Heinäkuiset 2008, III

Fantti:Juu, me tilattiin P&T:t Englannista. Osoite on peppermint.co. Malli on se sport, sitä myydään just Suomessakin. Toi on vuoden 2008 malli, siinä oli jotain pieniä parannuksia. Tilattiin se paketti, mihin kuului rattaat, sisaristuin, kantokoppa (sadesuoja tuli kaupan päälle). Lokasuojat pitää tilata myös, kun eivät kuulu pakettiin. Meillä toimi älyttömän hyvin toi tilaus. Rattaat tuli kahdessa viikossa suoraan kotiovelle. Haluttiin punaisen väriset ja ne oli loppu sillä hetkellä, joten kesti vissiin pitempään. No nopeasti ne kyllä musta tuli. Ekat puol vuotta, kun vauva ei vielä istu vähemmän tilaa on ehkä musta esikoisella joka istuu siinä edessä. Meillä on aika pitkä tyttö. Vauvalla näyttäis olevan ihan hyvin tilaa. Sitten kun vauva istuu ja sisaristuin menee taakse, niin tilaa on paremmin. Niin tuolta sai paketin rahteineen päivineen melkein 300 euroa halvemmalla kuin Suomesta.

Lellu: Minäkin olin äippälomalla viimeksi sen kolme päivää ennen vauvaa. No nyt on eka päivä takana. Valitettavasti luulen, että nyt saan odotella kyllä paljon pitempään.

 

Onnea uuden vauvan äidille ja isälle!

Mulla on tänään viimeinen päivä ennen virkavapaata, pelkään että mullekin käy kuten aiempana kirjoittaneille, jää tyhjä olo töistä pois jäädessä. Siellä kuitenkin oma lokero on löytynyt. Pitäisi jaksaa ajatella että mies kaipaa nyt apua tai edes tukea, kun kirvesmiehiä on nurkat täynnä ja rakennuksen laajennus on kattopelti-/runkovaiheessa. Ei ihme jos välillä kiristää.

Olen käyttäytynyt tähän asti niin ihmisiksi, että ukkoparka ei jaksa ymmärtää kun masennus iskee. Se vaan jankuttaa järkiasioita, miten kaikki on hyvin ja reilassa (melkein hermostuu), mutta kun ne hormonit... Jos itkettää tai masentaa niin ei siihen auta jos vaikka olis lotossa voittanut.

Mie olen rumputtanut pesukoneessa uutukaisia kestoja ja harsoja, jotta pysyisi sitten luirut sisällä eikä menisi puolisolla heti kättelyssä usko asiaan. Mummo on delegoinut neulepiirin ja tuloksena on kuulemma ainakin kolmet hahtuvat. Vois jo vähän pestä vanuuttaa niitäkin, jotta pito löytyisi kun vaan saisi ne ensin käsiinsä.

Olen tietoisesti lykännyt synnytyksen ajattelua, ettei tulisi paniikki. Parhaalta vaihtoehdolta kuulostaisi nykytilanne, lapsi on mielestäni perätilassa kun ei potki kylkiluita ja vipinä tuntuu alavatsassa. Tuuraajaterkkari lähetti onneksi varmistusultraan huomenna, ei kuulemma ole kopeloinut riittävän monia että voisi varmaksi sanoa. Jos aavistukseni on oikea, mennään ulkokäännökseen sairaalaan ja jos se ei onnistu leikataan. Siinähän on armaani ihmeissään kun saa esikoisnyytin käsiinsä ja emo makaa tajuttomana. Voisi toisaalta olla melko voimakas kokemus isälle.

Bendie 34+5 (meniköhän viikko oikein?)

 

Terveisiä neuvolasta! Miulla kaikki lukemat oli ihan ok, hb:kin hivenen noussut 105:een. Pikkuinen vaan oli kääntynyt perätilaan (ilmankos olen pystynytkin pitkästä aikaa hengittämään!). Mahtuu kyllä hyvin vielä kääntymään, kun on aika pienikokoinen, mutta se vähän pelottaa, jos synnytys tässä käynnistyykin ennen aikojaan ja ei keretä sairaalaan... Lääkärineuvolassa ultrataan parin viikon päästä. Toivottavasti on kääntynyt siihen mennessä! Ja suppareiden takia tuli taas kommenttia, että lepoa, lepoa, lepoa... Kipeitä suppareita tulee aina rappuja kiivetessä, pitkään istuessa (puol tuntia on aika maksimi, toisinaan jo 10 min ajomatka kauppaan tuntuu hel...tilliseltä) jne. Ei taida sata päivässä edes riittää, niistä ehkä puolet on kipeitä, loput muuten vaan ketuttavia. (Ai, miksikö tämä on ehdottomasti viimeinen raskaus miulle!?!!?!)

