Hae Anna&Ellit-sivustolta

Matkakertomus Campaniasta

Viestiketju osiossa 'Italia' , käynnistäjänä BellaItalia, 14.06.2005.

  1. BellaItalia Vierailija

    Hei,

    ohessa aiheesta kiinnostuneille jo aiemmin lupailemani matkakertomus Campanian maakuntaan 28.5.-11.6. suuntautuneesta perhematkastamme.

    TAUSTAA

    Matkaan 2 viikoksi lähti kaksi perhettä, lasten iät 8, 7, 4 ja 1,5 vuotta. Lomakohde varattiin suoraan sen kotisivuilta netin kautta. Maksaminen sujui kätevästi IBAN- ja SWIFT-koodien avulla. Vahvistukset tulivat sähköpostitse.

    Lennot varattiin EBookersin kautta. Kannattaa odottaa kesätarjouksia; me varasimme lennot jo aiemmin, mutta jos olisi malttanut odottaa 1,5 kuukautta, olisi säästänyt muutaman satasen.

    Lensimme Roomaan, josta otimme vuokra-auton (9 hengen Fiat Ducato). Finnair Plus-hinta autolle oli 850 euroa/ 2 vkoa. Lisäkuljettaja maksoi 40 euroa. Turvaistuimet 35 euroa/kpl.

    Polttoaineen hinta on Italiassa Suomen tasolla tai jopa kalliimpaa. Diesel maksaa yli euron litra. Tietullimaksuja peritään myös; Rooma-Napoli-väli 12 euroa.

    Olimme hankkineet kunnon kartat eli tuoreimman Italian AA tiekartaston sekä Campanian alueen kartan. Ne osoittautuivat välttämättömiksi, vaikkakin Italiassa pienissäkin kylissä on melko hyvät opasteet.

    Via Michelinin kautta on mahdollista saada yksityiskohtainen reittiohje, mutta ihan virheetön sekään ei ollut, eli sen varaan ei yksinomaan kannata laskea. (www.viamichelin.com)

    LOMAKOHDE

    Kun yön tunteina saavuimme lomataloomme pienessä kylässä n. 130 km Napolista etelään, ei siinä paljon maisemia katseltu (tai siis nähtykään), tärkeintä oli päästä nukkumaan. Itse asunto osoittautui oikein siistiksi, makuuhuoneet jopa viihtyisiksi. Ns. olohuone olisi voinut olla hieman.. no.. kotoisampi, mutta kyllä sekin menetteli. Ja eihän sisätiloissa loppujen lopuksi paljonkaan aikaa vietetty.

    Aamutuimaan totesimme, että terassilta oli huikaiseva merinäköala eikä paikassa muutenkaan ollut moittimista. Tai no, korkeuserot olivat aika suuret eli tiedossa oli juoksemista 1,5-vuotiaan taaperon perässä; erityisesti uima-allasalueella, sillä vesiliukumäki oli luonnollisesti jyrkähkö ja muutenkin pengerryksiä ja eritasoratkaisuja riitti.

    Alue oli lukitun portin sisäpuolella, joten tunsimme olomme sangen turvalliseksi – lisäksi olimme likipitäen ainoat asukkaat koko kahden viikon ajan (satunnaisia päivän, parin vieraita lukuun ottamatta) joten uima-allaskin oli käytännössä meidän yksityiskäytössämme.

    Kylän keskustaan oli 300 metriä matkaa ja sieltä löytyi hämmästyttävän hyviä kenkä- ja vaatekauppoja. En voisi ikinä kuvitella vastaavaa tarjontaa johonkin suomalaiseen pikkukylään! Myös ruokakauppoja oli tarpeeksi (mm. kohtuullisen kokoinen eurospar-supermarket), mutta ravintoloita ei kovinkaan montaa.. ja niistäkin vähistä jotakuinkin kaikki olivat erikoistuneet sea foodiin. Minua ei asia olisi haitannut, mutta lasten (ja yhden raskaana olevan aikuisen ;-) vuoksi olisi suonut ruokatarjonnan olevan hieman monipuolisempi.

    Rantaan matkaa oli 600 metriä ja ranta-alue ylitti kaikki odotukset. Vesi oli upean kirkasta ja hiekka hienoa. Rannat olivat myös todella siistejä ja niistä voi vuokrata tuolit, aurinkovarjot sekä ostaa välipalaa, jädeä ja juomia. Mitään ruuhkaa ei rannallakaan ollut, viikonloppuna oli paikallisia perheitä aurinkoa ottamassa ja uimassa, mutta tilaa piisasi ruhtinaallisesti kaikille.

