Kun luin ap:n viestin, ajattelin ensiksi sen olevan vitsailua, mutta ehkä se ei ollutkaan?!
Aloin taannoin seurustella eronneen miehen kanssa, miehen, jolla silloin oli suhteellisen pienet lapset. Hän kertoi heti alkumetreillä lapsistaan ja siitä, että he ovat hänen elämässään etusijalla ja että jos en voi kestää ja ymmärtää sitä, ei meidän ole järkeä jatkaa suhdettamme. Sanoin heti, että jos hän EI pitäisi lapsiaan tärkeimpänä, en voisi arvostaa häntä. Vaikka hän ja edellinen vaimonsa olivat eronneet, ei lapsista oteta eroa koskaan.
Nyt olemme olleet yhdessä noin kymmenen vuotta, lapset ovat kasvaneet ja lapsien kanssa vietetty aika ja tekemiset ovat muuttuneet tietysti lapsien kasvaessa. Kun lapset olivat nuorempia ja suhteemme tuore, olivat lomat osaltaan juuri Linnanmäkeä ja Korkeasaarta, mutta nykyään pääasiassa olemme kesäisin mökillä.
Meillä ei ole toisin sanoen ollut mitään ongelmia, ei seksielämässä eikä muutenkaan. Että uusioperhe onnistuu, on toisen lapset hyväksyttävä olennaisena osana elämää, joiden kuluihin ja rientoihin osallistutaan. Jos tämä tuntuu vaikealta, näyttää suhteenkin onnistuminen vaikealta.
En tiedä ap:n suhteen syntyhistoriaa, mutta EHKÄ pettämisen kautta syntynyt uusioperhe toimii vaikeammin kuin esim. meidän tapauksessamme - minä tapasin mieheni noin vuoden heidän eronsa jälkeen ja olen itse lapseton, joka pitää lapsista todella paljon. En myöskään tavannut lapsia heti, vaan vasta noin vuoden kuluttua, sillä lasten isä halusi olla varma suhteestamme, eikä esitellä lapsille aikuista, joka mahdollisesti olisi voinut häipyä kuvioista alkumetreillä. Ensimmäiset yhteiset lomat vietimme parin, kolmen vuoden kuluttua suhteemma alkamisesta, alkuvuosina lomaili lasten kanssa pelkästään, että isä ja lapset saivat todellakin viettää rauhassa "laatuaikaa".