Olo on tosi väsynyt ja tämä meidän ikuisuusremontti alkaa jurppia. Haluaisin vihdoin saada pikkuisen kamat paikoilleen... No, hyvällä tuurilla jo viikonlopun jälkeen pääsee laittelemaan vaatteita laatikkoon. Miehelle pukkas ylityöputkea taas, ja sehän meinaa sitä, että remontti ei edisty ollenkaan. Mutta ne ylityökorvaukset tarvitaan kyllä joka sentti. Olen Tomien kanssa samaa mieltä, että köyhänä muksujen hommaaminen on aika kamikazehommaa, mutta parempi näin kuin tuskailla oman itsellisen elämän radikaalia muutosta joskus neljävitosena ensisynnyttäjänä. Heh, ei sillä, etteikö yli 4-kymppinen voisi olla ihan yhtä hyvä vastasyntyneen äiti kuin nuorempikin, mutta kuulun vaan siihen kuppikuntaan, joka ite mieluummin siinä iässä viettää mieluummin omien lasten rippijuhlia kuin ristiäisiä. Mutta nyt ruokailemaan perheen kanssa! Ihan orpo olo, kun esikoinen on kerhossa, sniff. Iskeny emo-olo aika täysillä!

Pistiina 33+3

 

Harmi Pistiina että vauva on kääntynyt perätilaan. No onneksi voi vielä kääntyä. Niin ja toivotaan että Bendien vauva on kuitenkin oikeinpäin. Minä kans tänään pesin vaippaharsot ja vaipat valmiiksi, villahousut käsittelin jo viime viikolla.

Kävin tänään neuvolassa ja niin kuin epäilinkin on vauva jo laskeutunut alaspäin. Sf-mitta oli kasvanut 4 cm parissa viikossa ja oli nyt 32cm. Synnytystapa arviointi meni vasta juhannus viikolle vaikka koitin saada sen jo ens viikolla että ehtis siellä ainakin käymään (viimeksi en ehtinyt). En nimittäin usko että tämä vauva montaa viikkoa enää masussa pysyy, tai eihän sitä ikinä tiedä...

Painoa oli tullut alusta 12 kiloa, enää ei tarttis kauheasti tulla, kilo tai pari sallittakoon. Mutta jos loppuun asti mennään niin varmaan sitä tulee vielä monta kiloa. Onneksi olen luottavainen että kilot lähtee taas helposti poiskin.

Mutta nyt alkaa tämä koneella istuminen tuntua tukalalta.

Lellu rv 34

 

Alkaa pikkuhiljaa vahvemmin ja vahvemmin konkretisoitumaan lähestyvä syntyman ihme Olen tänään pessyt ja silittänyt röykkiöittäin vaatteita uudelle tulokkaalle ja innoissani jo suunnitellut mitkä lakanat sänkyyn ensimmäisenä laitetaan ja mitkä vaatteet otan mukaan laitokselle..Tietenkään niillä vaatteilla ei oikeasti ole muuta väliä kuin että ovat sopivat, mutta on niin ihanaa kotosalla haaveilla tulevasta perheenjäsenestä. Välillä tuntuu ettei millään malttaisi odottaa, vaikka pikkuisen masussa onkin vielä parempi kasvaa.

On ihanaa olla raskaana näin keväällä. Itse en ole ainakaan vielä helteistä kärsinyt ja nukuttuakin saa hyvin silloin kuin masukki ei potki kamalasti. Olen Pistiinan kanssa kyllä samaa mieltä siitä, että jos taloudellisen puolen unohtaa niin nyt on ainakin meidän perheessä hyvä aika lisääntyä. Mielelläni minäkin nelikymppisenä sitten kaitsen jo hieman itsenäisempiä mukeloita. Ja muutkin ovat selvinneet vaikka lapsi onkin opintojen keskelle pullahtanut. Hetkittäin vain tuntuu masentavalta tietää kuinka nälkävyötä joutuu kiristelemään On se vain niin ihanaa saada oma pienokainen. Ja se on jo ihan kohta tottakin..ekan ultran mukaan 37 päivää synnytykseen..

