Aviomies puhuu pahaa selän takana?!

  • Viestiketjun aloittaja The good wife
  • Ensimmäinen viesti
The good wife
Onko normaalia? Meillä oli aviomiehen kanssa tässä joku aika sitten pieni kriisin poikanen...epäilin työpaikkaromanssista. Asian selvittely jäi täysin kesken , kun mies ei suostunut asiasta puhumaan lainkaan, vaan leimasi minut hulluksi, huoraksi ja juopoksi yms. Kaikki täysin perätöntä juttua. Luulin, että hän vihoissaan huutaisi vain minulle näitä juttuja - mutta ei, hän on mustamaalannut minut yhteisille ystävillemme ja omille ystävilleen. Olimme järjestämässä juhlia, niin kaikki yhteiset kaverit ja hänen kaverit jättivät tulematta, muutamaa lukuunottamatta?!? Yhteiset kaverit eivät vastanneet puhelimeen - varsinkaan minulle. Onneksi yhteisiä kavereita on vähän.
Minun ystävät tulivat. Mies ei suostu kertomaan mitä on mennyt puhumaan. Vähättelee ilmeisen rajusti mitä on mennyt puhumaan.
Nyt pelkäänkin, että on mennyt puhumaan jotakin peruuttamatonta...ettei olisi jopa kertoillut jotain ihan omiaan.
Mies on kotona hieman hissukka...omien kavereiden kanssa alkoholia saatuaan on maailman kuningas. Mitähän lie "kuningas" mennyt puhumaan? Mitkä on jutut, jotka antaisitte anteeksi, ja mitkä on asioita mitkä on peruuttamattomia? Onko kellään kokemuksia siitä, että oma aviomies mustamaalaa selän takana?
 
Myös
No miulla avomies on mennyt muutaman kerran puhumaan pahaa selän takana. Hän on tyyliltään muutenkin hieman hissukka, joten jos kotona tulee jostain jotain erimielisyyksiä (tai kriisin poikasia) hän ei uskalla sanoa omia mielipiteitä asiasta ääneen vaikka kuinka pyytää (tai sitten hän kertoo vain osan). Aikansa märehdittyään hän sitten menee ja kertoo asiansa jollekkin omalle kaverilleen "hieman väritettynä" versiona. Se on aina sitten tosi kiva kun niitä paljastuu aina sieltä ja täältä tietyin väli ajoin JA OSA TÄYSIN PERÄTTÖMIÄKIN!!! Ja huipennuksena suurin osa keille se on mennyt puhumaan niin ovat olleet nais puolisia... (Ties minkä toivossa yrittänyt sepustaa niille vaikka mitä!) Avomieheni on siis muutenkin taipuvainen "muiden naisten liehittelyyn". Mutta vielä tarkentaakseni niin siis ei meillä näitä ongelmia usein ole vaikka kertomastani voi niinkin päätellä. :)

Tuo tilanteesi siis kuulostaa tutulta. Itse veikkaisin tilanteessasi että epäilysi ovat aiheellisia sillä miehesi selvästi suuttui kun rupesit selvittämään asiaa! Eli suosittelisin että rupeisit jollakin tavalla selvittämään pitääkö epäilyksesi paikkansa..mm kyselemällä miehesi työkavereilta kerta ei itse suostu asiasta puhumaan.. tai vastaavaa?? Tai yrittää kysyä yhteisiltä ystäviltäsi että mitä he ovat kuulleet?? Tai mikä parasta jos saisit miehesi rauhoittumaan ja keskustelemaan "sivistyneesti" asiasta..?? hankalia nämä tälläiset tilanteet..

Melkein kaikki voi antaa anteeksi jos miehesi on valmis selvittämään asiaa ja oikaisemaan puhumansa perättömyydet! Mutta toki kaikki on tapaus/tilanne kohtaisia asioita!! Vasta kun selviää että mitä miehesi on puhunut niin voit punnita asiaa että kuinka pahalta/peruuttamattomalta se tuntuu ja miten se on vaikuttanut ystävyys suhteisiisi yms..


