Kumpi miehelle tärkeämpi? - Uusiosuhde kanssani vai ex-liiton lapset?

  • Viestiketjun aloittaja uusiomorsian
  • Ensimmäinen viesti
uusiomorsian
Olen seurustellut usean kuukauden ajan eronneen miehen kanssa. Seksi on ihanaa ja muutenkin elämme "kuherruskuukautta" mieheni kanssa. Mutta ongelmiakin on. Kesken yhdessä valmistamamme courmet-illallisen saattaa joku mieheni ex-lapsista soittaa ja pyytää viemään harrastuksiin! Ja tämä tahvo vetää takin niskaan ja hyppää pöydästä viemään penikan treeneihin, kun "äiskä" ei ole ehtinyt.Tai kun olemme suunnitelleet yhteistä kaupunkilomaa euroopassa, pitääkin "iskän" maksaa joku vitun lisenssimaksu joihinkin beejuniorinuoriin, mikä kaataa pudjettimme! Lisäksi nuo pennut pakkaavat kotiimme joka toinen vkl.Pitääkö tätäkin kestää???
 
a-man
Laita kova kovaa vasten!
Sano miehelle, että kaikesta existä pitää päästä eroon! Ex-muijasta, ex-anopista, ex-sukulaisista, ex-lapsista, ex-perhetutuista, ex-ystävistä, ex-kavereista. Oot vain mun! Ikuisesti Aamen - eroon asti.
 
Niin.
Kai se pitää kestää. Tosin... Luulisi että mies voisi neuvotella noista raha-asioista exän kanssa, siis tyyyliin "pystyisikö hän(exä) maksamaan liigamaksun nyt kun olette lyöneet lukkoon lomasuunnitelmat" ja mies maksaa exälle liigamaksun takaisin vaikka jälkikäteen. Toisaalta tuosta tulee sitten enempi asiointia.

Illallisjutusta. Ei kai sille mitään voi, lapsi soittaa sille vanhemmalle, joka sillä hetkeä pystyy auttamaan ja viemään harrastukseen, pitänee vaan kestää ja olla ymmärtävää, huonoa ajoitusta. Yksi keino välttää illallisten keskeytykset tai niiden keskeytykset ainakin silloin, jos olet esim. järkännyt jtk spesiaalia, on se että sanot miehellesi että jätetäänkös kännykät pois ruokapöydästä.

Tsemppiä sinne, en tiedä miten itse handlaisin uusioperheen kanssa, rehellisesti sanottuna en olisi halukas siihen.
 
jyfh
Ei niitä lapsia voi syrjäyttää, kun ne on tultu tehtyä. Meillä tullaan ainakin minä ja mieheni ensiksi, mutta me olemmekin sitten kai vanhioperhe. :p Jos lapset tarvivat apua, niin tietty me karsimme omista hömpötyksistämme, eikä tule edes paha mieli. Sinulla vaan sattuu tulemaan, koska lapset eivät ole sinun. Tuossa uusioperhe jutussa tulee kyllä muutenkin koko liuta uusia mutkia matkaan. En lähtisi minäkään toiselle kierrokselle. Kyllä tämä eka alkuperäinen on se ykkönen. Ei ne elokuvatkaan kakkos osissa parane.
 
ainokainen
Uusiomorsiamelle sanoisin että otan osaa. Itse en pystyisi seurustelemaan miehen kanssa, jolla on painolastina ex-liitosta lapsia. Tuo kuvauksesi kuulostaa ihan painajaiselta.

Kuulostaa siltä, että miehesi laittaa sinut aina viimeiselle sijalle. Annatko sen tapahtua vai aiotko puhua hänen kanssaan asiasta? Jos tilanne ei muutu, ehkä sinun pitää harkita uudelleen, haluatko olla suhteessa hänen kanssaan.

Helpottaisiko, jos muuttaisitte erilleen ja tapailisitte vain seurustelupohjalta?
 
Leena
Aina ne exät ei halua etukäteen keskustella niistä asioista, välit voi olla todella huonotkin ja toimeen on vaan pakko tulla noiden pakollisten kuvioiden elikkä lasten tiimoilta.