 

Tässä hieman toisenlaista näkökantaa tuohon ikäasiaan:

Olen nelikymppisenä ensisynnyttäjänä sitä mieltä, että nyt on elämässäni juuri sopiva aika saada lapsi. Elämää on nähty ja koettu, on saanut mennä, tulla ja olla, maailmaa ristiin rastiin. Ei enää menojalkaa vipata, tiedän jo mitä ruoho on aidan toisellakin puolella, ei siis kiinnostusta tai tarvetta millekään neljänkympin tai viidenkympin "villityksille", joita helposti tulee lapsen tosi nuorena saaneille. En myöskään koe, että lainkaan tarvitsisi "tuskailla oman itsellisen elämän radikaalia muutosta". Muutos on todella tervetullut ja odotettu, kun ei ole ainakaan jäänyt nuoruus elämättä!! Nyt nimenomaan koen, että lapsi ei tule rajoitteeksi elämääni. Olen kypsä ottamaan vastuun pienestä elämästä, mitä en olisi ollut kaksi- tai kolmekymppisenä. (En väitä että joku toinen ei voisi olla , mutta minä en olisi ollut, eikä mieheni.)
Uskon, että lapset siunaantuvat silloin kun oikea aika on, toisilla se on aiemmin ja toisilla myöhemmin. Itse tapasin lapseni isän kolme ja puoli vuotta sitten, aiemmin en ollut tavannut ketään, kenen kanssa lapsen olisin halunnut maailmaan saattaa. Kyllähän se joskus mietityttää, että olemme aika vanhat vanhemmat, mutta toivottavasti sitten on jotain erilaista annettavaa lapsellemme kuin mitä jos olisimme nuorempia. Ja jos ikä meitä sitten lapsiperheen arjessa painaisi eri lailla kuin nuoria vanhempia, niin vastapainoksi on tuo taloudellinen puoli, joka on kerinnyt vakiintua niin, että se ei aiheuta ongelmia ja ylimääräistä stressiä parisuhteeseen ja sitä kautta tulevan lapsiperheemme arkeen.

Siis puolensa ja puolensa kummassakin, ja varmasti niin on hyvä kuin itse kullakin on!! Samassa veneessähän tässä ollaan koko porukka, ja tämä nettipalsta on ainakin minulle ollut tosi tärkeä "vertaistukifoorumi", kun kaveripiirissä on jo lapset isoja koululaisia.

Ihania odotusterveisiä kaikille, t:maru-maru

 

Helmie, noi on kyllä helmet noi vaunut. Olen niitä jo kauan havitellut, mutta yhä pähkäilen sitä miten kauan se pikkukakkonen viihtyy alahyllyllä. Paljonkos teillä oli lapsilla ikäeroa? Meidän esikko on kyllä kovin sporttinen joten varmasti pian jaksaisi kävellä seisomalauta apuna pitkiäkin matkoja, mutta pelkään hänen kävelevän omille teilleen. Ne I´coot on kopan kanssa 900 eur ja ihan hirvee hinta siihen nähden jos niitä käytetäänkin vaan puoli vuotta. Haluan kuitenkin kunnon vaunut enkä mitään ritsoja. Voi voi kun tekisi niin mieli noita P&T täytyy varmaan käydä vaunuaitassa haastattelemassa myyjää ja istuttaa esikko niihin ja fiilistellä. Vaunujen hankinta kun on siirtynyt kun mikään ei tunnut olevan hyvä. Sama pulma oli matkarattaita aikoinaan etsiessä.

Hih mä luulin olevani jo ainut vanha kääkkä kun meinasin sanoa että mun nelikymppisä juhlitaan kun esikko menee kouluun. Henkiseltä tasoltani olin jonkun mittarin mukaan 15 v eli eihän tässä huolen häivää ole

Fantti

 

Maru-maru, niinhän se on, että paras ikä saada lapsia on silloin, kun se tuntuu itsestä oikealta. Tarkoitin tuolla lähinnä sitä, joillakin ihmisillä iskee siinä 4-kympin kieppeillä paniikki siitä, että on viimeinen hetki hankkia lapsi, jos meinaa vielä ehtiä ja sitten se hommataan, sopi se elämäntilanteeseen tai ei. Ei tosiaan ole hyvä hankkia lapsia, jos siihen ei ole valmis, oli sitten minkä ikäinen tahansa! Ja ihan hyvinhän täälläkin on juttu luistanut, vaikka monenikäistä mammaa tälläkin listalla kirjoittelee!

