Läheisriippuvuus parisuhteessa

Läheisriippuvuus ei ole suomalainen keksintö, englanninkielistä kirjallisuutta löytyy vaikka millä mitalla.
Kaikki riippuvuus on mielestäni haitallista niin yleensä elämässä kuin parisuhteessa.
Elämän yksi suuri tarkoitus on vapautua riippuvuuksista, jotka tuottavat ihmiselle kärsimystä. Se edellyttää kärsivällisyyttä, itsekuria, meditaatiota ja viisautta. Sitä kautta ihminen voi saavuttaa onnen ja valaistumisen.

 

Mä ainakin meen paniikkiin jos mun poikaystävä ei vastaa heti. Jos kokeilen useamman kerran eikä vastausta kiipeilen jo seinille. Sitten tekstareita puhelin täyteen. Olo on hirvee ja helpottaa vasta kun vastataan jollain lailla. taustalla on hirveä hylätyksitulemisen pelko, onko tää nyt läheisriippuvaisuutta, tosin en ymmärrä miks ei voi vastata jos sille ei oo estettä.

Exäni oli samanlainen. Heti olisi pitänyt vastata puhelimeen, olipa sitten kusella, kaupassa yrittämässä sovittaa vaatetta, ajamassa autoa, ihan mitä vaan. Se oli ihan kamalan rasittavaa ja kyllä siitä piti riidelläkin.

Ongelma oli siinä, mikä on tarpeeksi hyvä syy olla vastaamatta. Jos makaan sohvalla tekemättä mitään, vastaan mielelläni puhelimeen, mutta jos vaikka olen kavereiden kanssa juttelemassa niin vastaan mieluummin vain lyhyesti tai en ollenkaan. Ja joskus pidän mielelläni myös puhelinta äänettömällä pois häiritsemästä. Jos myös esim. kirjoitan esseetä (olen opiskelija) tai maalaan vesiväreillä, en halua, että puhelin soi ja häiritsee. Tavallaan ennen kännykkäaikaa oli helpompaa, kun puhelimia ei ollut koko ajan mukana ja pyöräretkellä, uimarannalla yms. sai olla ihan rauhassa ilman että joku koko ajan soitteli ja koetti tavoitella.

 

Vai läheisriippuvainen?
Siinä tapauksessa meillä molemmat ovat. Meistä on mukavaa soitella toisillemme kesken työpäivänkin ihan vain kysyäkseen, miten päivä menee. Ja rupatella ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kummallekin tulee kiva olo koko päiväksi, kun tietää että toinen välittää ja on kiinnostunut.
Ja ei, emme ole mitään teinejä vaan pian 20v aviosssa ollut pari.

Mun mielestä on ihan ookoo osoittaa välittämistään esim. soittelemalla.Kukin soitelkoon haluamallaan frekvenssillä.
Siinä vaiheessa, jos tarkoituksena on kontrolloida toista, ollaan mielestäni suossa so.läheisriippuvuuden tiellä.

 

Lueskelin ketjun läpi ja tajusin että minä olen/olin läheisriippuvainen.
Mietin että mistä ihmeestä se johtuu.
Olin pitkässä suhteessa naiseen joka petti minua, lähinnä tekstiviesti ja sp-suhteilla.
Ongelma oli, että meillä meni oikein hienosti ja pidimme toisistamme ja oli seksiä ja lapsia.
Mutta toisiaalta pelkäsin koko ajan että hän pettää, pitää hauskaa ja jättää minut.
Kuten lopulta kävikin, mutta siinä vaiheessa minä en edes välittänyt. Olin itsekin niin täynnä.
Suhde oli kuin narkkarilla. En voinut olla ilman mutta samalla suhde raastoi sydäntäni.

Ero otti koville ja tajuan että olin nimenomaan (läheis)riippuvainen. Tarvitsin exäni hyväksyntää, hymyä, halausta, lämpöä ja arkea kuin narkomaani annostaan. Samaan aikaan vihasin koko suhdetta naiseen joka ei kunnioittanut minua juuri ollenkaan.
Erosta on jo kaksi vuotta, mutta ilahdun edelleen suunnattomasti jostain exäni huomiosta.
Toivon eniten että pääsen eroon hänestä joskus. Yhteiset lapset vähän hankaloittavat.

