Kaaso vasten tahtoaan - kuinka homma hoidetaan?

Viestiketju osiossa 'Häähumua' , käynnistäjänä kaamos, 17.04.2012.

  1. kaamos Vierailija

    Onkohan täällä ketään vastaavaa kokenutta (kaasona, morsiamena tai sivusta seuraajana)? Jouduin nimittäin suostumaan kaasoksi vasten tahtoani. Tarina on tämä:

    Kihlauksestaan saakka ja jo hiukan aiemminkin pitkäaikaisin ystäväni alkoi mankua minua kaasokseen. Kieltäydyin kerta toisensa jälkeen, vuodesta toiseen. En myöskään salaillut näkemystäni avioliitosta, jota pidän täysin turhana instituutiona, häistä puhumattakaan. Kaikesta huolimatta ystäväni itsepintaisesti minut tuohon tehtävään halusi. Kun häiden ajankohta lopulta päätettiin, hän tietyllä tavalla ajoi minut selkä seinää vasten ja lähes tulkoon ystävyytemme nimissä pakotti minut kaasokseen. Pitkin hampain suostuin, vaikka varoitinkin itse tilanteessa ja vielä jälkeenpäinkin, ettei minusta kyseiseen tehtävään ole. No, oma mokani, kun annoin periksi.

    Nyt siis olen kusessa näiden tulevien kesähäiden kanssa. Minulla ei ole harmainta aavistustakaan esimerkiksi polttareiden järjestämisestä eikä siihen ole kyllä kiinnostustakaan. En tunne ystäväni ystäviä kovin hyvin, mikä ei helpota tehtävää lainkaan. En ole mikään tapahtumaorganisaattori luonnostaan, joten kaikki vähäinenkin pippaloiden järjestäminen (jopa omille ystävilleni omassa kodissani) on äärimmäisen työn ja tuskan takana.

    Ystävälläni tuntuu myös olevan ihmeellinen käsitys siitä, että minä keksin heille hääleikkejä, koristelen juhlapaikan ja juonnan "bileet". Kaikki tämä, vaikka olen omasta mielestäni tehnyt selväksi, etten näihin ole ajatellut tuhlaavani aikaa. Ei siksi, että haluaisin tahallani olla ilkeä. Olen vain niitä ihmisiä, jotka a) inhoavat hääleikkejä enkä edes tiedä sellaisia b) inhoan askartelua c) en keksi mitään sanottavaa juonnoissa, kun joskus keskusteleminenkin muiden kanssa tuottaa vaikeuksia... jne.

    Tiedän kyllä, että itse olen itseni tähän tilanteeseen saattanut. Mutta en samalla voi olla ihmettelemättä ystävääni, joka ei ota (eikä ole missään vaiheessa ottanut) kuuleviin korviinsa, että MINÄ EN HALUA OLLA KAASO ja siitä huolimatta hän jaksaa innoissaan minulle selostaa näitä hääjuttujaan. Samalla minä kuitenkin haluan olla hyvä ystävä ja haluaisin olla innostuneempi ystäväni häistä ja niiden järjestelyistä. En vain osaa. Ja vaikka kuinka yritän muuttaa ajatteluani niin, mun kesäni keskiössä on pari ulkomaan matkaa ja oma loma. Ystävän häiden järjestely on kuin paskamainen työkeikka, ärsyttävä velvollisuus. Hoidan sen toki, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei yhtään v*tuta.

    Nytpä sitten kaipaisin kommentteja, että kuinka tästä vastentahtoisesta kaasoudesta selvitään niin, että jaksaa vielä hymyillä häissä ja niiden jälkeenkin. Ja niin, että morsiamelle jäisi kuitenkin edes vähän hyvä mieli.
     
  2. Assistentti Vierailija

    Eipä nyt muuta tule mieleen, kuin että tarvitset assistentin, joka hoitelee hommat puolestasi. Joko joku kaverisi, joka olisi edes vähän jyvällä asiasta, tai ihan ulkopuolinen, joka kehittää sulle rungon, jonka mukaan toimit. Kai niitä löytyy netistä /kirjastosta jotain käsikirjan tapaisia, mitä sun pitää missäkin vaiheessa tehdä, että homma tulee hoidettua. Otan osaa!
     
  3. Delegoi Vierailija

    Assistentti on hyvä idea. Ja delegoiminen yleensä: kaikkea ei tarvitse nakittaa samalle henkilölle, vaan hommia voi jakaa osallistujien kesken. Tee siis näin, ystävyyden nimissä:

    1. Pyydä morsiamelta lista ystävistä, joita hän toivoo polttareihin. Yhteystietoineen! Sähköposti on näppärä.

    2. Lähetä näille ihmisille viesti ja kutsu heidät koolle suunnittelutapaamiseen. Etsi aika, jonne muutama läheisin/innostunein ystävä pääsee. Aivan kaikille sopivaa aikaa on jokseenkin mahdotonta löytää, joten on turha tuhlata aikaa sellaisen etsimiseen. Riittää, että suunnittelemassa on muutama ihminen.

    3. Delegoi, delegoi, delegoi. Kerro rehellisesti, että et koe olevasi ollenkaan sopiva kaasoksi, ja siksi toivoisit muilta tiimihenkeä. Esitä asia nöyrästi, ei vihaisesti, niin saat ihmisten sympatian. Äläkä aloita tapaamista valittamalla vaan pyri luomaan hyvät välit muihin. Sano suoraan, että kaason arvovaltaasi ei ollenkaan loukkaa jos joku/jotkut haluavat ottaa esim. hääleikit kokonaan vastuulleen - päinvastoin, olet kiitollinen jos joku tekee niin. Jaa kaason "työ" osiin: joku järjestää polttarit, joku vastaa hääleikeistä ja juonnosta, joku muu koristeista.

