Hae Anna&Ellit-sivustolta

Kaksosten odotus ja synnytys--tiedosta kiitollinen

Viestiketju osiossa 'Vauvan hoito' , käynnistäjänä huihai78, 22.02.2007.

  1. huihai78 Vierailija

    hei,

    olisi kiva kuulla miten teillä meni kaksosten odotus ja millä viikolla lapset syntyivät ja miten?

    nimimerkillä rv 11 ja jännittää :)
     
  2. 0206 Vierailija

    Meillä kaksospojat syntyivät vuosi sitten. Raskaus sujui hyvin. Jouduin jo rv 23 sairaslomalle kun elimistö ei pysynyt vauvojen kehityksen matkassa ja sydän kävi ylikierroksilla (rytmihäiriötä) mutta kun sydän tottui suurempaan kulutukseen niin ongelmia ei ollut. Kyllähän se aika täys olo oli. Pitkät ajomatkat autossa jäivät lopussa pois kun istuminen oli hankalaa. Muutenkin kuvittelu sairaslomalla käsitöiden tekemisestä jäi haaveeksi kun oli hankala istua, Pojat syntyivät rv 38. Synnytys käynnistettiin. Varsinaista muuta syytä ei käynnistykseen ollut kuin kaksosraskaus. Synnytys oli alatiesynnytys, ja kesti reilu neljä tuntia. Minusta synnytys oli helppo kun pojatkaan eivät suurikokoisia olleet. Toisen vauvan syntymistä ei juuri huomannut. Pojat olivat molemmat pää alaspäin. Mikäli b-vauva olisi ollut perätilassa olisi silti menty alatiesynnytykseen. Täysimetin poikia 5kk ja vielä pidempäänkin ois voinu jatkaa.
     
  3. miuku---- Vierailija

    ensinnäkin kovasti onnea ja jaksamista odotukseen!

    Mulla on reilun 10kk ikäiset kaksospojat, jotka syntyivät rv 36+6 kiireellisellä sectiolla epäonnisen kolmipäiväisen käynnistelyn jälkeen.

    Mulla raskaus oli aika työläs ja turpea kokemus. Alkuraskaus meni voidessa pahoin ja kun joskus rv 16 tienoilla pahoinvointi vihdoin hellitti, siirryinkin jo miltei suoraan loppuraskauden oireisiin ja olotilaan. Mulle kertyi heti raskauden alusta alkaen tosi paljon nestettä, mikä nosti painoa paljon ja teki liikkumisen jo ennen puolta väliä aika työlääksi. Mäkin jäin pois töistä jo rv 24, koska supisteli niin paljon, että paikat olivat jo pehmenneet eikä selkä meinannut kestää seisomatyötä, sillä maha oli iso ja painoa mulle oli tullut jo 20kg lisää siihen mennessä. Eikä kyllä mahtuneet mitkään kengätkään oikein enää siinä vaiheessa jalkaan.. :) Kaiken kaikkiaan painoa tuli aika tarkkaan +40kg. Vatsan ympärys oli loppumetreillä 138cm ja sf-mitta oli pari päivää ennen synnytystä 48cm.

    Koko raskauden kruunasi raskausmyrkytys, joka ilmaantui pari viikkoa ennen poikien syntymää. Olin sairaalassa viikon verran ennen syntymää ja viikon section jälkeen. Mulla raskausmyrkytys oli vakava ja eteni tosi nopeasti, mutta itse en tuntenut itseäni mitenkään sairaaksi tai normaalia raihnaisemmaksi. Synnytys siis käynnistettiin, olin pitkän matkaa jo auennut ja synnytyssalissa oltiin puhkaisemassa jo kalvot, kun huomattiin, että b-vauva (joka oli perätilassa) työnsi jalkansa a-vauvan pään eteen. Pojat olivat tulossa ulos yhtä aikaa, joten siitä sitten lähdettiin leikkaussaliin. Siellä olikin porukkaa aivan valtavasti. Takaseinällä oli opiskelijoita pitkä rivi, lääkäreitä, hoitajia ja ties mitä henkilökuntaa kävi esittäytymässä ihan jonoksi asti :)

    Pojat olivat hyvän kokoisia, 2,2kg ja 2,8kg. Näin leikkaussalissa pojat vilaukselta, jonka jälkeen lähtivät miehen kanssa (joka oli mukana leikkauksessa mun pään vieressä istumassa) osastolle. Itse jäin seuraavaksi yöksi vielä synnytyssaliin nukkumaan valvontaan. Olin valvonut miltei kolme vuorokautta putkeen ja olin kyllä tosi sekaisin kaikesta muutenkin. Silloin olin tosi vihainen kun eivät päästäneet mua heti miehen ja poikien luokse, mutta nyt kun miettii niin hvyä vaan että pakottivat mut nukkumaan omissa oloissa.

