Minulla on harvinaisen ihana mies

Olen usein ajatellut, että olen onnekas, koska minulla on niin hyvä mies. Tulee paha mieli, kun lukee netistä, kuinka paljon on tarinoita, joissa haukutaan se oma puoliso, kuinka on ulkonäöllisesti vastenmielinen, v-mäisen luonteinen ym. toisen kunnioitus ja lämmin, uskollinen rakkaus tuntuu olevan nykyään aika harvinaista. Porno, uskottomuus, tyytymättömyys puolison ulkonäköön ja muut tällaiset pinnalliset asiat tuntuvat olevan yhä enemmän kirjoitusten aiheena ja ihmiset tuntuvat olevan parisuhteissaan melko onnettomia ja vaatimukset on kovat kumppanille.

Minä olen mieheeni tyytyväinen kaikin puolin. Olen itse 37 ja mieheni 51. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta. Arvostan mieheni luonnetta. Hän on mukava, kiltti, rehellinen, uskollinen, huumorintajuinen, älykäs (elämänkokemus, hyvä yleistietämys ja erikoistietämys muutamasta alasta) hän ei ole kirjaviisas, eikä pitkälle opiskellut, mutta on aina tehnyt paljon työtä ja työssään matkustellut ympäri maailmaa, nähnyt ja kokenut, monenlaisia ihmisiäkin. Mieheni on mieleltään nuorekas ja innostuu helposti kaikesta mitä ehdotan ja myös itse keksii kaikkea vaihtelua elämään.

Hän ei ole kovinkaan ennakkoluuloinen. Elämänkokemukseen ja ihmistuntemukseen pohjautuen hänen kanssaan on hienoa keskustella lähes kaikesta ja päivittäin keskustelemme kaikesta mahdollisesta; maailman ja yhteiskunnan asioista, omista elämistämme, politiikasta ym. Meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja mieltymyksiä, kuten ruoka, erilaiset maut, ruoanlaitto ja maisteleminen, sekä keskustelut ruoasta ennen vanhaan ja nykyään, luonto ja metsäretket, veneily, kalastus, mökkireissut, kirjat, matkusteleminen, musiikki, kodin asiat, sisustaminen ym. Meillä on joka päivä mielenkiintoista puhuttavaa.

Mieheni on eläkkeellä ja minä olen kotona myös tällä hetkellä. Elämme rauhallista ja kodikasta elämää uudehkossa asunnossa. Mieheni on aina minun kanssa kotona ja minusta se on mukavaa. Joskus harvemmin hän käy kylässä tyttärillään tai kahdella mieskaverillaan tässä lähistöllä. Yleensä haluaa kulkea niin, että minä olen mukana. Olen joskus tiedustellut, että eikö häntä ala minun seura kyllästyttää, kun olemme yhdessä 24/7 mutta kuulemma ei No, hyvä sitten. Tulemme niin hyvin toimeen, että ei minuakaan kyllästytä. Joskus on kiva olla yksinään, mutta max. 2 tuntia ja alkaa olla jo ikävä miestä.

Mieheni toivottaa huomenta ja silittää minua joka aamu kun heräämme ja vaihdamme aamupusut. Keitämme kahvit ja katsomme uutiset, sekä netistä ajankohtaiset aiheet ja omat mielisivumme ja vaihdamme ajatuksia, sekä suunnittelemme päivän kulkua. Yleensä mies käy kaupassa ja laittaa ruoat, kun on mainio ruoanlaittaja. Hän myös huolehtii talousasiat ja auton asiat. Minä siivoan ja pidän huolta kodista, sekä sisustan sitä kauniiksi, järjestän tavarat paikoilleen ja suunnittelen paperille ruokaostokset listaksi, teen kaikki kotityöt. Mies halailee pitkin päivää ja meillä on huumoria aika paljon. Yleensäkin on rauhallisen hyvä tunnelma. Mies tuo kaupasta kukkia ja herkkuja, eikä nosta meteliä vaikka olen lihonut suhteemme aikana 25kg. Hän sanoo, että olen aina sama, rakas ihminen huolimatta siitä paljonko painan. Minuakaan ei haittaa, että hänelle on tullut vatsaa. Minun silmissä hän on yhä komea, miehekäs, karhumainen mies. Isokokoisella miehellä saa ollakin vähän vatsaa. Aina kun katson miestäni niin minulla tulee lämmin tunne häntä kohtaan.