Joten toivotan jaksamista ja kärsivällisyyttä sinne, et todellakaan ole ainut! :)
 
Anna puhua
On ihan hyvä että tuulettaa tunteitaan johonkin. Kaverit eivät vissiin tainneet vain ymmärtää että asioilla on aina kaksi puolta. Yritä puhua ihan asiallisesti ja selitä että tuntuu pahalta.
 
veetu
Hupsista -mies luultavasti kävi vieraissa, haukkuu vaimonsa ympäri kyliä ja myös päin naamaa ja naisen pitäisi jaksaa, olla kärsivällinen ja ymmärtää, että mies vain tuuletti tunteitaan!


"Yritä puhua ihan asiallisesti ja selitä että tuntuu pahalta." Onko mies joku ville viis vuotta?

Jos tuohon ansaan lankeat, niin sama toistuu vuodesta toiseen. Laita hissukka huopatossuttelemaan, eli anna kenkää. Tuskin nimittäin nöyrtyy pyytämään anteeksi, tahi selvittämään sotkujaan.
 
Varjotar
Juu hups vaan. Mitenkäs monta vuotta tuo miehesi olikaan? Tosiaan tuli mullekin mieleen Ville viis vee..
Vilunkipeliä sun selkäs takana. Kenkää vaa jossei seinälle ripustaminen riitä.
 
tyly
Mulle olis riittänyt eroperusteeksi jo tuo ongelman "käsittely" huutamalla ja huorittelemalla. Onko nämä jutut ihan todellisesta elämästä? Miten voit edes kuvitella jatkavasi suhdetta? Parisuhteen kivijalkoja on minusta molemminpuolinen kunnioitus ja samaan pussiin pelaaminen. Itse en hauku miestäni kavereilleni pienistäkään asioista kuten kotitöiden jaosta, tms vaikka meillä erimielisyytemme on näistä joskus ollut. Näin toimii myös mieheni. Ne ovat meidän asioita, eivät kuulu kavereille ja minua ahdistaa suuresti kuunnella heitä jotka haukkuvat puolisoaan. Jotenkin noloa ja alhaista.
 
pinpun
Miten hirveitä suhteita ihmisillä voikaan olla! Kysyit mitkä asiat olisivat peruuttamattomia ja mitkä antaisi anteeksi. Itselleni tuo huoraksi haukkuminen ja mustamaalaaminen selän takana ystäville olisivat peruuttamattomia enkä voisi niitä anteeksi antaa. Siihen jäisi se mies ja suhde. Varsinkin jos ei todella matelisi anteeksiantoa ja korjaisi tilannetta myös kavereiden suuntaan. Ymmärrän kyllä jos miehen/yhteiset kaverit eivät ole tulleet juhliin, sillä he varmaan pelkäävät konfliktia tai välikäteen joutumista. Kuitenkin suurin osa ihmisistä haluaa pysytellä irti toisten suhdeongelmista.
 
Leelian lepotuoli
Aiotko tosiaan elää tuollaisessa liitossa lopun elämääsi? Hyvänen aika! Maailmassa on järkeviä, terveitä ja puhuviakin miehiä. Kommunikaatio on parisuhteen edellytys numero yksi.

Ensimmäinen ajatus, joka sinulle pitäisi tulla mieleen, on se, ettet tarvitse nk. miestäsi (ei tuollainen ole mies, se on hiiri) mihinkään, vaan pärjäät itsenäisenä paljon paremmin. Toiseksi sanoista tekoihin. Huonoa liittoa parempi on yksinelo. Jos asut yksin ja käytte esim. pariterapiassa, mies voi opetella puhumaan, JOS haluaa muuttua ja JOS haluaa tarpeeksi jatkaa liittoa kanssasi. Muuten voit jatkaa sitten yksineloa, erota lopullisesti ja etsiä sellaisen OIKEAN Miehen, joka osaa sekä puhua ja pussata ja jolla ei ole viisivuotiaan elkeitä - siis haukkua vaimoaan kavereilleen, kun ei osaa puhua suoraan.
 
Niinkin
Ymmärrän kyllä jos miehen/yhteiset kaverit eivät ole tulleet juhliin, sillä he varmaan pelkäävät konfliktia tai välikäteen joutumista. Kuitenkin suurin osa ihmisistä haluaa pysytellä irti toisten suhdeongelmista.

