Hae Anna&Ellit-sivustolta

Pentu riehuu

Viestiketju osiossa 'Lemmikit' , käynnistäjänä miten opetan?, 16.11.2005.

  1. miten opetan? Vierailija

    Viisikuukautinen labbiksenpentuni saa käsittämättömiä riehumiskohtauksia (olen huomannut, että varsinkin väsyneenä tätä tapahtuu)...riehuu, puree, raatelee ja varastelee tavaroita. Ihan kuin hakisi huomiota osakseen? Pentu saa liikuntaa, koulutusta ja lelujakin on.
    Loppuuko tämä ajan kanssa vai vaaditaanko tässä jotain koulutustoimenpiteitä? Arestiin laitto ei auta, jatkaa samaa rataa, kun sieltä pääsee.
     
  2. Samoin Vierailija

    mutta meillä riehuu 7-kuukauden ikäinen sakemanni. Koira on 16-vuotiaan tyttäreni, hän halusi koiran ja lupasi kouluttaa sen, mutta nyt eí kiinnostus eikä taito taida riittää.

    Kiva kuulla neuvoja, jos joku haluaa auttaa. Meillä taitaa olla kovat ajat edessä, itse en ehdi enkä pysty koiria kouluttamaan. Taisin tehdä virheen, kun vuoden kinuamisen jälkeen koiran tytölle lupasin.
     
  3. Kettu Vierailija

    Riehumiskohtaukset lienevät varsin yleisiä koiranpennuilla. Varsinkin väsyneenä ne hetken aikaa remuavat ja sitten väsähtävät nukkumaan. Jos rieuhuminen käy kuitenkin liiallliseksi voi siihen puuttua, koiraa voi ja pitää napakasti kieltää sanomalla sille ei. Jos tämä ei auta, niinkuin yleensä ei niin toistaa ei sanan ja eristää koiran hetkeksi, esimerkiksi kylpyhuoneeseen tms. Koiranpentua pidetään siellä max.pari minuuttia, hyvä olisi jo päästetään ulos sillä hetkellä kun ei vingu. Tämän jälkeen koiraa ei huomioida millään tavalla, ei siis pidä mennä helluttelemaan arestissa ollutta koiraa. Koira ymmärtää että se eristettiin laumasta ja se on koiralle pahinta mitä voi sattua. Koko päivää ei tietystikkään tarvi olla koiralle ""välinpitämätön"", mutta jonkin aikaa rangasituksen jälkeen kyllä.
    Sinulle jonka perheessä on sakemanni suosittelen, että tyttäresi menee tai joku perheenjäsen koiran kanssa ihan koirakouluun ja harjoittelee siellä tapoja, ellette ole tätä jo tehneet. Koirakouluun sijoitetut rahat ja kotona tehdyt harjoitukset maksavat itsensä takaisin yhteiskuntakelpoisena koirana. Koirankoulutukseen tarvii monesti neuvoja, ellei paikkakunnallanne järjestetä koirakouluja suosittelen pikaisesti hankkimaan hyvän koirankoulutus kirjan ja opettamaan koiraa säännöllisesti kotona.

    -Ei ole olemassa tyhmiä koiria, on vain laiskoja isäntiä-

    Pentuikä menee ohi ja pahin villeys siinä samalla, kärsivällisyys on valttia :)
     
  4. Samoin Vierailija

    Tyttö kävi pentukurssin, mutta sen vetäjä lähetti pennun kotiin kasvamaan. Oli kuulemma sen luonteinen, ettei osannut vielä keskittyä. Minusta kyllä vähän ihmeellistä, kun se nimenomaan oli pentukurssi.

    Ongelma ei meillä oikeastaan ole koira vaan tyttö eli olen kait väärällä palstalla. Hän ei kerta kaikkiaan ota mitään neuvoja vastaan tällä hetkellä ja pentuaika haaskautuu tähän kiukutteluun. Tykkää kyllä koirasta, mutta ei siis kouluta sitä millään lailla.
     
  5. Minna Vierailija

    Nuo riehumiskohtaukset on ihan normaaleja, ja menee ajan kanssa ohi. Meidän pennulla (nyt 9kk) tepsii parhaiten se, että pistän sen nukkumaan ennen kuin se menee yliväsyneeksi ja riekkuu reikäpäänä ympäri taloa. Eli komennan sen omalle paikalleen kun illan tullen alkaa kuulua kummallisia äkinöitä ja urinoita, ja siihen se yleensä kupsahtaa.:)

    Tuo 4-5 kk oli meidän uroksella työläs ikä, siinä on mukana usein myös ensimmäistä uhmaa. Silloin on erityisen tärkeää pitää kiinni niistä säännöistä, mitä pennulla on, ja harjoitella sen kanssa perustottista, jota tuon ikäinen pentu aivan hienosti oppii oikealla tavalla opetettuna. Vaikka kärsivällisyys tietenkin on vielä heikkoa, se kasvaa ihan hurjaa vauhtia. Kouluts antaa myös pennulle mukavia, palkitsevia hetkiä omistajan kanssa, hetkiä jolloin sen kanssa oikeasti kommunikoidaan sen osaamalla tavalla.

