Kateellisuus

Viestiketju osiossa 'Lapsettomuus' , käynnistäjänä vauvaton_hki, 28.09.2009.

  1. vauvaton_hki Vierailija

    Tuntuuko teistä muista lapsettomista koskaan siltä, että äiti-ihmiset oikein elvistelevät vauvoilla/lapsillaan? "Hähää, mullapa on, sullapa ei!"

    Äh, minäminäminä. Tuntuu niin pahalta. :'(
     
  2. katkera p*ska Vierailija

    no en tiedä elvistelystä, mutta olen kateellinen ilmankin sellasta.. ärsyttää kyllä ne möhömahat jotka kävelee sillai lyllertäen (silmäni on harjaantunu erottaan ne jo takaakinpäin!) ja mahaansa onnessaan sivellen, oikein korostaa kaikille että kyllä, paksuna ollaan!!! :(
     
  3. No niin joo.... Vierailija

    Kyllä se paksuna oleminen ja siitä elvisteleminen kostautuu siinä vaiheessa, kun yöt menee vauvan kanssa valvoessa ja päivät joutuu heilumaan nukkuneen rukouksena eikä mihinkään pääse, aina on pallo jalassa, VAIKKA sitä kuinka esittää, että minä pääsen mihin vaan ja vauvan voi ottaa mukaan mihin vaan. Joo joo, vauva on vaativa kaveri, eikä anna unohtaa itseään hetkeksikään. Koko ajan on käsissä kuin käsityö, mutta pois ei voi heittää. Kyllä siinä hirveän usein tulee tunne, että voi miksi minä tähän itseni olen pistänyt! Vaikka olisi ns. helppo vauvakin, siinä se on joka tapauksessa ja siinä olet kiinni kuin täi tervassa.

    Eli kyllä ne paksunan olevatkin saattavat olla sitten katkeria ja kateellisia lapsettomille ihmisille, aika ajoin. Eihän toki kukaan lastaan pois antaisi, mutta tiedän montakin (itseni lisäksi) jotka on silloin tällöin tuumanneet, että jos olisin tiennyt, mitä tämä on, niin enpä olis ihan niin vain tähän ruvennutkaan. Sain lapseni kaksikymmentävuotiaana, mutta itse asiassa olisin ollut siihen paljon kypsempi kymmenen vuotta myöhemmin. Huoleton nuoruus loppui kamalan aikaisin.
     
  4. meikkuli Vierailija

    Ymmärrän hyvin tuon katkeruuden ja kateuden. Koin ihan samaa melkein 7 vuotta kunnes pitkien hoitorupeamien jälkeen viimeinen pakkasessa ollut alkio päätti kiinnittyä ja nyt ollaan jo ihan loppuvaiheessa raskaana. Olen äärettömän onnellinen ja kiitollinen, ei sitä voi selittää. Yrittäkää ystävät hyvät muistaa kaiken katkeruuden ja kateuden keskellä että niin monelle meistä se raskaus ei ole ollut itsestään selvyys ja että se odottaa ehkä vielä teitäkin! MAsua on aivan ihana silitellä ja tuntea ne ihanat liikkeet ja potkut, ei sitä voi ajatella niin että nyt joku maailman ihminen voi loukkaantua siitä - kun itse on ansaitun onnensa huipulla. Paitsi hienovaraisuutta tottakai on käytettävä lapsettomien ystäviemme seurassa, se on selvä. Ja kyllä, minäkin jo lyllerrän, sillä tässä vaiheessa joka askel on kipuinen ja painava mutta en todella aio siitä valittaa, vaan nautin silti joka sekunnista, ja muistan iltarukouksissa yläkerran herraa. Toivon ja pyydän teille paljon voimia kriisin keskellä! Toivottavasti saatte omat pikkunyytit vielä syliinne! <3
     
  5. Se lyllertäminen johtuui lantion löystymisestä ja siitä, että vauva alkaa laskeutua jolloin kävely VÄKISINKIN muuttuu ankkamaiseksi kun vauvan kallo venyttää lantiota entisestään. Ei se mitään elvistelyä ole. Ei se ole mikään valinta! Että te jotkut olette lapsellisia (haah hah).
     
