Apua! - Naida vai nakata menemään tällainen mies? (Pitkä aloitus)

  • Viestiketjun aloittaja Qfy
  • Ensimmäinen viesti
Qfy
Tämä kirjoitus on nyt todella minä-lähtöinen, mutta pakko selvitellä ajatuksia.. Olen vakaassa parisuhteessa, jossa kumppanini vastaa useimmiten, ehkä 90 % ajasta toiveitani siitä, minkälaisessa suhteessa haluan olla ja elää, mutta toisinaan hän saa minulle niin pahan mielen, etten tiedä mitä ajatella. Tiedostan, että kaikissa suhteissa ja ihmisissä on heikkoutensa ja huonot puolensa, tunnun tällä hetkellä vain olevan kyvytön ratkaisemaan onko tämä se ihminen, johon haluan sitoutua pitkällä aikavälillä ja jonka kanssa peräti perustaa perhettä jne. Koen helpoimmaksi eritellä hänen ominaisuuksiaan ranskalaisille viivoille, niin raadollista kuin se onkin.

Hyviä puolia miehessäni:
+ useimmiten kiltti ja hellä. Paijaa ja hoivaa, auttaa, kuuntelee, tukee. Kun olen sairaana ja migreenikohtauksessa, käy kaupassa ja laittaa ruokaa, pitää sylissä ja mittaa lämpöä, pitää huolta. Tukee minua arjessani, harrastuksistani ja opiskeluissani jne. Puhuu ja pussaa.
+ huumorintaju; loistavaa seuraa. Edelleen 4 vuoden jälkeen todella hauskat jutut, saa minut aina nauramaan ja piristää arkeani.
+ logiikka ja älykkyys. Ymmärtää niin minua, kuin maailmaa. Asioita ei tarvitse vääntää rautalangasta.
+ yhteiset asiat, arvot ja etiikka, ala, mielenkiinto. Yhteiset suunnittelmat ja toiveet tulevaisuudesta.
+ sielunkumppanuus, tunnemaailman yhtenevyys
+ hellyyttä, koskettelua, rakkautta, yhdessäoloa paljon, seksi on hyvää silloin kun sitä on
+ rehellisyys ja uskollisuus
+ pitää ystävistäni ja tulee heidän kanssaan erinomaisesti toimeen, sama minulla hänen ystäviensä suhteen
+ konfliktin jälkeen leppyy meistä nopeammin ja tulee hieromaan sovintoa

Sitten vähemmän miellyttäviä piirteitä:
- ei ole oikein oma-aloitteinen, käytännössä kaikki kotityöt minun vastuullani. Tekee kyllä apuna, jos pyydän (useamman kerran). Mutta miksi kaiken kuuluisi olla minun harteillani? Myöntää epätasa-arvoisen asetelman, mutta useimmiten löytyy jokin (teko?)syy kun pyydän häntä apuun esimerkiksi kodin huoltoon liittyvässä askareessa
- loukkaantuessaan tuppaa kostamaan kokemansa vääryyden, vaikka kyse olisikin väärinkäsityksestä. Tällöin puhuu alentavasti ja on ylimielinen, syy on aina muiden jne. Suuttuessaan muuttuu helposti vähän tunnekylmäksi
- sanoo tällöin monesti tosi pahasti ja näkee sen oikeutettuna, koska "itse ensin sanoit/teit/olit/ajattelit väärin". Lapsellinen syyttely em. tilanteissa
- ehdottomuus mielipiteissä, besserwisseriys, itsepäisyys
- roolipeli-addikti, kirjojen ja tulevien pelisuunnitelmien parissa kuluu tunteja päivässä. Kun en ole kotona, saattaa kulua jopa päiviä
- ei siis pidä aina lupauksiaan, etenkin kun kyse konkreettisista asioista (kodin hoito, pyörän korjaus jne)
- laiska ja "nukkuu liikaa". Saattaa herätä 12-15 aikaan päivällä, ja sitten kun seuraavana yönä pitäisi käydä nukkumaan 23 aikaan ja herätä luennolle kahdeksaksi, jättää luennon väliin jos ei ole saanut nukuttua. No ei tietenkään uni tule "ihmisten aikaan", kun on edellisen yön nukkunut yli puolen päivän.. Jos yön aikana on heräillyt / ei ole saanut nukuttua väh. 8 tuntia, nukkuu niin kauan, kun kokee olevansa pirteä. Vaikka menisi iltakuuteen asti. Suuttuu, kun asiasta yrittää keskustella. Nytkin vetelee taas hirsiä, kun joutui heräämään aamuseitsemältä muutamaksi tunniksi.
- kroonisesti työtön ja rahaton. Oma bisnes joskin tällä hetkellä kehitteillä.
- opiskelee. ...edelleen yli kolmikymppisenä
- ulkonäkö ja siistiytyminen. Parta jää ajamatta yhtenään ja kynnet pääsevät kasvamaan pitkiksi, usein kunnes kysyn asiasta. Pitkä tukanreuhka, jota EI saa tasoittaa. Samat vaatteet päällä viikkoja jne...
- romantiikka? Sain rakkauskirjeen joskus suhteemme alussa ja ilahduin tästä eleestä silmittömästi :) sittemmin on lupaillut kirjoittavansa joskus uuden, mutta toistaiseksi ei ole kuulunut. En kaipaa kalleita lahjoja tai matkoja, olisi vain todella mielekästä häneltäkin osoittaa teoin, että olen merkityksellinen. Itsekin tuntuu ilahtuvan omista muistamisistani.

Millaisia ajatuksia tällaiset ominaisuudet herättävät? En varsinaisesti tiedä mitä haen tällaisella avauksella, tarkoitus on kai vain jakaa ajatuksiani neutraalissa ja anonyymissä ympäristössä. Kumppanissani on mielestäni todella hyviä puolia, mutta myös sellaisia, joiden kanssa on välillä hankala kuvitella elävänsä vuosikymmeniä, ainakin niin, että oma mielenterveyteni säilyisi nykyisellään... Olen pohdiskellut jonkinlaista pariterapian mahdollisuutta, riitatilanteissa apuna voisi olla ulkopuolinen ihminen, jolta saisi riippumatonta palautetta ja ehkä apua myös siihenkin, että usein koen olevani alakynnessä niissäkin tilanteissa, jossa kumppanini on toiminut väärin minua kohtaan :/

Kävin hiljattain kahden vuoden ajan terapiassa narsistiäidin romahduttamaa itsetuntoa parsiakseni, nykyisellään en haluaisi, että kumppanini alistaa minua. Olen oppinut jo pitämään puoleni paremmin, mutta joskus olisi mukava tunne, että se minulle läheisin ja tärkein ihminen pitäisi MEIDÄN yhteistä hyvinvointiamme korkealla prioriteetilla, kuin omaa egoaan. Mutta toisaalta, kun tapasimme, sielujen sympatia ja yhteisymmärrys oli voimakkainta, mitä koskaan ikinä olen kokenut kenenkään toisen kanssa... Edellisen suhteeni aikana en olisi voinut kuvitella tällaista mahdolliseksi.

