Mustasukkainen nainen

Pian viisi vuotta suhdetta avovaimooni.

Muuten menee ihan hyvin, mutta alan olla aika loppu hänen pahaan mustasukkaisuuteen. Ei ole tarvetta katsella vieraita naisia, enkä niin tee. En muutenkaan anna mitään aihetta olla mustasukkainen. Silti naiseni on todella mustasukkainen. Hän on 35 vuotias ja kaikinpuolin viehättävä ja ihana kumappani, paitsi tuo yhä rankemmaksi käyvä mustasukkaisuus.

Se näkyy arkisissa tilanteissa ihan kaikessa. Kun katson telkkua en saa katsoa mainoksia vaan kanava täytyy kääntää tekstiteeveen puolelle, koska mainoksissa on vähäpukeisia naisia, joita kuulema "tirkistelen" "silmät pullollaan" ja "muna ojossa". Nämä ovat hänen ilmaisujaan siis. Oikeasti en tirkistele vaan katson ihan normaalisti telkkua tai siis katsoisin jos saisin. Aina pitää olla siis varpeisillaan jos telkkaria katsoo. Jos epähuomiossa (vaikka väsyneenä) jään tollottamaan jotain "epäsopivaa" kohtaa niin hän alkaa huutamaan, että "mitä vittua vahtaat sitä huoraa" tai muuta vastaavaa. Kun sanon, että en vahtaa niin hän huutaa, että "kyllä vahtasit, minä näin". Paljon mitään ohjelmia ei voi katsoa, kun kaikissa on "vitun huoria", jopa aamuteeveessä on niitä ja uutisissa. En viitsi paljon katsoa telkkua nykyään, koska ei kohta ole sellaista ohjelmaa mitä voisi katsoa.

Asuntomme vieressä on lasten leikkikenttä. Sinne en saa parvekkeelta katsoa, koska siellä on "huoria" lapsineen. Jos menen parvekkeelle hän tulee perässä "vahtimaan" katsonko näitä naisia. Siispä en mene parvekkeelle. Jos menen ulos tupakalle hän kuittailee, että menen "tirkistelemään" naisia. No, pakko on mennä ulos tupakalle ja tästä hän osoittaa mieltä mököttämällä.

Varmaan arvaatte, että on vähän vaikea olla ihmisten ilmoilla. Autolla ajaessa kaupungilla hän vahtii jatkuvasti, etten katso pyörätiellä lenkkeileviä tai pyörällä ajavia näin kesällä vähäpukeisempia naisia. Kerran kuvitteli, että katson ja huusi kurkku suorana ja haukkui minut "vitun huoraajaksi" ja "kusipääksi". Kun käskin hänen lopettaa metelöinnin hän suuttui vielä enemmän ja sanoi, että ei hänen tarvitsisi huutaa jos minä en käyttäytyisi väärin ja tuijottaisi kaikenmaailman "teinipaskoja". Sitten hän huusi, että voin seuraavan kerran sitten ihan hyvin alkaa runkkaamaan kun kerran tuojotan niitä "teinipaskoja". Huh, huh..

Kaupoissa on vaikeaa. Pitää koko ajan pitää katse hänessä, eikä saa katsoa mihinkään muualle, koska hän vahtii koko ajan minne ja "ketä" katson. Olen jo alkanut vaistomaisesti katsomaan heti muualle jos naisia ilmaantuu näkökenttään. No, jotain sata vuotiaita mummoja saa katsoa, koska niistä hän ei ole mustasukkainen, mutta kaikki nuoremmat varsinkin on paha juttu. Hän kuvittelee, että vahtaan jatkuvasti ja aivan kaikkia naisia, kaikkialla. En ole koskaan pettänyt häntä, enkä katsellut muita naisia. Hän on ollut noin mustasukkainen aivan alusta saakka ja tilanne tuntuu pahenevan. Joskus hän on saanut jopa itkuraivareita keskellä kaupunkia jos on kuvitellut minun vilkuilleen jotain naista.

Yhden kerran hän alkoi kotona möykätä haukkuen ja nimitellen minua todella rumasti ja sohien leipäveitsellä minua kohti niin, että alkoi jo pelottamaan.

