suhteeseen voi päästä entisenkin kumppanin kanssa, jos sitä vain molemmat tahtoo. Usein vain joutuu niin paljon antamaan anteeksi ja nöyrtymään, että haluaa aloittaa tämän jonkun muun kanssa, ilman historian ongelmia.
Mutta mielestäni tähän väliin pitäisi mahtua se jakso, jolloin kasvetaan ja opetellaan ymmärtämään omat virheet ja aloittamaan sitten uudelleen uusilla taidoilla.
 
eräs peräs
Alkuperäinen kirjoittaja näinkö on:
Mitä ajattelette, onko 50 v naisella vielä toivoa työttömänä aloittaa elämä alusta ja erota vai onko järjetön harkitsematon teko. Olo tuntuu turhautuneelta asua miehen kanssa joka vapaa-aikansa viettää baarissa ja tuntuu, että elämä menee hukkaan kun yhdessä asumiselta odottaisi jotain kumppanuuttakin.
Nyt on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä mitä elämältäsi pohimmiltaan tahdot. Kun olet saanut itseltäsi vastauksen tähän kysymykseen voit alkaa laittaa elämääsi järjestykseen tämän mukaisesti.

Sinulla on vielä pitkälti elämää jota elää omien valintojesi mukaan, pysyt sitten nykyisessä liitossasi tai lähdet aloittamaan uutta itsenäistä elämää.

Pääasia että teet elämästäsi juuri sellaista kun haluat sen olevan
 
karismaako.
Taitaa aika harva kyetä tekemään elämästään juuri sellaisen kuin haluaa, ainakaan täysin. Mistä se sitten kiikastaa, niin suurin syy on kaiketi rohkeuden puute. Itsekkyyttäkin tarvitaan ja joskus kyynerpäitäkin. Kohtalollakin saatta olla sormensa pelissä, onnella ja niin eespäin.
Ei ole kovinkaan helppoa aina saada pienempiäkään asioita haluamalleen tasolle, saati sitten kokonaista elämää. Jos jostakin joutuu tinkimään, niin kanattaa miettiä mistä. Samoin mitä haluaa, mikä on mahdollista toteuttaa ja mikä on minusta itsestä kiinni.
 
pueblo
Voithan ottaa aikalisän suhteesta ja muuttaa tilapäisesti yhteisestä kodistanne pois. Anna sillä tavoin miehelle aikaa näyttää, että kykeenee pääsemään kuiville. Voit myös samalla jättää avioerohakemuksen (6 kk:n harkinta-aika) ja vetää sitten hakemuksen pois, jos näyttää siltä, että suhde onnistuukin.

Minä en sinun tilanteessasi viitsisi jatkaa kärsimistä ja sitä, että mies pilaa sinunkin elämäsi. Tietysti taloudellisesti joudut kärsimään ainakin aluksi takapakkia, mutta toisaalta onhan se helpotus päästä tuollaisesta tilanteesta eroon. Tsemppiä matkaan!
 
no
Minä en kehoita tekemään mitään radikaalia, koska en halua siitä vastuuta, että elämä muuttuisikin huonommaksi. Jokaisen on itse tehtävä ratkaisunsa ja ymmärrettävä miten siitä eteenpäin.
 
läheisriippuvaisesta itsenäiseksi
hei ap.. kyllä onnistuu mutta vaatii paljon myös jos olet nk. läheisriippuvainen niin kuin minä olin ennen eroani. Kun kaiken on toinen päättänyt määrännyt ja yhtäkkiä pitääkin ottaa vastuu kaikesta itse,tuntui että putosin syvään kaivoon ensin.
Ystävät nuo parisuhteessa olevat jättivät koska olin nyt uhka.
Voi hyvänen aika ei ole niiden miehet kiinnostaneet..

Monta uutta ystävää toki sain ja ihastumisen kautta ehkä lopullisesti itseni vedin uudelle tielle.
Jos löydät ihmisen mies tai naisystävän joka ollut samassa tilanteessa, hän pystyy ehkä parhaiten auttamaan alkuun varsinkin siinä pimeä kaivo vaiheessa.
Kannattaa katsella aluksi ihan helppoakin työtä jota voit aloittaa heti ja sen jälkeen vasta siirtyä nk. omia varsinaisia töitä hakemaan. Tämä kuitenkin auttaa takaisin perusrytmiin kun et ole enää työtön. Itse lähdin siivoojan duunista uudelle alulle vaikka koulutus oli ihan muuta. Mutta kun on päivä aika hommata työ joka alkaa huomenna niin siinä ei nirsoilla.
Ja suoraan sanottuna nautinkin siistijän työstä hyvin paljon sen itsenäisen luonteen vuoksi. Aloita siis ap. uusi elämäsi pienistä siirroista niistä kasvaa se leveä moottoritie..
 
