Mulla oli pahoinvointia (etomista) jotain pari viikkoa. Alko lievänä vkolla 6 ja jatku voimakkaampana viikot 7 ja 8, jonka jälkeen rv 9 hiipu lähes kokonaan lukuunottamatta jotain huonovointista hetkeä. Murehdin kans, et mitenköhän on käyny. Sit kun niitä sydänääniäkään ei kuulunu vielä 10 viikon alussa (aikasta mein neuvolan doplerille ja kun kohtu on kai hiukan takana) ja oli ihan semmonen olo, et enhän mä ees OO raskaana. Mut np-ultra sit paljasti, et kaikki oli hyvin, sikiö oli eloisa ja liikku voimakkaasti, sydänäänet tasaset. Ja nyt niitä sydänääniä on kuunneltu sitten jo neuvolassakin.
Eli ei se tarkota välttämättä, et ois käyny mitään ikävää. Kieltämättä oli hiukan vaikee nauttia raskaudesta ennen ultraa, kun ajatukset vilisti vaikka missä, mut sen jälkeen oon kyl nauttinut, et pahoinvointia ei oo ollu.
Yritä rentoutua