Se että mistä moinen riippuvuus alunperin johtuu. Ehkä lapsuudesta jossa oli vaikea äiti-poika suhde.
En halua uudestaan enää samaan tilanteeseen. Mielummin olen yksin tai jätän kaikki naiset ennenkuin niistä tulee vakavia.
Tämä on jo toinen samanlainen suhde, teininä 8kk suhteesta eroon pääseminen aiheutti saman tilanteen.
Molemmat naiset oli vielä sellaisia jotka "tykkäsi" muistakin miehistä. Eli hakeudun suhteisiin jotka samalla rikkoo mua.

 

Minustakin olisi hienoa, että ilmoitettaisiin koska ollaan mahdollisesti tulossa ja pidettäisiin siitä myös kiinni. Minä saan usein epämääräisiä vastauksia tuloajasta ja usein se sitten venyykin monta tuntia. Me emme asu yhdessä, mutta olisi kiva jos voisi luottaa toisen sanomisiin ja tekemisiin.

Eilenkin kävi niin että kumppanini sanoi ettei hänellä ole illalla "mitään erityistä" tekemistä ja antoi ymmärtää että tulee illalla luokseni. Kuitenkin kaikenlaista pientä ilmaantui koko ajan ja lopulta ilmoitti minulle yhdeksän jälkeen illalla ettei varmaan enää kannata muutaman tunnin takia tulla kun hän vielä menee aamulla kuudeksi töihin. Loukkaannuin tästä siksi, että hän oli koko illan antanut olettaa tulevansa ja jätin yhden vierailunkin väliin sen takia. Sitten hän ilmoittaakin tuollaiseen aikaan ettei nyt sitten olekaan tulossa. Tosi usein hänen iltansa venyvät pitkälle näistä "odottamattomista" tekemisistä ja sitten suunnitelmat vaihtuvat ihan uusiksi.

Onko minulla oikeus suuttua tällaisesta käytöksestä?

Mulla oli kerran samanlainen poikaystävä. Hän vaan ilmoitti milloin tulee, minä odottelin kotona ja laitoin ruuat. Hän vaan tuli ja lähti kun hänelle sopi. Ei koskaan kysynyt että sopiiko minulle, minä vasta rakastuneena tietysti halusin tehdä tilaa aikatauluistani hänelle. Tasapainoisessa parisuhteessa on tilaa ottaa huomioon molemmat eikä vaan miten hänelle sattuu sopimaan. Kuulostaa aika itsekeskeiseltä ihmiseltä, kun ei edes tule ajatelleeksi moista asiaa. Niin kauan kun et sano mitään riidankin uhalla, mahdollistat tuon käytöksen.

 

Se voi todellakin tarkoittaa läheisriippuvuutta. Voihan olla niin, että tykkää vaan soitella paljon kumppanilleen kun ei olla yhdessä, mutta itse tiedän että ei se aivan normaaliakaan välttämättä ole. Miten sen ottaa. Itse kärsin läheisriippuvuudesta ja taistelen sitä vastaan päivittäin.
Itse olen tehnyt juurikin samaa miehelleni ja teen sitä edelleen. Pakottava tarve soitella jatkuvasti kotiin miehelleni kun olen jossain, että koska tulen kotiin ja blaa blaa. Samaa teen silloin kun hän on jossain. Minun täytyy saada tietää missä hän menee, kenen kanssa, koska tulee kotiin yms.. Ja minulle on kaveriporukassa niin monet kerrat naurettu ja heitetty läppää tästä asiasta. Ja myöskin minä, osaan suhtautua huumorilla, mutta samaan aikaan siitä saa kyllä kärsiä.

 

Termi on kansan suussa alkanut tarkoittamaan tilannetta, joka voi olla hyvinkin terve. Jo aloittaja meni metsään jonkin verran. On erittäin vaikeaa alkaa määrittämään milloin ihminen on liian "kiinnostunut" puolisostaan ja milloin ihminen alkaa syyllistämään itseään siitä. Tällä kohdalla haluaisin, että ihmiset olisivat armollisia itselleen rakkaudessaan toiseen. Ei asia ole niin yksiselitteinen.