Tätä ap:n kannattaisi miettiä, varsinkin jo miehesi saa siivet selkäänsä otettuaan alkoholia. Oletko siis varma, että on puhunut paskaa, vai olisiko syy yksinkertaisesti vain riitanne. Ehkä kaverit eivät vain yksinkertaisesti ole halunneet tulla seuraamaan uutta konfkiltia tietäen miehesi alkoholinkäytön. Huorittelua ihmettelen, mutta itsepä olet todellakin miehesi valinnut. Olinpa tässä asiakaspalvelussa auttamassa kaveriani kaupassa joulun sesongeissa, monen pariskunnan äijä oli niin vastenmielinen ja tyly käytökseltään, että siitä nyt saisi jo toisen ketjun avatuksi.
 
Viimeksi muokattu:
hjystävä hjallis
Olisipa kiva tietää, millaisessa lastentarhassa elät, mutta miehesi ei oikein osaa käsitellä sinua ja sinun asiaasi ja ratkaisee ongelmanne tuikitavalllisesti kaakottamalla pitkin tienoota arvostellen sinua. Avuttomuuttahan se hänessä ensisijaisesti kuvastaa ja vaikka selän takana haukkuminen on ikävää, niin ainakin miehesi on kuullut mitä olet puhunut. Vielä pahempaa olisi, jos hän ei reagoisi mitenkään ja vaikenisi asiasi kuoliaaksi.

NImittely on yleensä hätäkeino hyökätä toisen sanavalmiutta vastaan. Oletan, että olet parisuhteessanne se, joka avaa keskustelut ja ehkä vähän johtaakin niiden sävyä sekä sisältöä? Jos miehesi ei ole yhtä lahjakas sanallisesti kuin sinä hän ei keksi muuta kuin rumat sanat. Mieti hetki voisitko esittää asiasi niin, ettei teidän tarvitsisi riidellä? Kuinka paljon sinä lataat tunteitasi sanoisihin ja upotat niihin syytöksiä? On nimittäin ihan oma taitonsa osata kysyä asiaa, joka voi olla täysin tuulesta temmattua ja silti loukata toista (vaatii hyvää ihmistuntemusta ja hyvää itsetuntoa).

Minä en ihan heti antaisi anteeksi rumia sanoja saati miehen kaakottamista kylillä, mutta miettisin miten saan tilanteen hallintaani. Kävisin omat virheeni läpi ja ottaisin uudenlaisen niskaotteen miehestä, jossa käsittelisimme ihan rauhassa voisiko perheongelmat pitää perheen sisällä ja jos tuntuu, että apua saa haettaisiin sitä ilman viinaa ja kaakottamista esim. sellaiselta, jonka viisauteen ja oikeudenmukaisuuteen voi luottaa molemmat.

Kaveripiiriä en enää mukaan sekoittaisi. Yleensä ihmiset eivät jaksa niin toistensa asioita miettiä ja vain tarpeen tullen jonkun udellessa sysätä miehen tyhmä käytös miehen vastuulle. Älä missään nimessä opettele selittelemään mitään miehesi puolesta, koska et ole vastuussa aikaihmisen käytöksestä olipa kuinka läheinen tahansa.
 
kerta riittäis
jos mun puoliso sanois mua huoraks, yks kerta riittäis.
Menisin ovesta ulos enkä takaisin tulis.
Tosin kun meillä asunto on mun, niin mies menis ovesta ulos, eikä takaisin olis tulemista muuta kuin tavaroiden jakoon.

Mun mielestä parisuhteessa pitää olla kaks aikuista ihmistä jotka kunnioittaa toisiaan ja puhuu toisilleen vihapäissäänkin asiallisesti. Itselle ei tulis mieleenkään haukkua miestäni selän takana eikä huutaa päin naamaa hänelle. Eikä kyllä ole tullut mun miehellekään mieleen tämän 10 vuoden aikana.
Vaikka riidellään välillä rajustikin, niin ihoon ei käydä kiinni eikä haukuta ilkeästi. Riidellään asioista, emme hauku toisiamme.

Enkä kestäis hetkeäkään "vittu, saatana, perkele, huora, ämmä" tyyppistä huutajaa kotonani. Enkä kyllä minkäänlaista huutajaa tai tavaroiden paiskojaa. Enkä sellaista jolle maistuu viina viikottain/päivittäin ja joka istuu mieluummin kaljakuppilassa viihteellä kuin tekee yhteisiä juttuja tai omia harrastuksiaan.

