Keskenmenon jälkeen haaveilevat

Tervetuloa mukaan Tipsuliini! Olen pahoillani tapahtuneesta

Aina ei mene nallekarkit tasan.. Sitä monesti ajattelee, että miks just meille piti käydä näin. Ehkä vähän hölmöä ja itsensä kiduttamista käydä lueskelemassa tuolla odotuspuolella ketjua, jossa riemuitsee raskaudestaan ne, jotka plussas silloin samoihin aikoihin. Heillä alkaa olla nt-ultra takana ja jo ihania pieniä vauvamasuja. Se saa hieman surulliseksi, vaikka eihän se multa pois ole. Itselläni piti olla eilen ensimmäinen ultra, joka tässä tilanteessa vaihtui jälkitarkastukseksi..

On oikein ymmärrä, jos kohtu on hyvin tyhjentynyt eikä ole mitään oireita, niin miksi pitää käydä jälkitarkastuksessa! Varsinkin kun se tehdään avoterveydenhuollon puolella. Mulla lääkäri oli enemmänkin kuin hukassa ja määräsi vielä jonkin muun kvantitatiivisen hcg-kokeen kuin pika-hcg:n. Siis näitä analysoidaan naistenklinikalla kaksi kertaa viikossa. Lääkäri sanoi, että pitäis soittaa tuloksesta tänään, mutta labra sanoi, että vasta perjantaina kannattaa kysellä. Ei siinä, että sillä mikään kiire olis, mutta haluaisin saada kaikki asiaan liittyvän nyt nopeasti ohi ja siirtyä näin sitten eteenpäin.

Ovulaatio edelleen hukassa. Melkeen odottaa, että täti tulis kylään, että elämä normalisoituisi. Sit vois aloittaa virallisen yk1 km jälkeen.

Onkos kaikki lomilla? Ilmat ainakin on ihanat kesäiset ja sen vuoksi mieli pirteä..

 

Myös minun puolestani tervetuloa mukaan Tipsuliini ja pahoittelut menetyksestänne. Olet ihan oikeilla ajatuksilla, kyllä se ihan varmasti meillekin vielä se vauva suodaan. Kun jaksetaan vaan yrittää ja kyllähän se yrittäminenkin ihan kivaa puuhaa on

Älä liikaa käy itseäsi kiduttamassa odottajien palstalla, Tilkku. Eiköhän mekin pian päästä sinne jutustelemaan.

Täytyy sanoa, että minä omalla kohdallani taas ihmettelin, kun ei mitään jälkitarkastuksia kummankaan km:n jälkeen ollut. Kävin siis lääkärissä (yksityisellä) vuodon aikana, jolloin ultrattiin. Sain sellaisen käsityksen, että jos vuoto on alkanut hyvin ja loppuu reilussa viikossa, niin silloin pitäisi kaiken olla kunnossa ja eiku uutta raskautta yrittämään.

Onko sulla Tilkku kuinka pitkä kierto normaalisti? Mulla se piteni vaan noin 5 päivällä km:ien jälkeen, joten mitenköhän on, voisitkohan jo kohta ruveta kokeilemaan raskaustestiä, jos ei menkkoja ala kuulumaan? Vai mitä ne hcg-arvot näyttivät? Ultrasko se nyt jälkitarkastuksessa?

Mulla ovis, joka hyödynnettiin , oli ja meni viikonloppuna ja nyt jännäilen, että tuleeko oireita vai ei. Ei vielä ainakaan mitään varmaa. Kaikkia kuviteltuja oireita tuntuu kyllä olevan, kuten kahvi ei yhtäkkiä maistunu aamulla, väsyttää ehkä aavistuksen enemmän ku normaalisti (tai sitten kuvittelen), nälkä ihan heti herättyä (siis tänään), mitä normaalisti ei ole, mutta raskauksien aikana ollut. Eli ei mitään kunnollista oiretta vielä, mutta kovasti jännäillään ja jos ei nyt tärpännyt, niin sitten ens kerralla uus yritys. Kummasti taas piristää tämä jännäily, vaikka vähän onkin pelko persiissä, että tuleekohan sieltä se kolmas kerta.. Sitten ainaki pääsis tutkimuksiin, että missä on vika.

Joo, lomilla ollaan vielä tää viikko. Kohta taas arkeen ja töihin. Ihanaa on kyllä ollu olla lomalla! Vois olla vaikka pidempäänkin. Mukavia kesäpäiviä kaikille.