Läheisriippuvuus terminä on todellakin otettu käyttöön aivan erilaisessa tilanneyhteydessä ja se kuvaa kyvyttömyyttä irtaantua sairaasta suhteesta, eikä suinkaan kuvannut rakastuneen käytöstä.

Minusta nämä viimeiset kuvaukset "läheisriippuvuudesta" voivat johtua siitä, että puoliso todellakin käyttäytyy etäisesti, jolloin oma käytös on tavallaan vastareaktio, jolla haluaa kuroa tätä etäisyyttä kiinni, mikä on aivan luonnollista.

Pettämistapauksessa, vaikka se tapahtuisikin salassa, puoliso vaistoaa etäisyyden ja alkaa kuroa sitä kiinni ja hätääntyy.

On kai aika normaalia, että haluaa myös kuulla rakkaansa ääneen ja erossa on vaikeaa olla, en minä ainakaan miksikään sairaaksi ihmiseksi sellaista luokittelisi. Tietysti kohtuus kaikessa, mutta toisaalta tilanne kai tasaantuu ajan kuluessa.

 

Onko kukaan tullut ajatelleeksi sitä, että parisuhteessa toinen saattaa kärsiä läheisriippuvuudesta. Melkoinen taakka, jota kenties ei tunnisteta, ollaan vaan totutuissa kuvioissa, ajattelematta asiaa juuri siltä kantilta. Meidän perheessä ei sellaista ole, no ei tietenkään. Olemme niin itsenäisiä vaimoni kanssa, niin töissä, kuin omissa harrastuksissa. Meillä kummallakin on omaa tilaa ja aikaa. - Läheisriippuvuus johtuu yleensä henkilön huonosta itsetunnosta ja omasta ”arvottomuudesta”. Parisuhteessa läheisriippuvuus on este ehyeen ja tasavertaiseen kumppanuuteen.

Olen aikoinaan tutustunut harrastusteni parissa hienoon kaveriin, joka oli täydellisen riippuvainen vaimostaan, kuitenkin väärällä tavalla. Hän on todellinen herrasmies ja pärjännyt hyvin muun muassa työelämässä. Läheisriippuvuus kuitenkin on hänelle aivan luonnollinen ja arkinen asia, ymmärtämättä vääryyttä itseään, ja vaimoaan kohtaan. Hän saattoi pahimmassa tapauksessa soittaa vaimolleen kesken treenien, antaen tilannetiedotteen mahdollisesta kotiin tulosta.

Meidän treeniporukassa siitä alkoi lennellä kaikenlaisia huulia. Kun päätettiin olla kentällä vaikkapa kello 20:00, joku heitti kaverille: ”Soita Arska vaimolle että pääset vasta kahdeksan jälkeen kotiin”. Kaveri lähti huumorilla mukaan, ei siinä mitään, mutta hänestä näki, että kärsii siitä oikeasti. Hän kuulemma oli itse ottanut tämän tavan ”raportoida” olemisiaan. Väärää riippuvuutta on monessa muodossa, tämä vain yhtenä esimerkkinä.

viemäs tota miestä.mä suuttusin jos ois joku akka miehel ns. kaverina...

 

"Tavallaan ennen kännykkäaikaa oli helpompaa, kun puhelimia ei ollut koko ajan mukana ja pyöräretkellä, uimarannalla yms. sai olla ihan rauhassa ilman että joku koko ajan soitteli ja koetti tavoitella."

Olen aina toitottanut, että kännykkäaika pilasi suhteemme. Kun elimme lankapuhelinaikaa elämä oli helpompaa. Mutta kyllä kännykässä on paljon hyviäkin puolia kohtuudella käytettynä.

Minut on diagnosoitu 90-luvulla parisuhdeterapiassa läheisriippuvaiseksi. En edes silloin tiennyt mistä on kyse. Otin asiasta selvää. Nykyään hekottelen koko termille ja käytän sitä leikkimielisesti läheisten kanssa ihmissuhdejutuista puhuttaessa.