Onko muilla kokemusta tällaisesta? En haluaisi erota, mutta tällainen elämä on kamalan raskasta.

 

Sanoisimpa, että sairaaloisen mustasukkainen.
Jatkoa ajatellen, ettei hyvää seuraa.

 

Silloin aina tuntuu, että kaikki on melko hyvin, kun tarkasti varon tekemästä mitään mistä hän saisi tuollaisen mustasukkaisen kohtauksen. Silloin, kun kaikki menee hyvin hän on kuin eri ihminen ja se kait saa aina uudestaan unohtamaan millainen hän on sitten, kun mustasukkaisuus valtaa hänet.

Olen kuullut, että hän oli aikaisemmassa suhteessaan samanlainen siis hyvin mustasukkainen. Ilmeisesti siis aina ollut. Tämä mustasukkaisuus on pahentunut vuosien aikana. Joskus tosin on aikoja, että se on lievempää, mutta ainakin viimeinen vuosi on ollut dramaattisesti huonompi.

Ei mene päivääkään, etteikö mustasukkaisuus näyttäytyisi jotenkin. Ei tarvitse kuin telkku avata niin hän ilmaantuu siihen viereen "vahtimaan" mitä katson ym. Kaupoissa ja ihmisten ilmoilla muutenkin hän jatkuvasti arvostelee muita naisia. Kaikki ovat "huoria", "tyhmiä", "läskejä" jne. Jos olemme menossa jonnekin kauppaan hän saattaa yhtäkkiä sanoa, että "tuonne kauppaan en kyllä mene, kun tuo huora meni sinne" jos siis joku hänen mielestään sellaisen näköinen nainen ehtii mennä ennen meitä sisälle. Ei auta, kuin mennä sitten jonnekin muualle.

Olen joskus aikaisemmin koittanut puhua aiheesta. Jos vihjaankaan, että hänellä on ongelmaa mustasukkaisuuden kanssa niin hän saa raivarin ja huutaa, että "jos ei kelpaa niin painu sitten vittuun" ja alkaa mököttämään. Hän ei siis suostu keskustelemaan aiheesta. Muutakaan kritiikkiä hän ei kestä ollenkaan vaan alkaa heti huutamaan ja haukkumaan. Aina juuri tuo huutaminen ja haukkuminen. Vaikea ottaa mitään puheeksi. Vähemmällä pääsee, kun on hiljaa, mutta asiat ei edisty sillä tavalla.

Tiedän, että hän on tutkinut säännöllisesti puhelintani ja vahtii netin käyttöäni. Kaapelikanavia meille ei saa tilata, koska minä voisin "tuijottaa pillukanavia" niistä. Yksin en saa mennä minnekään. Tällä hetkellä me kumpikaan emme ole töissä, joten hän pystyy vahtimaan minua 24/7. Vahtimiselle se tosiaan alkaa tuntumaan. Kaikki menee hänen päähänpistojensa mukaan. toistaiseksi olen valmis kuitenkin vielä jatkamaan. En vain tiedä mitä tekisin tai miten ottaisin asiat puheeksi.

 

Hullu ämmä se on. Pillua saa helpomallakin kun alistumalla mielisairaan mielialojen alle.

 

Kyllä se nyt pitäis nostaa kissa pöydälle ja alkaa "keskustelemaan" asiasta pohjamutia myöten. Nythän teillä olisi aikaakin, kun ette ole töissä. Vaimo saa lisää vettä myllyyn, kun huomaa että häntä jo suorastaan pelätään. Ei kai enää muu auta kuin jonkin sortin terapia?

 

Miten neuvoisit naista, jonka mies lyö häntä ja tämä väkivalta vain lisääntyy?

Koska avovaimosi ei ymmärrä, että hän on sairaalloisen mustasukkainen, eikä hae asiaan apua, ei sinulla ole vaihtoehtoja.

Pakene. Ala elää omaa elämääsi. Hän varmaan jatkossa terrorisoi uutta suhdettasi, mutta voit toivoa, että hän löytää jonkun toisen miehen uhrikseen.