Ugh. Kirjoitan mobiililaitteella, joka unohtanee taas rivivälit, pahoittelut mahd. hankalalukuisuudesta ja myös pituudesta. Kiitos ja anteeksi.
 
eos spekseistä
En taatusti laita ruksia kumpaankaan ruutuun. Valinta on yksinomaan sinun käsissäsi ei ellit-kirjoittajien.

Luulin, että tällä palstalla pitkään kirjoittanut elli on taas pulassa miesasioidensa kanssa.
Huokaisin helpotuksesta kun kyseessä olikin eri henkilö. Minulla ei ole ollut miesongelmia vuosikymmeniin. Kun elää yksin niin elämä on tasaista ja selkeää.

Miehesi on oppinut liian hyvälle. Sellainen Uuno Turhapuro tapaus tuntuu olevan.
Nykyajan miehet ovat outoja sotkuisine partoineen.

Vaikutat reippaalta naiselta. Osaat pitää puolesi. Kun olet saanut äitisuhteesi mallilleen aloit työstää miessuhdettasi.

Ei ihmisiä voi muuttaa vain itseään. Keskity vain omaan elämääsi. Anna muiden olla sellaisia kuin ovat. Luin tuon tyylisen ohjeen vähän aikaa sitten ammattiauttajan palstalta. Minusta se oli laatuunkäypä ohje. Ihan turhaan kuluttaa energiaa toisten ihmisten muovaamiseen.

Miesmakuni on muuttunut vuosien myötä. Jos jostain syystä pitäisi hommata miesseuraa kai
lähtisin merta edemmäs kalaan. Olisi mielenkiintoista seurustella ulkomaalaisen kanssa. Nämä suomalaiset miehet ovat melko samanlaista sakkia. Kun yhden on oppinut tuntemaan niin miksi enää vaivautuisin saman asian kertaamiseen.
 
Qfy
En taatusti laita ruksia kumpaankaan ruutuun. Valinta on yksinomaan sinun käsissäsi ei ellit-kirjoittajien.

Luulin, että tällä palstalla pitkään kirjoittanut elli on taas pulassa miesasioidensa kanssa.
Huokaisin helpotuksesta kun kyseessä olikin eri henkilö. Minulla ei ole ollut miesongelmia vuosikymmeniin. Kun elää yksin niin elämä on tasaista ja selkeää.

Miehesi on oppinut liian hyvälle. Sellainen Uuno Turhapuro tapaus tuntuu olevan.
Nykyajan miehet ovat outoja sotkuisine partoineen.

Vaikutat reippaalta naiselta. Osaat pitää puolesi. Kun olet saanut äitisuhteesi mallilleen aloit työstää miessuhdettasi.

Ei ihmisiä voi muuttaa vain itseään. Keskity vain omaan elämääsi. Anna muiden olla sellaisia kuin ovat. Luin tuon tyylisen ohjeen vähän aikaa sitten ammattiauttajan palstalta. Minusta se oli laatuunkäypä ohje. Ihan turhaan kuluttaa energiaa toisten ihmisten muovaamiseen.

Miesmakuni on muuttunut vuosien myötä. Jos jostain syystä pitäisi hommata miesseuraa kai
lähtisin merta edemmäs kalaan. Olisi mielenkiintoista seurustella ulkomaalaisen kanssa. Nämä suomalaiset miehet ovat melko samanlaista sakkia. Kun yhden on oppinut tuntemaan niin miksi enää vaivautuisin saman asian kertaamiseen.
Kiitos asiallisesta viestistä :) kyselyn liitin viestiin mukaan lähinnä kieliposkeisena impulssina - en koe itseäni enää niin vaikutusalttiina, että vaikka tulokset olisivat 100 % miehen lemppaamisen puolella, niin kuitenkaan tekisin. Lähinnä se olisi vain selkeästi keskustelun paikka, neuvoja ja mielipiteitähän tässä haettiin, ei toista ihmistä tekemään ratkaisua puolestani.

Mielestäni tuo neuvo on erinomainen, mitä sanot, että olisi hyvä keskittyä omaan itseensä ja elämäänsä toisen ruotimisen ja tarkkailun sijaan. Toivon, että ikä tekisi tämän suhteen kohdallani tehtävänsä, sitähän monesti sanotaan, että vanhempana sitä alkaa katsoa läpi sormien lähimmäistensä "huonoja" puolia, eikä enää koita muuttaa kumppaniaan itsensä kaltaiseksi jne. Ehdottomasti koenkin, että erilaisuutemme on rikkaus, joskus vain arjen toivoisi sujuvan mutkattomammin.

Onneksi tässä ei ole mitään kriisiä päällä, oikein mukavaa eloa tässä vietellään nytkin. Ehkä sitä nyt juuri pohtiikin pitkän aikavälin asioita objektiivisesti, kun voi rauhassa punnita että mitä sitä oikein haluaakaan suhteelta ja sen toiselta osapuolelta.
 
Viimeksi muokattu:
Varovainen
Huonot puolet lukiessaan tuli tunne,että tapaus on kuin ex-mieheni, jonka luokittelen lähes narsistiseksi. Siksi hän on nyt entinen.Aina vaan enemmän vuosien kuluessa sain syitä niskoilleni ilman syytä ym...sitten tuli jossain vaiheessa käsiksi käyminen kun hiukan yritin itseäni puolustaa asioiden kanssa.Ole varovainen tässä suhteessa ja katsele ympärillesi. Ei hän ainoa mies ole.
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Kiitos asiallisesta viestistä :) kyselyn liitin viestiin mukaan lähinnä kieliposkeisena impulssina - en koe itseäni enää niin vaikutusalttiina, että vaikka tulokset olisivat 100 % miehen lemppaamisen puolella, niin kuitenkaan tekisin. Lähinnä se olisi vain selkeästi keskustelun paikka, neuvoja ja mielipiteitähän tässä haettiin, ei toista ihmistä tekemään ratkaisua puolestani.