Seksiä harrastamme silloin kun huvittaa. Emme joka päivä, kuten suhteen alussa. Harvemmin, mutta seksi on hyvää ja olemme tyytyväisiä. Seksi ei ole suhteemme kovinkaan tärkeä asia, kun meillä on niin paljon muuta mielenkiintoista. Usein iltaisin vain olemme lähekkäin ja silitämme toisiamme. Joka ilta mies sanoo rakastavansa minua.

Mies on kätevä lähes kaikissa asioissa ja luonteeltaan vastuuntuntoinen ja huolehtivainen. Hän auttaa monia ihmisiä mm. minun 70v äiti, naapurin pappaa, erästä kehitysvammaista poikaa ja omia tyttäriään. Hän on eläinrakas ja ruokkii lintuja ja oravia. Hän haluaisi kissan, koiran, kanoja ja vaikka mitä eläimiä, mutta minä olen allerginen melkein kaikille eläimille, joten emme ole voineet hankkia, eikä kaupungissa voisi kaikkia eläimiä edes pitää.

Kun sairastuin vakavasti mies ei jättänyt minua. Hän pysyi rinnallani, hoiti koko kodin ja kaikki asiat, että minä sain levätä ja keskittyä paranemiseen. Hän kävi (syöpä)hoidoissa joka kerran mukana ja jaksoi valaa uskoa ja voimaa minuun, kun pelkäsin kuolevani. Rumana, väsyneenä ja hiuksettomanakin hän sanoi, että hänelle olen se sama, ihana nainen, johon hän rakastui. Hän keksi vaikka mitä millä sai mieltäni piristettyä...

 

vielä, kun toivuin rankoista hoidoista ja makasin enimmäkseen vuoteessa epänaisellinen sänkitukka päässä ja pyjama päällä, enkä jaksanut tehdä oikein mitään merkittävää niin hän eräs päivä tuli ruusujen kanssa ja sormuksen kanssa ja sanoi haluavansa uusia vihkimisemme sen merkiksi kuinka paljon hän rakastaa minua. Silloin tuli kyllä kyyneleet. Mies halusi lähes kurjimmalla hetkelläni näyttää, kuinka tärkeä olen hänelle.

Kuulin paljon niitä juttuja, että joidenkin syöpään sairastuneiden naisten miehet lähtivät saman tien diagnoosin tullessa kävelemään ja jättivät naisen yksin, haukkuivat muuttunutta ulkomuotoa ym. ja se tuntui todella pahalta kuulla ja arvostin yhä enemmän miestäni, joka jakoi kanssani koko sen ruljanssin. Tiedän, että se on ollut hänellekin raskasta hoitaa kaikki ja pelätä minun kuolevan ym. Silti hän ei koskaan valittanut sanallakaan, eikä nyt myöhemminkään. Noista ajoista alkaa olla muutama vuosi.

Koko höskän päälle vielä masennuin vakavasti ja jouduin olemaan kaksi viikkoa hoidossa psyk.osastolla ja siellä mieheni kävi joka päivä luonani ja toi isoja kimppuja tulipunaisia ruusuja, kävimme ulkona kävelyillä, hän jutteli ja tsemppasi myös muita osastolla olevia. Kaikki olivat sitä mieltä, että minulla on todella mukava ja vielä komea mies. Täytyy sanoa, että usein mietin mitä ihmettä hän minussa näkee ja miten on jaksanut olla kanssani ja jakaa kaiken tämän.

Halusin vain kertoa, että maailmassa on vielä aitoa rakkautta, uskollisuutta ja tahtoa sitoutumiseen myös vastoinkäymisissä.