Elämää ei pidä ottaa turhan vakavasti. Kyökkipsykologia on mukavaa puuhaa varsinkin täällä elleissä.

 

Tässä on läheisriippuvaisen määritelmä:

Elää usein toisen kautta. Tämä ei tarkoita mitään menoistaan soittelua, vaan sitä ettei uskalla olla oma itsensä, eli tosi läheisriippuvainen ei edes olisi missään pelaamassa poikien kanssa.

Haluaa olla suhteessa reppanoihin kuten alkoholisteihin ja pettäjiin.

Läheisriippuvuuden taustalla on usein alkoholismi tai muu "elämää" suurempi voima, joka joko lapsuudessa tai aikuisena on ihmisen saanut pitämään itseään toisarvoisena rakkaimpiensa elämässä. Läheisriippuvainen osaa esim, laittaa ruokaa ja riisua kengät humalaiselta isältään, mutta ei osaa olla tasa-arvoisessa ihmissuhteessa.

Et voi päällepäin nähdä kuka sitä sairastaa, sen tietää jokainen itse. Läheisriippuvainen ihminen on usein myös erittäin kiinnostunut asiasta ja yrittää etsiä vastauksia, joten hän luultavasti paranee siitä ennen kuin ehdit huomata mikä mättää.

Vaimolle menoistaan ilmoittaminen ei ole läheisriippuvuutta.

Olen myös itse läheisriippuvainen ja siihen taipuvainen, ja elän miehen kanssa joka ei ilmoittele mitään ja elämme kahta erillistä elämää. Kämppiksinä kuten joku sanoi. eli vonkin nyt sanoa että vaimos on läheisriippuvainen, jos tekin todella ette ilmoittele mitään ja olette kämppiksinä.

Läheisriippuvuus myös tulee ja menee, hetkittäin se helpottuu mutta väärän miehen kanssa oireet alkavat ja on pakko ostaa kissa pöydälle, eikä antaa toisen mennä ja tulla miten lystää.

Minusta läheisriippuvuus ei "tule ja mene", vaan kyseisenlainen henkilö on sitä aina ja on aina ollut. Kaikissa suhteissaan. Olen elänyt neljä vuotta vaikeasti läheisriippuvaisen miehet kanssa. En edes käsittänyt mistä oli kyse, ennenkuin ystävättäreni aukaisi silmäni näkemään totuuden. Nimittäin joka kerta kun uhkasin hänet jättää tai olin jo jättänyt, uhkasi hän itsemurhalla, tyyliin " Elämäni päättyi nyt tähän". mikään ei voi olla julmempaa toista osapuolta kohtaan! Hän on täysin riippuvainen naissuhteistaan, heti suhteen päätyttyä sitoo itsensä välittömästi uuden naisen essun nauhoihin.Ihmisenä hän on raakile. kuin pieni vihreä omenan raakile näyttävistä raameistaan huolimatta. Minä olen lapseni jo aikuiseksi kasvattanut, kaipaan kumppaniltani aikuisuutta ja kykyä ottaa itse vastuu elämästää. VÄLTTÄKÄÄ LÄHEISRIIPPUVAISIA, näennäisestä läheisyydestä ja lämmöstä huolimatta sellainen suhde on sairas ja äärettömän raskas.

 

Kuulepas herra V.I.P. yrittaisit kayttaytya vaikka nikistasi paatellen koetkin olevani very important person, indeed. Se ei silti tarkoita sita etta se tapa milla te toimitte vaimonne kanssa, automaattisesti kumoaisi muiden tapojen toimivuuden.

Ihmetyttaa tallaiset ihmiset, jotka ovat niin itsekkaita ja suppeanakoisia, etteivat ymmarra sen vertaa etta ihmiset ovat erilaisia, ja se mika toiselle tarkoittaa riippuvuuta, tarkoittaa toiselle ilahduttavaa huomiointia (=parantaa suhdetta, ei tukaloita sita).

Sitten varmaan kansakuntana esim Ranskalaiset ja Espanjalaiset ovat taysin sairastuneita kaikki laheisriippuvuuteen, kun tunteita naytetaan viestein ja elein pitkin paivaa, ja jopa harrastetaan yhdessa, vaimot otetaan mukaan kaiken kukkuraksi frendienkin tapaamisille! Mita sairautta, eiko niin?