 

Kiitos kommenteistanne. Tiedän, että asia olisi jotenkin saatava kuriin, mutta vaikeaa se tosiaan on, kun nainen ei suostu ollenkaan keskustelemaan mitään itseään kritisoivaa aihetta.

Sen tiedän, että jonkinlaatuinen persoonallisuushäiriö hänellä on todettu vuosia sitten. Hänellä on ollut aika vaikea ja traumaattinen lapsuus ja nuoruus. Nykyään ei koe hyötyä käydä missään terapiassa, eikä tuollaista käytöstä varmaan mitkään lääkkeetkään poista, koska on kait aina ollut samanlainen.

Hassua on, että sama ihminen voi olla aivan ihana ja täysin kamala. Koskaan ei voi aamulla tietää millä tuulella hän on tai millainen päivästä tulee. Täytyy aina ensin katsoa millä tuulella hän on ja sen mukaan määräytyy päivä, että mitä tehdään ja minne mennään jne. Pikkuhiljaa minun tahto on melkein mitätöitynyt. Minua ei juuri kuunnella, koska hän haluaa sanella mitä teemme. Eri mieltä asioista olemista hän ei kestä. Jos olen eri mieltä jostain täytyy se esittää, kuin pienelle lapselle, ettei hän suutu. Muutenkin on samaa, kuin lapsessa. Haluaa sitä ja tätä. Jääkaapin täyteen herkkuja, koruja, meikkejä, vaatteita, vaikka mitä tavaroita ja jos ei saa vaikka tiettyä korua tänään niin alkaa itkeä pettymyksestä ja mököttää (tai huutaa ja haukkua). Naisen on vaikea kestää mitään pettymyksiä, joka voi tosiaan olla jos ei saa vaikka jäätelöä kaupasta tai jotain tiettyä tavaraa.

Minä en saa koskaan osoittaa mitään negatiivista tai hän loukkaantuu siitä. Pahalla tuulella en saa olla. Muutenkin hän aina sanoo kaikesta "sinä olet AINA sellainen tai sinä et KOSKAAN tee tai ole sellainen..Hän siis liioittelee kaikkea. Tuntuu, että koskaan ei osaa puhua oikealla äänensävyllä, jopa ilmeitä ja äänensävyjä vahditaan. Koskaan en ole tarpeeksi romanttinen, osta tarpeeksi lahjoja, kehu tarpeeksi jne. Häntä pitäisi kehua ja lahjoa aivan koko ajan. Ole kyllä yrittänyt parhaani, mutta tuntuu ettei mikään riitä ja nyt töistä pois ollessa ei rahat riitä koko ajan kaiken ostamiseen. Hetken hän on tyytyväinen jos saa kaiken tahtomansa ja minä käyttäydyn "sääntöjen" mukaan. Mutta yksikin asia väärin voi romauttaa kaiken.

Yhtäkkiä taas hän saattaakin olla hyvällä tuulella, huumorintajuinen, ystävällinen, ymmärtäväinen, puuhailla kotona ja jopa huolehtia minusta. Yleensä silloin, kun hän on saanut mielihalujaan tyydytettyä. Elämässä on paljon rajoitteita. Emme voi pyytää paljon ketään kylään, koska hän ei siedä naisia (koska luulee, että minä alkaisin "iskemään" heitä) matkoille emme voi mennä, koska siellähän on näitä "vähäpukeisia" naisia rannoilla ja illanvietoissa, laivalle ei voida mennä, eikä oikeastaan minnekään. Meillä ei nykyään ole juuri tuttavia, eikä ystäviä. Nainen on itse poikkaissut kaikki entiset ystävyyssuhteensa ja nimittelee näitä ex-ystävättäriä jopa "huoriksi". Minä olen joutunut jättämään pikkuhiljaa kaikki ystävyyteni, koska hän ei hyväksy niitä. Minulla saa olla tällä hetkellä juttukaverina vain naapurin 80v pappa ja eräs kehitysvammainen mies, koska nämä ovat "harmittomia" ystäviä. Naapureita jos tulee pihalla vastaan, naisia siis, niin nainen tiukkaa heti kiukkuisena olenko jutellut heidän kanssaan pihalla. Jos sanon, että en ole niin hän sanoo, että "hyvä niin, eikä tarvikaan jutella". Välillä hän ei usko ja sanoo "varmasti olet kuitenkin jutellut" ja alkaa mököttämään.