 

Voi miten ihana olo tuli sinun tekstiä lukiessa. Itse olen tavannut itseäni juuri saman verran vanhemman miehen. Ihanan, kohteliaan, huomaavaisen. ihmettelen, että onko todella tallaisia miehiä olemassa. Hän haluaa olla kanssani. Ajoittain puolinsun toisin kyselemme, että joko kyllästyt? En ikinä. Kuulen usein olevani täydellinen nainen kaikkineen liikakiloineni. Olen hänestä kaunis. Ja kuinka ihanaa on yöllä herätä pehmeään tönäisyyn vain kuullakseen miehen sanovan, että minä haluan sinut ja vain sinut.
Joskus kiukkuan ja kiukuttelen. Mies tuumaa vain, että onko tuo kiukuttelua. Hassua. Ei yhtään raskasta. Entiset suhteet rankkoineen kokemuksineen on hänestä tehneet lähes täydellisen miehen.

 

Voi miten ihana olo tuli sinun tekstiä lukiessa. Itse olen tavannut itseäni juuri saman verran vanhemman miehen. Ihanan, kohteliaan, huomaavaisen. ihmettelen, että onko todella tallaisia miehiä olemassa. Hän haluaa olla kanssani. Ajoittain puolinsun toisin kyselemme, että joko kyllästyt? En ikinä. Kuulen usein olevani täydellinen nainen kaikkineen liikakiloineni. Olen hänestä kaunis. Ja kuinka ihanaa on yöllä herätä pehmeään tönäisyyn vain kuullakseen miehen sanovan, että minä haluan sinut ja vain sinut.
Joskus kiukkuan ja kiukuttelen. Mies tuumaa vain, että onko tuo kiukuttelua. Hassua. Ei yhtään raskasta. Entiset suhteet rankkoineen kokemuksineen on hänestä tehneet lähes täydellisen miehen.

Minniskä, kiitos vastauksestasi Kuulostaa aivan ihanalle ja oikealle rakkaudelle tuo mitä teillä on ja samalle, kuin mitä minulla ja miehelläni on. Meidän suhteen alussa, jotkut puhuivat paljon miehestäni (yrittivät erottaa meitä) mieheni on kuulemma väkivaltainen ja tulisi pieksemään minua ja minun olisi pitänyt välittömästi lähteä hänen luotaan ym. naureskelin vain noille jutuille, kun ne oli niin hulluja. Vaistosin samantien miehestäni oltuamme vähän aikaa yhdessä, että hän on oikeanlainen, kunnon mies. Ja niin on ollut, kuten kirjoitin. Ikäeromme myös kummastutti joitain, mutta emme välittäneet. Aikasempikin, jo edesmennyt, mieheni oli minua saman verran vanhempi ja koskaan ei ole haitannut. En osaisi kuvitella elämääni ilman miestäni ja olemme sopineet, ettemme eroa koskaan ts. vain kuolema voi meidät erottaa. Nautitaan ihanista kumppaneistamme, yritetään olla hyvät puolisot, kun kaikki hyvä on maailmassa kuitenkin niin harvinaista. Kaikkea hyvää teille ja paljon hyvää tulevaan

 

Olen usein ajatellut, että olen onnekas, koska minulla on niin hyvä mies. Mieheni on mieleltään nuorekas ja innostuu helposti kaikesta mitä ehdotan ja myös itse keksii kaikkea vaihtelua elämään.

Meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja mieltymyksiä.

Mieheni on eläkkeellä ja minä olen kotona myös tällä hetkellä. Elämme rauhallista ja kodikasta elämää uudehkossa asunnossa. Joskus on kiva olla yksinään, mutta max. 2 tuntia ja alkaa olla jo ikävä miestä.

Mieheni toivottaa huomenta ja silittää minua joka aamu kun heräämme ja vaihdamme aamupusut.
Hän myös huolehtii talousasiat ja auton asiat.
Seksiä harrastamme silloin kun huvittaa. Emme joka päivä, kuten suhteen alussa. Harvemmin, mutta seksi on hyvää ja olemme tyytyväisiä. Seksi ei ole suhteemme kovinkaan tärkeä asia, kun meillä on niin paljon muuta mielenkiintoista. Usein iltaisin vain olemme lähekkäin ja silitämme toisiamme. Joka ilta mies sanoo rakastavansa minua.
...