Mutta nyt tuo masuasukki on sitä mieltä, että tämä riittää... Ei näköjään voi enää koneella istuskella!

Pistiina 33+4

 

Minulla puolestaan on ollut ikäkriisi jo varmaan parikymppisestä Kaamea paine suorittamisesta ja nyt sitten stressaan sitä kun töihin en ehtinyt ennen vauvan tuloa..joskohan se lapsukainen vähän rauhottaisi Oma serkkuni pyöräytti 36 ikävuoden jälkeen vielä pari mukeloa ja hyvin näyttää toimivan. Itselläni vain tuo opintoputki antoi tässä välissä periksi ja kuten jo aiemmin mainitsin niin taloudekkinen puoli on siinä sitten se surkeuden surkeus. Koen kuitenkin että vauva on juuri nyt tervetullut ja jokaisella se hetki määräytyy ihan oman elämän ja persoonan mukaan. Onneksi juuri tuon takia ihmisen biologinen valmius jälkeläisten tuottamiseen ei ole mikään lyhyt rajattu ajanjakso

 

Näissä nettikeskusteluissa on se hyvä puoli, että täällä pystyy vaihtamaan ajatuksia ihmisten kanssa laidasta laitaan iän, siviiliäädyn, ulkonäön ja muiden normaalisti ihmisiä määrittelevien vähemmän tärkeiden ominaisuuksien häiritsemättä. Itse muistan nuorempana kärsineeni siitä, että vanhemmat köpöt (lue: nelikymppiset ) ei kuunnellut mielipiteitäni ja ajatuksiani koska olivat sitä mieltä, että "ei tuo mitään vielä elämästä tiedä". Olen ollut aikuisena aina nuoremman näköinen kuin mitä olen, joten sama vaiva oli vielä kolmekymppisenä, kun pidettiin ihan lapsena. Se oli ärsyttävää, ja ajattelin, että toivottavasti en itse siihen koskaan syyllistyisi, koska ihmiset on yksilöitä, ja joku kaksikymppinen voi olla paljon fiksumpi kuin joku nelikymppinen. Nyt on ollut jännä seurata raskauden silloin alkaessa näkyä, miten pääsin aivan uudenlaisiin "naisen kirjoihin". Lapsetonta ihmistä pidetään helposti jotenkin lapsellisena ja itsekkäänä. Siihen asenteeseen olen törmännyt monesti, ja siksi varmaan oli tarve kertoa täällä oma näkemys vastapainoksi, vaikka täällä ei suoranaisesti kukaan ole sellaista väittänytkään. Minun mielestä täällä kirjoittelee mukavaa ja fiksun tuntuista poirukkaa.

Alkoi tänään 37. viikko, ja kyllä alkaa myös olo tukaloitua. Viime viikolla olin vielä töissä. Nyt on vaikea kuvitella työntekoa, siitä ei kyllä enää tulisi mitään. Tänään kun mentiin autolla kauppaan, jouduin nostamaan käsillä farkkujen lahkeesta, että saan toisenkin jalan autoon!! Se tuntui jotenkin niin avuttomalta. Kyllä sitä on aika kremppa jo. Aika paljon olotila vaihtelee, välillä pystyy tekemään ihan puutarhahommia ja kumartelee rikkaruohoja kukkapenkeistä, välillä köpöttelee kuin pingviini joten kuten eteenpäin ja pyytelee miestä nostamaan jos jotain putoaa lattialle. Auringossa ei myökään jaksa olla, entinen auringonpalvoja. Tänään yritin pariin otteeseen ottaa hiukan väriä kasvoille ja muuallekin, viitisen minuuttia kerrallaan pystyi olemaan, sitten oli niin tuskainen olo että oli mentävä varjoon. Luontoäiti varmaan suojelee vauvelia uv-säteilyltä? Onko muilla samaa kokemusta auringosta?