    4. Sinun tehtäväksesi jää yhteydenpito. Jos morsiamella on kohtuullisuudentajua, häntä ei häiritse että esim. juonnon hoitaakin joku muu kuin sinä, vaan hän arvostaa järjestelypanostasi.

    Keskeistä on antaa ihmisille vastuu ja saada heidät uskomaan, että heidän ei tarvitse hyväksyttää jokaista koristeen yksityiskohtaa sinulla, vaan uskot asian kokonaan heidän käsiinsä. Muidenkin mielestä on kivempaa ottaa joku homma hoitaakseen jos sen saa oikeasti tehdä omalla tavallaan. Kaikki voittavat.

    Eikä kaikkea tarvitse tehdä pisimmän mahdollisen kaavan kautta: esim. juhlapaikkaa ei tarvitse koristella kattoa ja vessoja myöten, huomattavasti vähempikin riittää. Eikä polttareiden tarvitse olla koko päivän kestävä tapahtuma jossa on 10 eri ohjelmanumeroa, vaan esim. yksi ohjelmanumero + mukava illanvietto saunoineen riittää oikein hyvin. Alunperinhän polttarit olivat polterabend, abend, siis ilta... eivät aikuisten superhyperpuuhapäivä, jollaisia ne nykyään ovat aika usein.

    Hyvin se menee!
     
  4. Hyviä ohjeita Vierailija

    Jos se vaihtoehto, että luovut kaasoudesta, on tykkänään poissuljettu, sait hyviä ohjeita ja vinkkejä suunnitelma B:ksi!

    Minäkin olen ollut kaasona, mutta toisella kerralla minun roolini oli vain tilaisuuden juontaminen, minä kun olen muutenkin äänessä aina ;-) Sen sijaan mihinkään askarteluihin minun ei edes odotettu osallistuvan, sillä minulla ei ole ollenkaan sellaista lahjakkuutta. Harva siis osaa edes itse tehdä kaikkea, eikä kai voi olettaa, että "vieraalla" ihmisellä riittää edes aikaa - jos siis taitoa ja innostusta riittäisikin - ihan kaiken hoitamiseen.

    Toisella kaasokerrallani kaason tehtävä oli vain olla morsiamen tukena, juhlassa ei ollut edes tarkoitus leikkiä mitään tms.
     
  5. kaamos Vierailija

    Kiitos paljon asiallisista vastauksista. Tuo delegointi olisi huomattavasti helpompaa, jos tuntisin ystäväni ystävät paremmin. Tiedän heistä pari entuudestaan kouluvuosilta, mutta heidänkään kanssa emme ole edes tuttavia. Toisia en tunne lainkaan. En ole lainkaan sellainen ihminen, joka kutsuu ihmiset suunnittelutapaamiseen. En halua tavata heitä. Eikä siellä taida sellaista ihmistä olla, joka jaksaisi suunnitteluista kovin innostua, jos olen oikein ymmärtänyt. Harmittaa.

    Kamalinta on tuo leikkiminen. Ystäväni todella odottaa minun keksivän leikkejä, vaikka hän tietää suhtautumiseni niihin. Yritin selailla netistä sopivia, mutta ei sieltä löytynyt mitään sellaista, jonka pystyisin vetämään käyntiin. Tulin vain huonolle tuulelle pelkästä ajatuksestakin. Olen niitä ihmisiä, jotka yleensä vetäytyvät boolimaljan äärelle viimeistään siinä vaiheessa, kun leikit alkavat tai jos mahdollista lähden kotiin.

    Eilen ystäväni soitti innoissaan, että häntä jännittää mitä mä hänelle suunnittelen. Mietin jo, että elämmekö samassa todellisuudessa lainkaan. Mä olen mielestäni tehnyt selväksi, etten ole ajatellut juurikaan suunnitella mitään. Ainoa asia, mitä olen tähän mennessä suunnitellut on omat vaatteet ja kengät. Jos aivan rehellinen olen, niin ne ovat myös ainoa asia, jotka minua noissa juhlissa aidosti kiinnostaa, sillä tykkään tälläytyä.

    Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että olen välillä jopa miettinyt ystävyyden irtisanomista. Tällä hetkellä (eilisen hääpuhelun jälkeen) stressitaso nousi sellaisiin lukemiin, että mietin todella onko tällainen paska edes ystävyyden arvoista :p Ystävälläni kun tuntuu olevan jalo taito ohittaa kaikki se mitä hänelle olen sanonut ja kuvitella ihan omiaan mun panostuksesta ja innostuksesta tehtävään. Huokaus, mä en yksinkertaisesti tajua miksi ihmiset eivät suunnittele omia häitään itse!
     
  6. Kannattaa tosiaan vielä sanoa sille ystävälle, että et tykkää yhtään kaason tehtävistä.

    Itse olen morsiamelta saanut listan niistä ihmisistä, joita hän on toivonut polttareihin, yhteystietoineen. Kannattaa sitten miettiä talousarvio niille polttareille. Itse en tykkää kalliista polttareista vaan mieluummin satsaan häälahjaan. Ne polttarit ovat se pakollinen paha. Eri juttu olisi, jos olisi joku tiivis 3-5 hengen ystäväseurue, mutta sellaista ei tässä tilanteessa ole.