  6. Marone Vierailija

    Ja taas on kavereita ilmaantunut raskaaksi, mä en oikeesti enää jaksa kuulla niitä juuttuja, itse yriyttämistä takana pian vuosi. En jaksa olla hiljaa aiheesta enää, mutta en myöskään halua kertoa tätä, kaiken sisällä pitäminen on niin raskasta.
     
  7. tjoop Vierailija

    minua kanssa ahdistaa kaikki kavereiden raskaudet. Ne joilla on ennestään lapsia ja puhuvat niistä ei mitään ongelmaa. mutta raskaita on aina kaikki raskausuutiset ja vauvojen syntymät/ristiäiset kun pitäisi mennä onnittelemaan. kyllä tiedän että se ei ole minulta millään pois mutta joka kerta se on aina yhtä vaikeaa. lähes kaikilla lähipiiristä on lapsia ja sitten on näitä yhteistapaamisia missä on lapset mukana jne niin kyllä siinä on aika ulkopuolinen olo.

    meillä lapsettomuutta/keskenmenoja takana jo pari vuotta. tällä välillä kaverit ja lähipiiri ovat tupsahdelleet raskaaksi, suurin osa vielä suunnittematta tai juuri silloin kun on itse halunnut. ei ole helppoa kun eivät ymmärrä kuinka vaikea jonkun on oikeasti tulla raskaaksi ja saada lapsia. lisäksi ärsyttää se kun sanotaan että sulla sitten on helppoa kun ei ole lapsia ja pääset tekemään mitä haluat tai että ei kannata tehdä lapsia, jos haluat lapsia niin ota meidän lapset hoitoon. just sehän onkin sama asia..
     
  8. Minni_ Vierailija

    Valitettavan tuttuja ajatuksia, olen blogissani avautunut samoista ahdistavista ajatuksista monta kertaa. Se "eihän se sulta ole pois" ei vie pahaa oloa pois, ja ei kai tunteilleen voi mitään. Vai voiko?

    Oli miten oli, tämä lapsettomuus ja kateellisuus on ihan PERSEESTÄ, mutta näillä palstoilla keskustelu ja muiden blogien seuraaminen on helpottanut jonkin verran, koska olen tajunnut etten ole yksin näiden ajatusten kanssa.

    http://haikaranpelatin.vuodatus.net/blog/2148395
     
  9. Marone Vierailija

    Olis niin kiva jutella jonkun muunkin kun puolison kanssa näistä asioista, taas viimeisin raskausuutinen oli tärpännyt toisesta kierrosta, voi prkl, me ollaan haluttu ja suunniteltu asiaa paljon kauemmin. Tiedän kyllä monia kavereiden kavereiden kavereita, joilla on ollut keskenmenoja ja raskausyrittämistä kauan. Mutta se onkin just yks syy miksi en ole hiiskahtanut kenellekkään, etten luota sen vertaa edes lähimpiin ystäviini, että olen varma, että joku lipsauttaisi asian vahingossa eteenpäin ja sit kävis just näin. Eli mun kavereiden kavereiden kaverit kuulis. Vaikka on vaikeeta näytellä jatkuvasti, vaikka oikeesti sisältä sattuu niin paljon, niin teen sen mielummin kun kuulen, että selän takana puhutaan ja odotetaan vauvauutisia.
     
  10. Älä hiiskukaan! Vierailija

    Nimittäin jos vain voit, niin älä kerrokaan kenellekään tai ainakin valitse tarkasti kenelle puhut. On niin hyvässä muistissa vielä se, kun yhden työtoverini kanssa kärsittiin molemmat lapsettomuudesta ja käytiin hoidoissa, mulla sentään se plussapuoli, että mulla oli jo yksi lapsi. Sitä toista ei sitten tullut ei koskaan. Mutta tämä työkaverini yritti niin kovasti, että olisi saanut edes sen yhdenkin mutta ei. Niin eräs kolmas työkaveri piikitteli tätä jatkuvasti hoidoissa "hyppäämisestä" ja vastaavasta. Selän takana tietenkin, mutta kyllä se esiin tuli muutenkin. Kaikki asiat, mitä tämä työkaveri teki, pantiin lapsettomuuden ja siitä aiheutuvan katkeruuden tiliin. Vielä nytkin, kun tämä työkaveri on ollut jo pois meiltä vuosia, edelleen sama piikittely jatkuu. Opiskelemaan lähteminenkin on vain kuulemma sitä, että paikataan lapsettomuutta, no entä jos onkin? Mitä väliä sillä on. Tekee niin pahaa joskus vieläkin, kuinka ymmärtämättömiä ja ilkeitä voi ihmiset, naiset varsinkin, olla toisilleen.
     
