Ilona81
Paljon lohdutushaleja Tiitu-tii, Ottis ja Hansu.
Tiitu-tii: Todella kurjaa kuulla, että vuoto alkoi sittenkin. Onneksi sinulla kuitenkin on positiivinen asenne. Kyllä se ihan varmasti sieltä vielä tärppää! Jos sitä vuotoa ajattelisi kuukautisvuotona, niin ehkä siitä pääsisi nopemmin yli ja seuraavaa kertaa odottelemaan.
Hansu ja Ottis: Kyllä se vaan tuntuu olevan niin, että miesten ajatusmaailma on täysin erilainen kuin meidän naisten. Meillä on käyty kovaa keskustelua siitä, saako raskaudesta tai keskenmenoista kertoa ystäville. Minä olen ilmoittanut, ettei hänen tarvitse, jos ei halua, mutta minä en selviydy, jos en saa asioista puhua. Myös minun mieheni on sellainen, ettei halua puhua negatiivisista asioista, vaan juuri teidän miestenne kaltaisesti kuvittelee, että kun on kerran asiaa sivuttu, niin se riittää. Keskenmenojen kohdatessa hän on kyllä ollut kultaakin kultaisempi ja lohduttanyt minua todella hienosti. Hän kertoi minulle omista ajatuksistaan niin, että kun vauva ei hänen sisällään kasvanut, hän ei koe sitä samalla tavalla menetyksenä kuin minä. Hänelle vauvan tulo ei vielä ollut konkretisoitunut yhtä paljon kuin minulle. Häntä surettaa enemmän se, että näkee minun suruni ja tuskani ja se aiheuttaa hänellekin suurta tuskaa ja hän ei oikein tiedä miten lohduttaa. Oli minun onneni, että hän oli vain läsnä, halasi ja antoi itkeä niin paljon kuin itketti. Monet miehet kuitenkin tekevät kuten teidän miehenne, eli etääntyvät silloin, kun eivät tiedä mitä tehdä.
Kuulostaa todella ikävältä, ettei miehenne ymmärrä, kuinka sitä kaipaa lohduttavaa olkapäätä. Ei siinä tarvitse osata sanoa mitään, olla vain läsnä ja antaa surun tulla. Jotenkin kun saisitte miehenne ymmärtämään, että niin surut kuin ilotkin on paljon helpompi kokea yhdessä kuin yksin. Monet miehet eivät vaan osaa, mutta on todella hyvä, että olette puhuneet miehillenne ajatuksistanne. Ja todellakin, tänne saa vuodattaa niin paljon kuin haluaa. Yritämme olla tukena niin hyvin kuin osaamme. Toivottavasti keskustelunne miestenne kanssa jatkuu aiheesta ja lopulta pääsisitte yhteisymmärrykseen jatkoa ajatellen. Olen myös samaa mieltä, ettei kannatta tässä tilanteessa vielä ruveta eroa ajattelemaan. En henkilökohtaisesti usko siihen, että keskenmenot tarkoittaisivat sitä, ettei teitä olisi luotu yhteen. Joskus elämä vaan koettelee ja ehkä tämä onkin yksi suhteen koetinkivi, joka vahvistaa suhdetta entisestään ja opettaa selviytymään asioista yhdessä. Tsemppiä teille!
Jane: Voi ei!!! Varaa vain pikimmiten aika yksityiselle, siellä ne tarkistaa tilanteen heti! Toivotaan todella, ettei se ole sitä mitä aavistelet. Tuntuu todella pahalta puolestasi. Ymmärrän kyllä täysin tunteesi ja pelkosi.
Tiitu-tii: Todella kurjaa kuulla, että vuoto alkoi sittenkin. Onneksi sinulla kuitenkin on positiivinen asenne. Kyllä se ihan varmasti sieltä vielä tärppää! Jos sitä vuotoa ajattelisi kuukautisvuotona, niin ehkä siitä pääsisi nopemmin yli ja seuraavaa kertaa odottelemaan.
Hansu ja Ottis: Kyllä se vaan tuntuu olevan niin, että miesten ajatusmaailma on täysin erilainen kuin meidän naisten. Meillä on käyty kovaa keskustelua siitä, saako raskaudesta tai keskenmenoista kertoa ystäville. Minä olen ilmoittanut, ettei hänen tarvitse, jos ei halua, mutta minä en selviydy, jos en saa asioista puhua. Myös minun mieheni on sellainen, ettei halua puhua negatiivisista asioista, vaan juuri teidän miestenne kaltaisesti kuvittelee, että kun on kerran asiaa sivuttu, niin se riittää. Keskenmenojen kohdatessa hän on kyllä ollut kultaakin kultaisempi ja lohduttanyt minua todella hienosti. Hän kertoi minulle omista ajatuksistaan niin, että kun vauva ei hänen sisällään kasvanut, hän ei koe sitä samalla tavalla menetyksenä kuin minä. Hänelle vauvan tulo ei vielä ollut konkretisoitunut yhtä paljon kuin minulle. Häntä surettaa enemmän se, että näkee minun suruni ja tuskani ja se aiheuttaa hänellekin suurta tuskaa ja hän ei oikein tiedä miten lohduttaa. Oli minun onneni, että hän oli vain läsnä, halasi ja antoi itkeä niin paljon kuin itketti. Monet miehet kuitenkin tekevät kuten teidän miehenne, eli etääntyvät silloin, kun eivät tiedä mitä tehdä.
Kuulostaa todella ikävältä, ettei miehenne ymmärrä, kuinka sitä kaipaa lohduttavaa olkapäätä. Ei siinä tarvitse osata sanoa mitään, olla vain läsnä ja antaa surun tulla. Jotenkin kun saisitte miehenne ymmärtämään, että niin surut kuin ilotkin on paljon helpompi kokea yhdessä kuin yksin. Monet miehet eivät vaan osaa, mutta on todella hyvä, että olette puhuneet miehillenne ajatuksistanne. Ja todellakin, tänne saa vuodattaa niin paljon kuin haluaa. Yritämme olla tukena niin hyvin kuin osaamme. Toivottavasti keskustelunne miestenne kanssa jatkuu aiheesta ja lopulta pääsisitte yhteisymmärrykseen jatkoa ajatellen. Olen myös samaa mieltä, ettei kannatta tässä tilanteessa vielä ruveta eroa ajattelemaan. En henkilökohtaisesti usko siihen, että keskenmenot tarkoittaisivat sitä, ettei teitä olisi luotu yhteen. Joskus elämä vaan koettelee ja ehkä tämä onkin yksi suhteen koetinkivi, joka vahvistaa suhdetta entisestään ja opettaa selviytymään asioista yhdessä. Tsemppiä teille!
Jane: Voi ei!!! Varaa vain pikimmiten aika yksityiselle, siellä ne tarkistaa tilanteen heti! Toivotaan todella, ettei se ole sitä mitä aavistelet. Tuntuu todella pahalta puolestasi. Ymmärrän kyllä täysin tunteesi ja pelkosi.