Jos tata katsoo siita nakovinkkelista etta toisesta valittaminen ja sen osoittamnen monin keinoin on normi, kuten monelle on, naytat sina, herra V.I.P riippuvaiselta. Riippuvaiselta siihen harhaan ettet tarvitse ketaan, eika emotionaalisesti sinua mikaan hatkayta.

Mitas jos mitattaisi naita "riippuvuuksia" nyt ihan silla etta kuka on onnellinen, kuka ei. Voitko sina todella sanoa etta tama kaveri karsii tilanteesta, hanellahan voi olla vaikka kuinka hyva ja turvallnen olo parisuhteessaan. Se kaverista aistivasi "karsiminen" saattoi olla sita etta hanta vaivautti kun taas alkoivat kaverit kiusaamaan tavasta soittaa vaimolle, ei soitosta itsestaan. Tai sitten ei.

Miksi asia muuten arsyttaa sinua? Oletko itse kieltanyt kaiken tarvitsevuuden suhteessa toiseen ihmiseen, niin etta kun naet sellaista se saa sinut jotenin harmistumaan? Ehka itse olet riippuvainen omaan tilaasi, ja sinua kauhistuttaa toisen totaalinen laheisyys.

Kaikella kunnioituksella... kaikilla tapansa. Muista se.

 

Ihmiset näköjään puhuvat jopa tiheästä tekstiviestittelystä "läheisriippuvuutena".

Esim. Tommy Helstenin määritelmä läheisriippuvuudesta:

"Läheisriippuvuus on sairaus tai sairauden kaltainen tila, joka syntyy kun ihminen elää hyvin voimakkaan ilmiön läheisyydessä eikä kykene käsittelemään tätä ilmiötä persoonallisuudessaan vaan sopeutuu sen olemassa oloon"

Läheisriippuvainen imee itseensä toisten murheet, ahdistuu toisten tunteista.
Hän on osallisena esim. perheen syyllistämis- tai syyllistymispelissä, hyvin usein syyllistyjän roolissa. Koko perhe tai työyhteisö sairastuu peliin esim. syyttäen, valtaa käyttäen, olemalla marttyyri. Ominaista on tarve tulla hyväksytyksi ja ainainen tarve miellyttää muita itsensä kustannuksella unohtaen omat tarpeet ja tunteet. Läheisriippuvainen toimiikin ulkoapäin ohjautuvasti ja miettii koko ajan mitä muut hänestä ajattelevat. Hän on kadottanut kosketuksen itseensä, koska hän elää toisten tarpeista, hän ei löydä omia rajojaan. Hänen minuutensa on kateissa. Hän ei kykene ajattelemaan, mitä haluaa elämältä ja mitkä ovat hänen omat tarpeet. Elämä jää elämättä.
Taustalla voi olla esimerkiksi ns. kiltin syndrooma. Lapsuudessa on pitänyt olla kiltti ja vaatimaton, tunteita ei ole voinut näyttää, ei kielteisiä eikä myönteisiä. Perhekuviossa on pitänyt unohtaa itsensä ja tarpeensa. Läheisriippuvaiselle on ominaista jatkuva alemmuuden ja riittämättömyyden tunne. Mikään ei riitä. Usein hän arvottaa tekemisiään suorittamisen kautta ja on kova vaatija itselleen.
Läheisriippuvaiselle ovat tuttuja vieraita energiaa sitovat tunteet kuten syyllisyys, häpeä, pelko ja ahdistus. Ne kumpuavat jatkuvasta tarpeesta onnistua muiden silmissä. Läheisriippuvainen ei salli epäonnistumisia itselle. Hän kokee olevansa huono ihmisenä, jos hän tekee virheen. Pahimmillaan omien tarpeiden ja tunteiden kieltäminen ajaa läheisriippuvaisen kätketyn vihan verkkoon, jolloin viha kääntyy itseen."