    Vesi oli hämmästyttävän lämmintä ja uitua tulikin tosi paljon. Parina päivänä tuuli oli melko kovaa, mutta silloinkin isommat lapset kelluivat ihastuksissaan kumipatjoilla aaltojen keikutellessa. Yhtenä päivänä rantavahti kielsi uimisen kokonaan. Mutta eipä sinne olisi itsekään lapsia päästänyt, sen verran korkealle aallot nousivat.

    RUOKA JA RAVINTOLAT

    Ruokailut pyrimme järjestämään niin, että toinen päivän aterioista tehtiin asunnossa itse (yleensä lounas) ja oli selkeästi lapsille suunnattua kotiruokaa. Ravintoloista tosiaan ei varsinkaan pienille sopivaa ruokaa oikein saanut, mutta isommat lapset söivät kyllä onnesta soikeina pizzaa aina kun vain saivat; sehän luonnollisesti oli erinomaista.. pizzan syntysijoilla kun oltiin.

    Ravintoloiden ruokatarjonta oli itsellenikin kyllä melkoinen pettymys. Olin jotenkin kuvitellut, että etelässä jos missä saisi upeaa, aitoa, alkuperäistä italialaista ruokaa. No, voihan olla että tuo oli juuri sitä…

    Kalaruokia listoilta löytyi, mutta kaikki syödyt annokset olivat tavalla tai toisella kummallisia. Kala oli usein sitkeää ja mautonta ja annokset (etenkin miesten mielestä) todella pieniä.

    Liharuokia voisi kutsua lähinnä vitsiksi: sitkeitä naudan ”pihvejä” (enintään ulkopaistia), käsittämätöntä vasikkaa (jossa enemmän läskiä kuin lihaa) sekä aivan hirveää – kyllä, ihan pakko sanoa niin – ns. makkaraa, jonka valmistusaineita voi vain arvailla. Aika monenlaista olen minäkin maailmalla maistellut, mutta vaikka tuo kaikki kuinka olisi aitoa ja alkuperäistä, niin en parhaalla tahdollanikaan voi sanoa sitä herkulliseksi.

    Toki yksi hyväkin makuelämys pizzojen lisäksi löytyy: Aivan upean makuinen caprese eli tomaatti-mozzarellasalaatti aidosta puhvelinmaitomozzarellasta valmistettuna. No, sietääkin olla hyvää, sillä onhan kyseinen bufala nimenomaan Campanian alueen kuuluisuus sitruunoiden/Limoncella-liköörin ohella!

    Hintataso niin ruokakaupoissa kuin ravintoloissakin oli piirun Suomen hintoja alhaisempi. Erityisesti leipä ja vihannekset (ja mansikat, 60 snt litran rasia!) sekä juomat (limut, olut, viini) olivat edullisia. Pizzat maksoivat 3,50-5 euroa eli ravintolahinnoiksi varsin kohtuullista.

    Ravintolassa sai varautua odottamaan ruokaa pitkiäkin aikoja. Jos tarjoilija sanoi ruoan valmistumisen kestävän ”10 minuuttia” (kuten kerran noutopizzoja tilatessamme) voi kyseisen arvion heti kertoa kolmella. Eräänä iltana olimme heti ravintolan avauduttua klo 19 paikalla ja tarjoilija otti tilauksemme vastaan. Sitten hän soitti puhelun – josta 15 minuutin päästä kokki saapui jonkun vihannespussukan kanssa paikalle. Siitä muutaman minuutin päästä tuli pizzakokki (yksi seurueestamme tilasi pizzaa) Pojat hoitivat ruoat pöytään ja lähtivät sen jälkeen taas jonnekin.. kunnes tarjoilija soittaisi uusien asiakkaiden tilauksista :D

    RETKIKOHTEET JA NÄHTÄVYYDET

    Olimme jo etukäteen sopineet, että pääpaino lomailussa on rennossa loikoilussa auringossa (sen ”rentouden” voi kyllä 1,5-vuotiaan vanhempana jokainen kuvitella ihan itse ;-), uimisessa ja mukavassa yhdessäolossa. Muutama must-retki kuitenkin oli myös suunniteltu tehtäväksi eli kävimme Napolissa, Pompeijissa ja Amalfin rannikolla, läheisessä Palinuron kylässä tutkimassa luolia sekä paluumatkalla Roomassa poiketessamme Colosseumilla. Myös Paestumin antiikin aikainen alue tsekattiin, samoin kuin viereisen kylän arkeologinen Unescon maailmankohde eli Casa´l Velian alue kirkkoineen ja rakennuksineen. Hyvin antiikkisia olivat siis kohteemme, mutta toisaalta ne juuri tuntuivat kiinnostavimmilta erityisesti meidän historian ystävien mielestä.