    Samalla kun pyydät polttarilistaa, niin kysyt ystävältäsi, keitä voit pyytää hänen sinulle nakittamiinsa tehtäviin. Kuka voisi juontaa tilaisuuden, kuka olisi mestari askartelemaan, kenellä olisi leikki-ideoita. Ystäväsi äidiltä ja sisarilta ainakin kannattaa pyytää apua, samoin sulhasen siskolta jne. Nämä delegoinnit kuitenkin pitää tehdä niin, että ystäväsi tietää sen. Ehkä hän on niitä huimapäitä, jotka haluavat polttareihin enemmän bilettäjiä kuin häihinsä. Olisi tosi noloa pyytää juontajaksi joku sellainen, joka ei saa edes hääkutsua.

    Joku sinun ystäväsi voisi toki auttaa sinua ideoinnissa, vaikka ei olisi lainkaan morsiamen tuttavapiiristä.
     
  7. Delegoi Vierailija

    Älä nyt anna tämän pilata ystävyyttänne, jos se muuten on antoisa. Monet naimisiin menossa olevat ihmiset vähän pimahtavat häähössötyksen keskellä, mutta palaavat ennalleen häiden jälkeen. Yritä siis nyt vaan kestää!

    Otan osaa, on todella ikävää että olut joutunut tilanteeseen, jonka koet noin raskaaksi ja ärsyttäväksi. Mutta minusta tilanne ei ole lainkaan toivoton. Mitä se haittaa, ettet tunne ihmisiä hyvin? Ei se estä tehtävien jakamista. Työpaikallakin varmaan asioit ihmisten kanssa, joita et tunne henkilökohtaisesti, mutta voit silti luottaa siihen, että he osaavat asiansa. On tärkeätä, että pidät sen tapaamisen ja vähän jutustelet ihmisten kanssa, koska se on edellytys sille, että saat heidät mukaan. Jos et kutsu koolle tapaamista, etkä yhtään luo välejä niihin muihin, niin on aika epätodennäköistä että he osallistuvat ollenkaan, jolloin sinulle jää suuremmat paineet tehdä kaikki yksin. Ajattele tapaamista siis pienempänä pahana, jonka avulla vältät suuremman pahan. Eikä suunnittelutapaamisen järjestämisessä oikeastaan ole paljonkaan vaivaa; lähetät vaan sen sähköpostiviestin, jossa on muutama päivämääräehdotus, katsot mihin suurin lukumäärä ihmisiä pääsee, käytät diktaattorin valtaasi ja valitset ko. päivän, varaat ravintolasta/baarista teille pöydän, ja ilmoitat kaikille että suunnittelu tapahtuu siellä ja siellä siihen ja siihen aikaan.

    Huomaan kyllä viestistäsi, että kaasona oleminen on sinulle epämieluisaa enkä yhtään halua vähätellä tunteitasi. Silti minusta teet asian turhaan itsellesi vaikeaksi sanomalla että "et ole ihminen, joka kutsuu ihmiset suunnittelutapaamiseen". Vaikka et ole ihminen, joka mielellään järjestelee tällaisia asioita, niin kai sen voi kerran tehdä? Ystävyyden nimissä. Tekemällä tällaisia kannanottoja, että "minä en ole ihminen joka tekee X", saa vaan itsensä psyykattua tilaan, jossa asian X tekeminen on entistä vaikeampaa.

    Tsemppiä! Ja purkaudu vaikka tälle palstalle, täällä voit päästellä höyryjä!
     
  8. kaamos Vierailija

    Kiitos ihanan ymmärtäväisistä tsemppauksista :) Olette varmasti oikeassa siinä, että yhteispelillä asiat luonnistuisivat helpoiten. Ehkäpä joudun itseni pakottamaan yhteydenpitoon muiden kanssa. Tapaamisia on tietysti vaikea järjestää, kun kaikki asumme eri puolella Suomea, mutta onhan noita yhteydenpitovälineitä...

    Sen verran on todettava, että morsiamen suvusta eikä useimmista kavereista ole apua suunnittelussa. Sen on morsian itse jo todennut. Polttareita olen jonkin verran jo onnistunut suunnittelemaan, mutta varsinaiset häät ovat ehkä isompi ongelma. Olen siinä ymmärryksessä, että juontajaksi ei ole todellakaan muita tulijoita kuin kaaso ja bestman. Vieraita on yli 100 ja tunnen heistä ainoastaan morsiusparin, morsiamen perheen ja oman mieheni. Sokerina pohjalla minulla on jonkin asteinen sosiaalisten tilanteiden pelko, jonka pystyn kyllä työni ansiosta peittämään joten kuten. Kypsyttäähän se. Lisäksi onnistun näköjään stressaamaan näistä helv-tin häistä aivan ylenpalttisesti.

    Tilan koristelun ajattelin kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa jättää hääparin ongelmaksi. Askarteluun vedän rajan.

    Varmaan tänne joutuu purkamaan mieltään jatkossakin. On tää sen verran kamalaa. Samalla toivon, että vastaavanlaiseen tilanteeseen joutuessa ihmiset ottaisivat oppia siitä, milloin morsiamen kannattaisi todella kuunnella jos joku ei halua kaasoksi. Samoin jos joku ei halua kaasoksi niin ei missään nimessä ikinä kannata edes ystävyyden nimissä siihen suostua... Voi että turhauttaa oma tyhmyys, etten vain itsepintaisesti kieltäytynyt loppuun asti. Ystävyys olisi voinut kärsiä, mutta kärsiihän se nytkin.
     