Mua ihmetyttää miten teille kelpaa juuri ne paskat jotka eivät kunnioita teitä ihmisenä pätkän vertaa?
Vai ootteko te itse samanlaisia kumppanianne kohtaan + roikutte kapakoissa vielä 30 vuotiainakin kaikki vapaa-ajat?
Ehkä tää vanha sananlasku "vakka kantensa valitsee" pitää teidän kohtalla paikkansa!

Itse en lähtis asiaa selvittelemään miehen työ/naiskavereiden kanssa. Se on säälittävää ja tosi typerää.
Jos oma mies puhuu paskaa selän takana, niin miks elää tollasen miehen kanssa päivääkään????
 
The good wife
Hei, unohdin jo tämän ketjun, koska vuoden alussa asiat alkoivat rauhoittua. Jätimme vanhat kaverimme, ja aloitimme yhteisen uuden harrastuksen. Tämä kevät on ollut parempaa aikaa suhteessamme, kuin vaikka viime syksy. Mutta haavat paranee hitaasti, ja täyttä luottamusta minulla ei puolisooni ole.
Juhannuksena hän taas näytti vanhoja elkeitään, vaikka oltiinkin minun ystävieni luona. Juhannustunnelmaa latisti mieheni "paskanjauhanta" minusta aamuyön tunteina hyvän ystävättäreni miehelle. Herään aamuyöstä siihen, kun ukko kailottaa yöttömään yöhön kuinka huonon vaimon on valinnut - kännissä kuin käki tietenkin. Lähdimme sitten seuraavana päivänä pois, kun kertakaikkiaan juhannusfiilis katosi kuin "pieru saharaan". Riitelimme sitten kotimatkan asiasta, ja muistin äkkiä hänen tapansa myös mustamaalata ainutta sisartaan, joka on hieman hunningolla. Mutta mielestäni se, että sisar on hunningolla, ei ole mikään syy aina haukkua ja mustamaalata häntä jokapaikassa. Muistin myös, että tätä tapahtuu aina vain humalassa.
Mies siinä selvinpäin alkoi itsekin miettiä, onko hänellä päässä vikaa, ja mietti että pitäisikö mennä juttelemaan jonnekkin. Eli nyt selvinpäin ekaa kertaa totesi, ettei pidä omaa toimintaansa normaalina.
Mistä tällainen voisi johtua ja onko tämäntyyppinen ongelma korjattavissa? Mies tekee kyllä paljon töitä, on jo vuosia tehnyt, eikä ole paljon vapaapäiviä pitänyt. Voisiko johtua yksinkertaisesti liiasta stressistä, vai onko kyse syvemmistä ongelmista?
En haluaisi vielä luovuttaa. Meillä on useimmiten kahdestaan ihan mukavaa. Ongelmia tulee, jos ollaan jossain ryyppämässä, ja seurueessa sattuu olemaan joku, jonka kokee itselleen edes hieman lojaaliksi.
Haluaisin ottaa kontaktia hänen sisareen ja jutella. Mutta nyt sitten juhannusriidan jälkeen, mies otti itseä kontaktia sisareensa ja ovat nyt menossa yhdessä lomailemaan. Joten varmaan sitten lomalla hautaavat vanhat sotakirveet...Itsellä koko kesä töitä. En ole yhteistä lomaa viettänyt miehen kanssa koskaan, jos ei muutamaa satunnaista viikon pätkää lasketa. 3, 5 vuotta suhdetta takana.
 
Tulukkunen
Muistin myös, että tätä tapahtuu aina vain humalassa.
Mies siinä selvinpäin alkoi itsekin miettiä, onko hänellä päässä vikaa, ja mietti että pitäisikö mennä juttelemaan jonnekkin. Eli nyt selvinpäin ekaa kertaa totesi, ettei pidä omaa toimintaansa normaalina.
Mistä tällainen voisi johtua ja onko tämäntyyppinen ongelma korjattavissa? Mies tekee kyllä paljon töitä, on jo vuosia tehnyt, eikä ole paljon vapaapäiviä pitänyt. Voisiko johtua yksinkertaisesti liiasta stressistä, vai onko kyse syvemmistä ongelmista?

Oisko passiivis-agressiivinen. Ei saa sanottua selvinpäin asioita, jotka mättää, ja kännissä sitten se agressiivinen puoli pääsee läpi. Stressi tietenkin vaikuttaa, miksei pidä vapaata, ahdistuukko jos on liikaa kanssasi, pakenee yhdessäoloa duuniin.
 