    ”Nähdä Napoli ja kuolla”-sanonnan todellinen (?!)sisältö avautui tällä reissulla meille jokaiselle, sillä totisesti henkensä kaupalla liikenteen seassa sai ajella. 9 hengen tila-auton kuljettaminen minkä tahansa eurooppalaisen suurkaupungin läpi on haaste, mutta Napolin kohdalla se oli sitä moninkertaisesti! Asia oli kyllä ennakkoon tiedossa ja siihen henkisesti varauduttu, mutta silti. Kaupunki, jossa ei ole minkäänlaisia liikennesääntöjä saa suomalaisen lainkuuliaisen autoilijan sydämen pampattamaan. Erääseenkin pikkuautoon sulloutui 7-henkinen perhe mummoineen ja vauvoineen. Siinä perheessä ei kyllä murehdittu, minkä merkkinen istuin on paras saati luettu Tekniikan Maailman testejä.

    Tai sitten se kujalla vastaan ajanut vespa, jota ajoi enintään 10-vuotias tyttö – kyydissä istui pikkusisko ja vielä pienempi veli seisoi edessä keskitangolla. Ai oliko kypärät päässä? No arvatkaapas…

    Jos kadulla oli kaksi kaistaa, rinnakkain ajoi 4 autoa. Tietullin jälkeen 5-kaistaiselle tielle mahtui todistettavasti 15 autoa rinnakkain. Liikennevalot olivat lähinnä koristeita ja STOP-merkki ilmeisesti turisteja varten. Ainakaan paikalliset eivät sen taakse pysähtyneet. Vilkkua näin käytettävän pariin otteeseen. Kuulumiset pysähdyttiin kysymään keskelle ajotietä, jos siltä tuntui.. perässä ajavat saivat sitten yrittää pujotella auton ohi (jos uskalsivat) tai jäädä odottamaan perään torvisoittokunnan pauhatessa takana.

    Mutta kyllä liikenneonnettomuuksia sitten varmasti sattuukin paljon ja usein. Mekin todistimme matkan aikana kaksi pahaa kolaria – kummassakin toisena osapuolena moottoripyörä/vespa. Ja sellainen auto, jossa ei olisi kolhun kolhua tai naarmuja, olisi todellinen nähtävyys.

    Onneksi olimme liikkeellä alkukesästä, jolloin turistiliikenne oli vielä suhteellisen hiljaista. Tuohon liikenteeseen vielä tuhansia autoja ja busseja lisää, niin huh!

    No, auton panimme tietty parkkiin heti kun mahdollista ja jatkoimme kulkua jalan. Köyhän etelän kasvot avautuivat selkeästi; tiuhaakin tiuhempaan rakennettuja ränsistyneitä taloja, joita vain kapeat kujat erottivat toisistaan. Pyykit ja liinavaatteet kuivumassa parvekkeiden yhteyteen viritetyillä telineillä, naruilla jne. Jollain lailla surullista, mutta samalla elinvoimaista ja elämäniloista! Parasta Napolissa olivat juuri nuo kadut ja niiden ihmiset, aito tunnelma.

    Ainoa ns. nähtävyys, jota kävimme varta vasten katsomassa oli St. Elmon kirkko Vomeron kukkulalla ja sinnekin menimme lähinnä huikean kaupunkinäkymän vuoksi. Sataman alueen kuuluisat rakennukset katsoimme ulkoa käsin pikaisesti samalla, kun parkkeerasimme auton alueelle (vartioidulle parkkipaikalle)


    Lähialueen retkistä mieleenpainuvin oli Palinuron kylä ja sen luolat, joihin pääsi vain veneellä. Noin 1,5 tuntia kestäneen veneretken voi kätevästi ostaa satamasta, hinta oli aikuisilta 12 euroa ja lapsilta 8 euroa. Meidän perhe sai ihan oman veneen ja yhdessä paatissa oli pelkkä pariskunta eli pienelläkin porukalla pääsee liikkeelle.

