Qfy
Tämä kirjoitus on nyt todella minä-lähtöinen, mutta pakko selvitellä ajatuksia.. Olen vakaassa parisuhteessa, jossa kumppanini vastaa useimmiten, ehkä 90 % ajasta toiveitani siitä, minkälaisessa suhteessa haluan olla ja elää, mutta toisinaan hän saa minulle niin pahan mielen, etten tiedä mitä ajatella. Tiedostan, että kaikissa suhteissa ja ihmisissä on heikkoutensa ja huonot puolensa, tunnun tällä hetkellä vain olevan kyvytön ratkaisemaan onko tämä se ihminen, johon haluan sitoutua pitkällä aikavälillä ja jonka kanssa peräti perustaa perhettä jne. Koen helpoimmaksi eritellä hänen ominaisuuksiaan ranskalaisille viivoille, niin raadollista kuin se onkin.
Hyviä puolia miehessäni:
+ useimmiten kiltti ja hellä. Paijaa ja hoivaa, auttaa, kuuntelee, tukee. Kun olen sairaana ja migreenikohtauksessa, käy kaupassa ja laittaa ruokaa, pitää sylissä ja mittaa lämpöä, pitää huolta. Tukee minua arjessani, harrastuksistani ja opiskeluissani jne. Puhuu ja pussaa.
+ huumorintaju; loistavaa seuraa. Edelleen 4 vuoden jälkeen todella hauskat jutut, saa minut aina nauramaan ja piristää arkeani.
+ logiikka ja älykkyys. Ymmärtää niin minua, kuin maailmaa. Asioita ei tarvitse vääntää rautalangasta.
+ yhteiset asiat, arvot ja etiikka, ala, mielenkiinto. Yhteiset suunnittelmat ja toiveet tulevaisuudesta.
+ sielunkumppanuus, tunnemaailman yhtenevyys
+ hellyyttä, koskettelua, rakkautta, yhdessäoloa paljon, seksi on hyvää silloin kun sitä on
+ rehellisyys ja uskollisuus
+ pitää ystävistäni ja tulee heidän kanssaan erinomaisesti toimeen, sama minulla hänen ystäviensä suhteen
+ konfliktin jälkeen leppyy meistä nopeammin ja tulee hieromaan sovintoa
Sitten vähemmän miellyttäviä piirteitä:
- ei ole oikein oma-aloitteinen, käytännössä kaikki kotityöt minun vastuullani. Tekee kyllä apuna, jos pyydän (useamman kerran). Mutta miksi kaiken kuuluisi olla minun harteillani? Myöntää epätasa-arvoisen asetelman, mutta useimmiten löytyy jokin (teko?)syy kun pyydän häntä apuun esimerkiksi kodin huoltoon liittyvässä askareessa
- loukkaantuessaan tuppaa kostamaan kokemansa vääryyden, vaikka kyse olisikin väärinkäsityksestä. Tällöin puhuu alentavasti ja on ylimielinen, syy on aina muiden jne. Suuttuessaan muuttuu helposti vähän tunnekylmäksi
- sanoo tällöin monesti tosi pahasti ja näkee sen oikeutettuna, koska "itse ensin sanoit/teit/olit/ajattelit väärin". Lapsellinen syyttely em. tilanteissa
- ehdottomuus mielipiteissä, besserwisseriys, itsepäisyys
- roolipeli-addikti, kirjojen ja tulevien pelisuunnitelmien parissa kuluu tunteja päivässä. Kun en ole kotona, saattaa kulua jopa päiviä
- ei siis pidä aina lupauksiaan, etenkin kun kyse konkreettisista asioista (kodin hoito, pyörän korjaus jne)
- laiska ja "nukkuu liikaa". Saattaa herätä 12-15 aikaan päivällä, ja sitten kun seuraavana yönä pitäisi käydä nukkumaan 23 aikaan ja herätä luennolle kahdeksaksi, jättää luennon väliin jos ei ole saanut nukuttua. No ei tietenkään uni tule "ihmisten aikaan", kun on edellisen yön nukkunut yli puolen päivän.. Jos yön aikana on heräillyt / ei ole saanut nukuttua väh. 8 tuntia, nukkuu niin kauan, kun kokee olevansa pirteä. Vaikka menisi iltakuuteen asti. Suuttuu, kun asiasta yrittää keskustella. Nytkin vetelee taas hirsiä, kun joutui heräämään aamuseitsemältä muutamaksi tunniksi.
