Moikka taasen kaikille!
Aika hurja tarina Tallulla takana esikoisen kanssa! Onneksi olette molemmat kunnossa ja kolmas lapsi onnellisesti matkalla
Miten kauan jouduitte olemaan sairaalassa moisen kokemuksen jälkeen?
Täällä ei kauheaa dramatiikkaa, muuten kun vatsakrampit on joinakin päivinä aika pahoja. Pahoinvointi tulee ja menee, väsymys ei lopu ollenkaan, mutta toivottavasti tänään alkaisi hiukan pirteämpi kausi kun saan varmaankin sen hormonilääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Lääkkeen pitäisi kuulemma auttaa hyvin väsymykseen yms. oireisiin. Pelottaa kuitenkin se ettei lapsiparka olisi ollut liian kauan sen hormonin puutteessa että aivot kehittyisi hyvin jne.. Kätilö ei kyllä tuntunut olevan huolissaan, mutta minä tietysti senkin edestä!
Nyt kun sitten päätettiin ihan täysin julkistaa raskausuutinen ystäväpiirille, niin oli aika hauska kun kukaan ei minut nähdessään tajunnut muuta kun että "ootpa sä laihtunut" (mennyt melkein kaksi kuukautta että ei ole nähty, ja ilmeisesti hormonin puute on tehnyt sen että mun paino on pudonnu 5 kiloa). Aika hauska pamauttaa siihen sitten että joo, mutta mä olen kyllä raskaana
Oli pelottavaa julkistaa asia ennen sitä ultraakin, mutta toisaalta aika vapauttavaa. Onpahan tukea ympärillä niin hyvässä kun pahassakin.
Aurinkoista kevättä kaikille täältä sateisesta Ruotsista!