 

Vielako mahtuisi mukaan ,yksi haaveilija.Olemme yrittaneet saada lasta nyt viimesen keskenmenon jalkeen joka oli tossa viime maaliskuussa.Lapsia meilla on ennestaan4,mutta yksi viela olisi,kiva saada. Keskenmenon tosiaan sain viime maaliskuussa viikolla12.Itse asiassa se oli tuulimunaraskaus.Se on janna miten sita pitaa raskautta ilmiselvana etta ,nyt kun ollaan raskaana niin se vauva syntyy 9 kuukauden paasta siita.Ei tosiaaan taida olla niin.Edellinen lapseni syntyi viikolla 33.eli keskosena.Pelottavaa oli myos se etta ,me asutaan ulkomailla ,ja taalla on erillaista sairaaloissa,siis toimitaan erillailla.Niin ,ja se kieliongelmat myos ,kun ei ymmarra kaikkea .Ja englantia ei tietenkaan melkein kukaan osaa.Mutta onneksi tyttaremme selvisi kuitenkin hengissa vaikka tulikin niin aikasin.Siksi edelleen pelkaan raskautumista uudestaan .En millaan jaksaisi enaa kokea samanlaista koskaan.Tuulimuna raskauden jalkeen ,olen todellakin oppinut pitamaan jalat maassa haaveillessani.Ja toivon etta jos joskus raskaudun uudestaan ,niin kaikki sujuisi hyvin. No ,tulipa tekstia.mutta tuntuu hyvalta kirjoittaa tanne ,kun on muitakin saman kokeneita ,jotka ymmartavat tunteen. Luulen etta mullakin on kohta ovis aika ,pitas varmaan hyodyntaa jos vaan sais ton ukkokullan lakannoitten valiin.kun ollaan oltu vahan tulessa viime aikoina. Mutta hyvia kesailmoja teille kaikille,

 

Kiva että ketju on pysynyt aktiivisena, olen mökillä monen monta kertaa miettinyt että miten teillä muilla menee. Tulin hetkeksi pyörähtämään kotona, ja pakko heti päästä nettiin teitä katsomaan.

Tervetuloa vaan mukaan Tipsuliini ja kauris55, ja myös omalta osaltani pahoittelut, olkoon se sitten ensimmäistä tai viidettä lasta kun toivotaan niin aina vaan se km tuntuu tosi pahalta. Ja Tipsuliini, tuttu tunne myös minulle tuo että näkee vain raskaana olevia ja lastenvaunuja työntäviä joka puolella kun se oma km on takana, kumma juttu kun niihin ei muuten kiinnitä huomioita. Ja vaikka kuinka tietää ettei se ole itseltä pois niin pahaltahan se tuntuu...

Tulin tänne itse asiassa kertomaan ilouutisia! Kuten kerroin tuossa aiemmin niin kierto on ollut hukassa maaliskuisen km:n jäljiltä, mutta tänään kun ei vaan menkkoja kuulu ja kp 37 on menossa (viime kierto oli tosin 42 päivää vaikka yleensä n. 33) niin tein juuri raskaustestin. Ja plussaa näytti!!! En ole vielä kenellekään muulle kertonut, en edes miehelle (saa kyllä tietää kunhan ehdin tänään takaisin sinne mökille). Todella ristiriitaiset tunteet täytyy myöntää, samalla sekä suuri ilo että kauhea pelko... Tästä alkaa siis ainakin 8:n viikon piina että pysyykö tällä kertaa mukana loppuun asti, tai edes sinne ensimmäiseen ultraan... Ei voi muuta kuin toivoa parasta. Täytyy asiaa vähän sulatella, en vielä oikein osaa uskoa todeksi.

Toivottavasti teille sopii että käyn ketjussa vielä kurkkailemassa vaikka näin pikaisesti "joudunkin" itse siitä poistumaan, pidän teille jokaiselle peukut pystyssä ja jännäilen kanssanne seki oviksia että muiden testien tekoa.

Halauksia ja plussatuulia muillekin, Jane (joka siis jälleen on netitön muutaman päivän eteenpäin)

 

Oih, hurjasti onnea Jane!! Toivon todella kovasti, että kaikki sujuu hyvin tällä kertaa!