    Mä olin pelännyt synnytystä tosi paljon, joten silloin sectio oli mulle suoranainen taivaan lahja. Sectiosta toivuin tosi hvyin ja nopeasti.

    Täällä plazalla ei kovin vireää kaksoskeskustelua käydä, mutta informatiivisia ja mukavia sivustoja ovat helsingin monikkoperheyhdistyksen sivut, www.hmp.fi sekä vauva lehden monikkoperheet palsta www.vauva-lehti.fi -> keskustelut ->monikkoperheet. Vauva-lehden sivuilla taitaa olla ketjuja erikseen tyyliin syksyllä kaksoset saaville jne. Muutenkin on kiva vaihtaa kokemuksia sellaisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa. Monilta osin kun toi kaksosraskaus ja varsinkin vauva-aika on aivan erilaista kuin yhden kanssa. Ja juuri vastasyntyneiden kaksostetn kanssa mulle oli vertaistuki tosi tärkeää, sillä meillä alku oli rankahko.

    Me käytiin monikkoperheyhdistyksen perhevalmennuksissa, jotka olivat tosi hyödyllisiä, suosittelen! Ainakin meillä oltiin neuvolassa ihan pihalla monesta kaksosuuteen liittyvästä.

    Kovasti onnea! Vaikka välillä meinaa epätoivo hiipiä mieleen ja huumori loppua, niin ajattelen aina, että kaksosia ei kaikille anneta :)
     
  4. Nessu. Vierailija

    Myöskin Suomen monikkoperheyhdistyksen sivuilta saa hyvää tietoa kaksosuudesta.

    Mun raskausaika oli mitä oli.... Viikolle 20 saakka oli koko ajan paha olo ja paino ei noussut yhtään. Supistuksia oli jo vk 15. Sitten kun supparit ja paha olo helpotti vk 22 niin alkoi närästys :( Koko ajan kolotti jostain päin kroppaa.
    Sairaslomalle jäin rv 33, viikkoa ennen äitiyslomaa (tämänkin hain itse, lääkärit ei tätä tarjonnu niinkuin jossain automaattisesti luullaan) Siihen asti olin töissä.

    Vaikka oli kuuma kesä niin mua ei sen kummemmin hikoiluttanut, aurinkoa otin harva se päivä :) Turvotustakaan ei tullut, raskausarpia muutama ihan loppuvaiheessa.

    Painoa tuli +18kg, vatsanymp. 115cm ja sf 39cm.
    Pojat syntyi suunnitellulla sektiolla rv 36+5, painoa 2370g. Olivat viikon keskolassa/vso:lla ja ite olin sairaalassa 4pv.

    Nyt ovat jo 5kk ja isoja miehenalkuja :) Huomioivat jo toisensa ja juttelevat keskenään ja naureskelevat.
    Tuplastihan nämä työllistävät verrattuna yhteen vauvaan. Opetin pojat jo alussa samaan rytmiin niin se helpotti elämää kummasti.
     
  5. kiitos+890890+ Vierailija

    paljon kiitoksia Teille että kerroitte kokemuksianne! Taitaa olla siis turha haaveilla helposta raskausajasta ja että pystyisi olemaan loppuun asti töissä..? tosin mitäpä väliä sillä, tärkeintä ovat lapset!

    Olisiko lisää kokemuksia?

     
  6. Kolmen Äippä Vierailija

    Moikka!

    Mulla oli helppo ja ihana raskausaika, ei kolottanut mistään ja
    tukka kasvoi ja kynnet, ja voin tosi hyvin.
    Jaksoin kävellä pitkiäkin lenkkejä ihan viimesiin päiviin asti
    vaikka massu jo painoi...painoa kertyi aika tarkkaan 20 kiloa.