  9. vain polttarit Vierailija

    Todella ikävä tilanne, olen itsekin enemmän sellaista sivustakatsojatyyppiä, en halua juontaa tai suunnitella tai järjestellä. Yhdelle ystävälleni olen järjestänyt pienimuotoiset polttarit, mutta se oli helppoa koska siskoni oli mukana järjestämässä. Ja osallistujaporukka oli pieni. Mutta en koskaan voisi juontaa häitä enkä haluaisi järjestää häitä tai polttareita ihmisten kanssa joita en edes tunne. Kaasoksi en suostuisi koskaan.

    Hieman sääliksi käy kyllä morsiantakin, jos sinä olet paras valinta kaasoksi niin ei hänellä taida kovin hyvää ystäväpiiriä olla. Siis en tarkoita että sinä olet huono ystävä, mutta jos olet sanonut ettet tehtävään sovi ja olet silti hänen mielestään paras valinta siihen rooliin... Se pistää miettimään millaisia ne muut ystävät ovat.

    Ehkä voisit yrittää jättää juonnon bestmanin vastuulle jos se hänelle sopii paremmin. Muutenkin minusta morsian voisi itse suunnitella häänsä, niin että sinulla olisi vastuu vain polttareista. Luulisi että morsian haluaisikin järjestää omat häänsä niin että niistä tulisi sellaiset kuin hän haluaa? Sinä voisit vain auttaa järjestelyissä. Polttarit tietysti olisi hassua morsiamen järjestää itse, joten ne voisit sinä yrittää saada kokoon.
     
  10. pippurinen Vierailija

    On kyllä aivan uskomattoman tökeröä morsiolta tuollainen! En hyväksyisi. Mun mielestäni tämä kaasojuttu on muutenkin ihan naurettavaa - ihan kuin vapaamuotoisiin perhejuhliin tarvitsisi jonkinlaisen henkilökohtaisena avustajan tukemaan fyysisissä ja henkisissä asioissa!! Jos joku haluaa yli sadan hengen häät niin kyllä on oltava valmis silloin maksamaan ne askartelutpaskartelut ynnä muut ihan omasta pussista. Tai myöntää se tosiasia, ettei voi saada jättihäitä ilman todella innokasta ilmaistyön tekijälaumaa. Olen itse ollut tällaisen orjuuttajamorsiamen häissä vieraana ja kävin lopulta itsekin ilmaiseksi talkootyöläiseksi silkasta velvollisuudentunnosta. Tällä morsiolla oli kaksi kaasoa, jotka tosiaan juonsivat, olivat suunnitelleet kaiken ohjelman ja vielä oli ajateltu että juhlien vapaamuotoisessa osiossa he sitten menevät baaritiskin taakse sekoittelemaan Tallinnasta pakulla kärrätystä viinalastista erilaisia drinkkejä.

    Minä menin sinne baarimikoksi sitten jossain vaiheessa tuuraamaan. Ihmettelenpä vain, miksei pari ollut palkannut sinne väkeä tai miksei baari ollut pitopalvelun vastuulla ja häävieraat olisivat sitten ystävällisesti itse maksaneet muut kuin ruokailujuomat. Vieraat ja pari itse ovat ihan hyväosaisia, varmaan olisi ollut pariin drinksuun rahaa ihan jokaisella. Myös polttarijärjestelyistä otin kopin, koska kävi aika selväksi etteivät kaasot saaneet isoa ystäväjoukkoa kuriin ja päätöksiä aikaan. Minä taas olen työn puolesta tottunut kurittamaan ihmisiä kohti yhteisiä päämääriä :)

    Hädässä ystävä tunnetaan ja tämä orjuuttajamorsiankin tietää sen. Olimme ja olemme erittäin hyviä ystäviä ja sekä hän että minä tiedettiin ettei mua kannata kaasoksi värvätä. Minä teen mielelläni kaikkeni kun elämä kolhii ja tarvitaan apua, tukea ja seuraa. Mutta kenenkään juhliin en rupea ilmaistyövoimaksi. Tänä päivänä kun naimisiin mennään ihan aikuisena niin en oikein jaksa ymmärtää sitäkään, että joku morsmaikku tosiaan tarvitsisi hääpäivänä jotain henkistä tukea ja hysterian taltuttajaa. Jos haluaa juhlistaa aamua parhaiden ystäviensä kanssa velvollisuuksista vapaalla käynnillä meikissä ja kampaajalla niin sehän sopii, mutta tätä kaasojärjestelyä en ihan tajua.
     
  11. kaiken kokenut Vierailija

    Ap, itse samassa jamassa joskus olleelle vinkiksi: kerää budjetti osallistujilta, hommaa joku tila jostain, osta iso kasa alkoholia (Tallinnastahakumahku?), pitsaa, sipsejä ja karkkia sekä kasa cd-levyjä kuuntelemista varten. Illalla menette kaupungille baariin.

    Ehkä jonkun mielestä toooosi tylsää mutta meillä meni hyvin, en tosiaan ole mikään "hääihminen" joka askartelee ja liimaa, lakkaa, puunaa ja puleeraa puolivuotta kaikenlaisia härpäkkeitä ennen polttareita.
     
  12. Häistä mieheni kanssa päätettyämme ei tullut mieleenkään pyydellä ketään mihinkään vastoin tahtoaan. Tunnen ystäväni niin hyvin ettei polttarit olisi tullut mieleenkään. Puhuttiin häistä heti kun saatiin tila ja kirkko varattua. Muodolliset kutsut lähetettiin lähempänä. Paikat kun piti varat puoli vuotta ennakkoon.