Mielestäni tuo neuvo on erinomainen, mitä sanot, että olisi hyvä keskittyä omaan itseensä ja elämäänsä toisen ruotimisen ja tarkkailun sijaan. Toivon, että ikä tekisi tämän suhteen kohdallani tehtävänsä, sitähän monesti sanotaan, että vanhempana sitä alkaa katsoa läpi sormien lähimmäistensä "huonoja" puolia, eikä enää koita muuttaa kumppaniaan itsensä kaltaiseksi jne. Ehdottomasti koenkin, että erilaisuutemme on rikkaus, joskus vain arjen toivoisi sujuvan mutkattomammin.

Onneksi tässä ei ole mitään kriisiä päällä, oikein mukavaa eloa tässä vietellään nytkin. Ehkä sitä nyt juuri pohtiikin pitkän aikavälin asioita objektiivisesti, kun voi rauhassa punnita että mitä sitä oikein haluaakaan suhteelta ja sen toiselta osapuolelta.
Tavoitteletko täydellisyyttä vai tyydytkö yleensä vähempään? Täydellisyys on illuusio, josta on hyvä kasvaa pois, kaikissa on vikansa. Oletko helposti tyytymätön jos toiset eivät vastaa odotuksiasi, vai voitko hyväksyä toiset sellaisina kuin he ovat? Miksi heidän tulisi vastata tarpeitasi, se oli äitisi tehtävä silloin kun olit pikkuvauva. Vain itseäsi ja asenteitasi voit muuttaa, toisilla on oikeus olla sitä mitä ovat. Eli joko hyväksyt miehen vikoineen, tai vaihdat toiseen. Jos mies ei itse ole kiinnostunut muuttumaan enemmän mieleisiksesi, niin hän ei muutu. Elätkö enemmän toisten kuin omaa elämääsi, siis että kiinnität liikaa huomiota toisiin itsesi unohtaen?

Narsistin lapsilla on taipumusta elää enemmän toisten elämää kuin omaa. He kiinnittävät paljon huomiota toisten tapaan olla, sensijaan että keskittyisivät omiin ajatuksiin ja tekemisiin. Heidät on kasvatettu keskittymään narsistivanhemman elämään, heidän tulisi oppia elämään enemmän omaa elämäänsä. Narsistiäidillesi sinua ei ollut olemassa omana yksilönä, lakkaa kohtelemasta itseäsi samoin. Keskity itseesi ja lakkaa miettimästä miestäsi. Keskity siihen mikä saa sinut voimaan hyvin, arvosta sitä mitä sinulla on, naura, pidä hauskaa, opi tuntemaan itsesi ja pitämään itsestäsi, hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Senjälkeen ei sinulla ole enää halua tai kiinnostusta muuttaa muita. Elä ja anna toisten elää, keskity enemmän omiin ajatuksiin ja tekemisiin. Olet itse oman onnesi seppä.
 
Viimeksi muokattu:
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Huonot puolet lukiessaan tuli tunne,että tapaus on kuin ex-mieheni, jonka luokittelen lähes narsistiseksi. Siksi hän on nyt entinen.Aina vaan enemmän vuosien kuluessa sain syitä niskoilleni ilman syytä ym...sitten tuli jossain vaiheessa käsiksi käyminen kun hiukan yritin itseäni puolustaa asioiden kanssa.Ole varovainen tässä suhteessa ja katsele ympärillesi. Ei hän ainoa mies ole.
Mulle tuli sama mieleen vikoja lukiessa. Käsitys vahvistui kuin luin että ap:n äiti on narsisti.
 
Viimeksi muokattu:
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Vielä lisää. Voisitko ap laittaa itsestäsi yhtä pitkän ja yksityiskohtaisen listan kuin miehestäsi. Et kerro itsestäsi juuri mitään. Parisuhde on kahden kauppa, aloitteessasi ainakin keskityt kertomaan lähinnä miehestäsi, missä sinä?
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Jos muodostan oman mielipiteen miehestäsi aloitteesi perusteella, niin mies on tosi mustavalkoinen. Kun luin tekstin alun, niin ajattelin että tuossapa täydellinen mies. Kun luin loppuosan, niin ajattelin että mies on ihan mahdoton, kuin tuollaisen kanssa voi elää? Eli joko sinä koet hänet mustavalkoisena tai että mies on tosi kaksinaamainen. Miten nuo kaksi kuvaa voi oikeasti yhdistyä samassa henkilössä? Unohdatko miehen huonot puolet kun on hyvä periodi? Ja uhohdatko hyvät puolet kun on huono hetki? Kauheeta vuoristorataa taitaa elämä olla tuollaisen kanssa? Sitäkö haluat, tuttua ja "turvallista"? Sitä mitä kotona oli?
 
älähätiköi
Älä ainakaan sitoudu enempää (hanki yhteistä asuntolainaa, asuntoa tai mene naimisiin) ennen kuin tiedät ihan varmasti.

Ensin hämmensi, kun puhut niin täydellisesti miehestä. Ei mitään vikaa.
Sitten kerroit isosta lapsesta ja elätistä. Olet äidin roolissa, kun komennat ja paapot miestä.
Samalla tulee tunne, että valehtelet, kun puhut yhteisistä arvoista. Sinun arvosi on, että kodista huolehditaan yhdessä ja tasa-arvoisesti, mutta miehen arvo on antaa kotipiian eli sinun hoitaa asiat.

Väistämättä tulee mieleen, että miehessä on narsismia. Hän aluksi jaksoi yrittää, kirjoitti jopa kirjeen. Nyt sinun pitäisi arvata hänen toiveensa ja toteuttaa niistä jokainen. Kun olet saanut elämäsi ison kiven vyörytettyä (käynyt terapiassa äitisi narsismin takia), niin huomaat toisenkin lohkareen. Mies ei halua kanssasi tasa-arvoa, sinä olet hänelle palvelija.

Oletko teidän yhdessäolonne aikana ollut yötä pois kotoa? Tai yötä myöten tyttöporukassa? Miten mies reagoi? Oliko hän kenties mustasukkainen vai oliko ennakkoreaktio niin paha, ettei ilta naisten kesken enää kiinnostanutkaan sinua?

Olet ehkä niin tottunut palvelemaan äitiäsi, ettet enää tiedä, mitä haluat, paitsi sopua hinnalla millä hyvänsä.

Onko mies muuttunut teidän yhteisten vuosienne aikana? Onko hän kenties masentunut? En nyt tarkoita sitä, että jokainen haluaa alussa tehdä hyvän vaikutuksen.