    Pojat syntyivät rv 37+3, eli ihan hyvin tupliksi.
    Synnytys kesti kaikkiaan 12 tuntia, herra A syntyi 45 minuutin ponnistelun jälkeen
    pää edellä, herra B 17 minuuttia myöhemmin perätilasta jalka edellä.
    Pojat painoi 2,9 ja 2,6 kg, kumpikin 47,5 cm.
    Synnytin perjantaina, maanantaina pääsin kotiin.

    Ensimmäiset lapseni olivat, ja hyvin sujui kaikki,
    vaikka kovasti muut yrittikin pelotella kaikella kamalalla....
    supistuksia toki oli viikolta 20 asti, ei muita vaivoja.

    Imetin 1,5 kuukautta, toisen pojan koliikkivaivojen takis stressi lopetti maidon tulon.

    Pojat on nyt tokaluokkalaisia reippaita pikku miehiä !

    Onnea sinulle ja yritä nauttia raskaudestasi,
    äläkä please kuuntele kaikkia kauhutarinoita synnytyksistä ja raskauksista.
    Oma asenne merkkaa myös aika paljon jaksamisen kannalta ;O)

    Käy monikkoperhesivuilla, siellä paras info asioista www.hwlsinginmonikkoperheet.fi

    ZEMIÄ !!
     
  7. Kolmen Äippä Vierailija

    ..heh ! Siis www.helsinginmonikkoperheet.fi
     
  8. Kolmen Äippä Vierailija

    Nostan vaan tätä, jos joku muukin intoutuisi kertoilemaan ;O)
     
  9. alkuperäinen Vierailija

    KIITOS sinulle Kolmen Äippä :)

     
  10. Äiskä- Vierailija

    Minulla 5 kk kaksospojat. Pahoinointia ei juuri ollut. Vatsa kasvoi poikkeuksellisen nopeasti edellisiin raskauksiin verrattuna.

    Ongelmat alkoivat n. 20. raskausviikon jälkeen. Turvotus paheni koko ajan. Todettiin raskausdiabetes. Jäin saikulle kun alkoi 24 rv. Loppuaikana hyvä, että pääsin kävelemään. Painoa tuli sellainen 20 kg. Vatsanympärys 115 cm. Loppuhuipennuksena oli raskausmyrkytys ja ns. HELLP-oireyhtymä. Ainoana vaihtoehtona oli kiireellinen sektio rv. 36+1. Poikien mitat olivat A 2705 g, 47 cm ja B 1960 g, 42 cm. Itse olin sairaalassa 4 päivää, pojat tarkkailtavina 2 viikkoa.

    Toisaalta en hetkeäkään vaihtaisi pois. Pojat saivat alkunsa IVF-hoidolla. Raskauden onnea varjosti jatkuva B-vauvan kehityshäiriöepäily, keskenmenouhka jne. Pojat ovat terveitä ja pirteitä.

    Onnellista odotusta ja lopputulosta tovottelee peräti 46-v-synnyttäjä eli ehkäpä tälläkin osuutensa. Takana kolme helppoa raskautta nuorempana.
     
  11. Lina* Vierailija

    Hei!

    Olen kohta kolmeviikkoisten kaksosten äiti. Toinen on tyttö ja toinen poika. Raskausaika meni minulla erittäin hyvin (kaksosraskaudeksi), ainoastaan supistukset vaivasivat ja niiden vuoksi jäin sairaslomalle viikolla 25. Niin ja loppuajasta vatsanahka venyi ja ratkesi aika pahasti, mutta sehän on vain kosmeettista.. Viimeisillä viikoilla oli tietysti kamalan pinkeä olo. Painoa minulle tuli 18 kg, josta on nyt jäljellä viitisen kiloa.

    Vauvat syntyivät suunnitellulla sektiolla viikolla 38+3. Olisin kovasti halunnut synnyttää alateitse, mutta se ei onnistunut, koska lantioni todettiin röntgenissä liian ahtaaksi perätilasynnytykselle. Molemmat vauvat olivat kyllä raivotarjonnassa, mutta b voi kääntyä a:n syntymän jälkeen mihin suuntaan hyvänsä, joten lantiossa pitäisi olla tilaa perätilalle, jotta alatiesynnytys on mahdollinen. Minulla oli lisäksi taustalla esikoisen syntymänstä hätäsektiohistoria, joten lääkäri ei halunnut ottaa ylimääräisiä riskejä.Varmaan hyvä niin, mutta kyllä se sektio on aina tympeä ratkaisu.