    Eritoten Grotta Azzurro (sininen luola) oli hieno. Nimensä se oli saanut vedestä, joka luolan perällä on aivan kirkkaan sinistä auringonvalon kulkiessa luolan ”pohjaan” vuoren seinämässä olevaa aukkoa pitkin. Maisemat muutoinkin olivat todella mahtipontiset korkeiden kallioiden vuoksi. Kallioiden sisään taas kätkeytyi ihania hiekkarantapoukamia, joissa oli suojaisaa ottaa aurinkoa ja uida.

    Napolin kaupunkiretken lisäksi teimme erikseen reissun Pompeijiin ja Amalfin rannikolle.
    Pompeiji oli kaksijakoinen kokemus; itse alue teki kyllä vaikutuksen, mutta sen ympärille rakennettu turistihössötys ärsytti. Brion rattaat osoittautuivat kohtalaisen toimiviksi – pienipyöräisillä sattareilla ei tuolla olisi tehnyt yhtään mitään. Taaperon osalta valjaillekin oli käyttöä. Liikkuminen ei ollut niin rajoitettua kuin jos kädestä pitäisi kiinni, mutta silti taapero ei päässyt livahtamaan omille teilleen eli ihan toimiva systeemi vanhempienkin näkökulmasta katsottuna. Ihan pienen lapsen kanssa kantoreppu tai kantoliina olisi paras systeemi.

    Amalfin rannikkoa ei suotta ylistetä – maisemat olivat kerrassaan uskomattomat! Alue on kuuluisa sitruunaviljelyksistään ja kyllä niitä sitruunapuita rinteillä riittikin silmän kantamattomiin. Tie oli kapea ja syheröinen, mutta onneksi ei kovin ruuhkainen. Voi vain kuvitella, millaista siellä on ajella elokuun ruuhkahuippuna!

    Pysähdyimme Amalfin kylään jätskille ja kummastelemaan erilaisia sitruunaisia tuotteita. Paikalliset ovat kyllä ihailtavalla tavalla tuotteistaneet tavaramerkkinsä. Pikku kaupoissa myytiin myös jos jonkinlaisia pastoja ja pakkohan oli yksi pussillinen ostaa; kyseinen pasta kun näytti aivan hedelmätoffeesta ja lakritsasta tehdyiltä ruseteilta.

    Kaiken kaikkiaan retket sujuivat mainiosti ja lapsetkin jaksoivat hyvin. Lapset sopeutuvat kyllä uskomattoman nopeasti ja hyvin erilaisiin tilanteisiin; päivärytmikin muotoutui kuin itsestään lomarytmiksi: aamulla herättiin n. klo 8, päikkärit vaihdellen alkaen klo 12-15 ja lapset iltaunille n. klo 21.

    SHOPPAILU

    Mainitsinkin jo, että kylän kaupat olivat uskomattoman monipuolisia ja valikoimiltaan hyviä. Eniten ihastuttivat tietysti kengät sekä lastenvaatteet. Vaatteiden värimaailma oli ihanan raikas; tämän kesän selkeät sesonkivärit olivat oranssi, turkoosi, limenvihreä ja pinkki. Myös kirkkaankeltaista yhdistettynä vaaleanharmaaseen näkyi paljon.

    Paikallisten rantamuotiin kuului ehdottomasti ohut hapsullinen kolmiohuivi, joka kiedottiin vyötärölle sarongin tapaan. Ko. huivit eivät kotikylässämme paljon maksaneet; 3-5 euroa. Amalfilla vastaavasta muuten sai pulittaa jo 10 euroa ;-)

    Myös laukut olivat ihania, samoin kuin hopeakorut, mutta loppujen lopuksi shoppailtua ei kuitenkaan tullut kovin paljon, sillä tekemistä tuntui muutenkin piisaavan. Paikallinen siestaperinne sotki myös kuvioita; olisi ollut kiva käydä ostoksilla lasten ollessa päikkäreillä, mutta kaupat olivat kiinni pääosin klo 13.30-17.30.

    Siesta koski muuten myös ravintoloita –illalla ennen klo 19 ei ollut toivoakaan saada ruokaa mistään!