näinkö on (ap.)
Olen miettinyt läheisriippuvuuttakin mutta myös sitä, että mies joutuu "heitteille" ja voiko jättää ja onko jossain vaiheessa jo myöhäistä jättää. Jos saan nyt minkä hyvänsä työn niin tänne jääminenkin tuntuu tukalalta ja jotenkin vaan mitta tuntuu täyttyneeltä ja missä raja "uhrata" enää tätä elämäänsä jos mitään muutosta ei tule tai ole näkyvissä. Mies on hoidon tarpeessa mutta ei sitä kykene ottamaan vastaan tai pysty enää (tai halua). Vai onko kituutettava näin ja autettava häntä jos tarvii ja yritettävä elää tässä omaa elämäänsä. Se ei vaan tälläisissä olosuhteissa ainakaan minulta tunnu onnistuvan vaan tulee jotenkin katkera olo.
 
Jokainen on vastuussa itsestään
Surullista kyllä aina ei voi auttaa toista, eikä sitä omaa elämäänsä kannattane uhrata. Mutta jos pystytte eroamaan sovussa niin, että puhevälit säilyvät, voit ehkä auttaa häntä jotenkin jatkossa, silti enää omaa elämääsi uhraamatta. Ikäänkuin etätöinä. Sen verran, mikä hyvältä tuntuu, mutta jatkossa oman rajasi pitäen. Et voi elää toisen elämää, ei kukaan elä sinunkaan elämääsi, mutta huolta voi toki silti pitää jollain tasolla. Ja hän sinun siinä olosi varassa selviäisi, eihän niitä ongelmia olisi kai sitten edes tullut, joten kyllä hänen ongelmansa ovat hänen itselleen aiheuttamiaan ja sinusta riippumattomia. Ja joskus selviää silläkin, että on pakko löytää omat jalat ja oma tuki itsestään, oppia uimaan veteen joutuessaan, hänenkin!
 
nbv
onhan sillä miehellä tukiryhmä, se baarin porukka. Otetaan kun muija häippäsi, kippistä vaan.
Eikä sitä tiedä, miten hänenkin elämänsä voi muuttua, kun kotona ei enää olekkaan himatuikkua, kaikkea avittamassa, on pakko ottaa vastuuta omasta elämästä.
Jos pystyt, kerro miehelle, että olet ajatellut siirtyä omaan asuntoon ja alat elää vapaan naisen elämää. Sekin voi tuoda muutoksia.
Mutta, jos miehellä on taipumusta väkivaltaan, älä kerro edeltäkäsin mitään.
 
peesaaja
Ei alkoholismista voi vetää toista kuiville. Ainoa, joka miehesi voi parantaa juomisesta on hän itse. Kyllä miehesi sen tietää syvällä sisimmässään. Juopon on helppoa syyllistää kaikkia muita (kurja lapsuus, huono työpaikka, nalkuttava vaimo, huono päivä, liian kylmä/kuuma sää... Tekosyitä, tekosyitä) ja sitä kautta lepyttää omaatuntoaan. Juopon on helppo lähteä juomaan siksi, että puoliso on tehnyt/sanonut/ollut tekemättä/ollut sanomatta jotakin. Silloin juoppo saa sen tekosyyn, joka oikeuttaa juomiseen ("Eihän sua viitsi katsella/kuunnella selvinpäin").

Ei sinulla ole vastuuta miehestäsi. Vastuu miehestäsi on hänellä itsellään (ellei sitten miestä ole julistettu holhouksen alaiseksi niin, että sinä olet se holhoaja!!!). Turhaan sinä tunnet huonoa omaatuntoa asiasta.

Moni huonoon suhteeseen jäävä kärsii huonosta itsetunnosta ja kärsii itse läheisriippuvuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että moni nainen kokee, että ansaitsee tämän kohtalon ja että ei kuitenkaan löydy parempaa kumppania kuin tämä nykyinen. Minä itsekin roikuin huonossa suhteessa lähes 20 vuotta, ennen kuin sain itsetuntoa niin paljon, että tiesin olevani arvokas eikä minua saa aliarvioida. Kun muutin ensimmäistä kertaa aikuisiälläni yksin, niin oli todella vapauttavaa ja helpottavaa olla yksin. Vaikka vastuu oli itsellä, niin myös vapautta oli. Ahdistus ja helpotus tulivat vuorotellen ennen kuin opin ymmärtämään tilannetta ja sain selvitettyä vuosien varrella mieleen kertyneet ikävät ajatukset pois.
 
nbv
olet oikeassa, alkoholisti löytää 1111, vaikka kerratenkin, syytä juoda, mutta tarvitsee vain yhden, lopettaakseen. Mikään tosiasia ei katoa, vaikka sitä kuinka yrittäisi viinalla hukuttaa.
 

Yhteistyössä