Melkein koko ajan hän on vihainen jostain ja häntä tarvii lepytellä jotenkin. Pahalle tuulelle hän saattaa tulla vaikka pelkän huonon sään vuoksi. Taas vastapainoksi saattaa tulla yhtäkkiä hyvälle tuulelle vaikkapa vain jos ostan hänelle karkkipussin.

Sen riidan aikana (kuukausi sitten) kun hän alkoi ihan tyhjästä haastaa riitaa, haukkui minua erittäin rumasti (riidoissa menee aina suoraan henkilökohtaisuuksiin ja haukkuu esim. tyhmäksi, kusipääksi, vitun homoksi, impotentiksi, munapääksi) ja kun kehoitin häntä rauhoittumaan alkoi sohoa leipäveitsellä minua kohti ja "pisteli" sillä kylkeen niin silloin sanoin, että nyt tämä riittää ja minä lähden täältä asunnosta, koska hänen kanssa ei pysty elämään. Silloin hän käski minun painua vittuun ja huusi ja riehui, kuin järkeä vailla. Sitten hän itki ja ulisi, kuin pieni lapsi ja minä en voinut lähteä minnekään. Ja kaikki vaan jatkuu samanlaisena. Mikään järkipuhe ei häneen auta. Alkaa olla konstit vähissä. En haluaisi erota, mutta elämä menee vähän turhan hankalaksi. Hän ei halua, että käyn töissä (nyt olenkin pitkällä sairaslomalla ihan fyysisen sairauden vuoksi), eikä halua itse käydä töissä, hän määrittelee paikat jonne voimme ja jonne emme voi mennä. Määritelmät ovat aika hataria tyyliin "Tallinnaan emme mene koskaan kun se on täynnä huoria". Jossain harvoissa paikoissa käymme, enimmäkseen olemme kotona ja sielläkin tarkkaan määrätty mitä voi tehdä ja mitä ei ja mistä ikkunasta voi katsoa minnekin suuntaan ja milloin ei. Tiedän, että tämä kuulostaa tosi sairaalle ja taitaahan se ollakin. Jotenkin tällaiseenkin turtuu ja elämä pyörii eteenpäin omalla painollaan. Ja kun kuitenkin rakastan häntä niin yritän kestää ja pärjätä hyvien päivien avulla.

Mielestäni olen ihan hyvä puoliso. En ryyppää, en kulje omilla reissuillani, en ole väkivaltainen, huomioin häntä paljon, teen kotitöitä ym. Minusta on joku sanonut, että olen liian kiltti. En tiedä onko näin, ehkä. Paljon olen ainakin niellyt sellaista mitä ei ehkä joku muu olisi.

 

Sellainen juttu myös, että en voi oikeastaan puhua paljoa elämästä ja ajasta ennen meidän suhdetta. Olen ollut ennen pitkiä aikoja matkatöissä (ennen meidän suhdetta) ja jos vaikka telkusta tulee ohjelma jostain maasta ja sanon, että "tuollakin on tullut käytyä" niin hän heti sanoo "joo, tuo maahan on oikea huorien pesä, varmaan kävit huorissa siellä". Kun sanon, että en ole käynyt huorissa niin hän sanoo, että ei usko. Siis muista maista ei voi puhua, eikä mistään entisistä lomamatkoista, vaikka niissä ei ole mitään sellaista mitä pitäisi salata. Hän tuntuu olevan vakuuttunut, että kaikki missä olen elämäni aikana käynyt ja tehnyt on ollut vain sitä, että olen ollut siellä "huoraamassa". Hän tavallaan mitätöi kaiken minussa näin.