Alkoholistin lähipiiri on aina läheisriippuvaista. Myös esim. jatkuvasti dominoivaan tyyppiin retkahtava, psykopaatin tapaisen ihmisen kanssa taisteleva on usein läheisriippuvainen. Se, että tykkää seurustella tai soitella kumppanilleen usein, on vielä jotain ihan muuta...

 

Kylläpä on niin läheisriippuvainen henkilö, joka ottaa huomioon toiset ja ilmoittaa missä ollaan ja mihin aikaan tullaan. Minun mieheni soittaa aina jos menee myöhempään kuin hän on sanonut ja se ei ole läheisriippuvuutta vaan hän on tajunnut vuosien myötä, että minä saatan huolestua myöhästymisestä tai olen ehkä tehnyt ruuan eli on kohteliasta ja huomaavaista soittaa puolisolle ja kertoa missä mennään.
Olenko minä sitten esimerkiksi läheisriippuvainen ystäviäni kohtaan, sillä saatan soittaa heille, että sorry nyt on klo jo kahdeksan pääsen tulemaan vasta puoli yhdeksän, en vaan koen että se on muiden huomioon ottamista enkä aliarvioi muiden aikaa ja olemista sillä, että ootelkaa nyt siellä sitten kyllä mä joskus tuun

Onko kukaan tullut ajatelleeksi sitä, että parisuhteessa toinen saattaa kärsiä läheisriippuvuudesta. Melkoinen taakka, jota kenties ei tunnisteta, ollaan vaan totutuissa kuvioissa, ajattelematta asiaa juuri siltä kantilta. Meidän perheessä ei sellaista ole, no ei tietenkään. Olemme niin itsenäisiä vaimoni kanssa, niin töissä, kuin omissa harrastuksissa. Meillä kummallakin on omaa tilaa ja aikaa. - Läheisriippuvuus johtuu yleensä henkilön huonosta itsetunnosta ja omasta ”arvottomuudesta”. Parisuhteessa läheisriippuvuus on este ehyeen ja tasavertaiseen kumppanuuteen.

Olen aikoinaan tutustunut harrastusteni parissa hienoon kaveriin, joka oli täydellisen riippuvainen vaimostaan, kuitenkin väärällä tavalla. Hän on todellinen herrasmies ja pärjännyt hyvin muun muassa työelämässä. Läheisriippuvuus kuitenkin on hänelle aivan luonnollinen ja arkinen asia, ymmärtämättä vääryyttä itseään, ja vaimoaan kohtaan. Hän saattoi pahimmassa tapauksessa soittaa vaimolleen kesken treenien, antaen tilannetiedotteen mahdollisesta kotiin tulosta.

Meidän treeniporukassa siitä alkoi lennellä kaikenlaisia huulia. Kun päätettiin olla kentällä vaikkapa kello 20:00, joku heitti kaverille: ”Soita Arska vaimolle että pääset vasta kahdeksan jälkeen kotiin”. Kaveri lähti huumorilla mukaan, ei siinä mitään, mutta hänestä näki, että kärsii siitä oikeasti. Hän kuulemma oli itse ottanut tämän tavan ”raportoida” olemisiaan. Väärää riippuvuutta on monessa muodossa, tämä vain yhtenä esimerkkinä.

 

Onko kukaan tullut ajatelleeksi sitä, että parisuhteessa toinen saattaa kärsiä läheisriippuvuudesta. Melkoinen taakka, jota kenties ei tunnisteta, ollaan vaan totutuissa kuvioissa, ajattelematta asiaa juuri siltä kantilta. Meidän perheessä ei sellaista ole, no ei tietenkään. Olemme niin itsenäisiä vaimoni kanssa, niin töissä, kuin omissa harrastuksissa. Meillä kummallakin on omaa tilaa ja aikaa. - Läheisriippuvuus johtuu yleensä henkilön huonosta itsetunnosta ja omasta ”arvottomuudesta”. Parisuhteessa läheisriippuvuus on este ehyeen ja tasavertaiseen kumppanuuteen.