Voi surkimuksen surkimus; taidan olla täydellisen epäonnistunut nainen. Kiasus!
Olen satunnaisen tyytväinen miesystävääni; eilen en ollut ja osoitin sen räyhäämällä kunnolla. Siis karjuin.
Olen 51 ja miesystäväni 54. Arvostan hänessä sitä, että hän on jaksanut suorittaa elämää dippainssin hommissa (ymmärrän; vaikeeta ja hankalaa), arvostan enemmän sitä, että rohkeasti lähti opiskelemaan uutta ammattia ja antoi mulle kaasuvolvon käyttöön.
Miesystäväni innnostuu puolikkaasta sanastanikin - saa loputtoman määrän ideoita ja ajatuksia - siksi välttelen sanomasta hänelle yhtään mitään.
Miesystäväni on loputtoman ennakkoluuloinen. Varsinkin kauppatieteiden maistereita kohtaan hän osoittaa ylimmäistä halveksuntaa.
Meillä ei miesystäväni kanssa ole mitään muuta yhteistä kuin aamuinen puurotuokio. Iltaisin vaihtelevasti käännämme selkämme toisillemme, toinen nukkuu yläkerrassa tai nukahdamme toistemme syliin.
Minä opiskelen, teen työharjoittelua ja keikkaluonteista sivutyötä. Miesystäväni opiskelee opintovapaalla ja harrastaa intensiivisesti. Elämme kaaosmaista selviytymistaistelua. Tänä aamuna sanoin miesystävälleni aamupuuropyödässä, et olisko mahdollista mitenkään, että hän viettäisi seuraavat kahdeksan iltaa kellarissa. Vastas, et mielellään!
Miesystäväni toivottaa hyvää huomenta kultaseni niinä aamuina kauniisti, kun olen osoittanut erityistä kommunikointitaitoani kontaktitilanteessa. Muuten ei. Tänä aamuna heitti peiton ja tyynyn päälleni ja sanoi, että haista vittu saatana!
Miesystäväni ei huolehdi autoasioista eikä talousasioista. Se vaan luuhaa sen omissa seikkailuissa; harrastuksissa ja opiskeluissa ja valittaa, kun ei oo pyykkikoneet ja kuivausrummut surranneet (niitä saamarin koneita kyllä löytyy sieltä sun täältä ja kaikista taloista, mut ei se niitä käyttää osaa; voitte muuten vaan kuvitella, miten koneet ja laitteet on vimpan päälle dippainissin taloudessa - varsinkin, kun ne on lähes käyttämättömiä!).
Seksi ja läheisyys on meidän suhteemme tärkeä kantava voima. Sitä ilman on vaikea kuvitella, että olisimme edes yhdessä. Tuollaisen järjettömän typeryksen kanssa minä?

 

51-vuotiaana ja eläkkeellä? Ja ostelee kukkia ja herkkuja. Oliko valtion duunissa kun noin nuorena pääsee eläkkeelle vai joku kreikkalainen Dimitros.

 

Voi surkimuksen surkimus; taidan olla täydellisen epäonnistunut nainen. Kiasus!
Olen satunnaisen tyytväinen miesystävääni; eilen en ollut ja osoitin sen räyhäämällä kunnolla. Siis karjuin.
Olen 51 ja miesystäväni 54. Arvostan hänessä sitä, että hän on jaksanut suorittaa elämää dippainssin hommissa (ymmärrän; vaikeeta ja hankalaa), arvostan enemmän sitä, että rohkeasti lähti opiskelemaan uutta ammattia ja antoi mulle kaasuvolvon käyttöön.
Miesystäväni innnostuu puolikkaasta sanastanikin - saa loputtoman määrän ideoita ja ajatuksia - siksi välttelen sanomasta hänelle yhtään mitään.
Miesystäväni on loputtoman ennakkoluuloinen. Varsinkin kauppatieteiden maistereita kohtaan hän osoittaa ylimmäistä halveksuntaa.
Meillä ei miesystäväni kanssa ole mitään muuta yhteistä kuin aamuinen puurotuokio. Iltaisin vaihtelevasti käännämme selkämme toisillemme, toinen nukkuu yläkerrassa tai nukahdamme toistemme syliin.
Minä opiskelen, teen työharjoittelua ja keikkaluonteista sivutyötä. Miesystäväni opiskelee opintovapaalla ja harrastaa intensiivisesti. Elämme kaaosmaista selviytymistaistelua. Tänä aamuna sanoin miesystävälleni aamupuuropyödässä, et olisko mahdollista mitenkään, että hän viettäisi seuraavat kahdeksan iltaa kellarissa. Vastas, et mielellään!
Miesystäväni toivottaa hyvää huomenta kultaseni niinä aamuina kauniisti, kun olen osoittanut erityistä kommunikointitaitoani kontaktitilanteessa. Muuten ei. Tänä aamuna heitti peiton ja tyynyn päälleni ja sanoi, että haista vittu saatana!
Miesystäväni ei huolehdi autoasioista eikä talousasioista. Se vaan luuhaa sen omissa seikkailuissa; harrastuksissa ja opiskeluissa ja valittaa, kun ei oo pyykkikoneet ja kuivausrummut surranneet (niitä saamarin koneita kyllä löytyy sieltä sun täältä ja kaikista taloista, mut ei se niitä käyttää osaa; voitte muuten vaan kuvitella, miten koneet ja laitteet on vimpan päälle dippainissin taloudessa - varsinkin, kun ne on lähes käyttämättömiä!).
Seksi ja läheisyys on meidän suhteemme tärkeä kantava voima. Sitä ilman on vaikea kuvitella, että olisimme edes yhdessä. Tuollaisen järjettömän typeryksen kanssa minä?