Kahdesta ex-naisystävästäni ei voi nykyään puhua mitään (siis mitään normaaliakaan) koska hän alkaa heti tiukkaamaan, että taitaa minulla olla heitä ikävä, kun heistä puhun tai että rakastanko heitä vieläkin? Ja juttu saattaa nopeasti mennä niin, että hän alkaa kyselemään, että "missä asennoissa ja kuin usein panit heitä" siis exiäni jne. Sitten hän suuttuu koko aiheesta, vaikka itse otti sen alunperin puheeksi. Minulla on kaksi jo aikuista lasta edellisestä suhteesta ja näitä tyttäriäni kohtaan hän on varsinkin nykyään alkanut olla todella mustasukkainen ja puhuu heistä usein halveksivasti ja etsii heistä kaikenlaisia vikoja ja rajoittaa tapaamisia. Tuntuu, että hänen mielestään en saisi olla missään tekemisissä tyttärieni kanssa, enkä saa osoittaa mitään kiintymyksen tunteita heitä kohtaan jne. Nuorempi tyttäreni sai lapsen vasta ja minä en saa osoittaa mitään tunteita tätä vauvaa kohtaan, enkä puhua, että olen iso-isä koska hän heti ärsyyntyy siitä. Tuntuu, että nainen inhoaa tätä uutta vauvaa varsinkin. Itse hän ei ole halunnut koskaa lapsia, mutta nyt ajoittain huutaa ja mököttää siitä, koska hänellä ei ole lapsia ja aivan kuin se olisi minun vika sanoo, että minun kanssa kun ei voi tehdä lapsia. Haukkui jopa tytärtäni huoraksi kun tämä oli synnyttämässä ja yritti estää, että en menisi katsomaan vauvaa, kun tämä oli syntynyt. Se loukkasi todella paljon.

Kenellekään en voi näistä asoista puhua, siksi kirjoitan tänne. Nämä ovat pitkiä monen vuoden asioita ja painolasteja.

 

Luepas nyt tekstisi uudelleen, ajatuksella, ja mieti, mitä sinä tuosta saat, miksi siinä haluat elää? Kun toisessa vaihtoehdossa maailma on avoinna, täynnä ihania ihmisiä, jotka haluaisivat tutustua sinuun, jutella mukavia, voisit käydä rannalla, katukahviloissa, elokuvissa, baareissa, matkustella jne, jne...
Sonähän elät nyt vankiladda. Ja usko pois, nainen ei tule muuttumaan, koskaan.

 

Sorry kirjoitusvirheet 😉

 

No ehkä kannattaisi nyt alkuun päästä eroon pelosta vaimon raivokohtauksia kohtaan. Hänhän on kuin pikkulapsi; lapsillekin laitetaan rajat jos eivät osaa käyttäytyä. Ymmärrän kyllä, että tilanne on kehittynyt pikkuhiljaa, eikä sitä hetkessä voi kääntää. Ei se vaimo siihen kuole, jos sanot jotain vastaan ja kävelet pariksi tunniksi ulos lenkille!!! Tarvitset luovaa toimintaa nyt, entinen varovaisuus joutaa lähtemään.

 

En tiedä mikä siinä on, kun tuntuu niin vaikealle alkaa "uhmaamaan" häntä. Tuntuu pahalle, kun ei hänen kanssaan pysty normaalisti puhumaan. Menee heti hänen puoleltaan suoraksi huudoksi. Se myös tuntuu pahalle, kun tulee aina haukutuksi ihan pataluhaksi. Ehkä sitä ei halua kuulla aina sitä litaniaa, kuinka on sitä ja tätä. On totta, että tilanne on kehittynyt vuosien aikana ja pikkuhiljaa. Tietyt perusasiat olivat jo alussa, mutta koko ajan kehittyneet pahemmaksi. Varmasti hän on saanutkin liikaa valtaa, kuin kuriton pikkulapsi ja hyppii nyt törkeästi silmille.

Ristiriitaista on se, että jos nainen juttelee puhelimessa vaikka äitinsä kanssa (äiti asuu kauempana) niin hän muuttuu aivan eri ihmiseksi ja puhuu ja antaa kuvan ajattelevasta, empaattisesta ja todella mukavasta ihmisestä. Hänen äiti luuleekin tyttärensä olevan oikea enkeli. Ne harvat ihmiset, joiden kanssa nainen "suostuu" juttelemaan pitävät häntä varmaan hyvin mukavana ja hauskana ihmisenä, koska sellaisen kuvan hän antaa. Nainen on hyvin mustavalkoinen. Hän muodostaa jostain ihmisestä mielipiteen salaman nopeasti ja jos tuomitsee hänet niin mielipide on ja pysyy.