- kroonisesti työtön ja rahaton. Oma bisnes joskin tällä hetkellä kehitteillä.
- opiskelee. ...edelleen yli kolmikymppisenä
- ulkonäkö ja siistiytyminen. Parta jää ajamatta yhtenään ja kynnet pääsevät kasvamaan pitkiksi, usein kunnes kysyn asiasta. Pitkä tukanreuhka, jota EI saa tasoittaa. Samat vaatteet päällä viikkoja jne...
- romantiikka? Sain rakkauskirjeen joskus suhteemme alussa ja ilahduin tästä eleestä silmittömästi sittemmin on lupaillut kirjoittavansa joskus uuden, mutta toistaiseksi ei ole kuulunut. En kaipaa kalleita lahjoja tai matkoja, olisi vain todella mielekästä häneltäkin osoittaa teoin, että olen merkityksellinen. Itsekin tuntuu ilahtuvan omista muistamisistani.
Millaisia ajatuksia tällaiset ominaisuudet herättävät? En varsinaisesti tiedä mitä haen tällaisella avauksella, tarkoitus on kai vain jakaa ajatuksiani neutraalissa ja anonyymissä ympäristössä. Kumppanissani on mielestäni todella hyviä puolia, mutta myös sellaisia, joiden kanssa on välillä hankala kuvitella elävänsä vuosikymmeniä, ainakin niin, että oma mielenterveyteni säilyisi nykyisellään... Olen pohdiskellut jonkinlaista pariterapian mahdollisuutta, riitatilanteissa apuna voisi olla ulkopuolinen ihminen, jolta saisi riippumatonta palautetta ja ehkä apua myös siihenkin, että usein koen olevani alakynnessä niissäkin tilanteissa, jossa kumppanini on toiminut väärin minua kohtaan :/
Kävin hiljattain kahden vuoden ajan terapiassa narsistiäidin romahduttamaa itsetuntoa parsiakseni, nykyisellään en haluaisi, että kumppanini alistaa minua. Olen oppinut jo pitämään puoleni paremmin, mutta joskus olisi mukava tunne, että se minulle läheisin ja tärkein ihminen pitäisi MEIDÄN yhteistä hyvinvointiamme korkealla prioriteetilla, kuin omaa egoaan. Mutta toisaalta, kun tapasimme, sielujen sympatia ja yhteisymmärrys oli voimakkainta, mitä koskaan ikinä olen kokenut kenenkään toisen kanssa... Edellisen suhteeni aikana en olisi voinut kuvitella tällaista mahdolliseksi.
Ugh. Kirjoitan mobiililaitteella, joka unohtanee taas rivivälit, pahoittelut mahd. hankalalukuisuudesta ja myös pituudesta. Kiitos ja anteeksi.
Hyviä puolia miehessäni:
+ useimmiten kiltti ja hellä. Paijaa ja hoivaa, auttaa, kuuntelee, tukee. Kun olen sairaana ja migreenikohtauksessa, käy kaupassa ja laittaa ruokaa, pitää sylissä ja mittaa lämpöä, pitää huolta. Tukee minua arjessani, harrastuksistani ja opiskeluissani jne. Puhuu ja pussaa.
+ huumorintaju; loistavaa seuraa. Edelleen 4 vuoden jälkeen todella hauskat jutut, saa minut aina nauramaan ja piristää arkeani.
+ logiikka ja älykkyys. Ymmärtää niin minua, kuin maailmaa. Asioita ei tarvitse vääntää rautalangasta.
+ yhteiset asiat, arvot ja etiikka, ala, mielenkiinto. Yhteiset suunnittelmat ja toiveet tulevaisuudesta.