Viimeksi muokattu:
The good wife
Oisko passiivis-agressiivinen. Ei saa sanottua selvinpäin asioita, jotka mättää, ja kännissä sitten se agressiivinen puoli pääsee läpi. Stressi tietenkin vaikuttaa, miksei pidä vapaata, ahdistuukko jos on liikaa kanssasi, pakenee yhdessäoloa duuniin.
Kyllä. Juuri näin. Eli nyt hänellä alkaa loma, minulla ei - haluaa viettää melkein koko lomansa sukulaisillansa, kun sanoo, että ahdistuu täällä kotona minun kanssa. Sama juttu oli viime kesänä - sanoi että ahdisti olla täällä kaksi viikkoa, että parempi oli olla sukulaisissa maalla. Jokin tässä meidän vuorovaikutuksessa mättää pahasti. Minä olen se suhteen puhuja, hän on useimmiten hiljaa. Minua taas ahdistaa jatkuva hiljaisuus. Olen keskustelevaa tyyppiä. Haluaisin jutella kaikesta mahdollisesta. Olen yksinkertaisesti sosiaalisempi luonne kuin mitä hän.
Toisaalta tämä yhteenmeno ja avioliitto on tuonut siinä määrin vakautta elämään, että olen pystynyt suorittamaan yhden koulutuksen ja olen nyt suorittamassa toista kesken jäänyttä tutkintoa loppuun.
Uusin piirre tässä on, että hän oli erehdyksessä laittanut osoitteeni nettiin erästä tilausta tehdessä. Sitä ei saa enää pois sieltä, ja nyt pelkään joka hetki, että exäni, joka oli tosi väkivaltainen, tulee kotiini ja hakkaa. Olen jäämässä vielä yksin kotiini, kun mies lähdössä kolmeksi viikoksi maille. Erosta on jo vuosia, mutta en voi olla silti ajattelematta, että voisiko exä vieläkin olla niin katkera ja tehdä jotain pahaa minulle.
Raivostuin hänelle kun kuulin tästä, vaikka vahinkohan se oli. Ärsyttää vaan, kun hän raivoaa vain takaisin, eikä voi edes pyytää anteeksi :( Mitäs sitten jos minulle sattuu jotain...?
 
Viimeksi muokattu:
häh
siis onko eksäsi töissä tuossa firmassa josta miehesi tilasi tavaraa sinun osoitteeseesi?

Vai miten sen eksä sen sun osoitteen "netistä" näkee?
Miks sun miehesi pitäisi pyytää anteeksi jos hän on aviossa kanssasi ja asuu samassa osoitteessa?
Vai eikö hänkään saa omia yhteystietojaan mihinkään laittaa?

Jos sulla on noin suuri väkivallan pelko, niin kai sitä nyt voi oveen turvalukon laittaa, hommata lähestymiskiellon eksälle tms. Mutta aika oudolta se tuntuis poliiseista lähestymiskieltokin, jos eksä ei ole kanssasi ollut missään tekemisissä vuosikausiin eikä uhkaillut tänä aikana sinua mitenkään.

Jos se eksä olisi halunnut sut hakata, niin kai sitä vuosien varrella olisi niitä mahdollisuuksia ollut. Vai ootko sä vankilassa neljän seinän sisällä asunut eksästäsi eroamisen jälkeen??
Vai ootko sä ollut sun uuden miehen tai jonkun muun ihmisen kanssa ollut 24/7 tuosta erosta saakka?

Ei tunnu sun tekstis oikein terveen ihmisen jutuilta, sorry vaan.
 
ap
Jos sulla on noin suuri väkivallan pelko, niin kai sitä nyt voi oveen turvalukon laittaa, hommata lähestymiskiellon eksälle tms. Mutta aika oudolta se tuntuis poliiseista lähestymiskieltokin, jos eksä ei ole kanssasi ollut missään tekemisissä vuosikausiin eikä uhkaillut tänä aikana sinua mitenkään.

Jos se eksä olisi halunnut sut hakata, niin kai sitä vuosien varrella olisi niitä mahdollisuuksia ollut. Vai ootko sä vankilassa neljän seinän sisällä asunut eksästäsi eroamisen jälkeen??
Vai ootko sä ollut sun uuden miehen tai jonkun muun ihmisen kanssa ollut 24/7 tuosta erosta saakka?

