Tuo suhtautuminen noihin supisteluihin vaihtelee tosi paljon. Edellisellä asuinpaikalla neuvolan th laittoi ylimääräisen ajan lääkärille joskus 24 viikon kieppeillä kun kerroin että raskas hoitotyö teettää supistelua tosi paljon, ja työnteko on hankalaa. Työvuoron päätteeksi ei jaksanut enää muuta kuin levätä, ja silloinkin supisteli kaiket illat 10-15 min. välein. Neuvolalääkäri tarkasti kohdunsuun tilanteen ja tarjosi kolmea päivää sairaslomaa, ja sanoi että jos tarvin enemmän, pitää mennä tk:n omalääkäriltä hakemaan. Meninkin vielä samana päivänä, koska viikonloppu oli tulossa eikä noista kolmesta päivästä mulle mitään hyötyä ollut. Tk-lääkäri kirjoitti muutaman päivän lisää, yhteensä viikon. Mieheni tuosta suivaantui (terveydenhuoltoalalla hänkin) ja laittoi reklamaation asiasta tk:n ylilääkärille, joka asian kuultuaan otti minut henk.koht. vastaanotolleen ja hoiti koko loppuraskauden seurantakäynnit, ja kirjoitti muutaman viikon jaksoissa koko loppuajan sairaslomaa.
Kyllä lääkärin pitää huomioida odottavan äidin työn luonne ja työssäjaksaminen muutenkin kuin toteamalla että kohdunsuulla ei ole muutoksia, että takaisin töihin vaan kokeilemaan kerta toisensa perään että josko nyt taas jaksaisi. Selväähän se on, että ei esim. oma työni vaikeahoitoisella vuodeosastolla raskauden edetessä ainakaan kevene! Raskaana oleminen ei ole sairaus, mutta kuitenkin elimistölle tila, jossa ei välttämättä jaksa samalla tavalla samoja asioita kuin aiemmin. Jo pelkästään fyysiset muutokset (mm. mahan kasvu) tekee joistain töistä lähes mahdottomia, ei pääse riittävän lähelle potilasta, työergonomia kärsii ja selkä- ja liitoskivut mukaanluettuna tekee työstä entistä raskaampaa. Tämä esimerkki nyt lähinnä juuri hoitotyöstä.
Älkää vähätelkö vaivojanne siellä neuvolassa, oma tunne jaksamisesta on paras mittari siihen, riittääkö työkyky vai ei. Raskaana ollaan kuitenkin vain ne (yleensä) harvat kerrat, ja sen pitäisi olla tärkeää aikaa valmistautumisessa tulevaan elämänmuutokseen, ei aikaa jolloin revitään itsensä viimeistä myöten piippuun.
Ja noiden supistusten luonteesta: Ensisynnyttäjältä on ihan turha kysyä että onko supistukset kipeitä, tai tuntuuko ne "normaaleilta" harjoitussupistuksilta, kun ei oikein tiedä miltä niiden "pitäisi" tuntua, ja onko epämiellyttävän kova supistus "kipeä", vai pitäisikö sen vastata oikeita synnytyssupistuksia ennenkuin sitä voi kuvata "kipeäksi"? Ja milläs vertaat, kun et ole ennen synnyttänyt, etkä tiedä miltä ne eri vaiheessa raskautta tuntuvat, saati sitten miten erilailla ihmiset ne tuntevat. Vielä nyt toistakaan odottaessa en aina ole ihan varma että onko supistus kipeä vai ei, sen osaan selvästi sanoa että niitä on kahdenlaisia; Kivuttomia ja niitä toisenlaisia. Edelleenkään en osaa kuvailla niitä toisenlaisia oikein mitenkään niin että kuulija ymmärtäisi miltä se tuntuu.
Ensi viikolla lääkäri, sitten kuulee onko nämä "erilaiset" ja "tavalliset" saaneet jotain aikaan...