Murkun kasvatus

Viestiketju osiossa 'Kasvatus' , käynnistäjänä Murkkutytönäiti, 22.02.2009.

  1. Murkkutytönäiti Vierailija

    Haluaisin tietää ja kuulla miten teillä kasvatetaan murkkuja jos sitä nyt sanoin pystyy kertomaan. Minusta kaikki on ollut jotenkin helppoa kasvatuksessa vaikeuksista huolimatta mutta tytyön kohta 15 v. murkkuikä on raastavaa niin hänellekkin kuin äidille. Huone todella sekaisin, koulusta ei koskaan läksyjä, numerot menossa vain alaspäin, tulevat ammattitoiveet täysin utopistisia, välillä ei tiedä onko lapsi masentunut vai iloinen, raivonpuuskat sanoinkuvaamattomia ja pahinta että on tehnyt itselleen tahallisesti haavoja, oudot vaatetukset ja hiusten värit, mitä siellä pienessä pääkopassa oikein on? Tuntuu että joku on muuttanut sinne, ulkoavaruudestako? Kertokaa murkuistanne, please.
     
  2. kolmen mutsi Vierailija

    Voi kuule tutulta kuulostaa. Omani olen jo saanut tuosta iästä ohi....ONNEKSI :) Mutta usko pois kyllä me äidit siitä selvitään. Muista joka hetki että rakasta tuota tyttöä silloin eniten kun hän sitä vähiten ansaitsee. Lähde siitä. Omani, keskimmäinen, oli melkolailla samanlainen. Nyt kun hän on 22 niin hänestä on tullut varsin viehättävä nuori nainen. En tiedä lohduttaako tämä mutta usko pois kyllä se ohi menee. Minä tein omani kanssa niin että joskus menin hänen huoneeseensa ja juttelin hänelle rauhallisesti että itsekkin olen ollut joskus murkku ja pohdimme yhdessä millaista on olla murkkuna. Ymmärrä häntä sillä ei se hänellekkään ole helppoa. Se että huone on siivoton on pikkujuttu...se kuuluu tuohon vaiheeseen.

    Se että hän on tehnyt haavoja itselleen on aina huolestuttava ja siihen sinun kannattaa reagoida, se on aina jonkinlainen hätähuuto. Sinä voisit soittaa koulun terkkarille ja kerro tuosta jos hän ottaisi tyttäresi juttusille ja sitä kautta saisit ehkä kuulla mikä häntä huolestuttaa tai sitten voithan toki kysyä itsekkin mutta luulen että hänen olisi helpompi jutella terkkarin kanssa.
    Mutta tärkeintä on kuitenkin että et mene mukaan räyhäämiseen...tiedän tiedän , se ei ole helppoa muuta pyri kuitenkin olemaan se turvallinen äiti hänelle.

    Omani kanssa kävin usein teksitivesti keskustelua. Joskus tiukassa paikassa kysyin häneltä että en aina tiedä mitä tekisin hänen kanssaan niin hän vastasi että "ole minulle vain äiti se riittää." Tuo vain ei tarkoita että se olis vähättelyä vaan että ole hänelle äiti joka välittää hänestä. Arvostin tuota vastausta.
    Sain häneltä pahimmassa murkku vaiheessa äitienpäivä kortin jossa luki "jonain päivänä muistelemme näitä aikoja ja nauramme" Voit kuvitella että luin sitä kyyneleet silmissä.
    Toivon sinulle pitkää pinnaa ja zemppiä kyllä sinä pärjäät ; )))
     