Olen aikoinaan tutustunut harrastusteni parissa hienoon kaveriin, joka oli täydellisen riippuvainen vaimostaan, kuitenkin väärällä tavalla. Hän on todellinen herrasmies ja pärjännyt hyvin muun muassa työelämässä. Läheisriippuvuus kuitenkin on hänelle aivan luonnollinen ja arkinen asia, ymmärtämättä vääryyttä itseään, ja vaimoaan kohtaan. Hän saattoi pahimmassa tapauksessa soittaa vaimolleen kesken treenien, antaen tilannetiedotteen mahdollisesta kotiin tulosta.

Meidän treeniporukassa siitä alkoi lennellä kaikenlaisia huulia. Kun päätettiin olla kentällä vaikkapa kello 20:00, joku heitti kaverille: ”Soita Arska vaimolle että pääset vasta kahdeksan jälkeen kotiin”. Kaveri lähti huumorilla mukaan, ei siinä mitään, mutta hänestä näki, että kärsii siitä oikeasti. Hän kuulemma oli itse ottanut tämän tavan ”raportoida” olemisiaan. Väärää riippuvuutta on monessa muodossa, tämä vain yhtenä esimerkkinä.

Tämä taitaa olla vitsi

 

Narsistit mielellään lätkivät leimoja muihin ihmisiin koska leimaamalla heidät sairaiksi, he saavat uhrinsa tuntemaan syyllisyyttä täysin normaalista käytöksestä. Syyllistynyt ihminen on hieman heikompi ja epävarmempi ihminen.

Jos narsisti tulee kotiin aamulla hajuvedeltä haisten huulipunatahroja kauluksessa ja hänen vaimonsa tiukkaa häneltä, että missäs sitä on oltu, niin tepsivä vastaveto tähän on tietysti syyttää vaimoa läheisriippuvaiseksi. Jos vaimo sitten vielä suuttuu, niin seuraavana läiskähtää syytös aggressiivisuudesta tai naapurien häiritsemisestä tai ihan mistä vaan kunhan vika ei vain ole narsistissa.

Narsistit ja psykopaatit ovat saalistajia jotka käyttävät ihan mitä vaan keinoja jotka tepsivät. Keinot eivät tietenkään ole reiluja. Jokainen keino käydään läpi kunnes löytyy uhrin heikko kohta.
Jos joskus teistä alkaa ihmissuhteessa (missä tahansa ihmisten välisessä kanssakäymisessä) tuntua siltä, että kaikki on teidän syytänne, niin miettikää tarkemmin, onko tosiaan? Ja jos vastaus on ei, niin ottakaa ja lähtekää samantien, parisuhteesta, ystävyydestä, lääkärinvastaanotolta jne.

 

Jos perheessä on pieniä lapsia, on ihan ymmärrettävää että aikataulut ovat tiukat ja silloin myöhästymisistään on hyvä ilmoitella. Jos vaikkapa lasten iltatoimet alkavat klo 20 ja äiti on sidottu vauvaan, on ehkä isän tehtävä laittaa isommat lapset iltatoimiin jne.

Tuosta näkökulmasta katsottuna on mielestäni ymmärrettävää, että perheenisä ilmoittaa vaimolleen myöhästyvänsä. Tosin V.I.P:n tekstistä ei käynyt ilmi, oliko kyseisen kaverin perheessä pieniä lapsia.

Jos pariskunnalla ei ole lapsia, niin siinä tapauksessa minäkin kyllä pitäisin tuollaista soittelua vähän outona.

 

Tosi usein näkee tuota termiä läheisriippuvainen käytettävän väärin. Ei läheisriippuvainen tarkoita läheisestään riippuvaista henkilöä, vaan henkilöä jonka läheinen on riippuvainen jostain ja joka tämän toisen ihmisen kautta kärsii tästä riippuvaisuudesta (mutta usein myös käytöksellään eli jäämällä suhteeseen hyysäämään riippuvaista tahtomattaan mahdollistaa sen jatkumisen). Esim. alkoholiriippuvaisen puoliso on läheisriippuvainen.