Kyllä se vain niin menee, että jos ko miehen haluat on sinun myös kestettävä ne exän kanssa hankitut lapsetkin, koko paketti se on otettava.Ja älä vain ala syyllistämään tätä miestä jos hän vie muksunsa jonnekkin harrastuksiin tai maksaa jonkin maksun mitä niistä nyt tulee ja teidän lomabudjetti siihen kaatuu...tuskin kuitenkaan haluat että lasten elämä menee plöröksi ja he kantavat vihaa isäänsä kohtaan. Vai tahdotko?
 
no
Tänä päivänä lapset ovat useimmiten heitteillä, jos joku vielä lapsiaan hoitaa ja kuljettaa harrastuksiinsa, niin kymppi hänelle. Tietysti voisi itsekkäästi ajatella, että olisi kivaa olla lapsen asemassa, mutta se kestää aikuisella lopun ikää ja lapsella vain hetken.
 
real life.
Valitettavasti asia on juuri näin. Vaikka kuinka haluaisit olla se ykkönen miehesi elämässä niin parempi muistaa ja uskoa että olet ykkönen vain silloin kun ne lapset tai vieläpä ex-muija vaatimuksineen eivät ole ykkössijalla.
Elän itse uusioperhe-elämää ja voin kertoa että se on aika ajoin todella rankkaa ja kysyy hermoja, varsinkin kun minulla itselläni ei ole lapsia enkä koskaan niitä ole halunnutkaan!
Vaikka kuinka haluaisi ajatella että "en minä mitään tällaista PAKETTIA tilannut" niin sellaisen saa vaikkei haluaisikaan.
Kehottaisinkin miettimään tarkkaan, kannattaako jäädä kärsimään tuohon suhteeseen. Fakta on että joudut tulevaisuudessa jakamaan lähestulkoon kaiken noiden lasten kanssa, juuri noin kuin totesitkin: lasten (ja vähän exänkin) rahalliset tarpeet ajavat AINA teidän budjetointinne edelle, silloin kun lapset ovat teillä saat jakaa olohuoneesi, tv:si, jääkaappisi, keittiösi ja myös miehesi huomion.
Entäpä kesälomat (ja talvilomat) ? Oletko valmis siihen että koko miehen kesälomakuukausi menee siihen että hän hoitaa lapsiaan (riippuu tietysti vähän lasten iästä) ja teidän mahdollinen yhteinen loma mennäänkin lasten ehdoilla ?? Tänään Korkeasaareen, huomenna lintsille, ylihuomenna Näsinneulaan... Rahaa palaa ja silti lapset osaavat todellakin olla naama rusinana kun mikään ei kelpaa !
Ja tämä on ihan tosielämää.
Todella harvoin saat lapsilta mitään myönteistä palautetta, vaan sinä tulet aina ja ikuisesti olemaan se ulkopuolinen ihminen joka on tunkenut heidän ja heidän rakkaan isänsä elämään.
Ka sitten vielä se, että vääjäämättä tämä lasten läsnäolo vaikuttaa teidän suhteeseenne. Et jaksakaan parin vuoden päästä olla enää iloinen ja posittiivinen ja rakastava ihminen, vaan sinua v...ttaa kun kaikki tuntuu aina menevän sinun edellesi. Tämä taas heijastuu seksielämäänne, sori vaan. Ja se taas heijastuu teidän väliseenne rakkauteen. Mies ei enää pidäkään sinua niin ihanana naisena, vaan näkee ihmisen joka kiukuttelee omaa pahaa oloaan - rakkaus vähän haihtuu, ainakin sinua kohtaan, ja mies huomaa sittenkin ajan kuluttua että kyllä ne omat lapset sentään ovat tärkeitä ja ihania...
Ja tämä taas muuttaa sitä "tärkeysjärjestystä".
Täytyy kyllä todeta että jos tämän olisin tiennyt en olisi tällaista elämää valinnut.

Luepa huviksesi näitä muitakin ketjuja, siellä on paljon tosiasiaa uusioperheistä.
Jotkut onnistuvat luomaan hyvät suhteet uusiolapsiinsa, ja saavat siitä palkkioksi hyvää ja positiivista huomiota lapsilta ja koko perhekokonaisuus toimii, mutta uskoisin sen kyllä tosiasiassa olevan aika harvinaista. Valitettavasti.
 
Uusiovaimo
Kun luin ap:n viestin, ajattelin ensiksi sen olevan vitsailua, mutta ehkä se ei ollutkaan?!

Aloin taannoin seurustella eronneen miehen kanssa, miehen, jolla silloin oli suhteellisen pienet lapset. Hän kertoi heti alkumetreillä lapsistaan ja siitä, että he ovat hänen elämässään etusijalla ja että jos en voi kestää ja ymmärtää sitä, ei meidän ole järkeä jatkaa suhdettamme. Sanoin heti, että jos hän EI pitäisi lapsiaan tärkeimpänä, en voisi arvostaa häntä. Vaikka hän ja edellinen vaimonsa olivat eronneet, ei lapsista oteta eroa koskaan.