Sairaalakassikin tuli pakattua tällä viikolla, koskahan lähtö tulee??
T: maru-maru 36+1

 

moi!
juu, mulla on ainakin auringosta samoja kokemuksia eli ei siis kykene oleen kuin hetken auringossa..Täälläkin idässä, kun on ollu tähän asti tosi harvassa nuo lämpöiset päivät. Mä en ollenkaa välillä pysty ees kumartumaan istuma-asennossa eteenpäin niin on tukalaa ja sattuu. Myöskin toissa yölnä valvoin puolitoista tuntia suppareiden kanssa.. Kyllä hyvin muistui mieleen mitä tuleman pitää.. Taisivat kuitenkin olla vielävaan harjoitusta. Saisi pieni pysyä mielellään ainakin viikon vielä masussa niin pääsisi viikolle 37 asti.
Meillä on ollut aika härdelliä, kun oikeestaan koko kesäkuun ollut vieraita...Taas piti sekin kantapään kautta tajuta, että oli tyhmää juu.. Oon ollut siis ihan poikki, kun oon emännöinyt ja joutunut siivoileen muiden jälkiä ym..vaikkakin olin kertonut vieraille olotilan ja toivonut, että tehtäis yhessä...no joo, en ainakaan ota muutamaan kuukauteen vauvan syntymän jälkeen yhtä ainoaakaan yökyläilijää.
Nyt pitää tehä pojulle puuroo, hyviä vointeja kaikille

 

Juu täällä samaa vaivaa, auringossa olo ei yhtään hotsita ja nyt on kyllä niin sateista ettei sitä näykään. Lisäksi mulla on tullut kasvoihin maksaläiskiä auringosta, tääkin on joku ihme raskauteen liittyvä juttu!

Viime yönä en saanut yhtään nukuttua, pyörin vaan sängyssä ja mietin kaikkia asioita. Rasittavaa! Sitten aamulla kun piti nousta tytön kanssa niin olin ihan zombie. Pakko vaan sinnitellä päikkäri aikaan asti, sitten saan onneksi pienet unet otettua.

Mä olen alkanut odottaa synnytystä liian aikaisin, johtuen edellisestä ennenaikaisesta synnytyksestä. Nyt koitan asennoitua siihen että tässä saattaa hyvin mennä vielä reilu kuukausikin, muuten odottavan aika tulee NIIN pitkäksi.

Jaahas mutta jos tässä kohta koittais raahtua ulos raikasta ulkoilmaa haistelemaan ja vesilätäkköjä tutkimaan....

 

Lääkärikuulumisia:
Poitsun painoarvio tällä hetkellä 2.9kg, eli jossain 4kg:n hujakoilla ollaan jos menee lähelle laskettua aikaa. Kohdunsuu oli jo sormelle auki sentin, eli mun uimiset loppui sit tällä erää tähän. Ja lantio on kuulemma sen verran tilava että pitäisi mahtua syntymään ihan normaalisti.Lääkäri arveli että menee kuitenkin vielä joitakin viikkoja ennen kuin syntyy. Muutenkin kaikki ok, eli tässä sit vaan odotellaan... Alkaa kyllä jo olla vähän kärsimätön ja tosi iso olo

pikkumyy ja kirppu 36+4

 

Pikkumyyllähän näytti kaikki jo "hyvältä" synnytyksen suhteen! Nyt ei tosiaan auta muuta kuin odotella. Onkos muuten Roosa päässyt jo pikkuisen kanssa kotiin? Itsekin mietin tuota uimista mutta käytiin kuitenkin tytön kanssa vielä eilen uimahallissa kun pari viikko sitten oli paikat tiukasti kiinni, nyt en kyllä taida enää uskaltaa mennä ennen ens viikon lääkäriä ettei vaan ainakaan sais mitään tulehdusta vedestä.

Eipä tänne mitään ihmeellistä, mites muut voi?

 

Fantti: Meillä ikäeroa lapsille tulee 2 v2 kk, jos siis ens kuulle synnytys menee. Niissä rattaissa, kun pikkukakkonen istuu jo, niin isompi menee sinne taakse.