    Ketään en kaasoksi pyytänyt, koska pidettiin hyvin yksinkertaiset, pienimuotoiset häät, joissa pääpaino oli kirkossa siunaamisella ja sen jälkeisisä juhlissa. Lahjoista sanottiin suroaan, ettei ole tarvis, koska meillä oli jo kaikkea - ja tätä painotettiin Oikeasti. Juhlatkin järkättiin omasta takaa. Tietty vanhemmat osallistui. Varattiin paikka, tarjoilut ja perheidemme parissa sovittiin ja organisoitiin pienimuotoisesta koristelusta ja sellaisesta.

    Eräs ystäväni vain lähti mukaani katselemaan häihin sopivaa asua - ei siis "hääpukua" - mutta ei me koskaan puhuttu että hän joku kaaso olisi. Ei ollut tarkoituskaan kerätä kaverilaumaa pukemaan ja kikattelemaan häiden aattona tai hääaamuna, ja juomaan shampanjaa niinkuin telkkarissa. No thanks. Sen verran huumorimielellä oltiin taikauskoisia että laittauduin miehestäni erillään vanhempieni luona ;-) Ehkä siis äitiäni voi pitää kaasona?

    Joten, oli ihan vilpittömän suuri ylläri kun kolme päivää ennen häitä (huomaavaisesti, ettei häiden aattona sentään! ;-)) haki minut aamutuimaan kotoa, lähdettiin Tallinnaan Tallink Spahan, oltiin siellä yö, seuraavana päivänä kuljettiin kaupungilla, shoppailtiin ja syötiin ja tultiin illalla takaisin. Koko homman takana oli vanhempani, tuleva mieheni joka oli saanut minut kuvittelemaan ihan toisenlaista ohjelmaa noille päiville, ja nämä kaverit. Sovittiin ettei ne olleet "polttarit" vaan reissu josta oltiin joskus puhuttu vaan ei toteutettu.

    Tosiaan, p**kamainen temppu kaveriltasi sulle :-/ Mutta mieti asiaa näin: sinun ei tämän jälkeen tarvitse häntä miellyttää jos et halua. Se on vain itsestäsi kiinni. Kerää budjetti toteuttamaan polttarit. Jos rahaa ei tipu, pyydä morsiamelta, koska on kohtuutonta että sinä maksaisit hänen polttarit, jotka hän nimenomaan on pyytänyt. Sitten, ideoikaa hänen kaverilaumansa kanssa jokin kohde. Jos ei muuta porukka keksi niin vie hänet vain syömään kaupungin laadultaan parhaan maineiseen ravintolaan. Hän saattaa olla tyytymätön mutta myös yllättää olemalla tyytyväinen. Sinun ei tahallasi tarvitse sössiä juttua, teet sen mihin kykenet. Haluaisin sanoa että älä ota stressiä mutta oletkin jo ottanut ;-) Ajattele, että tässä on itsellesi tilaisuus kokeilla jotain mitä et enää ikinä tule kokeilemaan. Jotkut haluaisi polttareita järjestellä (olen kuullut) mutta kun kaveripiiri menee vain tylsästi virastohäihin siitä numeroa tekemättä. Tasan ei siis onnen lahjat ole jaettu.
     
  13. Ehdotus

    liittynyt:
    09.04.2012
    Viestejä:
    340
    Saadut tykkäykset:
    0
    Itselleni ei ehtinyt nousta häähumua, riitti että mentiin maistraatissa naimisiin, pari vierasta=todistajaa ja ulos syömään.

    Perinteisillä häillä on tietty kannattajansa, mutta minusta häistä muokataan muista sukujuhlista (50-v) selvästi erottuva tapahtuma: turhan iso, kallis juhla, joka vaatii kaikilta läsnäolijoilta myös paljon aikaa ja suunnittelua. Tavalliset sukukokouksetkin=juhlat ovat minusta aivan turhan usein vain menoerä vieraille, ja saattaa olla jopa päähenkilöitä, joiden mielestä on oikeasti suuri kunnia tulla kutsutuksi heidän juhlaansa.

    Miksi järjestää pre-häät; 2 polttarit vip-vieraille sekä morsiamen että sulhasen puolelta, samalla kun muut pidetään ulkona ydinringistä, ja lisäksi usein vielä niin, että muu kuin morsian järkkää ne satojen eurojen juhlat? 50€ ei saa kummoistakaan juhlaa 10 hengelle, jos ei sitä järkätä toisen kotona ja tarjonta on minimissään.

    Miksi morsianta ja sulhasta pitää viihdyttää ennen varsinaista hääjuhlaa?

    Miksi pitää olettaa, että varsinaisen hääjuhlan vieraiden pitää myös muistaa hääparia lahjalla, vaikka heitä ei kutsuttu ydinporukan mukaan polttareihin?Mikä rooli näillä muilla vierailla on?

    Kuka määrää polttaribudjetin suuruuden yksinoikeudella, ja kenellä on aikaa neuvotella kaikkien kanssa budjetista, ja milloin rahat pitää olla tilillä? Ennen ostoja, vai ostojen jälkeen, ja miten jaetaan ylijäänyt raha?

    Miten järkätä tila, jonne kaikilla ei välttämättä ole mahd. tulla julkisilla?

    Miksei polttarijuhla -konseptia voisi ajatella varsinaisena hääjuhlana, koska sen kutsuvieraina on yleensä ne morsiamen ja sulhasen tärkeimmät, läheisemmät ihmiset; muut vieraat: non-vipit ovat vain vanhempia, sukua eli rahoittajia?
     
  14. Ehdotukselle Vierailija

    koetko jääneesi paitsioon ystäväpiirissäsi kun olet noin...no, kipakka?