Mitä sinä WJ nyt haustat? Vastahan hehkutit tuolla jossain sitä, miten nyt elät itsenäisenä ja yksin ilman miestä elämääsi. Ettei olisi pötyvä tyystin?

 

Olen usein ajatellut, että olen onnekas, koska minulla on niin hyvä mies. Tulee paha mieli, kun lukee netistä, kuinka paljon on tarinoita, joissa haukutaan se oma puoliso, kuinka on ulkonäöllisesti vastenmielinen, v-mäisen luonteinen ym. toisen kunnioitus ja lämmin, uskollinen rakkaus tuntuu olevan nykyään aika harvinaista. Porno, uskottomuus, tyytymättömyys puolison ulkonäköön ja muut tällaiset pinnalliset asiat tuntuvat olevan yhä enemmän kirjoitusten aiheena ja ihmiset tuntuvat olevan parisuhteissaan melko onnettomia ja vaatimukset on kovat kumppanille.

Minä olen mieheeni tyytyväinen kaikin puolin. Olen itse 37 ja mieheni 51. Olemme olleet yhdessä viisi vuotta. Arvostan mieheni luonnetta. Hän on mukava, kiltti, rehellinen, uskollinen, huumorintajuinen, älykäs (elämänkokemus, hyvä yleistietämys ja erikoistietämys muutamasta alasta) hän ei ole kirjaviisas, eikä pitkälle opiskellut, mutta on aina tehnyt paljon työtä ja työssään matkustellut ympäri maailmaa, nähnyt ja kokenut, monenlaisia ihmisiäkin. Mieheni on mieleltään nuorekas ja innostuu helposti kaikesta mitä ehdotan ja myös itse keksii kaikkea vaihtelua elämään.

Hän ei ole kovinkaan ennakkoluuloinen. Elämänkokemukseen ja ihmistuntemukseen pohjautuen hänen kanssaan on hienoa keskustella lähes kaikesta ja päivittäin keskustelemme kaikesta mahdollisesta; maailman ja yhteiskunnan asioista, omista elämistämme, politiikasta ym. Meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja mieltymyksiä, kuten ruoka, erilaiset maut, ruoanlaitto ja maisteleminen, sekä keskustelut ruoasta ennen vanhaan ja nykyään, luonto ja metsäretket, veneily, kalastus, mökkireissut, kirjat, matkusteleminen, musiikki, kodin asiat, sisustaminen ym. Meillä on joka päivä mielenkiintoista puhuttavaa.

Mieheni on eläkkeellä ja minä olen kotona myös tällä hetkellä. Elämme rauhallista ja kodikasta elämää uudehkossa asunnossa. Mieheni on aina minun kanssa kotona ja minusta se on mukavaa. Joskus harvemmin hän käy kylässä tyttärillään tai kahdella mieskaverillaan tässä lähistöllä. Yleensä haluaa kulkea niin, että minä olen mukana. Olen joskus tiedustellut, että eikö häntä ala minun seura kyllästyttää, kun olemme yhdessä 24/7 mutta kuulemma ei No, hyvä sitten. Tulemme niin hyvin toimeen, että ei minuakaan kyllästytä. Joskus on kiva olla yksinään, mutta max. 2 tuntia ja alkaa olla jo ikävä miestä.