Itsellä olisi tänään gynelle aika. Ei malttaisi odottaa, että saisi tämän homman alta pois ja pääsisi uudestaan yrittämään...noh, toivon mukaan kaikki on kunnossa ja eteenpäin päästäisiin.
Eilen taas sai huomata, miten tunteet nousee pintaan vähän väliä, vaikka periaatteessa normi elämää pystyykin jatkamaan. Soittelin eilen neuvolaan ja peruin ajan, ja itkuksihan se taas meni, kun neuvolatäti alkoi kysellä jaksamisestani. Jotenkin tuntuu, ettei ystävillekään viitsi enää asiasta puhua. Kuvittelen ehkä omiani, mutta silloin km-päivänä itkeminen ja tuen hakeminen oli hyväksyttävää, mutta näin muutama päivä myöhemmin sitä pitäisi jo päästä asiasta yli. Ei se vaan ihan niin helposti tunnu käyvän...

nnoh, nyt taas saatava positiivisista ajatuksista kiinni! Ihania kesäpäiviä kaikille!

 

Kivaa, kun täällä on ollu näin aktiivista, vaikka kesäkelit onkin..

Mun kierto on ollu normaalisti 27-28 sen jälkeen, kun lopetin minipillerit viime vuoden lopulla. Ei pieniä laskutoimituksia suorittamalla menkkoja vois odotella tän viikon lopulla. Mikään ei kyllä tunnu siltä. Hätäpäissäni tein raskaustestinkin muistaakseni sunnuntaina, mutta ihan puhdasta negaa näytti. Maanantainahan mulla se hcg otettiin, mutta äsken kun soitin tuloksesta, niin eihän se ollut vielä tullut! Ärsyttää, kun tajusin siellä labrassa sen olevan väärä tutkimus.. Ei ne ultrannu jälkitarkastuksessa. Terkkarissa kun oli, niin siellä ei varmaan laitteita/ lääkärillä osaamista. Ainakin sellanen fiilis jäi.

Ilona saa ainakin jänskäillä ihan kunnolla, kun sai oviksenkin bongattua. Toivottavasti tuottaa toivottua tulosta. Mä veikkaan, että mulla se jäi tässä väliin. Jännäily on kyllä mukavaa, mutta aika tuntuu niin vietävän pitkältä. Mulla ei ollu mitään oireita raskaudesta ennen kuin plussasin. Tein testinkin vain noin puolivitsillä, kun palattiin häämatkalta . En oikein muista missä vaiheessa rinnat kipeyty, mutta ne olikin sitten tosi kipeät.

Tervetuloa vaan mukaan Kauris 55, kyllä tänne mukaan mahtuu jakamaan kokemuksia. Ei sillä väliä, kuinka monta lasta on ennestään, km on aina suru.

Ja Jane.. Suuret onnittelut plussasta!!!! Meidän ketjun ihka ensimmäinen plussauutinen. Se kyllä tsemppaa meitä muitakin . Puhaltelehan niitä plussatuulia tänne meille muillekin, että päästäisiin sitten oikeasti tonne odotuspuolelle, ettei siellä tarvisi turhan takia roikkua itseään kiusaamassa. Voin vaan kuvitella, millainen pelko on uudessa raskaudessa km jälkeen, kun omassa raskaudessani ennen km oli melkoinen jännitys-ahdistus alusta lähtien. Tottakai saat olla täällä vielä meidän kanssa, justiinhan vasta juttuun päästiin . Tulehan taas kertomaan kuulumisia kun reissusta palaat.

Mun loma on ollu melkoinen työleiri meidän pihan kuokkimisen osalta ja tänään pidänkin vapaapäivän. On tehny hyvää puuhaillessa melkoisen raskaita hommia noin fyysisesti, että on saanut ajatuksia tästä asiasta pois. Ja iltaisin on nukahtanu samantien ilman ihmettelyjä. Joutenolo ei näköjään nyt sovi mulle, vaikka melkoinen laiskamato noin yleensä olenkin .

Mukavaa keskiviikkoa arvon kanssayrittäjät, kyllä mekin vielä sen onnen koemme.. Joku kaunis päivä.. Toivottavasti nopeammin kuin pian.