  3. sivhos Vierailija

    Huomenta.Työnnän lusikkani murkun kasvamis ja kasvattamissoppaan.Tiedän kokemuksesta ,koska olen itsekin ollut murrosikäinen.Meitä oli neljä sisarusta eikä oikeastaan ollut minkäänlaisia ko.iän ongelmia kellään.Samoin kaveripiiri,ei sielläkään esiintynyt murrosikään liittyviä ongelmia.Sitä en sano etteikö silloin olisi ollut ongelmia,mutta ilmeisesti paljon vähemmän mitä nykyään.Nykyään ihmiset on ajettu ahtaalle kaikin puolin.Sitten tuo yksi pahuuden laatikko suoltaa nuorten päähän kaikenlaista sontaa ja vie pohjan pois monelta vanhemmalta kasvatuksen suhteen.Lisänä sopassa on internet-opettaja.Ei ole ihme jos lapset ja vanhemmat ovat lirissä.Mielestäni jo vauvaiästä lähtien vanhempien asenne lapsiaan kohtaan on ratkaiseva.Hyvin hoidetut voivat hyvin.
     
  4. äippä66

    liittynyt:
    17.09.2007
    Viestejä:
    3 819
    Saadut tykkäykset:
    0
    Meillä on kaksi teinityttöä, toinen onneksi jo paremmalla puolella, kohta 18-vuotias. Huoneitten siivoaminen on myrkkyä, mutta teineillä kuulemma tulee jonkinlainen taantuma jolloin esim just siivoaminen ei tahdo luonnistua.

    Hiusten väri ja kummalliset vaatteet kuuluvat asiaan, minä en kauheasti sellaiseen ole puuttunut, koska nuoret etsivät identiteettiään kokeilemalla kaikenlaista. Murkkujen kanssa eläminen on aika paljolti luovimista. Tietyt rajat toki täytyy yrittää pitää. Samaten kotiin on aina voitava tulla, koti on nuorellekin turvasatama. Jos vanhemmat ronkkivat kaikki asiat ja vahtaavat joka askelta vaatien ja edellyttäen liikaa, kotiin ei olekaan enää hyvä tulla. Tällä en tarkoita mitään vapaata kasvatusta, vaan luottamusta puolin ja toisin. Vapaus tarkoittaa myös vastuuta.

    Puheyhteyden säilyttäminen on tärkeää. Ja tärkeää on myös, että nuori ilmoittaa missä on ja minne menee. Nuorelle on hyvä selvittää, että vanhemmille voi puhua pahoistakin asioista ilman että ensimmäinen reaktio on syyttely ja raivoaminen. Rauhallinen keskustelu on parasta. Eivät ne aina kuuntele, mutta uskoakseni rauhallinen ja ymmärtävä suhtautuminen jää jollain lailla kuitenkin mieleen. Kaikkea tietenkään ei voi sallia.

    Tuo itsensä vahingoittaminen on tietysti syytä selvittää. Pahasta olostahan se kertoo. Joku kertoi joskus, että viiltelyllä haluaa peittää sisällään olevan kivun. Nuorten kanssa on varmasti jokaisella omat ongelmansa, eikä ole mitään valmista kaavaa vaan jokainen tekee parhaansa omalle perheelleen sopivalla tavalla.

    Melkoista myllerrystähän nuoruus on, joillakin helpompaa, toisilla vähemmän helppoa. Joku viisas on sanonut myös, että teinin kanssa selviäminen on jo voitto :)

    Tsemppiä alkuperäiselle!
     
  5. äippä66

    liittynyt:
    17.09.2007
    Viestejä:
    3 819
    Saadut tykkäykset:
    0
    Siis lopussa piti sanomani että teinin kanssa hengissä selviäminen on jo voitto.
     
  6. eikö se kasvatus kannattaisi aloittaa ennen murkkuikää?
     
  7. koeta jaksaa Vierailija

    Murkkuikä on usein hel..stä. Kaikki opittu unohtuu ja rajoja koetellaan uudelleen. Rajoja pitääkin vähän tarkistaa, onhan nuoresta tulossa aikuinen, mutta liian löysiä hihnaksia ei pidä antaa, sillä niitä rikotaan joka tapauksessa vähän. Se kuuluu murkkuikään.

