ensinnäkin kovasti onnea ja jaksamista odotukseen!
Mulla on reilun 10kk ikäiset kaksospojat, jotka syntyivät rv 36+6 kiireellisellä sectiolla epäonnisen kolmipäiväisen käynnistelyn jälkeen.
Mulla raskaus oli aika työläs ja turpea kokemus. Alkuraskaus meni voidessa pahoin ja kun joskus rv 16 tienoilla pahoinvointi vihdoin hellitti, siirryinkin jo miltei suoraan loppuraskauden oireisiin ja olotilaan. Mulle kertyi heti raskauden alusta alkaen tosi paljon nestettä, mikä nosti painoa paljon ja teki liikkumisen jo ennen puolta väliä aika työlääksi. Mäkin jäin pois töistä jo rv 24, koska supisteli niin paljon, että paikat olivat jo pehmenneet eikä selkä meinannut kestää seisomatyötä, sillä maha oli iso ja painoa mulle oli tullut jo 20kg lisää siihen mennessä. Eikä kyllä mahtuneet mitkään kengätkään oikein enää siinä vaiheessa jalkaan..
Kaiken kaikkiaan painoa tuli aika tarkkaan +40kg. Vatsan ympärys oli loppumetreillä 138cm ja sf-mitta oli pari päivää ennen synnytystä 48cm.
Koko raskauden kruunasi raskausmyrkytys, joka ilmaantui pari viikkoa ennen poikien syntymää. Olin sairaalassa viikon verran ennen syntymää ja viikon section jälkeen. Mulla raskausmyrkytys oli vakava ja eteni tosi nopeasti, mutta itse en tuntenut itseäni mitenkään sairaaksi tai normaalia raihnaisemmaksi. Synnytys siis käynnistettiin, olin pitkän matkaa jo auennut ja synnytyssalissa oltiin puhkaisemassa jo kalvot, kun huomattiin, että b-vauva (joka oli perätilassa) työnsi jalkansa a-vauvan pään eteen. Pojat olivat tulossa ulos yhtä aikaa, joten siitä sitten lähdettiin leikkaussaliin. Siellä olikin porukkaa aivan valtavasti. Takaseinällä oli opiskelijoita pitkä rivi, lääkäreitä, hoitajia ja ties mitä henkilökuntaa kävi esittäytymässä ihan jonoksi asti
Pojat olivat hyvän kokoisia, 2,2kg ja 2,8kg. Näin leikkaussalissa pojat vilaukselta, jonka jälkeen lähtivät miehen kanssa (joka oli mukana leikkauksessa mun pään vieressä istumassa) osastolle. Itse jäin seuraavaksi yöksi vielä synnytyssaliin nukkumaan valvontaan. Olin valvonut miltei kolme vuorokautta putkeen ja olin kyllä tosi sekaisin kaikesta muutenkin. Silloin olin tosi vihainen kun eivät päästäneet mua heti miehen ja poikien luokse, mutta nyt kun miettii niin hvyä vaan että pakottivat mut nukkumaan omissa oloissa.
Mä olin pelännyt synnytystä tosi paljon, joten silloin sectio oli mulle suoranainen taivaan lahja. Sectiosta toivuin tosi hvyin ja nopeasti.
Täällä plazalla ei kovin vireää kaksoskeskustelua käydä, mutta informatiivisia ja mukavia sivustoja ovat helsingin monikkoperheyhdistyksen sivut, www.hmp.fi sekä vauva lehden monikkoperheet palsta www.vauva-lehti.fi -> keskustelut ->monikkoperheet. Vauva-lehden sivuilla taitaa olla ketjuja erikseen tyyliin syksyllä kaksoset saaville jne. Muutenkin on kiva vaihtaa kokemuksia sellaisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa. Monilta osin kun toi kaksosraskaus ja varsinkin vauva-aika on aivan erilaista kuin yhden kanssa. Ja juuri vastasyntyneiden kaksostetn kanssa mulle oli vertaistuki tosi tärkeää, sillä meillä alku oli rankahko.
Me käytiin monikkoperheyhdistyksen perhevalmennuksissa, jotka olivat tosi hyödyllisiä, suosittelen! Ainakin meillä oltiin neuvolassa ihan pihalla monesta kaksosuuteen liittyvästä.
Kovasti onnea! Vaikka välillä meinaa epätoivo hiipiä mieleen ja huumori loppua, niin ajattelen aina, että kaksosia ei kaikille anneta