    Painoa vauvoilla oli syntyessään 2,4 kg ja 2,6 kg. He pääsivät suoraan vastasyntyneiden osastolle ja imetin heitä alusta saakka. Tällä hetkellä molemmat ovat täystissivauvoja, panoa on molemmilla komisen kiloa. Syötän heidät samanaikaisesti, jotta elämässä säilyy edes joku roti :). Vauvat ovat nukkuneet kohtuullisesti toistaiseksi muutamia hulinaöitä lukuun ottamatta. Tosin tälläkin hetkellä toinen vetelee hirsiä sylissä ja äsken siinä oli toinen.. Kyllä vaunut ja ulkoilu ovat siunattuja keksintöjä.

    Neuvolasta en juuri ole vinkkejä saanut, mutta sairaalassa sain hyviä ohjeita kätilöltä, jolla oli itsellään kaksoset. Hänestä oli kamalasti hyötä mm. imetyksen aloittamisessa, hän esim. toi minulle vauvat rinnalle jo heräämöön, mistä olen ikuisesti kiitollinen.

    Mutta tarina on meillä vasta aluillaan.. Tsemppiä sinulle raskausaikaan. Se on se ensimmäinen etappi..

     
  12. ellivaan Vierailija

    meillä on samanikäinen esikoispoika :) siitä sinut muistin...
    meillä ei ole jatkoa esikoiselle edes oikein tilauksessa, neuvottelut kyllä käynnissä ;)
    miten esikoinen reagoi vauvoihin? oletko itse kuntoutumassa, miten unet?
    olen myös utelias tuosta kaksosasiasta, koska meillä molempien vanhempien puolella "kaksosrasitusta" ja jo esikoisen kohdalla jännättiin...
     
  13. Tuisku83

    liittynyt:
    21.08.2006
    Viestejä:
    33
    Saadut tykkäykset:
    0
    Heippa!

    Ensiksikin onnea kaksosten odotuksen johdosta!!

    Meillä on huhtikuussa 2v täyttävät kaksospojat.

    Mulla meni raskausaika hyvin. Ei minkäänlaista pahoinvointia ym. Töistä jäin pois rv 24 supistelujen vuoksi. Loppuraskaus oli aika tuskaista kun painoa oli tullut miltein 30kg ja jokapaikkaa turvotti. Mulla oli myös todella kovat liitoskivut jotka häiritsivät liikkumista ja nukkumista mutta muuten kaikki meni hyvin. Synnytys käynnistettiin rv 40+3 ja pojat syntyivät rv 40+5. Synnyts kesti 10,5h ja se meni hyvin. A poika syntyi raivotarjonnassa 27min ponnistusvaiheen jälkeen ja b poika syntyi perätilassa 10min ponnistamisen jälkeen. A poika 3290g/50cm ja B 2200g/47cm. Sairaalassa oltiin viikko. Imetys ei minulla oikein sujunut ja siirryttiin korvikkeeseen kun pojat olivat 5vkoa. Raskauskilot karisivat nopeasti pois, synnytys saliin jäi 17kg ja loput lähti sitten kotona.
    Kaikki on mennyt oikein hyvin poikien kanssa. Nyt kun ovat jo pari vuotiaita alkaa elämä todella helpottamaan ja yötkin sujuu jo ilman herätyksiä.
    Kyllä kaksosten vanhemmat koville joutuvat, sitä ei käy kieltäminen mutta kyllä on niin upeeta ja hienoa kun on kaksi pientä poikaa.
    Nyt vaan tsemppiä ja jaksamista sinulle. Teillä on hienot ajat edessä mutta kannattaa muistaa että tärkeää on myös saada levätä ja tehdä omia juttuja. Toivottavasti teillä on mummot, kummit ja kaverit jotka voivat teitä autella tarvittaessa.
    Hyvää raskausaikaa sinulle!
     
  14. Kolmen Äippä Vierailija



    Täällä Kolmen Äippä on ihan äimänä ja nostaa hattua( *^ ) kyllä ihmiselle,
    joka 46-vuotiaana vielä äidiksi ryhtyy!
    HIENOA !!
    Vaan kuinka jaksat fyysisesti?
    Mulla tuntui jo viimeisimmän kohdalla ( olin 35 v) että kunto loppuu
    kun ei saanu nukkua tarpeeksi.
    Jäi itsellä univelkaa niin mielettömästi, kun tyttö sairasteli paljon ekat 1,5 vuotta.
    Mysö raskausaikana oli rankempaa, kun piti tuplista huolehtia ja vielä itsestäänkin, kun
    olis nukuttanu niin...