Haluatko sinä todella tuon ison lapsen vai olisiko sinulle mies jossain?
 
en voisi
Minä luulin ensin että kyseessä on nuori pariskunta, ajattelin että ehkä tuo on vielä normaalia parikymppisen epäkypsää käytöstä, kun ei auta kotitöissä tai nukkuu iltapäivään asti.

Mutta sitten kirjoitat, että hän on kolmikymppinen... Kroonisesti työtön ja rahaton, opiskelee (silloin kun ei nuku koko päivää), ei auta kotitöissä, pelaa roolipelejä jopa päiväkausia, kulkee samoissa vaatteissa viikkoja... Ei kuulosta ihan aikuiselta mieheltä.

Itse muutin yhteen mieheni kanssa kun olimme molemmat 25-vuotiaita (10 vuotta sitten), joitakin epäkypsiä tapoja miehellä oli vielä silloin mutta kyllä ne jo kolmekymppisenä olivat karisseet. Ja tuolloin 25-vuotiaana hänellä oli jo vakituinen työpaikka.

Kukin toki punnitsee hyviä ja huonoja puolia kuten tahtoo, mutta itse en voisi olla laiskan ja "kroonisesti työttömän" miehen kanssa. Saati sitten likaisen, minkälaiseksi tulkitsen tämän ap:n miehen jos kynnen leikkuu, parranajo ja vaatteiden vaihto on jotain mitä tehdään noin kaksi kertaa vuodessa.
 
Plus-miinus-nolla
Plus- ja miinusominaisuudet tuntuvat monessa kohdassa kumoavan toisensa. Ensiksi kerrot plus-puolella miehesi hyvästä ominaisuudesta, mutta sitten kumoat saman asian miinuslistalla. Tässä otteita listastasi:

”+ useimmiten kiltti ja hellä. Paijaa ja hoivaa, auttaa, kuuntelee, tukee. Kun olen sairaana ja migreenikohtauksessa, käy kaupassa ja laittaa ruokaa, pitää sylissä ja mittaa lämpöä, pitää huolta. Tukee minua arjessani, harrastuksistani ja opiskeluissani jne. Puhuu ja pussaa.
- ei ole oikein oma-aloitteinen, käytännössä kaikki kotityöt minun vastuullani. Tekee kyllä apuna, jos pyydän (useamman kerran). Mutta miksi kaiken kuuluisi olla minun harteillani”?

”+ huumorintaju; loistavaa seuraa. Edelleen 4 vuoden jälkeen todella hauskat jutut, saa minut aina nauramaan ja piristää arkeani.

+ logiikka ja älykkyys. Ymmärtää niin minua, kuin maailmaa. Asioita ei tarvitse vääntää rautalangasta.

- ehdottomuus mielipiteissä, besserwisseriys, itsepäisyys”

+ yhteiset asiat, arvot ja etiikka, ala, mielenkiinto. Yhteiset suunnittelmat ja toiveet tulevaisuudesta.
+ sielunkumppanuus, tunnemaailman yhtenevyys

- roolipeli-addikti,
- laiska ja "nukkuu liikaa".
- kroonisesti työtön ja rahaton.
- opiskelee. ...edelleen yli kolmikymppisenä
- ulkonäkö ja siistiytyminen”.


”+ hellyyttä, koskettelua, rakkautta, yhdessäoloa paljon, seksi on hyvää silloin kun sitä on
- romantiikka? Sain rakkauskirjeen joskus suhteemme alussa ja ilahduin tästä eleestä silmittömästi
sittemmin on lupaillut kirjoittavansa joskus uuden, mutta toistaiseksi ei ole kuulunut”.


”+ konfliktin jälkeen leppyy meistä nopeammin ja tulee hieromaan sovintoa
- loukkaantuessaan tuppaa kostamaan kokemansa vääryyden, vaikka kyse olisikin väärinkäsityksestä.
- sanoo tällöin monesti tosi pahasti ja näkee sen oikeutettuna”.


Minulle tästä tulee lähinnä mieleen, että meistä kukaan ei ole täydellinen ja joskus jokainen näyttää lähimmäiselleen parhaat puolensa ja joskus huonoimmat ominaisuutensa. En saa tämän listan perusteella miehestäsi mitenkään huonoa kuvaa, ellei tuota hygieniapuolta oteta huomioon.
 
Amalfico
Parhaan neuvon olet jo täältä saanutkin: toista ei voi muuttaa. Vaikuttaa siltä että kovasti yrität näin tehdä.

Kerrot että teillä on paljon hellyyttä, koskettelua ja rakkautta. Sinulla on sielunkumppani joka on älykäs, huumorintajuinen, rehellinen ja uskollinen. Upeita ominaisuuksia! Keskity nauttimaan niistä sen sijaan että yrität muuttaa puolisoasi mieleiseksesi. Arvosteleeko puolisosi sinun ulkonäköasi, ajankäyttöäsi tai harrastuksiasi kuten sinä teet?

Sinulla voi olla tietty standardi esim. kodin siisteyden suhteen kun taas puolisollasi se voi olla hyvinkin erilainen. Sinun mallisi ei siti ole oikea. Riitelystä kerrot vain hänen huonot puolensa, osaatko itse riidellä aina rakentavasti ja toista loukkaamatta? Ainakin hän on se joka tekee ensin sovintoa, joka on hieno piirre sekin.

Kannataa katsoa enemmin peiliin ja miettiä miten muuttaa omaa ajatusmaailmaa ja käytöstä kun listata toisen huonoja puolia.

Jokainen on oman onnensa seppä.
 
eos spekseistä
Kiitos asiallisesta viestistä :) kyselyn liitin viestiin mukaan lähinnä kieliposkeisena impulssina - en koe itseäni enää niin vaikutusalttiina, että vaikka tulokset olisivat 100 % miehen lemppaamisen puolella, niin kuitenkaan tekisin. Lähinnä se olisi vain selkeästi keskustelun paikka, neuvoja ja mielipiteitähän tässä haettiin, ei toista ihmistä tekemään ratkaisua puolestani.

Mielestäni tuo neuvo on erinomainen, mitä sanot, että olisi hyvä keskittyä omaan itseensä ja elämäänsä toisen ruotimisen ja tarkkailun sijaan. Toivon, että ikä tekisi tämän suhteen kohdallani tehtävänsä, sitähän monesti sanotaan, että vanhempana sitä alkaa katsoa läpi sormien lähimmäistensä "huonoja" puolia, eikä enää koita muuttaa kumppaniaan itsensä kaltaiseksi jne. Ehdottomasti koenkin, että erilaisuutemme on rikkaus, joskus vain arjen toivoisi sujuvan mutkattomammin.