Mullakin on jo paikat vähän pehmenneet. Perjantaina rv 35+1 menin polille tarkistamaan, että oliko edellisenä iltana mahd. tullut lapsivettä. Jotain lorahti farkkuihin hiukan ja äippäpolilta kehotettiin mun historian takia tulemaan tarkistukseen. Lapsivesinäyte oli negatiivinen, mut laittoivat mut vielä käyrään 20 minuutiksi. Sitten alkoikin tulla pieniä supistuksia 2 min välein ja jouduin vielä jäämään uudestaan käyrään. Supistukset voimistuivat sen jälkeen kivuliaiksi. Eivät kuitenkaan ollut lähimainkaan niin kipeitä mitä esikoisesta tuli heti ekana. Silloin mulla oli ainoastaa megakovia supistuksia. Siellä sit olin 7 tuntia, kun eivät uskaltaneet päästää mua kotiin. Se vyö kuulemma voi herkistää supistukset, kun aina ilman sitä tuli ihan harvakseltaan jotain pieniä vaan. Ja jos on hoikka, niin supistukset kuulemma näkyy aika helposti. Päästivät sitten kuitenkin kotiin, kun supistukset harvenivat. Toinen kätilö sanoi, että paikat on auki kahdelle sormelle (kuulemma siis 4 cm). Myöhemmin lääkärin mielestä 1,5 sormelle, joten kai noissa sormissa sitten eroja. Kohdunkaula oli lyhentynyt 1,5 senttiin.

Nyt sitten tulee mulle tosi pitkä loppuodotus, jos vauva ei aio syntyä lähiviikkoina. Kuulemma voi mennä raskaus ihan hyvin vielä yli 40 viikon. Yhtään ei nytkään ole sellainen olo, että lähiaikoina olis syntymässä. Se vaan harmittaa, että nyt ei oikein mihinkään pidemmälle vitsi lähteä, kun esikoinenkin syntyi vielä suht nopeesti. Olin vähän kaavaillut, että lähdetään Muumimaailmaan ainakin, mut ei kai sit. Mieskin on nyt aika valppaana, vaikka olen yrittänyt sanoa, ettei tämä varmaan vielä tule aikoihin. Pelireissut voi olla reilun parin tunnin päässä eikä enää halua lähteä niin pitkälle. Niin ei peleissä tietenkään kännykkä voi olla koko ajan lähellä. Mutta eihän sitä koko aikaa voi olla puhelimen vieressä. Kyllä toi synnytyspuhelun odottaminen on miehellekin varmasti tosi stressaavaa.

Vointi on mulla tosi hyvä. Tänäänkin taas käveltiin hyvä lenkki rattaiden kanssa. Maha on kyllä joka paikassa tiellä. Mulle ei varmasti tule mahaa yhtään ikävä. Kunhan vauvan vaan saa.

Eerika öö 35+5

 

Minä jännitän kovasti juhannusreissuun lähtöä, mutta ajattelin silti ottaa riskin. Neuvolassa sanoivat että vauva on asettunut lähtökuoppiin ja laskeutunut lantioon, mutta muuta tietoa minulla ei ole. Saattaa siis tulla kai melkein milloin tahansa. Mennä siis kai yliaikaiseksikin. Alavatsa on tosissaan kipeä ja käväleminen on yhtä tuskaa. Ilman sellaisia voimakkaita "pistoksia" ei montaa metriä pääse eteenpäin. Onneksi alkoi äitiysloma ja saa kipuilla rauhassa kotona. En enää juuri mihinkään pääsisikään

Tomie ja ölliäinen 34+6

 

keskiviikkoja kaikille.

täällä kanssa taas yksi lääkärinnla ohi..
lääkäri sanoi,että paikat pehmentyneet,mut kiinni ja kaulaa 1,5cm..laittoivat kuitenkin käymään äitipolilla supistusten vuoksi (ma tuli kipeitä ja tiuhaan tahtiin..melkein olin jo laitokselle lähdössä..mut meni ohi sitten..).

