Takaisin ollaan sivilisaation parissa
, onpas ketjussa ehtinyt tapahtua paljon.
Tosi hienoa Ilona, paljon onnea plussasta! Tiedän tunteen tasan tarkkaan minäkin, miten sitä voikin samanaikaisesti olla niin iloinen ja kuitenkin peloissaan... En vielä oikein osaa ajatella itseäni taas raskaana, varmaankin jokin puolustusmekanismi ettei mukamas pettyisi niin pahasti jos taas menee kesken. Itse asiassa minulla on ihan sama tilanne kuin viimeksi, silloinkin oli ensin yksi km takana ja kun seuraavan kerran raskauduin pelkäsin ensimmäiset 12 viikkoa tosi paljon, sen jälkeen alkoi pikku hiljaa helpottamaan. Toivottavasti nytkin menisi samalla tavalla (siis että vaikka pelkääkin niin masuasukki pysyisi kuitenkin mukana), saas nähdä. Oikein paljon tarrasukkia sinnepäin!
Kiitokset vain kaikille tarrasukista ja onnentoivotuksista, lähettelen oikein paljon plussatuulia teille päin!
Pelko tästä raskaudesta pyörisi varmaan enemmänkin ajatuksissa jos ei poikani pyörisi koko ajan jaloissa. Meillä on jännät ajat tiedossa, poikani aloittaa päiväkodissa nyt elokuussa ja minä palaan töihin syyskuun alussa (tähän saakka siis ollut hoitovapaalla). Edellisen km:n jälkeen piti tehdä päätös palaanko töihin, enkä uskaltanut jäädä tänne kotiin roikkumaan ja odottamaan josko raskaudun uudestaan. Nojoo, jos hyvin käy tällä kertaa niin ehdin siis olla puoli vuotta töissä, katsotaan nyt miten menee.
Mimis - täällä pidellään kovasti peukkuja että ne sinun menkkasi pysyisivät poissa ja päästään jännämään sitä raskaustestiä.
Nuo sinun kipusi eivät kuulostaneet ollenkaan mukavilta, toivottavasti on helpottanut. En kovinkaan paljoa tiedä kohdunulkoisesta minäkään, mutta jotenkin luulin että sellaiset kivut alkaisivat vähän myöhemmin, ts. niin että alkio on hieman jo ehtinyt kasvaa, ehkä rv7 eteenpäin? Voi olla että muistan väärin, korjatkoon joku joka tietää paremmin.
Oireista kyselit - itse asiassa niitä ei ole vielä nimeksikään. Vähän enemmän väsyttää iltaisin, ja muutaman kerran on tullut hieman huono olo jos on kauan aikaa edellisestä ruokailusta. Mutta eipä tämä oireettomuus kovasti minua huoleta, kaikki raskauteni (myös se yksi onnistunut) ovat olleet aika oireettomia, koskaan ei ole tarvinnut esim. oksentaa (hmmm, ei pitäisi varmaan kirjoittaa tällaista, kostoksi tulen varmaankin voimaan tosi pahoin tällä kertaa...). Toisaalta molemmat km:ni ovat olleet keskeytyneitä sellaisia, jolloin ne vähäiset oireet joita on ollut ovat jatkuneet samalla tavalla viikkokaupalla vaikka sikiö onkin jo kuollut. Joten oireista en ole paljonkaan apua saanut sen tulkitsemisessa onko kaikki hyvin.
Tervetuloa uudet, teitä oli monta, ja pahoitteluni. Kokemustenne lukeminen oli niin tuttua, itsekin olen samoja tunteita käynyt läpi. Maikki33 kyseli kuinka kauan toipuminen kestää - se on niin yksilöllistä, mutta itseäni auttoi se tieto että muillakin voi kestää kauan toipua. Itse tein sen "virheen" että yritin päästä nopeasti yli, enkä surrut tarpeeksi. Minullekin tuli se tunne ettei ystävät ja läheiset jaksa enää kuunnella ja lohduttaa, joten jossakin vaiheessa en enää puhunut asiasta vaikka se pyörikin kuukausia mielessä. Lopulta minun oli pakko varata aika psykiatrille että sain ihan kunnolla purkaa tunteita, tällöin oli kulunut 5kk km:stä ja edelleen surin. Oli tosi rankka sessio, mutta sen jälkeen ymmärsin itseäni ja suruani hieman paremmin. Sain psykiatrille lähetteen neuvolan kautta, sitäkin kannattaa yrittää jos tuntuu ettei muuten pääse eteenpäin. Lopulta se oli kuitenkin seuraava raskaus joka auttoi toipumaan. Toinen km oli minullakin paljon helpompi, toki olin surullinen ja pettynyt, mutta selvisin vain yhden päivän itkuilla, ja asiasta kertominen oli myös helpompaa. Täytyy vaan antaa itselleen aikaa, ja antaa niiden ikävienkin tunteiden nousta pintaan, vaikka siinä kestäisikin kauan. Kohtalontovereita löytyy, ja jo se tieto auttaa hieman, ainakin minua.
Emmy80 kyselit vuodoista - minullakin kesti tämän toisen km:n kanssa vuoto tosi pitkään, kuukauden verran, ja tämä on kuulemma ihan mahdollista ja normaalia. Minulla vain kävikin niin että sen kuukauden jälkeen jouduin kaavintaan kun kaikki ei ollutkaan tullut ulos itsestään, huomasivat tämän ultrassa. Olihan se niin että olit käynyt jo ultrassa ja kaikki kunnossa - joten ei voi muuta kuin toivoa että vuoto loppuu pian ja pääset normaaliin rytmiin nopeasti kiinni.
Toisaalta - ekassa km:ssä vuosin vain noin viikon, ja kaikki tuli ulos, kunnon vuotopäiviä oli vain muutama - joten tämäkin on mahdollista, vastaukseksi Musha_85:n kysymykseen.
Hups, tulipas paljon tekstiä, täytyy yrittää olla koneen ääressä hieman useammin ettei tämä toistu.
Hyvää viikon jatkoa kaikille ja kirjoitelkaa kuulumisia taas!