 

Heippa

Kokeilen miltä tämä ketjuun kirjoittaminen tuntuu, kun en ole ennen moista kokeillut. Meillä iloittiin ensimmäisestä raskaudesta, joka todettiin tuulimunaksi rv 9+2. Hetki, jolloin ruudulla näkyi vain tyhjä raskauspussi, ei unohdu varmaa ikinä. Lääkkeellinen tyhjennys aloitettiin viime viikon maanantaina (ultralla vielä varmistettiin tilanne), ja vuoto on nyt enää pientä tuhruilua. Haaveista luopuminen on ottanut koville. Eilen peruin neuvola-ajan, ja itkuksihan se meni. Ollaan miehen kanssa vietetty aikaa kotona, ei oikein ole voimia tavata ketään. En edelleenkään juo alkoholia, ja tarkkailen hölmönä juustoja. Päässä pyörii raskausviikkolaskuri, jota en saa pysäytettyä. On vaikea nukkua. Onneksi kesälomani jatkuu, ja saan aikaa surulle. Odottelen vielä aikaa terveydenhoitajalle, jotta varmistuu että raskaushormoni on poissa. Jotenkin koko asia on vielä "kesken", enkä saa vielä lohtua uuden yrityksen ajattelemisesta. Pelkään myös, että kohtuun on jäänyt jotain ja joudun vielä kaavintaan.

Vaikka mieli on matalalla, halusin kirjoittaa teille, sillä tiedän oloni helpottuvan, ja innostuvani myös uudesta yrityksestä, jonka alkua mies jo kovasti odottelee.

Onnea plussalaiselle, jokainen onnistuminen lisää omaa uskoa tulevaan.

 

Hei J-R ja tervetuloa mukaan kirjoittelemaan. Itse olen kokenut saavani jotain järkeä ajatuksiini kirjoittelemalla tänne. Asia kyllä kannattaa käsitellä ja uutta raskautta yrittää vasta kun tuntee itse olevansa valmis. Sun kirjoituksesta kuulosti osa niin tutulta..

Mullakin meni jonkin aikaa, kun ihmettelin juustoja, siidereitä ym. Mutta nyt vajaa kk tapahtuneesta alkaa elämä olla enemmän vanhalla mallilla. Tosin eilen tuli illalla iso itku, kun tajusin, että eilen olis tullu 12 viikkoa täyteen. Nyt vaan pitää hävittää se asia päänsisäisestä kalenterista ja suunnata eteenpäin.

Nyt vihdoinkin sain sen hcg:n vastauksen ja se oli 2.3. Joten tästä voin päätellä, että kohtu on hyvin tyhjentynyt enkä ole uudestaan heti raskaana. Nyt oikeastaan vaan odottelen menkkoja ja sitä, että kierto tasottuis mahd. nopeasti. Ensi kierrossa se ovulaatiokin olis ihan kiva juttu, kun näytti tästä "kierrosta" puuttuvan. Uutta matoa vaan sitten koukkuun.

Ja kun en ole raskaana ja päivä on noin mahtava, niin suuntaanpa tästä terassille

 

Tilkku ja Ilona - Mulla ei myöskään tehty mitään jälkitarkastusta. Kävin km:n aikana ultrassa ja siellä näkyi että kohtu oli jo tyhjentynyt itsestään. Jännää Ilona, teitkö jo testin Mulla normi kierto 29pv, km:n jälkeen eka oli 40, toisesta ei vielä tietoa.

Heipat kauris 55 ja J-R, tervetuloa mukaan joukkoomme =) Ja pahoittelut kohtaamastanne surusta Täällä kaikki samassa tilanteessa, joten tiedämme mitlä se tuntuu!

ONNEA Jane!!!! Tarrasukkia mukaan matkaan!! Ja täällä voit olla niin kauan kuin haluat Kerros nyt mitä oireita sulla oli raskaudesta?

Tipsuliini - mulla myös tuli itku kun soittelin neuvolaan ja kerroin keskenmenosta

Tilkku - Hyvä asenne! Kivaa terassipäivää =)

).( Heräsin viime perjantaina aamulla pahaan oloon. Hyvä ettei laatta lentänyt ja vatsa oli ihan sekasin. n. 30 min siitä alkoi ihan KAUHEA alavatsakipu! Se kesti noin 30 min ja loppui kuin seinään. Olisikohan voinut olla ovulaatio, kun testi oli edellisenä aamuna näyttänyt haaleaa viivaa? Jostain luin, että km:n jälkeen ovulaatio voi olla todella kivulias. Siitä asti on vihlonut alavatsan oikeaa puolta, välillä enemmän välillä vähemmän. Välillä kouraisee oikein kunnolla! Aloin jo miettimään voisiko mulla olla kohdun ulkopulinen raskaus?? Missäköhän vaiheessa ne kivut normaalisti alkaa ja minkälaisia ne on? Vai mikä ihme siellä voi vihloa!? Hui!