äitipolin lääkäri sanoi että kanavaa 3cm,paikat kiinteähköt ja sisäsuu sormenpäälle auki..tarjoutuva osa korkealla..auttakaa tyhmää ; onko tuosta sisäsuun aukeamisesta jotain haittaa..?

no,kontrolli kahden viikon päähän hoikan sikiön vuoksi (painoarvio n. 2-2,3kg)..

no,toivotan kaikille hyvää päivänjatkoa..

heiree 34+3

 

Hui, kun alkaa monella olla edistystä tapahtunut! Tai kaikillahan tässä on synnytys edessä väkisinkin seuraavan puolentoista kuukauden sisällä. Ihanaa, että kohta on tiedossa paljon vauvauutisia!

heiree, ei kai siitä sisäsuun aukeamisesta ole sen enempää haittaa kuin aukeamisesta yleensä eli se isompi tulehdusriski vain. Korjatkaa, jos olen väärässä!

Miulla alkaa olla sellainen tunne, että tämä kestää vielä ja pitkään. Kipeät supparit on selvästi vähentyneet ja näillä noin parilla sadalla päivittäisellä mahan kovettumisella tuskin on mitään vaikutusta mihinkään... Reilun viikon päästä olisi lääkärineuvola, joten sittenhän sen näkee. Vauveli on onneksi kääntynyt hivenen parempaan asentoon eli ihan perätilassa ei ainakaan enää ole, mutta mistään laskeutumisesta ei kyllä vielä ole tietoakaan!

Meillä mies ei taida synnytyspuhelua paljon stressata, sillä se tietää, että jos se on töissä silloin, niin pikkuinen on jo maailmassa ennen kuin se ehtii paikalle! Ja kaverin kanssa just tänään puhuttiin, että taidetaan mennäkin taksilla synnärille, kun turha niiden miesten on edestakaisin ajella. Onneksi on sama laskettu aika, niin voidaan mennä samalla autolla!

Mutta nyt leipomaan! On niin kurja ilma, että jotain sisäjuttuja pitää kehittää muksuille, kun ei sitä kurahousuralliakaan jaksa...

Hauskaa ja aurinkoista juhannusta kaikille!

Pistiina 34+2

 

Heivaanhei! Ultrassa kävin tiistaina ja vauva oli sellaiset 2400g ja laskeutunut jo lantioon, elikkä voi syntyä ihan milloin tahansa. Tosin mulla on vielä paikat kiinni ja kaula on 3-4cm, että tod.näk.ei hätää vielä piitkään aikaan. Vointi on ollut mitä parhain, supisteluja ei ole lainkaan (jos siis mahan kovettumisia ei oteta lukuun) ja lenkkeilemässä oon jaksanut käydä joka päivä. Alkuviikosta kävin jopa "patikoimassa" hurjat 4km laavulle paistamaan makkaraa....Tuntuu,että on tosi "hehkeä" olo, iho ja hiukset on tosi hyvässä kunnossa! Tietenkin väsymystä on herkemmin ja hengästyy herkemmin, mutta muuten on hyvä olla. Juhannusta vietetään ihan kotona mutta ens vkolla sitten mökkeilemään, kun miehelläkin on vko lomaa ennen isyyslomaa. Mukavaa juhannusta ja ottakaa rennosti! Ja muistakaa vaatia kuningattaren kohtelua juuri nyt!! : )

 

Minä en pääse enää oikein liikkumaan ollenkaan. Koko ajan tuntuu alavatsassa (ilmeisesti häpyluun kohdalla) kamalia vihlaisuja ja kävellessä pahenevat oikein tosissaan. Välillä täytyy kipristyä kokonaan kasaan kun sattuu niin paljon. Oletteko muut vastaavan kivun kourissa? En ole vielä varsinaisia supistuksia kohdannut, mutta nyt kyllä tuntuu siltä kuin nippu ratanauloja yrittäisi painua kohdusta ulos.

Kävimme tutustumassa synnytyssairaalaankin ja sen nähtyäni en todellakaan halua synnyttämään Ei tuo sairaalaympäristö muutenkaan ilahduta, mutta ne synnytystilat olivat kyllä todella pelottavat. Tässä vaiheessa on varmaan turhaa mihinkään pelkovalmennukseenkaan hakeutua. Kotoa kun ei mihinkään pääse ilman autoa

 

tomie,tiedän tarkalleen miltä susta tuntuu..en ole myöskään kävellyt muutamaan viikkoon postilaatikkoa kauemmas ilman kipuja..olisi kiva kävellä tuohon läheiselle järvelle syömään jäätelöä,mutta pitää varmaan jättää välistä tänä kesänä..

viikonloppuna olisi esikon 3v synttärit, eikä juuri nyt olisi haluja järjestää kakku kahveja,mutta ei auta..

nyt olen öisinkin alannut heräämään supistuksiin..koskahan sitä saa lähteä laitokselle..?joka on muuten uusittu,kaveri synnytti siellä puoli vuotta sitten ja kehui salin (ilmeisesti synnytyssaleissa maisematapetit tyyliin `pelto`,´ranta´ jne..kyllä masentaa,kun esikko tullut maailmaan pelottavassa myrkynvihreässä salissa...)..

no,nytten taas hommiin..