Olen huomannut, että ne ihmiset, jotka hän "hyväksyy" ovat enimmäkseen hyvin tavallisen näköisiä tai sitten jotenkin "viallisia", että hän voi asettaa itsensä heidän yläpuolelle, eikä koe heidän seurassaan olevansa kilpailuasemassa.

Hänellä on kausia, jolloin on mitä mukavin ja hyväntuulisin ja silloin mustasukkaisuuskin lievenee tai hän pystyy hallitsemaan sitä paremmin. Niiden kausien aikana aina unohdan ajatuksetkin eroamisesta. Olen aina ollut muutenkin sitä mieltä, että eroaminen ei ole ratkaisu parisuhdeongelmiin. Kuitenkin naisella huonot kaudet tuntuvat aina vain jatkuvan ja jopa pahenevan kerta kerralta.

 

Yksi kaveri jatkoi tuollaisen naisen kanssa niin kauan kunnes sai puukosta. Ei ehkä kannata odottaa sinne asti.

 

Yksi kaveri jatkoi tuollaisen naisen kanssa niin kauan kunnes sai puukosta. Ei ehkä kannata odottaa sinne asti.

Saattaahan se Petterikin nauttia tuosta, kukin tavallaan.Mutta henki voi tosiaan lähteä. Tiedän naisen joka hakkasi sammuneen miehensä aivovammaiseksi.

 

"parisuhdeongelmaa" vaan naisen erittäin vakavalta vaikuttava mielenterveysongelma.

 

Nainen on suuttuessaan ollut muutaman kerran väkivaltainen.

Hän ei tykkää, että minä ottaisin yhtään alkoholia, koskaan. Minulla ei ole alko-ongelmaa ja käyttäydyn aina hyvin otettuani hyvin harvoin muutaman oluen. Pari kertaa, kun olen ottanut olutta hän on huutanut, ettei jaksa kuunnella humalaista sössötystäni ja kun olen yrittänyt lepytellä häntä on vetänyt litsarin naamaan.

Kerran olin jo nukkumassa otettuani muutaman oluen. Olin käynyt naapurin pariskunnan luona kylässä (olin kotoa pois pari tuntia). Nainen ei halunnut lähteä naapuriin. Kyseessä oli viaton pikkujoulu rauhalliseen tyyliin. No, päätin mennä yksin. Kun tulin takaisin kotiin nainen alkoi raivota hulluna ja haukkua minua. Alkoi tympiä se huutaminen ja sanoin että "itsepähän et lähtenyt sinne". menin nukkumaan ja heräsin yhtäkkiä siihen, kun nainen oli ottanut jääkaapista pullan ja survoi sitä naamaani huutaen "maista siitä pullaa, vitun paskiainen". Yritin työntää häntä pois, mutta jollakin raivolla hän oli aika voimakas ja alkoi tuntua, että tukehdun siihen pullaan, jota hän hieroi nenääni ja suuhuni.

Nyt sitten aika vasta se "leipäveitsijuttu". Nuo kerrat on olleet siis aika harvoja näiden vuosien aikana, mutta kuitenkin ollut. Tiedän, että entistä miestään hän oli joskus lyönyt ja purrut, sekä raapinut kasvoista.

Hän on kyllä muutenkin temperamenttinen, niin hyvässä, kuin pahassa.

Muutaman kerran on kaupassa raivokohtauksen saatuaan tönäissyt jotain ihmistä tahallaan ohi syöksyessään ja kiroillut jollekin. Joskus heitellyt ja paiskonut ruokapaketteja kaupassa.

Taas hyvällä tuulella ollessaan ei tee mitään tuonsuuntaista. On ennen jopa työskennellyt asiakaspalvelussa ja hoito-alalla ollen pidetty työntekijä. Ehkä ollut silloin enemmän tasapainoinen.