Mimis kp 24

 

Täydentelin tuolta löytämääni listaa, korjatkaa jos virheitä =)

Mimis..............km 05/09
Vilukisu............km 08/08
emeliina...........km 03/09
Annemaarit71.....km 08/08
Ilona81.............km 05/09, 07/09
Tilkku..............km 07/09
Tipsuliini..........km 07/09
Kauris 55..........km 03/09
J-R.................km 07/09

Plussanneet:
Jane75.............km 09/06, poika synt. 11/07, km 03/09

 

Ihan pakko oli tulla raportoimaan: Menkat alkoivat . Harvoin moisesta asiasta on niin iloissaan kun nyt! Normaalisti kierto on 27-28, nyt km-vuodosta laskettuna tämä "kierto" oli 27, eli normaali. Toiveet heti hyppäs korkealle, kun huomas miten fiksusti luonto tekee tehtäväänsä. Näin ollen ovista vois odotella vielä loma-aikana ja hyvin hyödyntää . Tämä oli mulle nyt yks rajapyykki..

Mun eilinen terassipäivä teki kyllä hyvää henkisesti ja varmaan ekan kerran km jälkeen tunsin olevani täysin elossa ja nauttivan kaikesta. Ehkä mun hyvä fiilis sai kropankin toimimaan. Voittajafiiliksellä lähden nyt vähän lomailemaan maalle. Palailen netin ääreen vasta ens viikolla.

Tsemppiä!

t. Hymyilevä Tilkku (nyt virallisesti kp1, ensimmäinen yrityskierto km jälkeen)

 

Tervetuloa toiveikkaiseen seuraamme Kauris ja J-R. Otan osaa myös ja yhdyn Mimiksen sanoihin, että tunnemme tuskanne, joten tässä seurassa saa vuodattaa ihan niin paljon kuin haluaa. Ei se lapsen saaminen niin yksinkertaista olekaan kuin sitä on kuvitellut. Täytyy vaan olla sitkeä ja kärsivällinen ja toki surra pahaa oloa pois niin kauan kuin siihen itse kukin tarvitsee.

Saitkos Kauris miehesi lakanoitten väliin oikeaan aikaan?

Apua, loistavaa Jane! Tosi kivaa kuulla, että olet raskaana taas!! Kyllä se on iloinen uutinen, vaikka varmasti vähän varauksella suhtautuu. Tiedän tunteen. Yritä kuitenkin nauttia olostasi! Lähetellään tarrasukkia matkaan, josko se vaikka tällä kertaa onnistuisi loppuun saakka! Ja toki toki tässä ketjussa saa olla mukana, vaikka onkin plussannut. Niin vähän aikaa ehdittiin keskustelua käydä.

Hienoa Tilkku, onnittelut menkoista. Sullahan ei sitten vaikuttanu kiertoon lainkaan pidentävästi. Helpompaa seurailla ens kierrossa sitä ovista sitten.

En oo vielä Mimis testaillu. Viikon päästä pitäis alkaa menkat, joten ens viikolla varmaan ekan testin malttamattomana teen.. Viimeksi näkyi testissä 4 pvää ennen oletettujen menkkojen alkamista, joten tähtään tietysti samaan nytkin. Erittäin toiveikas olo on, vaikkei mitään kunnon merkkejä vielä olekaan ilmassa. Vähän on tänään ollu nippailuja, jotka voisivat ajoituksensa puolesta olla kiinnittymisestä johtuvia.. Voi toki taas olla, että kuvittelen kaikkea. Voihan niitä nippailuja olla muutenkin. heh. Vaikka mukavahan niitä oireita on tutkia itsessään. Jännittää niin tosi paljon! Kiva kun voi täällä jännäillä, kun olette hengessä mukana.