Onneksi tässä ei ole mitään kriisiä päällä, oikein mukavaa eloa tässä vietellään nytkin. Ehkä sitä nyt juuri pohtiikin pitkän aikavälin asioita objektiivisesti, kun voi rauhassa punnita että mitä sitä oikein haluaakaan suhteelta ja sen toiselta osapuolelta.
Kiitos itsellesi. Kuten jo kehuin vaikuvat tasapainoiselta tyypiltä.
Minäkin yleensä kirjoitan elleissä kieli poskessa löysin rantein. En ikinä ole ottanut elämääni turhan vakavasti vaikka syytä olisi ollut.

Pitkässä avioliitossani taatusti tein paljon virheitä. Ei sitoutuessaan osaa kuvitella mitä elämä tuo tullessaan.

Olen tänään keskustellut monen henkilön kanssa yt-asioista. Neuvottelut ovat venyneet yli aikarajojen eikä valmista näytä tulevan.

Tavallaan kiitän menneitä vaikeita vuosia. Opin mahdottomassa avioliitossani kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä. Katsoin jutun viimeiseen tappiin. Samaa luonteenlaatua vaaditaan valtion leivissä.
Sanoinkin äsken, että mitä järkeä valtion on laittaa ihmisiä pihalle ja sitten valtio hoitaa jälkipyykin.
Hölmöläisiä asuu tässä maassa harvinaisen paljon.

Parisuhde on mukava elämäntapa ja en millään olisi siitä luopunut. Mutta ajanoloon olen myös viehättynyt yksinelämiseen. Tämä elämäntapa on niin autuaallisen yksinkertainen ja helppo.
Viihdyn nahoissani. En osaa kuvitella millainen iltani olisi, jos mieheni olisi pysynyt kotona.
Mistä keskustelisimme ja mitä tekisimme. Ehkä niistä Sysmän naurulokeista, joille kävi kalpaten.
Olen aina ollut lokkien ihailija. Noissa linnuissa on paljon samanlaisia luonteenpiirteitä kuin minussa. Rasittavia rääkyjiä, mutta kuitenkin hassuja ja täynnä elämää. Kun lapset ovat oppineet lentämään osaavat olla myös hiljaa ja käydä lepuuttamassa jalkojaan taloni katolla. Eilen yhden lokin varjo osuin parvelasiini. Ilahduin. Eivät kaikki ole vielä lähteneet muuttomatkalle.
Toinen pariskunta teki hienon ilmalennon kattojen yllä.
 
Viimeksi muokattu:
Kysymys
Mitä tarkoittaa "kroonisesti työtön ja rahaton"? Kuinka kauan tätä on jo jatkunut? Jos vasta vähän aikaa eli noin vuosi; tämä on ymmärrettävää, sillä töitten saanti on vaikeaa tänä aikana. Mutta jos useita vuosia, ei hyvältä vaikuta.

Itse en työtöntä, laiskaa ja ikuista opiskelijaa katselisi. Kaverina joo, mutta ei mitään sen vakavempaa. :)
 
QFY
Huonot puolet lukiessaan tuli tunne,että tapaus on kuin ex-mieheni, jonka luokittelen lähes narsistiseksi. Siksi hän on nyt entinen.Aina vaan enemmän vuosien kuluessa sain syitä niskoilleni ilman syytä ym...sitten tuli jossain vaiheessa käsiksi käyminen kun hiukan yritin itseäni puolustaa asioiden kanssa.Ole varovainen tässä suhteessa ja katsele ympärillesi. Ei hän ainoa mies ole.
Tunnistan, että miehessä on jotain narsistisia ominaisuuksia, mutta eikö meissä kaikissa ole. Toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Mies on pasifisti, eikä koskaan ole osoittanut väkivaltaisuuden merkkejä – tästä asiasta onneksi voin mennä takuuseen. Hienoa kuitenkin, että itse pääsit eroon huonosta suhteesta :)


Tavoitteletko täydellisyyttä vai tyydytkö yleensä vähempään? Täydellisyys on illuusio, josta on hyvä kasvaa pois, kaikissa on vikansa. Oletko helposti tyytymätön jos toiset eivät vastaa odotuksiasi, vai voitko hyväksyä toiset sellaisina kuin he ovat? Miksi heidän tulisi vastata tarpeitasi, se oli äitisi tehtävä silloin kun olit pikkuvauva. Vain itseäsi ja asenteitasi voit muuttaa, toisilla on oikeus olla sitä mitä ovat. Eli joko hyväksyt miehen vikoineen, tai vaihdat toiseen. Jos mies ei itse ole kiinnostunut muuttumaan enemmän mieleisiksesi, niin hän ei muutu. Elätkö enemmän toisten kuin omaa elämääsi, siis että kiinnität liikaa huomiota toisiin itsesi unohtaen?

Narsistin lapsilla on taipumusta elää enemmän toisten elämää kuin omaa. He kiinnittävät paljon huomiota toisten tapaan olla, sensijaan että keskittyisivät omiin ajatuksiin ja tekemisiin. Heidät on kasvatettu keskittymään narsistivanhemman elämään, heidän tulisi oppia elämään enemmän omaa elämäänsä. Narsistiäidillesi sinua ei ollut olemassa omana yksilönä, lakkaa kohtelemasta itseäsi samoin. Keskity itseesi ja lakkaa miettimästä miestäsi. Keskity siihen mikä saa sinut voimaan hyvin, arvosta sitä mitä sinulla on, naura, pidä hauskaa, opi tuntemaan itsesi ja pitämään itsestäsi, hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Senjälkeen ei sinulla ole enää halua tai kiinnostusta muuttaa muita. Elä ja anna toisten elää, keskity enemmän omiin ajatuksiin ja tekemisiin. Olet itse oman onnesi seppä.
Hyviä pointteja. Minulla oli nuorempana ongelmia perfektionismin kanssa, mutta eritoten terapian myötä katsoisin, että olen liiallisesta täydellisyydentavoittelusta päässyt tai ainakin hiljalleen eroon. Tiedostan kyllä tuon, että odotan kumppanilta paljon. Muissa ihmissuhteissa olen sallivampi, en esimerkiksi kokoa listoja, joiden kohdista esimerkiksi jokin tietty raja tulee täyttyä, jotta ystävyydelle on mahdollisuuksia jne. Ja juuri nämä esittelemäsi vaihtoehdot ovat ne ainoat, joko hyväksyn mieheni sellaisenaan tai vaihdan toiseen. Tällä hetkellä jälkimmäinen vaihtoehto ei ole suunnitteilla, joten minun on tehtävä töitä itseni kanssa, että lakkaan paitsi odottamasta kuuta taivaalta, myös keskityn enemmän itseeni ja omaan elämääni. Kiitos ajatuksia herättävästä vastauksesta!