Jep, jep, nyt tuli oikea selitys läheisriippuvaisuudesta. Moni käsittää tämän termin todellakin ihan päinvastoin ja väärin. Kuten edellä sanotaan, suhteen "terve" osapuoli on läheisriippuvainen elettyään pitkään sairaan, esim. mielenterveysongelmaisen, luonnehäiriöisen, alkoholistin läheisyydessä. Tällöin tämä alunperin terve henkilö "sairastuu" läheisriippuvuuteen jouduttuaan kieltämään itsensä ja omat tarpeensa ja myötäilemään tätä ongelmaista kaikessa. Ihminen kadottaa silloin vähitellen oman minänsä eikä pysty yleensä irrottautumaan tästä sairaasta ympäristöstä.

 

Täällä suurinosa ihmisistä ei ymmärrä, mitä termi LÄHEISRIIPPUVAINEN tarkoittaa, vaan käyttelee sitä ihan normaaleista ihmissuhdetilanteista. Kehottaisin teitä tutustumaan kirjallisuuteen tästä aiheesta, ennenkuin tulette selittämään, kuka on läheisriippuvainen, Läheisriippuvainen on siis se suhteen "terveempi" osapuoli, jonka "sairaampi" on sairastuttanut omalla käytöksellään.

 

taitaa oal naisten keksimä tuo riippuvuus läheisestä sillä mies haluaa useammin seksiäja saa pakit useammin. minullkaan ole 10 v ssa tahti hiipunut halut on samat toisinkuin naisella joten hän luulee että olen riippuvainen nyt enempi. en juuri omaa aikaa tarvii kuten hän haluaisin vietää joka toinen päivä vähintään hänen kanssa sessiota.

 

Täällä suurinosa ihmisistä ei ymmärrä, mitä termi LÄHEISRIIPPUVAINEN tarkoittaa, vaan käyttelee sitä ihan normaaleista ihmissuhdetilanteista. Kehottaisin teitä tutustumaan kirjallisuuteen tästä aiheesta, ennenkuin tulette selittämään, kuka on läheisriippuvainen, Läheisriippuvainen on siis se suhteen "terveempi" osapuoli, jonka "sairaampi" on sairastuttanut omalla käytöksellään.

Olen aikoinaan osallistunut tähän ketjuun kahdella viestillä muutaman vuoden välein.
Aika kepeästi näköjään olen suhtautunut sairauteeni. Vuoden 2010 jälkeen sattui ikävä tapaus ja olen sen jälkeen joutunut pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta. Entinen puolisoni kävi erittäin lähellä taivaan portteja ja palasi ihmeen kaupalla elävien kirjoihin. Sen jälkeen en ole tuntenut minkäänlaista kaunaa hänen tekemisistään yhteiselämän aikoihin.

Luin viikko sitten Hyvä Terveys lehdestä Hellstenin haastattelun. Ihmeekseni jutun lukemisen jälkeen minulle tuli huono olo ja suorastaan ahdisti. On iso ero vertaistuessa ja ammattiavussa.
Ammattiauttajat eivät lisää ahdistusta eivätkä vieritä huonoa oloaan eteenpäin.

Riippuvuuksia on monenlaisia. Kun en enää ole riippuvainen puolisosta olen jämähtänyt uusiin koukkuihin. Pahin riippuvuus on somen liiallinen käyttö. Tästä tavasta on vaikea päästä eroon.
Hyödyt vastaan haitat on yleensä lievästi haittojen puolella. Mitä hyötyä on esimerkiksi kirjoittaa elleihin. Sitä olen usein miettinyt. En kirjoita millään muulla palstalla enkä ole facebookissa.

Maailma on muuttunut oudoksi. Minun ikäisen ihmisen on vaikea ymmärtää esim. tv-ohjelmaa Ensitreffit alttarilla. Terapeutti valitsee puolisot ja sitten on mukana eroselvittelyssä antamalla kommentteja.

Elämä on vaihtokauppaa. Mutta vahingosta viisastuneena en enää lähde miettimään millainen minulle sopiva puoliso tulisi olla. Viihdyn yksin ja sillä siisti. Eipä enää tarvitse miettiä tuota läheisriippuvuutta. En muistaakseni ole lukenut Hellstenin yhtään kirjaa enkä aio lukea.
Tulevaisuudessa aion olla erittäin paljon minimaallisen kiltti ja teen paljon virheitä. Ainakin kirjoitusvirheitä.