  11. Auts.. Vierailija

    Itse olen "kärsinyt" lapsettomuudesta jo 5 vuotta. Takana jonkin verran hoitoja, enempää ei haluttu. Minulle tulee paha mieli lukea millaista tuskaa ja katkeruutta te koette, varsinkin kun itse en osaa olla toisille kateellinen lapsista tms. Yritän elää elämääni niin, että olen tyytyväinen ja iloinen siitä mitä minulla on enkä sure ja kaipaa vain sitä, jota minulla ei ole. Uskokaa tai älkää niin lapsettoman(kin) elämä voi olla täyttä ja hyvää, elämisen arvoista. Minun ainakin on.
     
  12. Täällä kirjotetaan jotenkin sairaasti niin, että kateellisuus on ihan normaali ja hyväksyttävä juttu. Pöyristyttävää, miten rumasti puhutte raskaana olevista ja lapsiperheistä. Kateellisuuden käsittely kuuluu osana lapsettomuuteen, mutta yleensä on niin, että normaali ihminen ymmärtää kateellisuuden olevan tunne jonka voi työstää pois. Juuri kuten edellinenkin kirjoittaja sanoi.

    Esimerkiksi Minnin tyyppinen hysteerisyys siitä kuinka kaikki muut tulevat naps vain raskaaksi eivätkä tajua ollenkaan kuinka suuri vääryys on, ettei hän saa lasta. Onko teille tullut mieleenkään, että nämä naiset, jotka saavat lapsia, voivat kokea jotain paljon pahempaa kuin teidän "maailman kamalin kohtalonne", kuten syöpää tai muista sairausksia? Ei. Eihän ole mitään kamalampaa kuin teidän ikuiset negatiiviset kiertonne.

    Kyllä. Minä olen lapseton, edelleen, hoidoista huolimatta, enkä tunne sairasta katkeruutta enkä kateutta. Sairastin myös vakavan sairauden, joka laittoi arvoni järjestykseen. En aio tuhlata päivääkään elämästäni "miksi minä" valitukselle. Rumasti sanottu nyt, mutta minusta Minnistä ei tällä hetkellä edes olisi äidiksi. Niin itsekeskeinen hän on.
     
  13. hohhoijjaa... Vierailija

    ^ ai, sinä Minninrienaaja taas.....Anna nyt jo muiden tuntea ja purkaa niitä kateuksia ja katkeruuksia mitä on, miksi edes kirjotat täällä jollet mitään vertaistukea tarvi ja pystyt kaiken käsitteleen mielessäs niin yli-ihmismäisen hyvin??
     
  14. Minni_ Vierailija

    Auts. En voi vastustaa kiusausta ja olla vajoamatta omalle alhaiselle tasollesi ja todeta, että tuolla empaattisuuden tasolla on ehkä hyvä että sinustakaan ei tullut äitiä.

    Enivei, minun lapsettomuustuskaani ei lohduta se että jollain on syöpä, niitä asioita ei voi verrata. Sen sijaan pahoitan mieleni kun saan viikko toisen jälkeen onnitella muita raskauden johdosta.
     