Vielä lisää. Voisitko ap laittaa itsestäsi yhtä pitkän ja yksityiskohtaisen listan kuin miehestäsi. Et kerro itsestäsi juuri mitään. Parisuhde on kahden kauppa, aloitteessasi ainakin keskityt kertomaan lähinnä miehestäsi, missä sinä?
Odotinkin, että joku tulee tiedustelemaan omia hyviä ja huonoja puoliani sekä sitä, mitä itse pystyn antamaan suhteeseen :) Pohdiskelinkin tällaisen listan tekoa vertailun vuoksi, mutta tulin siihen tulokseen, että viestini megalomaaminen pituus karkottaa todennäköisesti nytkin lukijoita, myöskään se ei mielestäni tässä tilanteessa ole tarpeellinen. Minä olen kaukana täydellisestä: sanoisin olevani hyvin tietoinen omista heikkouksistani, mutta nykyisellään myös vahvuuksistani. Mutta kun viestini yksi tarkoitus oli hakea anonyymisti ulkopuolisen mielipiteitä siihen, onko tällaisilla ominaisuuksilla varustettu mies ylipäätäänsä aviomiesmateriaalia (ikään kuin siltä varalta, että en kykenisi itse näkemään, kuinka selvä peli on kyseessä, vrt. väkivaltaisessa parisuhteessa elävä kumppani, joka ei vain ymmärrä jättää puolisoaan), niin tuoko tähän lisäarvoa omien ominaisuuksien kaavamainen luettelu? Toki voin tällaisen listan rustata, jos se auttaisi :)
 
Viimeksi muokattu:
QFY
Jos muodostan oman mielipiteen miehestäsi aloitteesi perusteella, niin mies on tosi mustavalkoinen. Kun luin tekstin alun, niin ajattelin että tuossapa täydellinen mies. Kun luin loppuosan, niin ajattelin että mies on ihan mahdoton, kuin tuollaisen kanssa voi elää? Eli joko sinä koet hänet mustavalkoisena tai että mies on tosi kaksinaamainen. Miten nuo kaksi kuvaa voi oikeasti yhdistyä samassa henkilössä? Unohdatko miehen huonot puolet kun on hyvä periodi? Ja uhohdatko hyvät puolet kun on huono hetki? Kauheeta vuoristorataa taitaa elämä olla tuollaisen kanssa? Sitäkö haluat, tuttua ja "turvallista"? Sitä mitä kotona oli?
Nimenomaan tässä se ongelma mielestäni piileekiin! Kun noiden hyvien ominaisuuksien osalta mies on mielestäni sangen ihanteellinen, useat noista negatiivisemmista puolista ikään kuin tasaavat kokonaisuutta harmillisesti… Usein tuntuu siltä, että kun meillä menee hyvin (suurin osa ajasta), sitten meneekin erinomaisesti, mutta kun menee huonosti, koen olevani äkillisesti todella tyytymätön ja onneton suhteessamme. Oma ailahteluni vesittää paljon hyvää suhteessamme, tiedostan tämän ja pyrinkin siitä johtuen näissä tilanteissa rauhoittumaan ja punnitsemaan tilanne kerrallaan kuinka vakavasta tilanteesta kulloinkin on kyse. Vuoristorata kuvaa pahimmillaan tunteitani. Onneksi meno ei ole enää yhtä hurjaa, kuin seurustelun alkuvuosina, vaan se on tasoittunut hiljalleen.


Älä ainakaan sitoudu enempää (hanki yhteistä asuntolainaa, asuntoa tai mene naimisiin) ennen kuin tiedät ihan varmasti.

Ensin hämmensi, kun puhut niin täydellisesti miehestä. Ei mitään vikaa.

Sitten kerroit isosta lapsesta ja elätistä. Olet äidin roolissa, kun komennat ja paapot miestä.

Samalla tulee tunne, että valehtelet, kun puhut yhteisistä arvoista. Sinun arvosi on, että kodista huolehditaan yhdessä ja tasa-arvoisesti, mutta miehen arvo on antaa kotipiian eli sinun hoitaa asiat.

Väistämättä tulee mieleen, että miehessä on narsismia. Hän aluksi jaksoi yrittää, kirjoitti jopa kirjeen. Nyt sinun pitäisi arvata hänen toiveensa ja toteuttaa niistä jokainen. Kun olet saanut elämäsi ison kiven vyörytettyä (käynyt terapiassa äitisi narsismin takia), niin huomaat toisenkin lohkareen. Mies ei halua kanssasi tasa-arvoa, sinä olet hänelle palvelija.

Oletko teidän yhdessäolonne aikana ollut yötä pois kotoa? Tai yötä myöten tyttöporukassa? Miten mies reagoi? Oliko hän kenties mustasukkainen vai oliko ennakkoreaktio niin paha, ettei ilta naisten kesken enää kiinnostanutkaan sinua?

Olet ehkä niin tottunut palvelemaan äitiäsi, ettet enää tiedä, mitä haluat, paitsi sopua hinnalla millä hyvänsä.

Onko mies muuttunut teidän yhteisten vuosienne aikana? Onko hän kenties masentunut? En nyt tarkoita sitä, että jokainen haluaa alussa tehdä hyvän vaikutuksen.

Haluatko sinä todella tuon ison lapsen vai olisiko sinulle mies jossain?

Olen samaa mieltä. Minun on tehtävä päätös joko hyväksyä ja sitoutua tai sitten nostaa kytkintä, ennen kuin otan suhteessa uusia askeleita.

Tuo ”äidin rooli” korostuu kyllä toisinaan, enkä aina tiedä, mitä ajatella tästä. Yhtenään kuulen ympärilläni ja luen keskustelupalstoilla, kuinka vastaavanlainen roolijako on parisuhteissa tyypillistä – siitä kyllä riidellään, mutta osapuolet tyytyvät tilanteeseen ja elävät siinä jopa vuosia ja vuosikymmeniä. Paapominen nyt on väärä sana, syömme esimerkiksi pääosin eri ruokaa (mies käy koululla syömässä ja muuten syö lähinnä leipää jne, minkä valmistaa itse – minä laitan kunnon ruoat muutaman kerran viikossa tai sitten laitetaan yhdessä).