    Me maksoimme kyllä itse omat häämme mieheni kanssa.
    Läsnä oli vain lähimmät n. 60 ihmistä.

    Polttaritkin pidettiin, mutta itse me nekin järjestettiin.
    Eikä siellä todellakaan ollut kaikkia häissä olleita ihmisiä läsnä. Eikä meidän kummankaan polttarit maksaneet senttiäkään vieraille. Eikä oikeastaan meille itsellemmekään, mutta hauskaa oli siitä huolimatta.

    Kuten näet, meitä on moneen junaan.
    Jos sun suvussasi/ystäväpiirissä rahastetaan juhlilla, ei se tarkoita sitä, että kaikki muutkin niin tekee.
     
  15. Ehdotus

    liittynyt:
    09.04.2012
    Viestejä:
    340
    Saadut tykkäykset:
    0
    Ti 24.4. klo 07:16 kommenttille.

    Ei, en koe olevani paitsiossa ystäväpiirissäni, miksi kokisin?

    Kaikki me jo naimisissa olevat ja sitä suunnittelevat emme halua suuria häitä ja polttareita; emme mekään mieheni kanssa.

    Sait viestistäni käsityksen, että koska mulla on kärkeviä mielipiteitä,
    olen jotenkin paitsiossa? Mun miehellä ja muilla tuntemillani on mielipiteitä asioista, siksi viihdynkin heidän seurassaan. Meillä on aika paljon yhteistä, kuten varmaan sullakin sun ystäväpiirissä.

    Ed. viestissäni nostin vaan esiin teemoja, joista olen saanut lukea tällä palstalla ja muualla, ja peilasin omia mielipiteitäni sitä kautta.

    En koe, että häiden pitäisi erottua muista juhlista kuten se yleensä erottuu.

    Missään muissa suku- tai perhejuhlissa ei valita ystäviä - kuten häissä kaasoa & bestmania - ajamaan pääparia juhlapaikalle ja takaisin, ja ottamaan muutenkin osaa pääjuhlan suunnitteluun kuukausia(!) ennen varsinaista juhlaa. Minusta tämä osoittaa aika itsekästä asennetta hääparilta, koska eivät välitä toisten aikataulu- ja budjettiongelmista.

    Esim. 50-v juhlissa ei illan päähenkilö oleta, että kaveriporukka tulee viikkoa aikaisemmin viihdyttämään häntä toiselta puolelta Suomea vain siksi, että hän täyttää 50-v.

    Minusta naimisiinmenossa ei ole tärkeintä se hääjuhla, vaan se tosiseikka, että ollaan menossa naimisiin. Menimme naimisiin maistraatissa, koska minusta ja meistä se oli asia muiden joukossa. Halusimme virallisen aseman suhteellemme. Emme olettaneet, että ilman muuta meidän kavereiden pitää varata ed. vuosi tai ed. 6kk Meidän Häiden ja Polttareiden suunnitteluun.

    Jokainen "rahastaa" juhlilla siinä mielessä, että odottaa saavansa lahjoja vastineeksi. Lahjan ei tarvitse olla suuri, mutta kun kutsutaan kylään, vaikka sunnuntaikahville, jokainen tuo aina jotain. Se on kohteliaisuutta vieraiden taholta, että arvostaa kutsua, ymmärtää, että kahvi- tai ruokatarjoilu maksaa sille emännälle.

    En ole vielä ollut missään sellaisia juhlissa, kuten kuvailemasi polttarit ja teidän hääjuhla, että se olisi ollut kaikille osallistujille melkein ilmaista. Miten 60 vierasta syö melkein ilmaiseksi? Kukaan polttari- ja hääosallistujista ei ostanut uusia vaatteita, ja miten saapuivat juhliin? Kaikki juhlat maksavat aina jotain. Ilmaisia ei ole olemassa, ja ne juhlat vaativat aina jotain ponnistuksia vierailta.
     
    Last edited: 24.04.2012
  16. Iloinen vieras Vierailija

    Täytyy sanoa, että on sinulla "Ehdotus" aika kielteinen asenne häitä kohtaan. Totta kai häät ovat muista juhlista erottuva juhla! Häissä on aina vilpittömänä toiveena ja tarkoituksena, että niitä juhlitaan vain kerran elämässä. Lisäksi ne ovat luonteeltaan yksi elämän iloisimmista juhlista ja monet vieraista oikeasti iloitsevat hääparin puolesta, ja sen takia on kivaa pitää suuret juhlat. Aina on tietenkin niitäkin sukulaisia ja ystäviä, joille jonkun toisen häät eivät tunnu henkilökohtaisesti juhlan paikalta, ja jotka tulevat paikalle vain velvollisuudentunnosta. Niille, jotka ovat iloisia hääparin puolesta, lahjojen antaminen, uusien vaatteiden ostaminen ja paikalle saapuminen eivät ole velvollisuuksia, vaan mukavaa tekemistä.

    Rahastus-puhetta en ymmärrä ollenkaan. Vaikka annetaan lahjoja, niin yleensähän juhlien järjestäjä kuitenkin maksaa huomattavasti enemmän kuin lahjojen arvo yhteensä. Juhlapaikan vuokraaminen, ruokien, juomien ja bändin tarjoaminen maksaa kyllä enemmän per vieras kuin useimpien antamat lahjat - ainakin kaupungeissa, maalaishäät ovat ehkä eri asia, en tiedä.