  15. mielipiteeni.... Vierailija

    Tosi ikävää mollata perheellisiä ja odottavia. Asia on vain näin, että kaikille ei sitä lasta ole suotu (biologista "ei minullekaan"). Onko järkevää rasittaa itseään hoidoilla jos sitä odotettua plussaa sieltä ei tulekkaan.Ehkä tässä on se syy että hermot alkaa olla niin kireällä, että se aiheuttaa kateellisuutta. Vaihtoehtoja on muitakin esim. lahjasolut,sijaisperhe tai adoptio. Adoptio ei taas sovi sellaiselle joka ei ole päässyt lapsettomuudestaan., prosessi koettelee myös hermoja ja kestää kauan samoin kun noi muutkin. Mutta jos lasta kovasti haluaa niin suosittelisin kokeilemaan muitakin vaihtoehtoja. Nm..kokemusta on.. enkä ole kateellinen kellekkään enkä ole koskaan ollutkaan. Tosi lapsellista
     
  16. lapseton myöskin, Vierailija

    Kysyt: Onko järkevää rasittaa itseään hoidoilla jos sitä odotettua plussaa ei tulekkaan?

    Minä vastaan:
    Jos voi olla sata varma että odotettua plussa ei tule: vastaus on tietysti ei.
    Kuitenkin, suurin osa hoidoissa käyvistä saa onneksi toivomansa lopputuloksen, sen takia mekin käymme hoidoissa, vaikkei tähän asti ole tärpännyt. Lahjasolut rinnastan muihin hoitoihin -ei niistäkään ole sen kummempaa taetta.

    Kateus on kurja tunne, mutta ei mielestäni merkki epäkypsyydestä. Päin vastoin, musta on kypsää ja rohkeaa kehdata puhua vaikeistakin asioista ja kohdata vaikeatkin tunteet. Mutta tietty täällä vertaistuen kanssa, eikä avautua niistä perheellisille ihmisille.
     
  17. Manna78

    liittynyt:
    05.06.2009
    Viestejä:
    60
    Saadut tykkäykset:
    0
    Voin kyllä kertoa että vaikka hermot eivät itselläni ole kireänä hoitojen takia (ei vielä, vasta yk11 käynnissä) niin kyllä itsellenikin tulee paha olla kun muut ilmoittavat raskausuutisistaan. Ei tunne ole kateellisuutta mutta ehkä ennemmin katkeruutta. Mielestäni se liittyy tähän prosessiin kun työstää sitä "miksi meille ei tule vauvaa". Ihmettelen yli-ihmisiä joilla ei tuollaisia tunteita ole lainkaan. Niinkuin esim. Auts sanoi niin osalla se asia on ehkä käsitelty jo aiemmin ja päästy tästä vaiheesta yli.

    Joku puhui pahoista sairauksista tms. Vertauksena vielä ystäväni jolla on todettu ja toistaiseksi hoidettu syöpä, hänellä on yksi lapsi mutta tämän syövän takia ei voi hankkia enempää. Samalla tavalla hän on nyt katkera ystäville jotka iloitsevat jo toisesta tai kolmennesta lapsesta ja työstää surua siitä että heidän perhe on nyt tässä. On hän todella onnellinen mutta kiva kuunnella tuttujen ilakointia taas uusista vauvauutisista. Pystyn samaistumaan hänenkin kokemaan katkeruuden tunteeseen.

    Naiset osaa olla toisilleen todella inhottavia, ei voi muuta sanoa. :( Minnille tsempit, sinua kyllä ymmärretään täällä!
     
  18. Marone Vierailija

    Lapsettomalle ilman katkeruutta voin sanoa, että olen itsekin kokenut asioita, joita moni ei ole, tämä lapsettomuus asia ei siis ole ainoa asia, josta kärsin. Puhut "paljon pahemmista asioista". Kaikki kokemukset ovat niin subjektiivisia, että kukaan ei voi sanoa toisen puolesta mikä asia on kamala ja mikä ei. Tämä on vain paikka jakaa tuntemuksia samalla lailla tuntevien kanssa ja tämä helpottaa ainakin mulla.
     