 

niin juu..tuli tässä mieleeni,että vaivaako ketään muuta pahoinvointi ja ruokahaluttomuus..? pari päivää ollut samanlainen olo kuin raskauden alussa,että jos näkeekin ruokaa, niin alkaa tehdä häjyä..vatsakin ihan sekaisin...niisk..

 

Hei kaikille, poitsu on nyt ollut kotona puolitoista viikkoa ja kyllä aika menee niin nopsaan etten ole kerennyt koneella käydä kun pikku ihminen viepi kaiken ajan . Meillä kaikki hyvin ja poikakin kasvaa hyvin ja ruoka maistaa ,jotenkin tuntuu et minusta on tullut lehmä kun koko ajan syötän ja vuoronperään lypsän kun yritän saada kaverille myös maitoa pakkaseen jemmaan et on mistä ottaa jos tarvis tulee.Olen nyt huomannut miten hyvä kun mies voi pitää isyyslomaa, kyllä näin ensikertalaisena miehestäkin on paljon apua ja ompahan joku jonka kanssa vaihtaa ajatuksia hoidon suhteen vaikka eihän mies tiedä sen enempää lapsenkasvatuksesta kun minäkään mutta kaksi päätä on aina yhtä viisaampi.
Hyvää juhannusta kaikille!

 

moikkans!
Kävin myös neuvolassa ja siellä selvisi väsymykseen ja ruokahaluttomuuteen ja ällötyksenkin syy, hemppa oli tippunu 113:sta..eli rautaa vaan koko loppuaika. Aika nopesti muuten tippuu, kun kirjotin sillon joku aika sitte et tosiaan oli hemppa 136. Painoo on nyt tullu yhteensä 15kg ja 100g joten olo on kyllä sen mukainen, huh!toivotaan ettei nyt tarvis enää kovin montaa kiloo tulla näinä loppuviikkoina.
Ei ollut pikkuinen vielä laskeutunut, että ei täälläkään ihan heti olla kai synnyttämään menossa.
Sairaalassakin käytiin tutustumassa ja pitivät parin tunnin synnytysluennon, hyvin muistui kyllä mieleen mitä sitä tuleman pitää..aak! Täällä pohjois-karjalassa tuntuu kyllä olevan kaikki paljon tarkemmin hoidettu, kuin espoossa. En tiiä onko kiinni paikkakunnasta vai onko parissa vuodessa niin tarkentuneet käytännöt neuvolassa tms. Eipä mulle kyllä selvitetty tuota synytystäkään esikon kahdalla yhtään noin konkreettisesti, kuin nyt tuolla sairaalassa selostettiin. Tosi hyvä vaan, moni asia selvis ja tietää paremmin mitä tapahtuu.
Olivat kyllä äärisöpöjä ne pikku vastasyntyneet, kun käväistiin siellä osastolla tutustumassa. Tuli ihan sellanen olo, että olispa jo oma pikkuinen sylissä ei jaksa oottaa vielä neljää viikkoo..

 

Huoh! Meidän pikkuinen on kylkiasennossa, eikä sitä ilmeisesti sellaisessa pysty synnyttämään. Lähetettä siis vauvelin kääntämiseen kirjoitettiin lääkärikäynnillä ja jännitänkin nyt kovasti ettei ennen sitä käsittelyä lähtisi syntymään. Tuntuu vain niin yliaktiiviselta tuo masuasukki, että kai se piakkoin jo haluaa syntyä.

Heiree, olen havainnut saman pahoinvoinnin paluun. Tosin en niin rajuna kuin alkuraskaudessa, mutta usein meinaa kyllä ruoka pyrkiä ulos. Yhtenä aamuna heräsin siihen ihanuuteen, että pulpahti suu täyteen vatsanesteitä..ihanaa