    Kerro ihmeessä lisää; kuinka jaksat ja miten päivät sujuu ?
    Vai onko edelliset jo niin isoja ja auttavaisia, että apua saat lasten hoitoon heiltä?
    Upeaa , onnea kaksosista Sinulle !!

     
  15. Äiskä- Vierailija

    Kolmen Äipän kysymyksiin...

    Minun aiemmat lapseni ovat jo muuttaneet pois kotoa. Tyttö 18-v asuu samalla paikkakunnalla ja auttaa joskus katsomalla hetken lapsia. Mies on ollut koko ajan mukana hoitamassa erinäisillä lomilla. Hän menee töihin vasta toukokuun lopulla. Tämä on luonnollisesti ollut suuri apu. Alussa etenkin, kun vauvat söivät yöllä, sain nukkua päivällä ja aamustakin pitempään. Välillä piti yölläkin oikein hiippailla, että nukkuisi heräämättä ja ryntäämättä auttamaan :).

    Pojat ovat olleet kyllä tosi helppoja. Tultiin kaksi viikkoa sitten heidän kanssa viikon reissulta Dubaistakin. Aiemmin piipahdettiin risteilyillä Tukholmassa ja Tallinnassa. Nyt lähdetän Tukholmaan torstaina.

    Imettänyt poikia en, kun joutuivat heti tehotarkkailuun ja laitettiin nenämahaletkuun ja tuttipullo suuhun. Pienempi ei hyväksynyt rintaa ollenkaan, isompi söi jonkin kerran. Lypsin vähän aikaa aika hyvällä menestyksellä, mutta pullojen ja pumpun keitto yöaikaan vei voimat niin, että luovutin.

    Terveinä ovat olleet pientä räkäisyyttä Dubain matkan jälkeen lukuun ottamatta. Nyt taas nukkuvat koko yön eli n. 20-21 aamu 6-7. Usein vielä jatkavat unta aamusyötön jälkeen n.klo 9 asti.

    Syövät jo kiinteää pari kertaa päivässä ja iltavellin. Isommalla vähän kiinteän syönti "tökkii". Etenkin perunaruoka.

    Käväisen töissä kerran viikossa, kun olen yksityisyrittäjä. Naureskelin töissä, että aiemmilta olin niin nuori, etten turhia hötkyillyt ja nyt niin vanha, etten dementoituneena osaa olla huolissaan tyhjästä.

    Mies on ollut kyllä korvaamaton apu. Hän meillä yleensä laittaa ruuatkin ja siivoaa. Minä hoidan pyykkipuolen ja "jotain pientä". Edellinen mieheni oli täysin avuton kotitöissä, niin että tuntuu uskomattomalta, kun nyt saa niin hyvän avun pyytämättä.

    Vielä kun saisi painon samaan, kun ennen raskautta. Se on tosi tiukassa. Yritän pitää mielialan virkeänä käymällä sännöllisesti kampaajalla ja kynsistudiossa mm. Ja tietenkin nuo reissut. Myös koirien ulkoiluttaminen piristää.

    Ihania poikia ! Kyllä heitä odotinkin kahden keskenmenon kautta.

    Tsemppiä ja jaksamista kaikille kaksosten äideille !
     
  16. Kolmen Äippä Vierailija

    Huihai 78:lle vielä
    piti sanomani, että synnytysvalmennus on yhtä tyhjän kanssa,
    ainakin tuplien odotuksessa.
    Kuten silloin, myös yhtä odottaessa ainakin meillä koettiin kätilöopiston kierroksen olevan kaikkein antoisin tiedon kannalta.
    Siellä sairaalassa jossa aiot synnyttää on ainakin väkeä, joka OIKEASTI tietää asiat.