+ sielunkumppanuus, tunnemaailman yhtenevyys
+ hellyyttä, koskettelua, rakkautta, yhdessäoloa paljon, seksi on hyvää silloin kun sitä on
+ rehellisyys ja uskollisuus
+ pitää ystävistäni ja tulee heidän kanssaan erinomaisesti toimeen, sama minulla hänen ystäviensä suhteen
+ konfliktin jälkeen leppyy meistä nopeammin ja tulee hieromaan sovintoa
Sitten vähemmän miellyttäviä piirteitä:
- ei ole oikein oma-aloitteinen, käytännössä kaikki kotityöt minun vastuullani. Tekee kyllä apuna, jos pyydän (useamman kerran). Mutta miksi kaiken kuuluisi olla minun harteillani? Myöntää epätasa-arvoisen asetelman, mutta useimmiten löytyy jokin (teko?)syy kun pyydän häntä apuun esimerkiksi kodin huoltoon liittyvässä askareessa
- loukkaantuessaan tuppaa kostamaan kokemansa vääryyden, vaikka kyse olisikin väärinkäsityksestä. Tällöin puhuu alentavasti ja on ylimielinen, syy on aina muiden jne. Suuttuessaan muuttuu helposti vähän tunnekylmäksi
- sanoo tällöin monesti tosi pahasti ja näkee sen oikeutettuna, koska "itse ensin sanoit/teit/olit/ajattelit väärin". Lapsellinen syyttely em. tilanteissa
- ehdottomuus mielipiteissä, besserwisseriys, itsepäisyys
- roolipeli-addikti, kirjojen ja tulevien pelisuunnitelmien parissa kuluu tunteja päivässä. Kun en ole kotona, saattaa kulua jopa päiviä
- ei siis pidä aina lupauksiaan, etenkin kun kyse konkreettisista asioista (kodin hoito, pyörän korjaus jne)
- laiska ja "nukkuu liikaa". Saattaa herätä 12-15 aikaan päivällä, ja sitten kun seuraavana yönä pitäisi käydä nukkumaan 23 aikaan ja herätä luennolle kahdeksaksi, jättää luennon väliin jos ei ole saanut nukuttua. No ei tietenkään uni tule "ihmisten aikaan", kun on edellisen yön nukkunut yli puolen päivän.. Jos yön aikana on heräillyt / ei ole saanut nukuttua väh. 8 tuntia, nukkuu niin kauan, kun kokee olevansa pirteä. Vaikka menisi iltakuuteen asti. Suuttuu, kun asiasta yrittää keskustella. Nytkin vetelee taas hirsiä, kun joutui heräämään aamuseitsemältä muutamaksi tunniksi.
- kroonisesti työtön ja rahaton. Oma bisnes joskin tällä hetkellä kehitteillä.
- opiskelee. ...edelleen yli kolmikymppisenä
- ulkonäkö ja siistiytyminen. Parta jää ajamatta yhtenään ja kynnet pääsevät kasvamaan pitkiksi, usein kunnes kysyn asiasta. Pitkä tukanreuhka, jota EI saa tasoittaa. Samat vaatteet päällä viikkoja jne...
- romantiikka? Sain rakkauskirjeen joskus suhteemme alussa ja ilahduin tästä eleestä silmittömästi sittemmin on lupaillut kirjoittavansa joskus uuden, mutta toistaiseksi ei ole kuulunut. En kaipaa kalleita lahjoja tai matkoja, olisi vain todella mielekästä häneltäkin osoittaa teoin, että olen merkityksellinen. Itsekin tuntuu ilahtuvan omista muistamisistani.
Millaisia ajatuksia tällaiset ominaisuudet herättävät? En varsinaisesti tiedä mitä haen tällaisella avauksella, tarkoitus on kai vain jakaa ajatuksiani neutraalissa ja anonyymissä ympäristössä. Kumppanissani on mielestäni todella hyviä puolia, mutta myös sellaisia, joiden kanssa on välillä hankala kuvitella elävänsä vuosikymmeniä, ainakin niin, että oma mielenterveyteni säilyisi nykyisellään... Olen pohdiskellut jonkinlaista pariterapian mahdollisuutta, riitatilanteissa apuna voisi olla ulkopuolinen ihminen, jolta saisi riippumatonta palautetta ja ehkä apua myös siihenkin, että usein koen olevani alakynnessä niissäkin tilanteissa, jossa kumppanini on toiminut väärin minua kohtaan :/
Kävin hiljattain kahden vuoden ajan terapiassa narsistiäidin romahduttamaa itsetuntoa parsiakseni, nykyisellään en haluaisi, että kumppanini alistaa minua. Olen oppinut jo pitämään puoleni paremmin, mutta joskus olisi mukava tunne, että se minulle läheisin ja tärkein ihminen pitäisi MEIDÄN yhteistä hyvinvointiamme korkealla prioriteetilla, kuin omaa egoaan. Mutta toisaalta, kun tapasimme, sielujen sympatia ja yhteisymmärrys oli voimakkainta, mitä koskaan ikinä olen kokenut kenenkään toisen kanssa... Edellisen suhteeni aikana en olisi voinut kuvitella tällaista mahdolliseksi.
Ugh. Kirjoitan mobiililaitteella, joka unohtanee taas rivivälit, pahoittelut mahd. hankalalukuisuudesta ja myös pituudesta. Kiitos ja anteeksi.