    Jos et pidä polttareista, ei ole mikään pakko osallistua. Puhe siitä, että ne olisivat jotkut VIP-juhlat, on ihan omituinen tulkinta. Tottakai polttareihin kutsutaan vain omat, läheiset (ja samanikäiset) ystävät. Polttareiden ideahan on viettää vielä yksi viimeinen "sinkkuilta" ystävien kanssa ennen avioon astumista. Minäkin olen sitä mieltä, että nykypolttarit ovat usein aivan turhan kalliita ja niissä on aivan turhan paljon ohjelmaa ja niiden tarkoitus saattaa näiden seikkojen vuoksi olla monille vähän hämärän peitossa, mutta siitä huolimatta on aivan oikein, ettei niihin kutsuta kaikkia häävieraita. Ja miten niin polttareihin osallistumattomat häävieraat eivät saisi mitään "vastineeksi" siitä, mitä he häiden eteen tekevät? Hehän saavat ne hääjuhlat!

    Jos häihin osallistuminen tuntuu pelkältä velvollisuudelta etkä koe saavasi siitä mitään, niin lakkaa osallistumasta. Jos ei juhlat, iloinen tunnelma, sukulaisten tapaaminen, hyvä ruoka ja juoma, tanssi ym, miellytä, niin älä osallistu. Varaa vaikka lomamatka häiden ajankohdalle tai väitä että on työtapaaminen juuri silloin, niin kukaan ei loukkaannu. Tuskin on kuitenkaan kyse ihan läheisimpien ihmisten häistä.

    Oikeasti, jos ei halua mennä juhliin niin ei ole pakko.
     
  17. Ehdotus

    liittynyt:
    09.04.2012
    Viestejä:
    340
    Saadut tykkäykset:
    0
    Olen vain säästäväinen luonne.

    Hauskat parin hengen "juhlat" ulkonasyömisineen tai saunailtoineen huvilalla ovat enemmän makuuni, eivät usean kymmenen häät työväentalolla. Siksi ehdotin polttareita varsinaisina häinä, koska usein ne järkätään toisen luona, ja tunnelma on välittömämpi. Saa enemmän juttua aikaiseksi, eikä tarvitse olla niin pyntätty.

    Jos kutsu häihin tulisi, niin erittäin suurella todennäköisyydellä, 99% varmuudella, emme ottaisi mieheni kanssa sitä vastaan, vaan keksisimme jonkin hyvän selityksen. Riippuu tietenkin hääparista.
     
  18. Ihmisiä Vierailija

    Meitä on niin monenlaisia. Uskon ja toivon, että suurin osa ihmisistä kuitenkin ilahtuu saadessaan kutsun juhliin. Minusta ainakin ne ovat piristäviä, oli sitten kyseessä isommat tai pienemmät kekkerit. Tuollaisia useamman kymmenen hengen juhlia kuitenkaan ei kovin usein ole, joten kyllähän ne ovat aina piristäviä. Toki voi olla vähän ankeaa, jos ei ole muita tuttuja kuin oma puoliso, eikä osaa/halua tutustua uusiin ihmisiin.

    Jokaisella on tosiaan mahdollisuus olla menemättä, joten sen takia en menisi kieltämään juhlien järjestämistä, ettei joku niistä pidä.
     
  19. prinsessaa Vierailija

    Kukin saa tehdä kuten haluaa, en itsekään pidä isoista hääjuhlista joten en niihin osallistu.

    Ketjussa nyt kuitenkin oli aiheena se, miten morsian odottaa mahtavia polttareita ja elämää isompaa hääjuhlaa, kaiken tämän järjestäjänä kaaso joka ei koe olevansa sopiva henkilö tähän tehtävään.

    Jos haluaa ne isot juhlat pitää, niin maksaa ja tekee sitten itse eikä laita muiden niskoille. Eniten näissä isoissa häissä kai ärsyttääkin se prinsessointi, ja se että ne häät on se isoin juttu elämässä. Ei se, että siinä ollaan menossa naimisiin ja sitoutumassa siihen henkilöön jota rakastaa eniten maailmassa. Sillä ei tunnut monelle morsiolle olevan paskan vertaa merkitystä, kunhan saa ne juhlat.
     
  20. Iloinen vieras Vierailija

    Pieni huomautus vaan... joku saattaa haluta suuret häät juuri siksi, että avioliittoon astuminen on hänelle tärkeää, ja sitä haluaa juhlia. Ei suurien häiden järjestämisestä innostumista ja tulevaa avioliittoa odottamista tarvitse nähdä jotenkin toisensa poissulkevina.

    Toki on niitäkin, joille ne juhlat ovat pääasia. Mutta on myös meitä, joille molemmat ovat tärkeitä.
     
  21. Ehdotus

    liittynyt:
    09.04.2012
    Viestejä:
    340
    Saadut tykkäykset:
    0
    Toisaalla on nostettu ketju samasta aiheesta, eli aihe on taas - kesänkin lähestyessä - ajankohtainen.

    Valokuvaliikkeiden ohi kulkiessa huomio kiinnittyy hymyilevään morsiameen ja vierellä seisovaan sulhaseen; kaasoa ja bestmania ei kuvissa näy, vaikka he varmaan suurissa häissä ovat olleet aika suuressa roolissa. Varmaan kaikissa niissä, joissa morsiamenkin pukuun on laitettu useamman sataa euroa. Mutta Kaason ja Bestmanin tarkoituksena onkin olla vain taustatukena, jota ei virallisissa kuvissa näytetä, vaikka jokuhan sen parin on sinne kuvaan ohjannut, auttanut pukujen ja juhlapaikan valinnassa, + kaikessa muussa.