    Esim.yhtä odotellessa tuli valmennuksessa puhetta kaksosten synnytystavasta,
    ja oikeesti neuvolalääkäri väitti siellä kivenkovaan, ettei ensinnäkään kaksosraskaudessa suosita ollenkaan alatiesynnytystä, ja ettei suomessa kukaan synnytä alateitse yhtään perätilassa olevaa lasta,
    eikä varsinkaan jos kyseessä on kaksoset...
    No haloo!
    Jouduin tietysti pikku kärhämään lääkärin kanssa, kun totesin näistä jokaisen väitteen olevan ihan puppua....selvisi, ettei lääkärirouva ollut käynyt synnytyssairaalassa sitten haman 70-luvun loppupuolen.
    Se siitä, siis.
    Kaksosia odottaessa olikin vain yksi luento asiasta tarjolla,
    monikkoperheyhdistyksen järjestämä , kätilöopistolla, joka kesti muistaakseni tunnin.
    Antoisa tunti, mutta olisi noita saanut enempikin olla.

    Kaikkea ei siis pidä eikä saakaan uskoa, vaan järki kädessä ja huumorilla painaa etiäpäin kuin mummo lumessa....
    kyllä se siitä sitten.

    Milloinkas laskettu aikasi on?
    Ja onko sinulla näin onnellisesti asiat ( kuten nimim.Äiskä:llä) että mieskin on osallistuvaa sorttia?
    Tai sukulaiset?
    Kaikki mahdolliset kannattaa valjastaa tähän hommaan, jos vaan ehdokkaita on.

    Meillä oli poikia odottaessa kyllä avun tarjoajia,
    vaan kaikkosivat lasten synnyttyä, kun tajusivat, ettei se niin helppoa olekaan hoidella.
    Ilman apua siis piti vaan pärjätä, mieskin oli töissä 20 tuntista päivää koko ajan.
    Vaan luovuin pian miehestä, kun yksin en jaksanut vielä häntäkin hoivata,
    silloin kun kotona sattui olemaan.
    Onneksi nykyinen mies osallistuu kaikkeen kotiin liittyvään,
    ja lasten hoitoon tietenkin myös.

    Ja muista, että jos et muuta voi harrastaa, niin lue, kuuntele musiikkia ja kävele paljon.
    Kävely pitää virkeänä ja toivut synnytyksestäkin paremmin.
     
  17. Kolmen Äippä Vierailija

    Kävin sivuilla ja tietty, siellähän on kirppis myös!
    uutena ei kannata ostaa juuri mitään; meidän ukot sai uusina vain pinnasängyt ja patjat.
    Kaikki muu hankittiin käytettynä.
    Uskomaton säästö !
    Katso myös Faktat-osio.
    Sieltä saat enempi tietoa tuplaraskaudesta ;O)
     
  18. tuplat(?) Vierailija

    Te, joilla on jo ennestään yhden vauvan raskaudesta kokemuksia. Onko se kaksosraskaus tosiaanki niin kamalan vaikeeta yhteen verrattuna? Mulla ennestään yks lapsi ja nyt on kaksoset aluillaan. Kaveri on vaan saanu peloteltua, ku sillä tuntuu kaikki olevan paljo hankalampaa ja ei voi millään verrata mitään asiaa siihen yhen odotukseen. Aina pitää painottaa, että kun tää on ihan eri, ku näitä on kuitenkin kaks. Tuleeko mustakin sellanen? Ymmärränkö sen eron vasta myöhemmin ja muistan itekki sitte kaikille toitottaa, NII MUT NÄITÄ ONKI KAKS. Vielä en pysty asiaa käsittämään erilaiseks, kun vasta selvis että odotankin yhden sijasta kahta!
     
  19. Kolmen Äippä Vierailija

    Mulla se kävi niin päin, että ensin sain kaksoset, sitten lähes 4 vuoden päästä vasta koin yksösraskauden.

    Joo-o, täysin puhutaan eri asiasta, kaikki ei todellakaan ole paljon hankalampaa,
    seuranta vaan on tiiviimpää, siis ultrataankin useammin.
    Ainoa mitä voi verrata yhden odotukseen, on se, että massu kasvaa.

    No, kyllä mäkin varmaan painotin muille, että tää on eri juttu,
    mutta vasta sitten, kun odotin "vaan" yhtä.
    Ei sitä odotukden laatua ite edes tajunnut niin erilaiseksi aiemmin....

    Varmaan tulet törmäämään sellaiseen asiaan, että ihmiset aina OLETTAA
    että odotat vain yhtä, ja kun olet synnyttänyt, oletetaan taas,
    että vain yhden.
    Ihmisten on tosi vaikeaa tajuta, että jotkut saa kaksi vauvaa kerralla ( vaikkakin suomessa syntyy ihan monia satoja kaksosia vuosittain ! )
    ja siksi joutuu joskus ihan rasittavuuteen asti toitottamaan, että niitä on kaksi.
    Ei se niin mee, että sitä joutus kokoajan toitottamaan,
    mutta se voi tuntua joskus siltä kyllä.
    Äläkä toitota, jos itsestä ei siltä tunnu, eiks niin ?