Kuulostaapa tosi kivuliaalta ovikseksi, Mimis, vaikka olen minäkin lukenut, että km:n jälkeen saattaa montakin ovulaatiota tuntua kivuliaalta. Toivotaan, että se oli sitä, eikä mitään muuta. Toivottavasti kipu on jo helpottanut? Se ainakin viittais ovikseen, jos kipuilut ei ole jatkuneet. En tiedä miltä kohdunulkoinen raskaus tuntuu, mutta olen myös lukenut, että siinä tulee ennen pitkää melkoiset kivut ja sitten alkaakin vuoto. Toivottavasti ei olisi sitä. Noi on noi ovistikut vissiin sellasia, että joillekin ei näytä kunnolla ainakaan tummaa viivaa. Mä oon kerran niitä kokeillu ja silloin näytti joka kerralla ihan haaleaa viivaa ja sitten oviksen aikana saman tummaa kuin se testiviiva. Missään vaiheessa se ei ollu tummempi kuin testiviiva, vaikka ohjeessa niin piti ollakin. Sen takia tällä kertaa kokeilin niitä digitaalisia, kun ajattelin ettei tarvi arpoa sitten. Ne kyllä näytti selvästi. Olin tyytyväinen, vaikka luulen, että seuraavassa mahdollisessa yrityskierrossa palaan takaisin niihin halvempiin. Ainiin, saittekos muuten hyödynnettyä sen oviksen, Mimis?

Ilona kp 26

 

Hei ja ihanaa kun löysin teidät Tuolla Kermiteissä kun on tosiaan niin hiljaista ja sekin on enemmänkin kokemusten jakamiseen kuin haaveiluun.

Mä joudun valitettavasti nyt palaamaan takaisin tuolta plussanneista tänne puolelle Eli meidän toinenkin raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon. 12 viikolla ultrassa tuli ilmi, että sikiö oli kuollut jo vajaa kolme viikkoa sitten eli viikon 9 lopulla. Mulla ei ollut tästä mitään oireita, mutta paha aavistus kylläkin. Nämä jutut jotenkin hemmetti vieköön aavistaa... viimeksihän sikiö kuoli viikolla 12 ja mulla oli hematooma kohdussa viikolta 6 lähtien, joka vuosi koko raskausajan.

Tämä toinen keskenmeno on ollut paljon helpompi kestää, koska siihen oli varautunut. Ja suurimmaksi syyksi siksi, että asumme Norjassa ja pääsemme nyt jo näihin ilmaisiin testeihin. Seuraavaa raskautta tullaan seuraamaan joka viikko plussasta lähtien ultralla ja verikokeilla. Samoin tulen samaan aikamoisen repertuaarin hormoniruiskuja.. siis raskautta ylläpitäviä hormoneja sekä verenohentajaa ainakin. Mulla on erittäin paksu veri (tänään 153!!!!) ja koska sikiöistä eikä kohdusta ole löytynyt mitään poikkeavaa on aika todennäköistä, että meidän suvun verisuonien tukostaipumus tukkii myös istukan verenkierron Tämä on siis vain epäily vielä...

Muutenkin koko tämä keskenmeno kokemuksena on ollut niin erilainen. Viimeksi sain todella kylmää ja tylyä kohtelua Kätilöopistolla. Itkin siellä, kun joku kysyi miten mulla menee. Hoitaja vastasi, että ai sä oot shokissa ja lähti huoneesta. Järkyttävää. Täällä Norjassa mua kuunneltiin, halattiin, siliteltiin poskea ja kyseltiin koko ajan onko kaikki hyvin. Ennen nukutusta hoitaja piti kädestä kiinni ja selitti koko ajan mitä tapahtuu. Kätilöopistollahan mulle lykättiin ne keskeytyslääkkeet käteen ja käskettiin mennä laittamaan ne emättimeen. Sen jälkeen kukaan ei puhunut mulle mitään ennenkö lääkäri tuli sanomaan, että sä voit lähteä kotiin. Ja kotona sitten alko se aivan järkyttävän hirveen kauhee supistelu, jota kesti kolme tuntia. Ja tääkin niin kauheeta, koska Norjassa sikiö jo 11. viikkoisena on liian iso keskeytykseen lääkkeillä. Suomessa mut laitettiin ilman vaihtoehtoa punnaamaan ulos 12 viikkoinen sikiö. Mä oon vieläkin niin vihainen tuosta kohtelusta ja tein siitä valituksenkin silloin. Jäin ihan ilman tukea kaikin puolin ja siksi toipuminenkin vei paljon pidempään.

Nyt kun tiedän mitä seuraavassa raskaudessa tulee tapahtumaan, niin oon oikeastaan vain sisulla liikenteessä, että hemmetti tämä vielä onnistuu kaiken tämän epäonnen keskellä. Meillä on onneksi tärpännyt aina nopeasti ja toivottavasti se jatkuukin niin!!!