Nyt olemme olleet yhdessä noin kymmenen vuotta, lapset ovat kasvaneet ja lapsien kanssa vietetty aika ja tekemiset ovat muuttuneet tietysti lapsien kasvaessa. Kun lapset olivat nuorempia ja suhteemme tuore, olivat lomat osaltaan juuri Linnanmäkeä ja Korkeasaarta, mutta nykyään pääasiassa olemme kesäisin mökillä.

Meillä ei ole toisin sanoen ollut mitään ongelmia, ei seksielämässä eikä muutenkaan. Että uusioperhe onnistuu, on toisen lapset hyväksyttävä olennaisena osana elämää, joiden kuluihin ja rientoihin osallistutaan. Jos tämä tuntuu vaikealta, näyttää suhteenkin onnistuminen vaikealta.

En tiedä ap:n suhteen syntyhistoriaa, mutta EHKÄ pettämisen kautta syntynyt uusioperhe toimii vaikeammin kuin esim. meidän tapauksessamme - minä tapasin mieheni noin vuoden heidän eronsa jälkeen ja olen itse lapseton, joka pitää lapsista todella paljon. En myöskään tavannut lapsia heti, vaan vasta noin vuoden kuluttua, sillä lasten isä halusi olla varma suhteestamme, eikä esitellä lapsille aikuista, joka mahdollisesti olisi voinut häipyä kuvioista alkumetreillä. Ensimmäiset yhteiset lomat vietimme parin, kolmen vuoden kuluttua suhteemma alkamisesta, alkuvuosina lomaili lasten kanssa pelkästään, että isä ja lapset saivat todellakin viettää rauhassa "laatuaikaa".
 
Kallub
Aloittaja on provo: "courmet", "ex-lapset", "pudjetti" ja jo itsestään selvä aloituskysymys "kumpi tärkeämpää miehelle" - tietenkin ne lapset! Epäuskottavalta kuulostaa muutenkin pikkuasioista motkottaminen, kuten se, että lapset joka toinen viikonloppu isänsä luona.

Pelottavaa kuitenkin osa vastauksista, joissa sympataan alkuperäistä (tosin voivathan ne vastauksetkin olla provoja...).
 
Isomummi
"Kumpi miehelle tärkeämpi? - Uusiosuhde kanssani vai ex-liiton lapset?"
- Tietysti lapset. Esimerkkisi ovat suorastaan lapsellisia mustasukkaisuudessaan. Jos "lapsellisen" kanssa ryhtyy suhteisiin, on tiedostettava, että siihen kuuluu paketti, ei vain se ihastuksen kohde.

Omalle uusiokumppanilleni kerroin heti alkajaisiksi, että minulla on aikuiset lapset, mutta en salli kenenkään tulevan minun ja heidän väliinsä. Näin tunnen silti, että he ovat jo aikuisia. Kumppanini on kunnioittanut sitä kaikki nämä parikymmentä vuotta ja meillä menee hyvin. Arvostan ja rakastan miestäni tuon asian ymmärtämisen vuoksi entistä enemmän.

Jos silloin, kun lapseni olivat vielä lapsia ja nuoria, suhde olisi kariutunut siihen välittömästi. Lapset eivät ole pyytäneet päästä maailmaan eivätkä eroon vanhemmistaan, se on ollut aikuisten ratkaisu. Lasten oikeutta vanhempaan sillä ei katkaista eikä kukaan sitä ensiasemaa ole oikeutettu ottamaan. Uusiokumppanin on viisainta ymmärtää se.

Tietysti tässä on olemassa kohtuus käyttäytymisessä eri kodeissa, mutta eronkin jälkeen kummankin vanhemman koti on myös lapsen koti. Uusi kumppani kerää tulisia hiiliä oman päänsä päälle, jos alkaa käyttäytyä kuin mustasukkainen lapsi. Hänen kuuluu olla aikuinen, käyttäytyä aikuisen tavoin. Lapset mukautuvat ja oppivat olemaan kunnolla molemmissa kodeissa, jos ilmapiiri on heille lämmin.

Miksi hitossa uusikset ja jotkut exät alkavat hankaloida mustasukkaisuuksissaan, vaikka tilanne on heille vapaaehtoinen?
 
Uusiovaimo
Alkuperäinen kirjoittaja Kallub:
Pelottavaa kuitenkin osa vastauksista, joissa sympataan alkuperäistä (tosin voivathan ne vastauksetkin olla provoja...).
Juuri näiden ymmärtävien vastausten vuoksi aloin perua alkuperäistä ajatustani siitä, että aloittaja provoilisi. Tuntuu hassulta.