    Tärkeintä on säilyttää/yrittää säilyttää edes jonkinlainen keskusteluyhteys.

    Minä sain molemmat nuoreni onneksi jo voiton puolelle, mutta kyllä ne muutamat vuodet olivat vaikeita, veivät voimia. Nyt nämä nuoret aikuiset kiittävät minua siitä että jaksoin, enkä antanut periksi.
     
  8. odota vain Vierailija


    Et selvästikään ole itse ole tai ollut murrosikäisen lapsen vahempi.
     
  9. sivhos Vierailija

    Ihmetyttää tuo ainainen toitotus jostain rajojen kokeilemisesta murrosiässä.Sehän vaan kertoo tyhmästä ,riskialttiista käyttäytymisestä.Kun kotona on kasvatettu pienestä pitäen oikealla tavalla,rajojen kokeilu myöhemmin tapahtuu järkevällä ja hyödyllisellä toiminnalla.
     
  10. äippä66

    liittynyt:
    17.09.2007
    Viestejä:
    3 819
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Murrosikä voi yllättää rajuudellaan kenet tahansa, parhaiten kasvatetunkin. Lapsuuden hyvät ja säännölliset harrastukset saattavat yllättäin vaihtua kapinointiin. Joillakin murrosikä menee ohi huomaamatta, joillakin se on hankalaa. Ei murrosikä ole mikään sairaus, vaan ihmisen normaali elämänvaihe.
     
  11. kolmen mutsi Vierailija

    Juuri näin. Nuo sivhosin kommentit kannattaa muutenkin jättää omaan arvoonsa. Neuvoja tulee mutta sisältö puuttuu.
     
  12. joopa-joo-o Vierailija

    Eikös se ollut niin että sivhosin lapset asuivat eron jälkeen äidillään? Mitäpä sivhos silloin tietäisi lastensa todellisista asioista ja arjesta? Viikonloppuisän aikana voi olla niin enkeliä että....

    Niin minäkin olin.
     
  13. sivhos Vierailija

    Oikastaan nyt asia.Olin yksinhuoltaja kuten x-vaimokin.Minulla kaksi ja hänellä yksi.Että tällai.
     
  14. En, enkä tule olemaankaan. Mutta murkkuja olen kyllä nähnyt(ja itsekin joskus sellainen ollut), kun mulla on viisi sisarusta, kaikki aikuisia jo. En muista kellään olleen isompia räyhäyskohtauksia, tms. Lähes huomaamati meni kaikkien karmea murkkuikä.
     
  15. Murrosikäisiäkin on monenlaisia. Ja murkkuikäisten ongelmien vakavuusaste vaihtelee. Mitä rikkonaisemmasta perheestä lapsi/murkku on ja mitä enemmän traumoja lapsuudessa, sitä vaikeampi VOI murrosikä nuorelle olla. Mutta ei se aina näinkään mene.

    Murrosikäisen maailmaan kannattaa ehdottomasti tutustua kirjojen avulla ja apua on pyydettävä ongelmiin jos ne tuntuvat ylitse pääsemättömiltä. Ei kenenkään tarvitse yksin pärjätä! Ei murkkuikäisen vanhempien eikä murkun itsensäkään. Apua ja tukea on tarjolla ja sitä kannattaa hakea etteivät ongelmat paisu turhan suuriksi.
     
  16. hhhgffsd Vierailija

    Joo. Ja ne ketkä eivät hea rajojaan murrosiässä, tekevät sen sitten kolmenkympin krisisissään. Pahimmillaan ovat jo itse silloin vanhempia.

    Tietysti on niitä poikkeuksia jotka on tapeeksi nujerrettu jo lapsena, niin eivät ne enää temppuile koskaan, kunnes vanhemmat ovat haudassa.
     