    ROOMA

    Yhden päivän ja yön visiitistämme Roomaan saisi aikaiseksi oman matkakertomuksensa. Tiivistettynä ja karrikoituna voisi sanoa, että hotellikokemus oli kamala, ihmiset töykeitä, hinnat korkeita ja taskuvarkaat nokkelia.

    Itse asiassa jo Suomesta tilaamani hotelli oli kyllä ihan ok; ainoa ongelma oli, että he olivat möhlineet varauksen ja kahden huoneen sijasta heillä oli ainoastaan yksi huone ko. hotellista. Tilalle tarjottu vaihtoehtomajoitus sitten olikin jotain aivan kamalaa. 105 euroa nuorisomajaakin surkeammasta, meluisasta ja epäsiististä majoituksesta aivan Rooman päärautatieaseman vieressä (se alue, jota juuri vältin hotellia etukäteen tilatessani!) oli silkkaa ryöstöä ja teinkin jo valituksen alkuperäisen tilauksemme mokanneelle henkilölle.

    Meikäläisen passi meinasi joutua metron raiteille, kun eräs pitkäkyntinen tajusi ettei se olekaan lompakko, mutta kiitos mieheni tarkkasilmäisyyden, nopeuden ja nokkeluuden se saatiin viime hetkellä pelastettua. Rooma tuntuikin ainakin minun mielestäni paljon turvattomammalta kuin Napoli, josta nimenomaan varoiteltiin todella paljon juuri taskuvarkaiden ja rikollisuuden osalta!

    No, eihän Roomasta toki mitään kunnon käsitystä saanut lyhyen vierailun aikana. Sen verran kuitenkin valkeni, että 1,5-vuotiaan kanssa se ei todellakaan ole paras mahdollinen matkakohde. Metroissa ei ollut juurikaan rullaportaita (hissejäkään emme huomanneet) ja kärryjä saikin kantaa ylös alas portaita. Kukaan ei koskaan tarjoutunut auttamaan tai avannut edes ovea (päinvastoin kuin Napolissa) ja tuntuikin, että jopa metroasemalla työssä olevilla tärkeintä on ensin saada juteltua keskinäiset asiansa loppuun ennen kuin ehkä vastataan tyhmien turistien kysymyksiin.

    Colosseum tosiaankin päätettiin katsastaa, kun jono oli kohtuullinen. Esikoinen (8v) ihastui siihen kovasti ja kiinnostuneena luki opaskirjasta Colosseumin vaiheista. Muut nähtävyydet jäivätkin sitten vähemmälle; Pietarin kirkon kupolista ja Vatikaanin muurista nähtiin hieman puiden lomasta, kun siellä päin illalla kävelimme. Metroasemien mukaan olimme myös lähellä espanjalaisia portaita sekä Fontana di Treviä. Mutta ne siis ohitimme maan alta.

    Lukuisia kertoa Italiassa olleena tämä oli ensimmäinen Rooman vierailu eikä mitään suurempaa hinkua takaisin sinne kyllä jäänyt. Luultavasti sinne kuitenkin vielä joskus tulee palattua.. mutta ihan varmasti ilman lapsia tai sitten, kun kuopus on huomattavasti vanhempi.

    MUUTA MERKILLE PANTUA

    Paikallisten lähes totaalinen kielitaidon puute yllätti; kuvittelin, että sentään auttavaa englantia jonkin verran puhuttaisiin, mutta edes suurkaupungissa Napolissa ei englannilla pärjännyt. Oma auttava italian kielen taito olikin todella tarpeen. Ja tottahan sitä ilmankin pärjäisi elekielellä ym, mutta päästiin nyt hieman helpommalla, kun ymmärsi ja vähän osasi puhuakin paikallisten kanssa.

    Roomassa englantia osattiin jo paremmin.

    Ihmiset olivat etelässä todella ystävällisiä. Oli aivan normaalia ryhtyä juttusille ventovieraidenkin kanssa ja aina kyseltiin lapsen nimeä, ikää jne. Vaaleat suomalaislapset saivat osakseen ihastuneita huokailuita ja päähän silittäjiä. Mutta missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että käytös olisi tunkeilevaa.

    Roomalaisten töykeys yllätti; se on tähän asti ainoa italialainen kaupunki, jossa olen törmännyt niin tylyihin ja epäystävällisiin ihmisiin.

    CLOSING

    Reissusta jäi kaiken kaikkiaan erittäin hyvä fiilis.