AP, jos lapset ovat B-juniori-iässä, ovat he jo täysi-iän kynnyksellä tai täysi-ikäisiä, joten kohtahan he pääsevät liikkumaan itse, edellyttäen, että hankkivat ajokortin + auton.

Meillä on muuten lasten harjoituskalenteri aina esillä, joten siitä tiedetään heti, koska lapsia harjoituksiin viedään, joten tällainen tarve ei iske kesken "courmet-illallisen".
 
kävellä maili inkkarin mokkasiineissa
Alkuperäinen kirjoittaja Isomummi:
Miksi hitossa uusikset ja jotkut exät alkavat hankaloida mustasukkaisuuksissaan, vaikka tilanne on heille vapaaehtoinen?
En ole uusis, mutta vastailen kun tuli mieleen vastauksen tynkää. Se on selvää että uusiksella on enemmän sopeutumista tilanteeseen kuin lasten vanhemmalla. Lapsen vanhempi elikkä uusiksen puoliso saa tavallaan "kaiken" ja hänen ja lasten rakkaus on selviötä siinä missä rakkaus nykyiseen uusikseen on myös aika selvää - uusikselle tilanne on eri, ei hän tunne lapsia eivätkä lapset välttämättä halua tuntea häntä, uusikselta vaaditaan enemmän sopeutumisia.

Asiaa voi miettiä eri näkökulmista. Veikkaan että ymmärrystä ei heru uusiksia kohtaan juuri silloin, kun ajattelijalla on ns. oma lehmä ojassa eli ajattelijalla on itsellä lapsia ja hän sijoittaa/samaistuu itsensä esimerkin lapsia omaavan puolison asemaan.
Vähän aikaa voi ajatella asiaa myös sen uusiksen vinkkelistä, ei uusis ole heti uunituore supervanhempi puolison lapsille, uusis on saanut aika paketin ja uusiksella siinä on tekemistä roppakaupalla enemmän.
 
Uusiovaimo
Alkuperäinen kirjoittaja kävellä maili inkkarin mokkasiineissa:
Asiaa voi miettiä eri näkökulmista. Veikkaan että ymmärrystä ei heru uusiksia kohtaan juuri silloin, kun ajattelijalla on ns. oma lehmä ojassa eli ajattelijalla on itsellä lapsia ja hän sijoittaa/samaistuu itsensä esimerkin lapsia omaavan puolison asemaan.
Kertoisitko hieman tarkemmin, että mitä tarkoitat tällä? Kyse ei siis ole siinä, että sinä ilmaisisit itseäsi huonosti, minulla on vain vähän liian pitkät piuhat tänään : )

Kuvittelisin nimittäin, että jos minulla ja entisellä miehelläni olisi lapsia, olisin vain tyytyväinen, jos isän uusi puoliso hyväksyisi lapsemme. Jos uusi puoliso taas olisi ap:n kaltainen "valittaja", olisi ymmärtäminenkin hankalampaa, sillä silloinhan lapset kärsisivät tilanteesta.
 
Lillukka-
En jaksa uskoa, että kenelläkään tulee kovin usein tilanne, että kyyditys täytyisi hoitaa kesken ruokailun. Olisiko tämäkin sattunut niin, että alkuperäinen kuljetus on mennyt myttyyn ja siksi on tapahtunut noin lyhyellä varoajalla? Jos kyseessä miehen pompottaminen, voi siitä puhua lasten lähihuoltajan kanssa, että kyyditykset on sovittava hyvissä ajoin etukäteen.

Mies vaikutttaa vastuuntuntoiselta luotettavalta ihmiseltä. Tuo lapsista huolta pitäminen on mielestäni plussaa -ei miinusta. Lapset kun ovat olemassaoleva tosiasia on sinun sopeuduttava heidän elämäänsä, ei päinvastoin. Eihän nyt lapset toki saa menettää saavutettuja etujaan.

"Lisäksi nuo pennut pakkaavat kotiimme joka toinen vkl.Pitääkö tätäkin kestää???"

Ei tarvitse -voit erota.

Mieti nyt ihan ajatuksella tilannetta, että sinulla olisi lapsia. Miltä tuntuisi jos mies yrittäisi estää tapaamisenne?

Teidän olisi pitänyt ennen yhteen muuttoa miettiä näitä asioita ja sinun rooliasi perheessä Onhan se nyt hitto, että sinä saat miehen noin 26:na päivänä kuussa ja lapset neljänä ja jaksat silti kiukutella. Häpeäisit!