  19. Tunnetaan ihan rauhassa kateutta ja katkeruuttakin, kun kerran sellaiset tunteet on suotu! Jos ei lapsettomuudesta, niin mistä sitten tuntisi kateutta? Se on ihan inhimillinen tunne siinä missä moni muukin. Itse sain monien vuosien yrityksen jälkeen yhden lapsen ja kävin kyllä lapsettomuusaikoinani läpi kaikki mahdolliset negatiiviset tunteet. JOs niitä alkaa kovasti kieltää, niin voi sairastua vaikka somaattisesti. Toisilla ne ovat vahvempia, toisilla lievempiä, aivan kuin kaikki muutkin tunteet ovat toisilla lieviä, toisilla vahvoja. On aika naivia sanoa toiselle, että lopeta tuo kateellisena oleminen! Sama kuin sanoisi, älä rakasta niin paljon miestäsi! Tunteita nyt vaan ei voi kieltää, ne pitää elää. Itselläni ei enää kateuden tunne herää, kun ympärillä kuulee vauvauutisia, vaikka toista lasta kovasti toivommekin. Enää emme silti hoitoihin lähde, koin ne niin rankoiksi. Mutta en iloitse kenenkään vauvauutisesta aidosti eikä minun mielestäni tarvitsekaan. Kohteliaasti voin onnitella, mutta pysyttelen muuten erossa raskaana olevista niin paljon kuin voin. itseäni säästääkseni.
     
  20. Joillakin äideillä on tapana olla niin haltioituneita omasta vauvastaan etteivät voi käsittää että kaikki eivät ole hänen vauvastaan yhtä innoissaan. Ja jos ei ole, on kateellinen, katkera, sairas ja ties mitä. Ehkä jotain ihmistä vain ei kiinnosta se hänen vauvansa!
     
  21. entinen lapseton Vierailija

    Täysin tuttuja tunteita nuo ovat minullekin. Meillä hoidot onnistuivat, sain yhden ivf-vauvan ja myöhemmin vielä toisen luomuihmeen. Siitä huolimatta nuo kateelliset ja katkerat tunteet jostain syystä istuvat vieläkin selkärangassani niin, että raskausuutisen kuultuani ensimmäiset alitajuiset tunteeni ovat aina negatiivisia. Joudun usein muistuttamaan itselleni, että olen saanut kaiken mitä halusin, en edes ymmärrä miksi vieläkin tunnen näitä ajatuksia.

    Kun olin raskaana, yritin välttää julkisesti kaikenlaisia mahansivelyjuttuja, koska monissa se ei herätä mitään myönteisiä tuntemuksia, vaikka mitään lapsettomuutta ei olisi taustallakaan. Se on sellainen minäminäminä ja mun maha -tyyppinen ele, joka on jotenkin aika intiimi juttu. Toisaalta ehkä lapsettomuushistoriani takia en ole osannut oikein nauttia raskauksistani vaan päälimmäisin tunne on ollut pelko. Ehkä siksi tunnen kateutta raskautuneita tuttujani kohtaan, kun he voivat nauttia pienistä potkuista laskematta niistä jokaikistä...
     
  22. Laipui Vierailija

    Onpa taas ihmeellinen keskustelu...

    Kyllä, tiedän sellaisia äitejä, jotka tuntuvat oikein leuhkivan lapsillaan ja avioliitollaankin siinä samassa. Jo muutaman kerran on tuollaisten elvistelyjen takaa tosin paljastunut muita ongelmia, joita niillä on haluttu peitellä.

    Minun äiti-ystäväni eivät lapsillaan "elvistele", eivät ainakaan minulle. Ja kyllä, olen kokenut paljon kateutta ja katkeruutta niitä kohtaan, jotka saavat lapsia helposti. Noille hyville ystävilleni olen sen ääneen voinut sanoakin, he kyllä ymmärtävät.

    Lapsettomuus on ollut minulle suuri juttu. Todella suuri. Koko elämän suuri. Kukaan ei voi tulla minulle sanomaan, että minä en saa olla surullinen. Surullinen, välillä vihainen, myös katkera ja kateellinen. Ette edes te "auts" ja "lapseton ilman katkeruutta". Se, että te ette koe lapsettomuuttanne samalla tavalla kuin minä, ei tarkoita, ettenkö minä saisi surra tätä asiaa. Ja vaikka en saisikaan: minkä minä sille voin, että suren kuitenkin.

    Ihmisillä on erilaisia koetinkiviä elämän varrella. Ei suruja voi laittaa järjestykseen ja sanoa, että jonkun suru on oikeutettua ja jonkun ei.