 

Vaimosi on sairas. Sairas. Hän ei parane sinun kuvitellusta rakkaudestasi.
Ei teillä ole parisuhdetta. Sinä olet suostunut hänen orjakseen. Kohta jätät työsi hänen vuokseen. Olet jo jättänyt kaikki ihmissuhteesi hänen vuokseen.
Olet jättänyt oman elämäsi hänen takiaan.

Jos hän olisi mies, täällä olisi kuoro ihmisiä huutamassa jätä se väkivaltainen sika. Hän käyttää henkistä väkivaltaa sinuun, narsistin tavoin hän on alistanut sinut täysin tahtoonsa. Sinä olet menettänyt oman tahtosi kauan sitten.

Sinäkin tarvitset terapeuttia.

Eroa. Muuta asumuseroon heti.

 

Niin tuttua, niin tuttua. Meidän Martta on ihan samanlainen.
Kerrankin heitti tekemäni voileivän seinään, kun oli vääränlaista meetvurstia päällä.

Toisen kerran tuli tv:n kaukosäädin otsaan, kun telkasta tuli vähäpukeisia naisia. Terveyskeskuksessa piti valehdella, että törmäsin kaapin oveen ja otsa aukesi tikattavaksi.

Lopulta selvisi, että rouvalla itsellään oli ollut pitkäaikainen salarakas, ja hän heijasti oman syyllisyytensä minuun

AKK kovempaa ei oo. Alistus!

 

Omassa elämässäni ja useiden tuttujen elämässä on tullut vastaan äärimmäisen mustasukkaisia ihmisiä.

Kaikissa, siis kaikissa tapauksissa mustasukkaisen puolison käytös on johtunut tämän henkilön omasta uskottomuudesta. Varas luulee toista varkaaksi, valehtelija toista valehtelijaksi, huora toista pettäjäksi. Oman syyttömyyden hinta on toisen syyllisyys - syyllistäminen

 

Tämä palsta lienee, Peter, avautumisellesi hieman väärä foorumi. Täällä keskustellaan enemmänkin MIESTEN narsismista, kuin naisten pikku oikutteluista.

 

Älä odottele enää päivääkään. Etsi itsellesi asunto hipihiljaa. Pyydä joku kaveri paikalle siksi päiväksi kun lähdet litomaan.

Eukkosi on todella pipi päästään, eikä se parane sinun konsteillasi.

 

Kyllä rakkaus parantaa!

 

Peter, kerrot rakastavasi. Kertomasi perusteella kyse on enemmän riippuvuudesta, koska oma tahtosi ja minuutesi on nujerrettu. Olet sairastunut riippuvuuteen tässä suhteessa.

Parisuhteenne on ihan sairas. Avokillasi on hyvin paha mielenterveysongelma, ehkä vakava luonnevikakin. Sinä et ole niihin syyllinen, kuten et mihinkään muuhunkaan, josta sinua syytetään.
On ihme, jotta olet pystynyt tuollaisessa vankilassa elämään. Siinä sairastuu ihan varmasti.

Vaimoasi et voi pelastaa etkä parantaa. Pelasta siis itsesi.
Joudut varmaan tekemään sen äkkiä leikaten, sillä siitä hetkestä, kun vaimo sen saa tietää, olet vaarassa. Mene siis riittävän kauas ja salaa kaikki tietosi.

Väkivaltaisuus sekä henkisesti että fyysisesti lisääntyy, se ei suinkaan vähene tai poistu itsestään. Tarvitsette molemmat hoitoa. Vaimosi mielenterveyteen ja sinä itsetuntosi ja minuutesi palauttamiseen.

Ota yhteyttä mielenterveyden yksikköön. Hoitojonot ovat pitkät, mutta pääsetpähän edes alkuun.
Kuten joku jo aiemmin sanoi, turvallisuutesi vuoksi sinun pitää lähteä.

 

puhuu täyttä asiaa.

 

olet avoliitossa, josta on helpompi lähteä. Eukkosi ei muutu vaan tila pahenee. Pilluko se pitää teitä yhdessä?