Yhteisillä arvoilla tarkoitan mm. luonnonläheisyyttä, filosofisia, poliittisia ja maailmankatsomuksellisia näkemyksiä, matkailun viehätystä, sekä yleistä etiikkaa ja moraalia. Kummankin maailmankuva on hyvin tiedepohjainen, se on suuri yhdistävä tekijä ja myös usein yhteinen puheenaihe. Mutta se, että kumpikin meistä on vahvasti tasa-arvon kannattaja, tekeekin suuren ristiriidan tässä tilanteessa, jossa kodinhoito ei jakaudu tasapuolisesti. Tästä olen miehelle muutaman kerran sanonutkin, mikä useimmiten on johtanut jonkinlaiseen ryhtiliikkeeseen. Ongelma piilee taas siinä, että niillä liikkeillä on taipumus jäädä muiden asioiden jalkoihin ja unohtua.. ja minun kannustamisellanikin on rajansa.

En kuitenkaan koe, että mies odottaa ajatustensa arvaamista. Enemmänkin niin, että suuttuu joskus, kun teen liikaa oletuksia. Pitäisi useammin muistaa kysyä. Eikä hän minua palvelijana pidä, en mielestäni missään sanonut niin?

Olen paljon poissa kotoota, koska opiskelen toisessa kaupungissa. Vietän myös aikaa kavereiden kanssa ilman miehen läsnäoloa, olen käynyt melkein kuukauden reissullakin, eikä hänellä ole tähän ollut suunkoputtamista. Päinvastoin, hän on hyvin kannustava oman elämän ja hauskanpidon suhteen :)

En sanoisi miehen suuremmin muuttuneen, enkä usko olevan masentunut. Hyvä tietysti voida sulkea sekin vaihtoehto pois, sillä ymmärrän tuon ajatuksen mieleentulemisen, kun kerron juuri tuosta vaatteiden vaihtamattomuudesta ja parran ajamattomuudesta jne. Mielestäni nämä selittyvät tässä yhteydessä vain laiskuudella.

Mutta kyllä – joskus pelkään, että jos meillä joskus olisi lapsi(a), tuntisin toisinaan itseni ainoaksi aikuiseksi tässä porukassa... Vaikuttaa siltä, että naiset kuvaavat tällaisia tunteita ja pelkoja yhtenään. ”Vaihda nyt tuo likainen paita pois, näytät ihan kerjäläiseltä!” ja sitten käydäänkin vaatekaapilla korjaamassa reikäiset sukat ja kalsarit roskiin.
 
Viimeksi muokattu:
QFY
Minä luulin ensin että kyseessä on nuori pariskunta, ajattelin että ehkä tuo on vielä normaalia parikymppisen epäkypsää käytöstä, kun ei auta kotitöissä tai nukkuu iltapäivään asti.

Mutta sitten kirjoitat, että hän on kolmikymppinen... Kroonisesti työtön ja rahaton, opiskelee (silloin kun ei nuku koko päivää), ei auta kotitöissä, pelaa roolipelejä jopa päiväkausia, kulkee samoissa vaatteissa viikkoja... Ei kuulosta ihan aikuiselta mieheltä.

Itse muutin yhteen mieheni kanssa kun olimme molemmat 25-vuotiaita (10 vuotta sitten), joitakin epäkypsiä tapoja miehellä oli vielä silloin mutta kyllä ne jo kolmekymppisenä olivat karisseet. Ja tuolloin 25-vuotiaana hänellä oli jo vakituinen työpaikka.

Kukin toki punnitsee hyviä ja huonoja puolia kuten tahtoo, mutta itse en voisi olla laiskan ja "kroonisesti työttömän" miehen kanssa. Saati sitten likaisen, minkälaiseksi tulkitsen tämän ap:n miehen jos kynnen leikkuu, parranajo ja vaatteiden vaihto on jotain mitä tehdään noin kaksi kertaa vuodessa.
Näinpä… Ei kuulosta aina ihan aikuiselta, ei… Likainen hän ei sentään ole, käy suihkussa pari kerran päivässä ja harjaa mm. hampaansa luonnottomankin tarkasti. Henkilökohtainen puhtaus on hänelle tärkeä juttu, harmi vaan, ettei ulotu visuaalisiin seikkoihin.


Plus- ja miinusominaisuudet tuntuvat monessa kohdassa kumoavan toisensa. Ensiksi kerrot plus-puolella miehesi hyvästä ominaisuudesta, mutta sitten kumoat saman asian miinuslistalla. Tässä otteita listastasi:

”+ useimmiten kiltti ja hellä. Paijaa ja hoivaa, auttaa, kuuntelee, tukee. Kun olen sairaana ja migreenikohtauksessa, käy kaupassa ja laittaa ruokaa, pitää sylissä ja mittaa lämpöä, pitää huolta. Tukee minua arjessani, harrastuksistani ja opiskeluissani jne. Puhuu ja pussaa.

- ei ole oikein oma-aloitteinen, käytännössä kaikki kotityöt minun vastuullani. Tekee kyllä apuna, jos pyydän (useamman kerran). Mutta miksi kaiken kuuluisi olla minun harteillani”?

”+ huumorintaju; loistavaa seuraa. Edelleen 4 vuoden jälkeen todella hauskat jutut, saa minut aina nauramaan ja piristää arkeani.

+ logiikka ja älykkyys. Ymmärtää niin minua, kuin maailmaa. Asioita ei tarvitse vääntää rautalangasta.

- ehdottomuus mielipiteissä, besserwisseriys, itsepäisyys”

+ yhteiset asiat, arvot ja etiikka, ala, mielenkiinto. Yhteiset suunnittelmat ja toiveet tulevaisuudesta.

+ sielunkumppanuus, tunnemaailman yhtenevyys

- roolipeli-addikti,

- laiska ja "nukkuu liikaa".

- kroonisesti työtön ja rahaton.

- opiskelee. ...edelleen yli kolmikymppisenä

- ulkonäkö ja siistiytyminen”.

”+ hellyyttä, koskettelua, rakkautta, yhdessäoloa paljon, seksi on hyvää silloin kun sitä on

- romantiikka? Sain rakkauskirjeen joskus suhteemme alussa ja ilahduin tästä eleestä silmittömästi sittemmin on lupaillut kirjoittavansa joskus uuden, mutta toistaiseksi ei ole kuulunut”.

”+ konfliktin jälkeen leppyy meistä nopeammin ja tulee hieromaan sovintoa

- loukkaantuessaan tuppaa kostamaan kokemansa vääryyden, vaikka kyse olisikin väärinkäsityksestä.