Anteeksi tämä oman navan jauhaminen, lueskelen tarkemmin teidän juttuja kun saan taas omat palikat kohdalleen..

Surullisena mutta silti toiveikkaana,
Hansu

Lääkärin sanomaa: Keskenmenon kokeneet naiset saavat myös lapsia.

 

Päivitin listan:

Mimis..............km 05/09
Vilukisu............km 08/08
emeliina...........km 03/09
Annemaarit71.....km 08/08
Ilona81.............km 05/09, 07/09
Tilkku..............km 07/09
Tipsuliini..........km 07/09
Kauris 55..........km 03/09
J-R.................km 07/09
Hansu78...........kkm 02/09, kkm 07/09

Plussanneet:
Jane75.............km 09/06, poika synt. 11/07, km 03/09

 

VOI EI Hansu (( Sanat eivät riitä kertomaan kuinka pahoillani olen puolestanne qp
Jos jotain "hyvää" tuossa tilanteessa on, niin aikankin seuraavaa raskautta sitten seurataan tarkkaan viikko viikolta. Tuntuu Norjassa toimivan asiat paremmin kuin täällä kotosuomessa. Haleja ja jaksamisia!!

Ilona81 - Kyllä se ovis hyödynnettiin jos se sitä nyt oli :/ Vieläkin vihloo välillä oikeaa puolta alavatsassa (munasarjaa?), mutta ei niin usein. Muutaman kerran päivässä kun esim. nousee nopeasti istumasta tai tekee muita äkkinäisiä liikkeitä. No pitää odotella ensi viikon yli ja mennä sitten työterveyslääkärille jos ei ole mennyt ohi. Olen vielä ensi viikon kesälomalla.

Olen tänään lähdössä kavereiden kanssa ulos. Vähän jännittää kun on jo kp26 menossa (sama kuin sulla ilona ). Mutta haluan uskoa siihen että ennen plussaa alkoholi ei vaurioita alkiota. Ainakaan jos ei ihan perskännejä vedä =) Miten te muut ajattelette alkoholista oviksen jälkeen? Pitäisikö sitä olla aina kaksi viikkoa kuukaudesta ottamatta mitään?

 

Ainiin ja Tilkku, onnitelut menkoista =) Kerrankin ne löysivät tiensä oikeaan osoitteeseen! Ja mahtavaa, että kierto ei mennyt sekaisin km:n jälkeen! Kohta sitten ovista bongailemaan!

 

Moikka ja tervetuloa Hansu. Otan osaa suruunne, tiedän tunteen kahden keskenmenon kokeneena. Minulla aivan sama juttu, että toinen keskenmeno oli paljon helpompi kestää, kun jo vähän osasi varautua siihen. Tuohan on loistavaa, että Norjassa pääsee noin hyviin tutkimuksiin jo heti kahden keskenmenon jälkeen. Mä vähän epäilen näitä Suomen tutkimuksia, en ainakaan usko, että joka viikko seurataan... Onneksi te saatte siellä loistohoitoa. Peukut pystyyn, että ens kerralla onnistuu loppuun saakka, kun on oikea hoito ja seuranta.

Hurjalta kuulostaa tuo Hansun kohtelu kätilöopistolla. Ihan kauheaa. Onneksi toisen kohdalla kohtelu oli parempaa.

Mimis, ei kai se alkoholi vaikuta alkioon ennen plussausta, niin olen lukenut. Viime raskaudessa pidin aika nollalinjan heti ovulaation jälkeen, mutta nyt olen kyllä nauttinut siidereistä ja kesästä. En kuitenkaan perskännien lailla, mutta muutaman olen saattanut ottaa. Olen sillä linjalla, että kohtuudella otan, mutta en humalaan saakka. jotenkin alitajuisesti sitä koko ajan valmistautuu raskauteen ja ei tee mielikään niitä paria enempää.

Meillähän on Mimiksen kanssa aikas läheiset jännäilypäivät, sullahan oli oviskin lähes samaan aikaan. Mulla kierto luultavasti sama kuin viimeksi km:n jälkeen eli kp33. Nyt siis 27/33 (näköjään laskin tuon yöllisen kp:n eiliseksi..). Lähenee lähenee. Milloin meinaat Mimis testailla? Nautihan hyvästä seurasta ja illanvietosta, Mimis.