    Vaikka eteläinen Italia oli monessa mielessä ”aidompi” kuin pohjoinen, niin silti taidan olla hengeltäni enemmän pohjoisen ystävä; se ei johdu niinkään ulkoisista asioista, vaan puhtaasti fiiliksistä. Minulle Firenze on se paikka maailmassa, joka tuntuu toiselta kodilta. Ja pohjoisen viinilaaksojen keskellä ollessani tunnen sanoinkuvaamatonta seesteyttä.

    Aloinkin jo tutkia talotarjontaa Toscanasta ylöspäin ensi kesää ajatellen.. jos nyt sitten ei vaihteeksi vuokraisi taloa vaikkapa Kroatiasta, Kreikasta tai Ranskasta!

    Omatoimiloma se joka tapauksessa tulee olemaan. Ja mikäs on matkustellessa, kun molemmat lapset tuntuvat nauttivan matkanteosta ja sopeutuvan hetkessä erilaiseen kulttuuriin. Vaikka kaikki lapset olivat tosi reippaita, niin kaikista ”helpoin” oli kuopuksemme, joka tsemppasi aivan uskomattomalla tavalla koko reissun eikä käytännössä kiukutellut mistään. Oliskohan kerran, pari autossa vähän inahtanut, mutta sekin meni ohi, kun vähän aikaa leikittiin kutitusleikkiä ;-)
     
  2. Erica Vierailija

    Kiitos, olipa mukava lukea selkeää ja hyvinkirjoitettua tarinaa. Reilun parin kuukauden kuluttua pääsee sitten keräämään omia kokemuksia tuoltapäin.
     
  3. BellaItalia Vierailija

    Ericalle vielä:

    Palinuron kylä on todella vehreä, viehättävä ja kohtuullisen kokoinenkin eli tekemistä riittää varmaan ihan mukavasti. Rannoissa on valinnanvaraa ja kannattaa varmasti mennä tilausveneellä jonain päivänä myös noille mainitsemilleni ihanille suojaisille rannoille, joihin ei maitse pääse. Veneet vievät sinne tiettyihin aikoihin aamupäivällä ja noutavat pois iltapäivällä.

    ""Buon Dormire"" eli ""hyvien unien"" poukama jäi erityisesti mieleemme viehättävän rantansa takia.

    Juna on kätevä tapa tehdä matkoja kauemmaskin, ns. paikallisjuna on edullinen (lippu esim. Napoliin 7 euroa) mutta pikajuna sitten jo yli tuplasti kalliimpi (17 euroa) joskin matkanteko on myös aika lailla mukavampaa ;)





     
  4. poi Vierailija

    Kiitos pitkästä ja kiinnostavasta matkakertomuksesta. Pohjoiseen pääsen kohta itsekin, mutta ehkä jo seuraavalla kerralla suuntaamme eteläitaliaan.

    Omatoiminen matkailu on varmasti antoisampaa. toistaiseksi olemme valinneet reissumme matkatoimistojen luetteloista.
     
  5. nella Vierailija

    Itse en Italiassa paikallisjunilla matkusta. Niissä on enemmän varkaita ja kerjäläisiä. Paras on matkustaa EuroStarilla, niihin köyhillä ei ole varaa ja niihin ei ilman paikkalippua pääse.
     
  6. sole Vierailija

    Kiitos seikkaperäisestä ja selkeästä matkakertomuksesta. Olemme heinäkuussa autoilemassa Salernon seudulla ja etsin yöpaikkaa pariksi yöksi, jotta voimme sieltä käsin käydä ihailemassa Amalfin rannikkoa ja Pompeijta. Missä kylässä yövyitte? Voitko suositella sitä = oliko hinta/laatusuhde kohdallaan? Paljonko yöpyminen maksoi? Me emme tarvitse oikeastaan kun kivan yöpymispaikan eli palvelujen ei tarvitse olla kummoisia. Olen katsellut netistä majapaikaa, mutta kun niitä on niin vietävän paljon. Olen kuullut, että yksityisautoilua rajoitetaan Amalfin rannikolla tiettyinä päivinä. Tiedätkö siitä? Tässä tuli aika lailla kysymyksiä, mutta jos jaksat vastata olisin kiitollinen.
     