Ei tunnu sun tekstis oikein terveen ihmisen jutuilta, sorry vaan.[/QUOTE]

Pakko kommentoida: Ensinnäkin näistä väkivaltajutuista on niin paljon aikaa ja liian pitkä tarina kerrottavaksi, etten lähde sitä tässä avaamaan.
Toi oli hyvä pointti, ettei ex oo vuosiin uhkaillu, eikä ollu tekemisissä. Oli mulla fb-profiilikin pitkään, johon olisi voinu ottaa kontaktia, jos sitä olisi kiinnostanut. Eli oot tod.näk. oikeassa siinä, että väkivallan uhka on minimaalinen.
En varmaan olekaan ihan täysin terve: mitä sillä sitten tarkoitetaankaan? Vuosia väkivallan uhrina oleminen on varmaan jättänyt ikuiset arvet. Yritin päästä aikoinaan terapiaan näitä selvittämään, mutta silloin kela hylkäsi terapia-hakemukseni. Mutta jotenkin olen sopeutunut kaikkeen. No sellainen herkkyys asioille on jäänyt...esim. jos on vähänkin nykyisessä suhteessa ongelmia, kärsin unettomuudesta ja joudun aika usein turvautumaan unilääkkeisiin.
Tarvitsisinkin turvallisen suhteen, jossa voisin luottaa läheisimpääni. Ikävää, mutta vaikuttaisi siltä ettei nykyinenkään suhde pysty sitä turvallisuudentunnetta tuomaan :(
 
The good wife
Täällä joku epäili liekö olen täyspäinen/terve? Siihen voin vain todeta, että käyn kokopäivätöissä, omistan asunnostani ja autostani puolet, opiskelen työn ohessa, minulla on ystäviä, välit on kunnossa lähisukulaisiini jne. Eli enköhän ole yhteiskunnan mittareilla suhteellisen toimintakykyinen?
Vuosia sitten elin väkivaltaisessa suhteessa, josta varmastikin jäi jotain traumoja, joita varmastikin olisi ihan hyvä jossain käsitellä. Mutta kuinka monta tuhatta suomalaista on elänyt joskus traumaattisessa suhteessa, eikä ole sen käsittelyyn kummempaa ammattiapua saanut? Useimmat meistä elävät tuikitavallista elämää.
Joitain lieveilmiöitä vanhat traumaattiset kokemukset voivat aiheuttaa, kuten tietyissä tilanteissa vanhat pelot laukeavat tai unettomuus lienee yleinen.
 
The Happy Wife
Täällä joku epäili liekö olen täyspäinen/terve? Siihen voin vain todeta, että käyn kokopäivätöissä, omistan asunnostani ja autostani puolet, opiskelen työn ohessa, minulla on ystäviä, välit on kunnossa lähisukulaisiini jne. Eli enköhän ole yhteiskunnan mittareilla suhteellisen toimintakykyinen?
Vuosia sitten elin väkivaltaisessa suhteessa, josta varmastikin jäi jotain traumoja, joita varmastikin olisi ihan hyvä jossain käsitellä. Mutta kuinka monta tuhatta suomalaista on elänyt joskus traumaattisessa suhteessa, eikä ole sen käsittelyyn kummempaa ammattiapua saanut? Useimmat meistä elävät tuikitavallista elämää.
Joitain lieveilmiöitä vanhat traumaattiset kokemukset voivat aiheuttaa, kuten tietyissä tilanteissa vanhat pelot laukeavat tai unettomuus lienee yleinen.
Sulla näyttää olevan asiat hyvin. Mikä saa sut tarvitsemaan miestä, joka ei halua edes lomia viettää sun kanssa? Etsi uusi. Sellainen, jonka kanssa on kiva olla yhdessä.
 
Viimeksi muokattu:
häh
Olet ilmeisesti kuitenkin aika vainoharhainen, kun miehesi ei saisi edes postimyynnistä tilata tavaraa omaan kotiosoitteeseensa.
Jos käytöksesi on tuollaista muutenkin, en yhtään ihmettele, jos miehesi ei jaksa sinua ja ihmettelee tekemisiäsi ystävilleen selkäsi takana.

Mitä taas siihen tulee, että miehesi haukkuu sinua juopoksi ja huoraksi, jos asiassa ei ole mitään perää, ainakin minä pistäisin parisuhteen jäähylle tollasten mekastusten jälkeen.
 

Yhteistyössä