Hulluminä?
En tiedä mitä haen tällä kirjoituksellani. On vaan niin paha olla, niin paha olla. Ihan sama mitä sanoja yritän käyttää kuvailemaan oloani, ei ne koskaan kuvaa sitä miltä minusta tuntuu. Itken hysteerisesti, kun on niin paha olla.
MIes on pettänyt minua yhden illan juttuja (ainakin omien sanojensa mukaan) jo viisi kertaa vuoden aikana?!?!?!??! Uskomatonta! Ja minä en vaan saa rohkeutta lähteä suhteesta. Miksi mies edes tunnustaa pettämiset? Haluaako hän sitä kautta minun ottavan eron suhteesta? Halveksiiko hän minua? Olenko hänelle vaan yhdentekevä? Toisaalta hän sanoo, että on kykenemätön olemaan kunnon mies, joka pysyisi sanojensa takana. Ei halua kuulemma tuhota minun elämää. Mutta silti odottaa minun tekevän ratkaisevan liikkeen erosta. Ei minulla on rohkeutta siihen.
Miksi mies pettää minua? Olen (tiedän se varsin hyvinkin), että olen kaunis, viehättävä, fiksu nainen. Mutta minulla ei ole itsetuntoa! Sitäkö mies haluaa polkea? OLenko minä syypää hänen pettämisiin? Provosoinko häntä siihen?
Olen vaan niin rikki, etten oikeastaan välitä vaikka joku haukkuisi minut tämän takia, mitä olen kirjoittanut. Kunhan kirjoitan... On vaan niin paha olla....
VOi kun joku ottaisi syliin ja sanoisi, että kyllä kaikki järjestyy ja että elämä lupaa minulle jotain hyvää.. Ja vaikka sitä joku lupaisi, en sitä usko. Voi kunpa voisi uskoa, niin uskaltaisi...
Voiko mies muuttua? Onko hänellä jokin kriisi vai onko tosiaan minussa vika? Mies ei ole pettänyt edellisiä kumppaneitaan, mutta minua on siis jo viisi kertaa. Vika taitaa tosiaan olla minussa. Mutta mikä se vika on? Onko se huono itsetuntoni? Oikeuttaako se silti kohtelemaan minua huonosti? Avainhan on kaiketi se, etten saisi antaa kohdella itseäni näin huonosti, mutta kun ei ole itsearvostusta, niin mistä sitä saisi ostaa. Ei sellaista hetkessä kehitetä. Ja uskokaa tai älkää teen todella töitä sen eteen. Kolme vuotta terapiaakin jo takana. Mutta olen kait aika toivoton tapaus.
Oma terapeuttini ja pariterapeuttimme ovat ihmetelleet miten ihmeessä olen vielä tässä suhteessa. Minulla olisi kuulemma kaikki mahdollisuudet saada onnellinen parisuhde. Ns. markkina-arvoa minulla heidän mukaan olisi. Vaan kun en osaa uskoa tulevaisuuteen.
Sekavaa ajatusten virtaa... Auttoi vähän, kiitos
MIes on pettänyt minua yhden illan juttuja (ainakin omien sanojensa mukaan) jo viisi kertaa vuoden aikana?!?!?!??! Uskomatonta! Ja minä en vaan saa rohkeutta lähteä suhteesta. Miksi mies edes tunnustaa pettämiset? Haluaako hän sitä kautta minun ottavan eron suhteesta? Halveksiiko hän minua? Olenko hänelle vaan yhdentekevä? Toisaalta hän sanoo, että on kykenemätön olemaan kunnon mies, joka pysyisi sanojensa takana. Ei halua kuulemma tuhota minun elämää. Mutta silti odottaa minun tekevän ratkaisevan liikkeen erosta. Ei minulla on rohkeutta siihen.
Miksi mies pettää minua? Olen (tiedän se varsin hyvinkin), että olen kaunis, viehättävä, fiksu nainen. Mutta minulla ei ole itsetuntoa! Sitäkö mies haluaa polkea? OLenko minä syypää hänen pettämisiin? Provosoinko häntä siihen?
Olen vaan niin rikki, etten oikeastaan välitä vaikka joku haukkuisi minut tämän takia, mitä olen kirjoittanut. Kunhan kirjoitan... On vaan niin paha olla....
VOi kun joku ottaisi syliin ja sanoisi, että kyllä kaikki järjestyy ja että elämä lupaa minulle jotain hyvää.. Ja vaikka sitä joku lupaisi, en sitä usko. Voi kunpa voisi uskoa, niin uskaltaisi...
Voiko mies muuttua? Onko hänellä jokin kriisi vai onko tosiaan minussa vika? Mies ei ole pettänyt edellisiä kumppaneitaan, mutta minua on siis jo viisi kertaa. Vika taitaa tosiaan olla minussa. Mutta mikä se vika on? Onko se huono itsetuntoni? Oikeuttaako se silti kohtelemaan minua huonosti? Avainhan on kaiketi se, etten saisi antaa kohdella itseäni näin huonosti, mutta kun ei ole itsearvostusta, niin mistä sitä saisi ostaa. Ei sellaista hetkessä kehitetä. Ja uskokaa tai älkää teen todella töitä sen eteen. Kolme vuotta terapiaakin jo takana. Mutta olen kait aika toivoton tapaus.
Oma terapeuttini ja pariterapeuttimme ovat ihmetelleet miten ihmeessä olen vielä tässä suhteessa. Minulla olisi kuulemma kaikki mahdollisuudet saada onnellinen parisuhde. Ns. markkina-arvoa minulla heidän mukaan olisi. Vaan kun en osaa uskoa tulevaisuuteen.
Sekavaa ajatusten virtaa... Auttoi vähän, kiitos