    Usein kuitenkin asiat menee sujuvammin, kun asennoituu itse huumorilla ja rentoudella asioihin, kyllä ne immeiset sitte jossain vaiheessa tajuaa,
    että vauvoja onkin 2, eikä 1.Tai joskus jopa 3.

    Älä usko kaverin ( äläkä kenenkään ) pelotteluja tuplaraskaudesta tai tuplaäitiydestä,
    mene eteenpäin oman fiiliksen mukaan.
    Itse kuitenkin parhaiten asiasi tiedät,
    eikä kaikkia kuhutarinoita tosiaankaan kannata uskoa!

    Mutta kaverisi osaa sulle varmaan vauvojen odotuksessa antaa vinkkejä,
    ja synnytettyäsi antaa vertaistukea ja neuvoja asioissa,
    joten kuuntele siinä mielessä arvokasta kaveriasi.

    Vilpittömät onnittelut Sinulle -ja muillekin tuplaodottajille- tuplien odotuksen johdosta !
     
  20. Nessu. Vierailija

    Tämä ei ole mikään pelottelutarina vaan täyttää faktaa - mun kohdalla. Mitä näitä tosiasioita kieltämään.

    Mulla oli ylihelppo eka raskaus, joka oli yksösraskaus. Ainoat raskausoireet oli väsymys. Rv 36 vielä shoppailin 6h ostoskierroksia korkokengät jalassa :)

    Toka raskaus, kaksosraskaus, oli sitten jo vaikeampi. Mulla oli varmaan kaikki fyysiset vaivat mitä raskaudessa voi olla. Puhumattakaan että se maha haittasi mun elämää totaalisesti eli ei puhettakaan niistä shoppailureissuista....

    Minun kohdalla yksösraskauden aikana kävin useammin neuvolassa, äitipolilla ja ultrassa kuin kaksosten odotuksessa.

    Yhden vauvan hoito on minun kokemuksella lastenleikkiä verrattuna kaksosten hoitoon. Vaikka kaikki lapseni ovat olleet ns. perustyytyväisiä lapsia, niin kyllä tämä on ihan eri juttu. Yhden kanssa oli helppo lähteä joka_paikkaan, vauva vaan kainaloon ja menoks. Nyt se ei todellakaan onnistu. Joka asiaan saat varata aikaa tuplasti, ellet triplasti.

    Mua ei ole haitannut mikään muu ihmisten kommenteissa kuin se typerä "no siinähän ne kaks menee ku yksin". Silloin tekis mieli sanoa että pitäisivät turpansa kiinni kun ei taida olla asiasta kokemusta?!?
     
  21. A+B Vierailija

    Omakohtaisia kokemuksia vain kertoilen...Eli ympärivuorokautinen pahoinvointi kesti
    raskausaikana kuukausitolkulla. Selkäsärky, ummetus ja närästys tulivat tutuiksi...
    Loppuraskauden aikana tuntui, että nukkumaan ei pystynyt missään asennossa. Rv 38
    supisteluja alkoi tulla säännölliseen tahtiin ja iloitsin että nyt se alkaa, mutta sitten supistelu lopahti. Samaa menoa monta päivää, kunnes painelin sairaalaan ja päättivät
    käynnistää synnytyksen. Lääkäri pursotteli geelit alapäähän ja tuumasi, että voi olla ettei tunnu missään. Vartin päästä kiipeilin lähes pitkin seiniä ja kiemurtelin tuskissani kun supistelu oli niin rajua. Silti paikat ei lähteneet aukeamaan toivotulla vauhdilla ja monen tunnin "kidutus" oli meneillään, kun vuoroin hidastettiin ja nopeutettiin supisteluja. Sain epiduraalin ja kohdunkaulan puudutuksen ja silti kipu
    oli niin raivokasta, että tunsin kuolevani! Miestä vetäisin melkein turpiin ja lääkärin haukuin lyttyyn! Muun ajan karjuin kaikkia kirosanoja, joita mieleen tuli...A-vauva syntyi vihdoin ja hetken sain huokaista helpotuksesta. B-vauvan pää oli väärässä
    asennossa, joten ponnistelut ei tuottaneet tulosta. Sydänäänet heikkenivät siihen
    malliin, että lääkäri kertoi , että leikkaussaliin lähdetään, ellei nyt heti imukuppi auta.
    Apinanraivolla sain jostain voimia ponnistaa ja imukupilla autettiin maailmaan b-vauva. Kun vihdoin näin terveet, kauniit kaksostyttäreni, niin kaikki tuska ja väsymys oli poispyyhkäisty! Ompelu-urakan jälkeen kävelin reippaasti osastolle, ja tuntui, että juoksulenkille olisi voinut vaikka lähteä...Synnytys kesti 8t 45min. Ikäeroa tytöille tuli 35 min. A painoi 2600 g ja B 3080 g. Melkoista härdelliä tuo elo kotona sitten olikin,
    kun isosiskonsakin oli vasta 1v 4kk...Mutta kyllä kaikesta jotenkin selvittiin ja apua saatiin. Äitikin säilyi suhteellisen täysjärkisenä...Kaksoset ovat nyt 6-vuotiaita.
    Mitään ei kannata surra etukäteen, ottaa vaan vastaan mitä tulee ja tekee sen minkä voi. Tällainen on meikäläisen tarina ja tuntemukset, jokaisen synnytys on omanlaisensa...Onnea ja hyviä vointeja!









