  17. sivhos Vierailija

    Älä viitsi.Miksi pitää niitä rajoja hakea?En kertakaikkiaan ymmärrä tollasta rajojen hakemista.Oma elämäni on ollut rikasta monella tapaa ja lapseni saaneet oman osansa ilman mitään rajojen hakemista.Omat rajani olen hakenut eri urheiluista,musiikista,monista asioista.olen laittanut itseni likoon verenmaku suussa.Samoin lapseni.Kaikilla hyvä olo.
     
  18. AhaAha Vierailija

    Nyt en ymmärrä, jos mielestäsi hyvin hoidetut voivat hyvin, joka ei kyllä pidä paikkaansa ollenkaan, niin etkö ole hoitanut lastasi hyvin??
     
  19. sivhos Vierailija

    Ole huoleti.Ei sinunlaisesi tarvitsekaan ymmärtää.
     
  20. kolmen mutsi Vierailija

    Kuuleppa sivhos. Normaaliin kehitykseen kuuluu että murrosiässä asettaa kyseenalaiseksi miltei kaikki asiat. Se on sitä rajojen hakemista ja se todellakin kuuluu normaaliin kehitykseen ja jos sitä ei tapahdu se tapahtuu sitten myöhemmin. Kannattaa tutustua kirjoihin jossa asiantuntijat ovat näitä tutkineet.
     
  21. sivhos Vierailija

    Sovitaanko niin,jos sinä välttämättä haluat,että murrosikäisten on pakko kokeilla rajojaan,siittä vaan.Minun lasten ei tarvinnut kokeilla rajojaan.He ovat hyvin tasapainoisia ja fiksuja aikuisia.Tollaset oppikirjat voi käyttää saunan lämmitykseen.Mistä johtuu nuorten lisääntynyt pahoinvointi?Tämä ei ole minun keksintö,vaan ammattilaisten huoli nykytrendistä nuorten suhteen.Sanonpa,siihen kehitykseen vanhemmilla on HYVIN suuri merkitys.Saatte kyllä olla erimieltäkin.Ei kannata.
     
  22. epäilenpä että Vierailija

    Ehkäpä sivhosin lasten ei tarvinnut kokeilla rajoja, kun niille ei kukaan asettanut rajoja ja valvonut että rajat pitävät. Silmät on helppo ummistaa ja uskoa että kaikki on loistavasti.
     
  23. sivhos Vierailija

    Niinpä tietenniiii!
     
  24. fatamorgana Vierailija

    En ole murkkuikäisten äiti, mutta ihmetyttää kyllä minuakin, että nykyään murkkuikä on syy/motiivi mille tahansa ääliömäisyydelle. Pointtini on, että tottakai nuoret kyseenalaistavat saamansa opin ja rajat jotenkin. Kuitenkin nykymeno on jotain ihan käsittämätöntä, eikä äärikapinointi/joka asiassa vastustaminen/haistattelu/väkivaltaisuus ei mielestäni ole mikään "luonnollinen" tai "automaattinen" tapa kasvaa aikuiseksi.

    Ap:lle en voi muuta sanoa, kuin että yritä kestää. Vaatteet, hiukset ja lävistykset eivät säikäytä (identiteetin hakemista), mutta viiltely kylläkin. Ei ole tavallista nuoren mielen myllerrystä. Kysy apua vaikka tyttösi koulun terkkarilta.
     
  25. sivhos Vierailija

    Minun mielestä kaikenmaailman värjäykset ja lävistykset on merkki jostain oudosta.Intiaanit ja muut luonnonkansat,heillä on primiitiviset tapansa ollut iätajat,mutta että nuoriso kaikennäköisenä kaikkinen läväreineen,roikkuvine ketjuineen,mitä kaikkea onkin.Vanhemmat ovat joko kasvattaneet lapsensa tällaisiksi tai eivät mahda jälkikasvulleen mitään.No,minä olenkin tällainen vanhanaikainen ukko_ONNEKSI.
     

Jaa tämä sivu