Minäkin mietin, että onko kyse provosta, mutta toisaalta näitä tilanteita on tosi paljon uusioperheissä, eli asiasta on ihan hyvä keskustella vaikka sepitteellisenkin tarinan varjossa.

 
Uusiovaimo
Alkuperäinen kirjoittaja Lillukka-:
"Lisäksi nuo pennut pakkaavat kotiimme joka toinen vkl.Pitääkö tätäkin kestää???"

Ei tarvitse -voit erota.

- - -

Teidän olisi pitänyt ennen yhteen muuttoa miettiä näitä asioita ja sinun rooliasi perheessä Onhan se nyt hitto, että sinä saat miehen noin 26:na päivänä kuussa ja lapset neljänä ja jaksat silti kiukutella. Häpeäisit!
Myös tätä jäin ihmettelemään, sillä ap kertoo seurustelleensa miehen kanssa "useamman kuukauden" ja minä tulkitsen tuon "useamman kuukauden" vajaaksi vuodeksi, eli melko nopeasti on pariskunta yhteen muuttanut. Ehkä perusasiat jäivät "yhteenmuutohuumassa" käymättä läpi.
 
ei inkkari
Alkuperäinen kirjoittaja kävellä maili inkkarin mokkasiineissa:
Alkuperäinen kirjoittaja Isomummi:
Miksi hitossa uusikset ja jotkut exät alkavat hankaloida mustasukkaisuuksissaan, vaikka tilanne on heille vapaaehtoinen?
En ole uusis, mutta vastailen kun tuli mieleen vastauksen tynkää. Se on selvää että uusiksella on enemmän sopeutumista tilanteeseen kuin lasten vanhemmalla. Lapsen vanhempi elikkä uusiksen puoliso saa tavallaan "kaiken" ja hänen ja lasten rakkaus on selviötä siinä missä rakkaus nykyiseen uusikseen on myös aika selvää - uusikselle tilanne on eri, ei hän tunne lapsia eivätkä lapset välttämättä halua tuntea häntä, uusikselta vaaditaan enemmän sopeutumisia.

Asiaa voi miettiä eri näkökulmista. Veikkaan että ymmärrystä ei heru uusiksia kohtaan juuri silloin, kun ajattelijalla on ns. oma lehmä ojassa eli ajattelijalla on itsellä lapsia ja hän sijoittaa/samaistuu itsensä esimerkin lapsia omaavan puolison asemaan.
Vähän aikaa voi ajatella asiaa myös sen uusiksen vinkkelistä, ei uusis ole heti uunituore supervanhempi puolison lapsille, uusis on saanut aika paketin ja uusiksella siinä on tekemistä roppakaupalla enemmän.
Juuri näin minäkin ajattelen.

Taas tässäkin ketjussa lähdettiin syyllistämään nyksää. Hänellä ei saisi olla minkäänlaisia omia (negatiivisia) tuntemuksia, vaikka niitä on taatusti myös ihan biologisilla vanhemmilla!
Nehän toki ovat oikeutettuja.
Mutta nyksä purkoon hammasta ja hymyilköön vaikka hampaat irvessä, kunhan ei mitään negatiivista suustansa päästä...

 
tir ja littan
Olisko ap:lle mahdoton ajatus arvioida tilannetta pitemmällä tähtäimellä? Lasten harrastukset saattavat myös muuttua, kyytitarpeet vaihtelevat ja ex-vaimonkin elämässä olla pian uusi mies kuskaamassa myöskin jälkikasvua. Suhteenne on yhä lyhyt versus mieskaverin entisen suhde, joten vie aikansa ennen kuin kukin taho asettuu uomiinsa ja arjen kuvioihin saadaan tolkkua. Jos sinä tässä vaiheessa osoitat jo mieltäsi siitä, miten yhä isästään riippuvainen jälkikasvu saa tehdä ja toimia voit olla aika varma, että sinun käy loppupeleissä huonoimmin.

Olen itse kokenut vastaavaa ja lähdin kävelemään. Olin siihen ihan liian nuori.

 
lapset.
Lapset ovat tärkeitä ja heitä pitää rakastaa. Minusta on hienoa, että isä huolehtii lapsistaan ja haluaa olla heidän arjessaan mukana. Ihana mies.

Sen sijaan sinä, aloittaja, et ansaitse noin hyvää miestä. Päästä mies vapaaksi jollekulle sellaiselle, joka osaa arvostaa miestä - myös isänä.
 

Yhteistyössä