Mieheni toivottaa huomenta ja silittää minua joka aamu kun heräämme ja vaihdamme aamupusut. Keitämme kahvit ja katsomme uutiset, sekä netistä ajankohtaiset aiheet ja omat mielisivumme ja vaihdamme ajatuksia, sekä suunnittelemme päivän kulkua. Yleensä mies käy kaupassa ja laittaa ruoat, kun on mainio ruoanlaittaja. Hän myös huolehtii talousasiat ja auton asiat. Minä siivoan ja pidän huolta kodista, sekä sisustan sitä kauniiksi, järjestän tavarat paikoilleen ja suunnittelen paperille ruokaostokset listaksi, teen kaikki kotityöt. Mies halailee pitkin päivää ja meillä on huumoria aika paljon. Yleensäkin on rauhallisen hyvä tunnelma. Mies tuo kaupasta kukkia ja herkkuja, eikä nosta meteliä vaikka olen lihonut suhteemme aikana 25kg. Hän sanoo, että olen aina sama, rakas ihminen huolimatta siitä paljonko painan. Minuakaan ei haittaa, että hänelle on tullut vatsaa. Minun silmissä hän on yhä komea, miehekäs, karhumainen mies. Isokokoisella miehellä saa ollakin vähän vatsaa. Aina kun katson miestäni niin minulla tulee lämmin tunne häntä kohtaan.

Seksiä harrastamme silloin kun huvittaa. Emme joka päivä, kuten suhteen alussa. Harvemmin, mutta seksi on hyvää ja olemme tyytyväisiä. Seksi ei ole suhteemme kovinkaan tärkeä asia, kun meillä on niin paljon muuta mielenkiintoista. Usein iltaisin vain olemme lähekkäin ja silitämme toisiamme. Joka ilta mies sanoo rakastavansa minua.

Mies on kätevä lähes kaikissa asioissa ja luonteeltaan vastuuntuntoinen ja huolehtivainen. Hän auttaa monia ihmisiä mm. minun 70v äiti, naapurin pappaa, erästä kehitysvammaista poikaa ja omia tyttäriään. Hän on eläinrakas ja ruokkii lintuja ja oravia. Hän haluaisi kissan, koiran, kanoja ja vaikka mitä eläimiä, mutta minä olen allerginen melkein kaikille eläimille, joten emme ole voineet hankkia, eikä kaupungissa voisi kaikkia eläimiä edes pitää.

Kun sairastuin vakavasti mies ei jättänyt minua. Hän pysyi rinnallani, hoiti koko kodin ja kaikki asiat, että minä sain levätä ja keskittyä paranemiseen. Hän kävi (syöpä)hoidoissa joka kerran mukana ja jaksoi valaa uskoa ja voimaa minuun, kun pelkäsin kuolevani. Rumana, väsyneenä ja hiuksettomanakin hän sanoi, että hänelle olen se sama, ihana nainen, johon hän rakastui. Hän keksi vaikka mitä millä sai mieltäni piristettyä...

Kuka kenenkin mielestä on ihana ja millä tavalla? Mä seurustelen, mies haluaisi muuttaa yhteen mut mä en. Mies on mukava ja kunnioittava ja kaikinpuolin mukiinmenevän näköinen, mut just tommosta lässyttäjä tyyppiä. Hän haluaa viettää leffailtoja kädestä pitäen ja jutella. Mä en halua pusuttelua ja mitään päänsilityksiä heti aamusta.. enkä ole mikään kädestä kiinni pitäjä! Jos mä haluan jutella mulla on kavereita.. ja jos mä haluan jutella syvällisiä ja lässyttää ihmissuhteista tai muuta syvällistä ni alan sit lesboks ku eks yleensä naiset lässytä ihan liikaa kaikesta roskasta?! Minä en ole lässyttäjä vaan olen ihminen joka ei tunteita tarvitse vaan laadukasta seksiä ja elämää täynnä seikkailua.

 

del plz.