  7. BellaItalia Vierailija

    Moikka,

    me majoituimme itse asiassa melko kaukana Salernosta, n. 80-90 kilometrin päässä Ascea-nimisessä kylässä. Kyseessä oli alue, jossa on useamman kokoisia loma-asuntoja - hinta riippuu ajankohdasta ja huoneiston koosta. Me majoituimme suurimpaan villaan, koska porukkaa oli tuo 8 henkilöä.

    Luultavasti paikka on siis liian kaukana omaa reissuasi ajatellen ja ehkei muutenkaan vastaa ajatuksiasi, mutta ohessa kuitenkin linkki majoituskohteeseen:

    http://www.residencebelvedere.it/tariffeen.htm

    Yksityisautoilun rajoittamisesta en tiedä; voin kylläkin kuvitella, että niin täytyy tehdä, sillä Amalfin vuoristotie on kapea ja mutkainen - siellä ei millään pääse eteenpäin, jos automäärä on suuri. Busseja siellä kulkee todella tiuhaan tahtiin, Amalfin kylässäkin oli oikein ""bussiasema"" ;)

    Heinäkuu on varmasti jo vilkasta turistiaikaa, muttei ehkä kuitenkaan ihan niin paha kuin elokuu - kannattaa kuitenkin varata reilusti aikaa kiertelyyn (Amalfin niemen kiertävä tie yksistään on jo n. 90 km pituinen) ja Pompeijissakin lienee vipinää. Pompeiji vaatii varmasti ihan oman retkipäivänsä ja Amalfille sitten toisena päivänä.

    Löytyisiköhän netistä tietoa noista rajoituksista? Erittäin hyvä paikka kysäistä on Lonelyplanetin sivuston Thorn Tree Forum :

    http://thorntree.lonelyplanet.com/categories.cfm?catid=27

    Mukavaa matkaa! :)

     
  8. Ready Vierailija

    Mukava matkakertomus, tavoitit tunnelman hienosti! Ihailen rohkeuttanne kun uskaltauduitte Napoliin autolla. Meille jo Pohjois-Italiassa meinasi nousta karvat pystyyn autolla sompaillessa vähän suuremmassa ruuhkassa. Napoli oli ihan kyllin hurja jalankulkijanakin. Mutta kiva kuulla että lastenkin kanssa tuolla pärjää noin että jos myöhemmin myös sinne voisi perheenkin kanssa lähteä.
     
  9. sole Vierailija

    Kiitos pikaisesta vastauksesta!Kävin majapaikkanne sivuilla. Siellä puhuttiin vain viikko vuokrasta, joten lyhyemmät majoitukset eivät kai tulleet kysymykseen, vai kuinka? Sijainti sinäänsä ei olisi ongelmallinen, sillä tulemme Sisiliasta ja se olisi matkan varrella (kiertoteiden kautta), mutta matka Amalfin rannikolle on ehkä turhan pitkä. Etelä-Italia heinäkuun helteissä, kun turistejakin alkaa olla liian kanssa on yhtä hel...., mutta emmepä ole ekaa kertaa siellä reissuamassa. Tiedämme mitä odottaa :)
     
  10. BellaItalia Vierailija

    sole:
    Kyllä lyhyemmäksikin aikaa lienee teoriassa mahdollista majoittua- tosin voi olla, että sesongin ollessa kuumimmillaan se ei onnistu. Nythän oli vielä todella hiljaista ja ns. ""satunnaisia matkailijoita"" näkyi yöpyvän muutamina päivinä.

    Jos muuten olet yhteydessä ko. paikkaan sähköpostitse englannin kielellä, varaudu vastauksessa parin päivän viiveeseen. Omistajapariskunta kun ei juurikaan osaa englantia ja he kääntävät ensin sinun viestisi ja sitten omansa jollain nettiohjelmalla. Lopputulos on aika liikuttava, mutta kyllä niistä viesteistä selvää saa ;)

    Etäisyyksistä vielä, että matkanteko Asceasta Battipagliaan oli melko hidasta, sillä tie kulki kylien läpi; pituutta kilometreissä vain 60, mutta ajallisesti kesti tunnin (joka kerta ;)

    Moottoritielle päästyä vauhti luonnollisesti parani eli kaiken kaikkiaan melko nopeasti Salernoon pääsi.

    Uskoisin kuitenkin, että kannattaa varata majoitus lähempää, jos pääkohteena on nimenomaan Amalfin rannikko ja Pompeiji.

    Kannattaa kuitenkin harkita pysähtymistä Palinurossa, kun kerran etelästä olette tulossa. Se on näkemisen arvoinen paikka ja venereissukin luolille kannattaa tehdä!