     
  22. Kolmen Äippä Vierailija

  23. Kolmen Äippä Vierailija

    Nimim. Nessu ; miksi kävit yhtä odottaessa useammin neuvolat ja polit,
    jos kerran tuplaraskaudessa oli kaikki mahdolliset vaivat?
    Silloinhan siellä käydään, jos niitä vaivojakin on....eikö?

    Jokainen tuplamamma varppii tietääkin jo, että sanonta " siinä ne kaksi menee kuin yksikin" tarkoittaa tuplamamman todellisuudessa " kahden kanssa työtä yhtä paljon kuin neljänkin" tämä koskee ainaski vauva-aikaa, kun syötöt, vaipat ja pukemiset on aikuisen tehtävä...
    Tämäkin helpottaa, kun lapset on 3 v, suunnilleen.
     
  24. Nessu. Vierailija

    Minulla on perussairaus (verenpainetauti) jota seurattiin eka raskaudessa tiiviisti. Tässä raskaudessa sitten ei, vaikka ei se sairaus ole mihinkään lähtenyt. Loppuajasta mulla alkoi vielä verenpaine hurjaan nousuun mutta raskausmyrkytystä ei ollut.

    Meilläpäin on pula terveydenhoitajista ja lääkäreistä, joka kyllä heijastuu myös lastenneuvolatoimintaan.
    Esim. Eka neuvola rv 8 oli 27.2, seuraava olisi ollut rv 20 29.5 mutta kaksosten takia sain yhden ylim. ajan 2.5. Vaivojen (kipujen yms. supistusten) takia oli turha mennä/soittaa neuvolaan koska olisi pitänyt mennä neuvolalääkärille ja sille oli 3kk jono. Vakiovastaus vatsakipuihin oli "no, se menee varmaan kesken"

    Kävinkin sitten hoidattamassa vaivat työterveydessä (sehän oli tosiaankin oikea paikka raskaana olevalle...) eli lue: hakemassa panadolia ja tarvittaessa sairaslomaa.
     
  25. Kolmen Äippä Vierailija

    Aika hassua sinänsä, että valitetaan suoman vähäisistä syntyvyysluvuista,
    ja sitte vähennetään väkeä niin, ettei edes lääkäriaikaa saa!!

    Meillä ( silloin espoossa asuessa ) oli ihan sama ongelma, ei saanut lääkäriaikaa, mutta neuvolan täti otti vastaan, tosin ei osannut mihinkään mitään sanoa tai tehä.

    Neuvolatoiminnot muuttui myös tätä kolmatta odotellessa itsepalveluksi,
    eli pissanäyte otettiin itse ja liuskalla katsottiin, onko jotain - ja paino piti itse katsoa ja merkata neuvolakorttiin, yms...
    Kohta kai synnytyksetkin hoidetaan itsepalveluna kotosalla,
    ettei tarvii sairaalahenkilökuntaa vaivata moisilla....

    Toivottavasti nyt ei kuitenkaan vielä !

     

Jaa tämä sivu