- sanoo tällöin monesti tosi pahasti ja näkee sen oikeutettuna”.

Minulle tästä tulee lähinnä mieleen, että meistä kukaan ei ole täydellinen ja joskus jokainen näyttää lähimmäiselleen parhaat puolensa ja joskus huonoimmat ominaisuutensa. En saa tämän listan perusteella miehestäsi mitenkään huonoa kuvaa, ellei tuota hygieniapuolta oteta huomioon.
Näinpä. Kuten sanottua, joskus tämä ristiriitaisuus on saada minut järjiltä. Vaikea ymmärtää, miten niin ihanassa ja lempeässä miehessä asuu sellaista tulta ja tappuraa.

En tiedä olisiko rakentavaa näyttää miehelle tätä keskustelua ja kysyä avoimessa ja rohkaisevassa sävyssä, että millaisia ajatuksia nämä viestit ja minun avaukseni hänessä rehellisesti aiheuttavat?


Parhaan neuvon olet jo täältä saanutkin: toista ei voi muuttaa. Vaikuttaa siltä että kovasti yrität näin tehdä.

Kerrot että teillä on paljon hellyyttä, koskettelua ja rakkautta. Sinulla on sielunkumppani joka on älykäs, huumorintajuinen, rehellinen ja uskollinen. Upeita ominaisuuksia! Keskity nauttimaan niistä sen sijaan että yrität muuttaa puolisoasi mieleiseksesi. Arvosteleeko puolisosi sinun ulkonäköasi, ajankäyttöäsi tai harrastuksiasi kuten sinä teet?

Sinulla voi olla tietty standardi esim. kodin siisteyden suhteen kun taas puolisollasi se voi olla hyvinkin erilainen. Sinun mallisi ei siti ole oikea. Riitelystä kerrot vain hänen huonot puolensa, osaatko itse riidellä aina rakentavasti ja toista loukkaamatta? Ainakin hän on se joka tekee ensin sovintoa, joka on hieno piirre sekin.

Kannataa katsoa enemmin peiliin ja miettiä miten muuttaa omaa ajatusmaailmaa ja käytöstä kun listata toisen huonoja puolia.

Jokainen on oman onnensa seppä.
Olet täysin oikeassa. En väitä lainkaan, että minun tapani ja standardini olisivat ne oikeat – päinvastoin. Ei, mieheni ei arvostele minua, ulkonäköäni eikä ajankäyttöäni samalla tavalla kuin minä häntä, minulla on tässä asiassa häneltä paljon opittavaa. En todellakaan aina osaa itsekään riidellä rakentavasti :) Peiliin katsomisen paikka, kuten sanoit.


mikä on speksi. Toisaalta nakkaisin tuollaisen eukon helvettiin sillä vihaan listoja ja niiden tekijöitä.
Miten onnekasta, että emme ole suhteessa toistemme kanssa :) En keksinyt kiireessä synonyymia ko. sanalle, joten käytin tuota. Kai lähin sana voisi olla tässä yhteydessä vaikka tekijä tai faktori.


Mitä tarkoittaa "kroonisesti työtön ja rahaton"? Kuinka kauan tätä on jo jatkunut? Jos vasta vähän aikaa eli noin vuosi; tämä on ymmärrettävää, sillä töitten saanti on vaikeaa tänä aikana. Mutta jos useita vuosia, ei hyvältä vaikuta.

Itse en työtöntä, laiskaa ja ikuista opiskelijaa katselisi. Kaverina joo, mutta ei mitään sen vakavempaa.
Miehen edellinen säännöllinen työ on loppunut jouluna 2013. En tiedä hänen hakeneen montaakaan paikkaa, aina välillä kumminkin. Hän on tehnyt aina muutamia keikkaluontoisia juttuja, pientä tutorointia ja sen sellaista, josta aina saa vähän rahaa, joilla saa kustannettua pakolliset menonsa.
 
Viimeksi muokattu:
santeriina
Hei, luin viestiketjun ja heräsi muutamia kysymyksiä.
Onko teillä kuitenkin yhteisiä menoja ja harrastuksia ja vietättekö aktiivisesti aikaa yhdessä? Vai elättekö lähinnä samassa asunnossa, jossa menee kivasti periaatteessa, mutta kummallakin on omat juttunsa, eikä oikeastaan kovin paljon yhteistä aikaa kodin ulkopuolella? Voihan olla, että olette siinä tapauksessa salakavalasti vieraantumassa toisistanne.
Hyvä kun olet käynyt terapiassa. Onko tuo narsistiäiti vielä vahvasti kuviossa mukana vai oletko ottanut välimatkaa, ettekä juuri tapaa enää? Jos olette aktiivsisesti yhteydessä, oletko varma, että psyykesi kestää tilannetta, etkä esim. sen takia tunne jonkinlaista yleistä tyytymättömyyttä?
Uskotko, että suhtautumissasi mieheesi taustalla on äitisi nalkutus, sinun sisäänrakennettuna, eikä oma itsesi ja oma todellinen mielipiteesi ja tuntemuksesi tilanteestanne?
 
Muistoja tulvii
Kuvauksesi miehestäsi tuo mieleeni oman exäni, jossa todellakin yhdistyi kaksi aivan erilaista puolta: toisaalta hän oli mitä huolehtivaisin, optimistisin, huumorintajuisin ja hellin, toisaalta kauhea päsmäri, ei nähnyt itsessään koskaan mitään vikaa, saattoi uppoutua nettipeleihin päiväkausiksi peseytymättä kertaakaan, aina rahaton mutta jaksoi elätellä suuruudenhulluja suunnitelmia, hyvin itsekäs.

Lähdin suhteesta kun tajusin, että joudun uhraamaan itsestäni liikaa hänen kanssaan: koti ja raha-asiat jäivät kontolleni, jouduin ottamaan syyt niskoilleni kaikissa riidoissa jotta sovinto syntyisi, en voinut luottaa hänen pitävän lupauksiaan.

Mielestäni suhteelta saa ja pitää odottaa paljon. Kompromissit ovat ok, mutta ainainen yksipuolinen joustaminen todellakaan ei. Tunsin syyllisyyttä erotessamme siitä, että mies jäi taloudellisesti pulaan, mutta muistutin itseäni, etten ollut hänestä vastuussa ja että olin jo uhrannut häneen liikaa voimavarojani.

Huolehdi ensisijaisesti itsestäsi, sitten vasta suhteestanne. Ja vasta viimeisenä hänestä, aikuisesta miehestä.
 

Yhteistyössä