    Sinulle, "lapseton ilman katkeruutta": Sanot, että NORMAALIEN ihmisten pitäisi osata sysätä negatiiviset tunteet, kateuden ja katkeruuden, vain yksinkertaisesti sivuun. Sitten tulet tänne palstalle ja tuomitset, että Minnistä ei olisi äidiksi. Onko se normaalin ihmisen käytöstä? Onko se esimerkillistä negatiivisten tunteiden käsittelyä.

    En usko.
     
  23. Marone Vierailija

    Huh, tekipä taas tiukkaa, olin juuri syömässä ja viereisessä pöydässä oli n. 8 raskaana olevaa naista, ison vatsan kanssa. En vaan ymmärrä kuinka kaikki kaverit voivat olla yhtäaikaa raskaana vai oliko se joku keskustelupalsta-tapaaminen...
    En vaan näe itseäni koskaan siinä tilassa, vaikka haluaisin NIIN paljon.
     
  24. katkera p*ska Vierailija

    No huhhuh :( mulla ois jääny kyllä syömiset siihen kun oisin rynniny vaan muualle ja äkkiä kauas niistä!!
     
  25. Meillä on juuri alkamassa lapsettomuuden jatkotutkimukset. Minulla on todettu endometrioosi ja vuosi on nyt raskaustoiveita takana.

    Tämä tunteiden vuoristorata on kamalaa. Toisena päivänä on hyvä olla ja voin aidosti hymyillen katsella työkaverin pyöristyvää vatsaa ja jutella vauva-asioista hänen kanssaan. Toisena päivänä taas koitan piiloutua toimiston peränurkkaan, jotta ei tarvitsisi kohdata. Silloin tunteet on pinnassa ja kateus, katkeruus ja paha mieli on valloillaan.

    Minusta on vaikeaa kohdata itsessään näitä kateuden tunteita. On kurjaa huomata omaavansa sellaisia tunteita ystäviä ja läheisiä kohtaan, joita ei koskaan kuvitellut tuntevansa. Kuitenkin kateuden tunteiden kanssa samaan aikaan koen myös vilpitöntä onnea ystävän onnesta. Uskon, että lapsettomuushoitojen tielä joudun kohtaamaan monia tunteita, ja niitä on vaan opeteltava käsittelemään.

    Joskus ystävät, joilla lapsia on ja ovat saaneet ne helposti, onnistuvat sanomaan jotain, joka tuntuu sydänjuuressa saakka. Mutta tiedän, ja haluan uskoa, ettei kukaan tahallaan halua minua satuttaa. Usein ystävät koittavat löytääoikeita sanoja, joilla voisi minun oloani helpottaa. joskus ne sanat onnistuvat satuttamaan. Kuten eräs ystäväni sanoi, että voisin pidellä hänen vauvaa sylissä, jos se vaikka helpottaisi oloa. Kaunis ajatus, mutta ei se mene niin. Kuitenkin tiedän, ettei hän tarkoittanut mitään pahaa, vaan halusi oikeasti lohduttaa. Ja tämän vuoksi, vaikka minusta tuntui pahalta, en voinut olla ystävälleni vihainen.

    Kunpa tässä kaikessa tunteiden vuoristoradassa ja siinä mitä on vielä edessä, muistaisi itse olla loukkaamatta muita. Kunpa osaisi valita sanansa oikein ja ei missään vaiheessa hautautuisi omaan katkeruuteen. Uskon, että myös me lapsettomuudesta kärsivät saatamme loukata ystäviämme, joilla on lapsia, omilla ajattelemattomilla kommenteillamme.

    Kovin pahalle minusta tuntui, kun yksi ystäväni ei meinannut uskaltaa minulle kertoa raskaudestaan. Minusta tuntui pahalle nähdä, että häntä pelotti, että minulle kertoessaan loukkaa tunteitani. Vaikka minusta sellainen on niin iloinen uutinen, että sen kertomisesta pitäisi saada iloita. Niin minäkin haluan iloita sitten kun minä joskus sen uutisen ehkä saan kertoa.

    Toivon, että tämän kaiken keskellä pystyn säilyttämään luontaisen positiivisen asenteeni elämää kohtaan. Toivon, että osaan edelleen olla hyvä ystävä, puoliso ja sisar, vaikka elämä koettelee välillä julmastikin.
     

Jaa tämä sivu