    Tässä olisi ehkä hyvä idea pareille: ottakaa kuva koko lähisuvusta nuorista vaariin, sen sijaan, että teillä on vain 1 - 2 poseerauskuvaa teistä kahdesta.
    Minusta tämä olisi parempi, alkava perinne suvussa kuin Kaason ja Bestmanin pyytäminen järjestelijöiksi...
     
  22. Johdatus Vierailija

    Itse olin aikoinaan "vastentahtoisena" kaasona, veljeni ja kälyni häissä. En ollut mielestäni tarpeeksi läheinen tulevan kälyni kanssa (nykyään vielä vähemmän!), mutta tulin sitten ylipuhutuksi. Muitakaan sopivia vaihtoehtoja hänellä ei oikein tainnut olla.

    Ei se kauhea kokemus ollut kuitenkaan, oikeastaan aika paljon hauskoja muistoja jäi. Polttareissa auttoi siskoni ja kulut jäivät meidän kahden maksettaviksi, mutta toisaalta ne eivät niin kalliit olleet - tästä on aikaa, ja silloin riitti etkot kotona ja sen jälkeen ravintoloissa + kaupungilla kiertely.

    Hääkuvaan olisi käly halunnut meidät kaason + bestmanin mukaan, mutta valokuvaaja toppuutteli. Hän sanoi, että on tarpeeksi vaikeaa löytää sopivaa kuvaa, jossa kaksi ihmistä onnistuu samassa otoksessa! Tämä oli ennen digiaikaa, ehkä nyt räpsitään enemmän otoksia.
     
  23. Hensku Vierailija

    Minä kieltäytyisin vielä vaikka jälkikäteen. Soittaisin vaan ja ilmoittaisin morsiamelle, että tää ei kuule multa onnistu! Jos morsian alkaisi urputtaa, muistuttaisin, että en ollut alunperinkään asiaan oikein halukas, kai muistat, mutta sait mut vaan jankuttamalla ylipuhutuksi. Mutta nyt käytäntö on osoittanut, että musta tosiaan ei tähän ole, joten sun on nyt vaan etsittävä toinen kaaso tai järkättävä nämä hommat muuten.

    Häät ja niiden järjesteleminen vielä menisi, mutta toisaan polttareiden järjestäminen itselle ventovieraiden ihmisten kanssa on aivan toivotonta. Kaikki ei välttämättä tule mukaan, ja muutenkaan eihän se tunnelma voi syntyä vieraiden ihmisten kesken noin vaan. Koita siinä sitten pakertaa ja saada jotain aikaan, yhtä tuskaa se ainakin minulle olisi. Jos kukaan muu ei näistä morsiamen vieraista innostu tekemään mitään, vaan odottavat vaan tulevansa johonkin valmiisiin juhliin, niin ei käy.

    Morsiamella on tässä nyt ihan epärealistinen kuva asioista. Ei noin voi eikä saa toimia. Eikös tämä ap vielä sanonut, että hänellä on pari ulkomaanmatkaakin siinä kesän aikana, sehän jo sekoittaa pakan täydellisesti.

    Kyllä mun neuvoni on, että ap keskustelee nyt perusteellisesti orsiamen kanssa ja tämä homma laitetaan uusiin puihin. Toki ap voi lupautua johonkin tehtävään, tarkasti rajattuun ja selkeään,jolloin homma hänen osaltaan on kunnossa. Hän voi esim. luvata tehdä hääkarkit, tai hääkutsut, tai lupautua järjestämään paikan koristelemisen morsiamen kanssa, mutta esim. hääleikit pitää antaa jonkun muun tehtäväksi. Kaikkea ei voi muutenkaan yksi ihminen tehdä.
     
  24. kaamos Vierailija

    Kiitos jälleen kaikille vinkkailijoille, hyviä näkökulmia aiheeseen ja sainkin niistä ajateltavaa :)

    Ahdistukseni alkoi jokin aika sitten kasvamaan siinä määrin, että otin härkää sarvista ja keskustelin morsiamen kanssa hiukan vakavemmin. Kai hän oli jotain jo aavistellutkin vetäytymisestäni, kun hän sitten varovasti ehdotti itselleen kaason vaihtoa - ihmistä, joka minunkin mielestäni sopii tehtävään luontevammin. Sovimme kuitenkin, että olen hänen tukenaan henkisesti. Se onnistuu kyllä. Oloni on huojentunut ja nyt voin aidosti iloita ystäväni häistä ja jopa odottaa niitä innolla!

    Käytännössä kaikki järjestelytkin onnistuvat uudelta kaasolta helpommin, kun he asuvat ystäväni kanssa samalla paikkakunnalla ja pystyvät hoitamaan asioita siellä. Samoin heillä on molemmilla siteitä hääpaikkakunnalle, joka itselleni on vieraampi. Monet käytännön ongelmat siis poistuivat.

    Opin tästä "seikkailusta" kuitenkin sen, että enää koskaan en kaasoksi suostu vaikka mikä olisi. Sen verran kokemusta karttui, että tiedän 100% varmuudella kykenemättömyyteni tehtävään :)
     
  25. hyvä päätös Vierailija

    kyllä kaasona on helpompaa kun asutaan lähekkäin ja lähellä tapahtumapaikkoja, tietää mitä missäkin voi tehdä, suunnitella liikkumisen, varata paikkoja, ja tavata muita polttareihin osallistuvia naamatusten ennen kekkereitä - ainakin nää meillä päällimmäisinä plussina omista polttareista, niistä joiden kohteena olin ja joissa olen ollut mukana! Parhaat polttarit oli ylläri morsiammelle, tiesi että sinä päivänä tapahtuu mutta ei tiennyt mitä!
     

Jaa tämä sivu