    Jos muuten tarvitset karttoja/opaskirjaa Napoli-Amalfi, niin voisin lainata reissuanne varten. Ota halutessasi yhteyttä sähköpostilla kirsileena@hotmail.com.

    Ready: Kyllä meitä tuo autoreissu Napoliin itseämmekin hirvitti, mutta päädyimme kuitenkin siihen, sillä lasten kanssa junalla matkustaminen olisi voinut olla vielä hankalampaa (varsinkin paluumatka illalla)

    Pohjoisesta itsellänikin on ajokokemuksia, mutta siellä mielestäni liikenne ei juurikaan poikennut suomalaisesta; mitä nyt oli nopeatempoisempaa ja oman kokemukseni mukaan joustavampaa.

    Muistan kyllä silloisella reissulla erään paikallisen todenneen, että ""liikenne Napolista alkaen etelässä on täydellistä painajaista"" Tulipahan todettua, että paikkansa piti. :D
     
  11. PPK Vierailija

    Juttu pitkä kuni nälkävuosi,ei tuollaista jaksa lukea.BellaItalia=HJN?
     
  12. BellaItalia Vierailija

    Ymmärrän hyvin turhautumisesi; kaikkia kun ei ole luotu lukemaan muita kuin sarjakuvia ;)

    Kiitos kuitenkin arvokkaasta mielipiteestäsi! :D
     
  13. Tuskin Vierailija

    Tuskin Bella Italia on HJN. Juttu on hyvä, mutta kaipaa minunkin mielestäni tiivistämistä. Enkä ole sarjakuvien lukija.
     
  14. Ai jaa Vierailija

    Ei sitä kokonaan tarvitse lukea jos ei jaksa/pysty. Ne joita seutu kiinnostaa kyllä saavat siitä arvokasta tietoa. Enemmän vain tällaisia matkakertomuksia!
     
  15. BellaItalia Vierailija

    Juu, en ole HJN; olen tulokas tällä palstalla enkä siis tiedä, pitäisikö rinnastuksesta loukkaantua vai olla ylpeä ;)

    No mutta anyway: tiivistelmä on kai eri asia kuin matkakertomus? Kyllähän ns. faktat saa lueteltua parilla ranskalaisella viivalla, mutta itse tykkään lukea (ja siis myös kirjoittaa) pitkiäkin kertomuksia. Elän ja koen reissut rikkaasti ja haluan mahdollisuuksien mukaan välittää paitsi tietoa myös tunnelmaa.

    Makuasioitahan nämä ovat, mutta toisaalta kyllähän näiden tarinoiden lukeminen on pitkälti vapaaehtoista.



     
  16. posa Vierailija


    Ei ole varmaan Bella Italia HJN. BI:n teksteistä oli aitoa kokemisen tunnetta, eikä leikkaa-liimaa plagiointia.

     
  17. PPK Vierailija

    Vamrasti on HJN.Ei kukaan pysty kirjoittamaan muu noin pitkää juttua,mistä lie kopsannut tällä kertaa.
     
  18. Tuskin Vierailija

    ...olisin kommentoinut jutun pituutta, ellei seutu kiinnostaisi. Pitkistä jutuista tulee helposti puuroa, josta hyvätkään yksityiskohdat eivät erotu.

     
  19. Onko näin Vierailija

    Jos jutun on kirjoittanut HJN, sehän on kopsattu ja täyttä p....aa.Jos se ei ole hän, niin kyseessä on kirjallinen mestariteos,jonka pituuskaan ei haittaa yhtään?
     
  20. Kouros Vierailija


    Hyvin sanottu HJN!

     
  21. typerys Vierailija

    Mikä on HJN??
     
  22. qwerty Vierailija



    HJN on puppelipoika....


     
  23. qwertylle Vierailija

    Täälläkö sä reppana nykyään luuhaat!
     
  24. qwerty Vierailija

    No täälläpä hyvinkin,vaikken ole ikunas Italiassa käynytkään.Täällä tunnen päässeeni henkiseen kotiini.
     
  25. Kouros Vierailija


    Roskanimimerkki qwerty on täysin mitätön nettikirjoittaja. Ei matkusta vaan kärkkyy foorumeilla. Hänellä ei ole tulemista esimerkiksi Kreikka.nettiin. Minä pidän siitä hulen!

     

Jaa tämä sivu