 

Ainiin, piti vielä se kysyä sulta Mimis, että onko sulla jo mitään oireita? Mulla ei oikeestaan oo mitään..

 

Ilona - ajattelin testailla vasta ensi viikonloppuna jos ei ole menkat alkaneet. Kun ei tosiaan yhtään tiedä tuosta kierrosta tai edes siitä, että tuliko sitä ovista ollenkaan :/

Mitään oireita ei ole.. joten senkin takia uskallan ottaa siideriä koska olen aika varma että kyllä ne menkat sieltä vielä tulee..

 

Ilmottaudun minäkin mukaan jos vielä mahtuu. Minulla takana km 06/09 ja vieläkin kroppa aivan sekaisin sen jäljiltä. Vuotoa on tullut jo yli kuukausi ja hcg- hormoni laskee tosi hitaasti. Sain lääkkeellisen tyhjennyksen, joka ei tehonnut toivotulla tavalla (ei kipuja tai runsasta vuotoa). Viikko sen jälkeen sain ajan kaavintaan, jota ei kuitenkaan tehty, koska ultrassa näytti kaikki hyvältä ja gynekologi oli sitä mieltä, että turha lähtee ohutta limakalvoa raapimaan. Ens viikolla verikokeisiin ja nyt vain odottelen, että vuoto loppuisi ja menkat alkaisi.

Ikävää Hansu, että sinäkin jouduit tänne puolelle Kirjoiteltiin helmikuisissa. Hyvältä kuulostaa tuo Norjan systeemi ja toivottavasti se auttaa teitä seuraavassa raskaudessa. bd

Minulla ennestään tyttö, 11/06, ja olen siitä todella kiitollinen. Tyttö syntyi 2kk etuajassa ja siksi uusi raskaus pelottaakin enemmän. En haluaisi kokea samaa pelkoa ja epävarmuutta enää toisen lapsen kanssa, mutta raskaudet ei näköjään mene oppikirjan mukaan. Jotenkin pelottaa, että hylkiikö kroppani lasta kun ensimmäinen tuli ulos ilman mitään syytä ja toinen ei päässyt edes niin pitkälle.

Olen kuitenkin todennut, että asiaa ei kannata jäädä murehtimaan ja olen valmis uuteen raskaudeen kunhan tämä perhanan vuoto vain loppuisi.grrr! Kauanko teillä on vuoto kestänyt.

Ihanaa, että tähänkin ketjuun on tullut jo plussauutisia!! Se antaa toivoa myös muille, että kyllä täältä vielä perästä tullaan! Toivottavasti vielä tulee paljon iloisia uutisia lisää, ainakin Mimiksellä on jännäyspäivät menossa

 

Lisäsin itseni listaan.

Mimis..............km 05/09
Vilukisu............km 08/08
emeliina...........km 03/09
Annemaarit71.....km 08/08
Ilona81.............km 05/09, 07/09
Tilkku..............km 07/09
Tipsuliini..........km 07/09
Kauris 55..........km 03/09
J-R.................km 07/09
Hansu78...........kkm 02/09, kkm 07/09
Emmy80...........km 06/09

Plussanneet:
Jane75.............km 09/06, poika synt. 11/07, km 03/09

 

tuulimuna huomattiin tasan viikko sitten. illalla n. 21:00 alkoi runsas vuoto, lähin päivystykseen, ultrattiin, tuulimuna. ei ollut kovin paha sokki. olin itseäni siihen osannut jo valmistella kun oli tiputellut viikon verran suurinpiirtein. tiesin jotenkin, ettei kaikki ole ok siellä. sain lääkkeellisen tyhjennyksen, viikko menny ja vuodot on melkein loppunu. pientä tiputtelua. kuvittelin että vuodot kestää monta viikkoa, mutta eihän tää kestänyt kuin viikon? viime sunnuntaina vuosin aika reippaasti ja paljon. jos siinä sitten kaikki tuli ulos?

miehen kanssa haaveillaan toisesta lääkäri antoi luvan jatkaa kunhan vuodot vain loppuu.

 

niin ja olin rv 7+2. sain heti ensi lääkkeen ja pari päivää myöhemmin otin kotona 4 pilleriä

 

tammikuun alussa otin vikan pillerin. miehen toiveesta lopetin pillerit. ~ puoli vuotta meni ja tärppäsi, se olikin tuulimuna. nytten sitten uutta on yrityksessä

 

en aijo pitää mitään taukoa. heti vain jatkamaan