    Ihmettelen, että pentukurssilta pistettiin koira pois..mutta sehän ei estä sitä, etteikö sitä pitäisi kotona kouluttaa jatkuvasti. Ilman sääntöjä ja kunnon koulutusta elämä menee helposti siihen, että riekkuvalle pennulle huudetaan, kaikilla on pinna kireällä jne..ja siihen sen ei tarvitse mennä, jos viitsitään nähdä vähän vaivaa. Moni 16- vuotias on vielä (minun mielestäni) sen verran lapsi ja elää niin konkreettisessa maailmassa, ettei välttämättä ole aivan sisäistänyt, miten koiran kanssa kommunikoidaan; sitä ettei se koira tosiaan ymmärrä yhtään mitään ihmisen puheesta, vaikka sitä kuinka komentaisi. Jos se ei tiedä, mitä tehdä, se hämmentyy ja purkaa hämmennyksen entistä hurjempaan riehumiseen.

    Teillä on tosiaan edessänne vielä esimurrosikä ja murrosikä, ja silloin kaikki pentuajan laiskuus ja välinpitämättömyys tosiaan kantaa hedelmää. Koulutusapua on tänä päivänä monilla paikkakunnilla saatavilla montaa eri kautta, kannattaa ehdottomasti sitä käyttää. Olisiko teidän paikkakunnallanne muita saksanpaimenkoirien omistajia? Voisit tästä asiasta keskustelle myös rotujärjestösi nettisivuilla, jos vaikka löytäisit sieltä jonkun rotua jo tuntevan teille koulutusavuksi korvausta vastaan. Entä kuinka paljon tyttäresi on perhetynyt kirjallisuuteen? Senkin voisi lukea uusiksi.

    Tsemppiä teille!:)
     
  6. Niina Vierailija

    Nimimerkille Samoin:
    teillä taitaa olla kaksi murkkuikäistä...

    Samoin meillä (tyttö on 15, koira 10 kk).
    Eihän siinä mikään auta: aikuisen on pakko ottaa vastuu koiran kasvattamisesta (tai mutten pinna palaa kaikilta, ja pahimmassa tapauksessa koirasta tulee ihan holtiton ja siitä täytyy luopua), kiukutelkoon neiti miten paljon tahansa.

    Meillä myrtsäillään nyt ""koiran kaappaamisesta"", mutta koetan olla kuuntelematta syytöksiä -- tai syyttelemättä itse. Murkuilla on joskus vähän epärealistinen käsitys kasvatuskyvyistään -- mm. koiran kasvatuksesta. Sekin kuuluu ikään ja kasvamiseen. Parasta olisi, jos saisit koirankasvatuksen hoidettua suht. vähin äänin, siis murkkua liikaa mollaamatta.

    Tsemppiä! Ainakin se koira on kohta täyskasvuinen...
     
  7. Samoin Vierailija

    Kiva lukea, ettemme ole yksin ongelmamme kanssa (vaikka siltä totisesti välillä tuntuu).

    Tyttäremme samanikäinen ystävätär on jo vuosi sitten kouluttanut oman koiransa ihan kilpailuihin saakka, joten ilmeisesti tämä on siksikin vaikea asia, ettei oma tyttöni nyt oikein onnistukaan. Tämä ystävä on tosi tomera ja aikaansaava tytsy ja osaa lukea koiraansa valtavan hyvin. Oma tyttäreni on vähän erilainen...

    Ja todella, meilläkin käydään taistoa siitä, kuka koiraa saisi opettaa. Jos yritän neuvoa tai tarjoutua tekemään jotain, saan kuulla, että ""jos sä alat sitä kouluttaa, se ei sitten enää ole mun koira enkä mä käytä sitä sitten ulkonakaan!"".

    Jesh, ja kukakohan se oli joka tämän koiran niin kovasti halusi... Meillä on useampikin tosi hyvä koirakirja (Kaimio, Hallgren jne), mutta neiti ei voi koskeakaan niihin eikä yhtään kiinnosta lukea koiran sielunelämästä. Ennen koiran hankintaa kyllä vuoden päivät luettiin illat pitkät koirakirjoja ja katseltiin niiden kuvia, mutta nyt kun pitäisi niin ei.

    Tänä aamuna neiti lähti ovet paukkuen kouluun (koira oli oksentanut aamulla hänen huoneeseensa) ja heitti, että voit sitten hommata ton paskakoiran pois. Huoh.
     
  8. - Vierailija

    käyhän lukemassa keskustelupalstaa sivulta www.koiraneuvola.fi
     
  9. kettu Vierailija

    Hyviä neuvoja kyllä annatte. Koirankoulutus on sellaista puuhaa, joka ottaa aikaa, mikään ei tapahdu hetkessä. Ja kuten joku jo sanoikin, että koiralle juttelu tai pahimmassa tapauksessa huutaminen ei auta mitään. Koira menee siitä vain entistä enmmän sekaisin.
    Harmi, että tyttöäsi ei enää koira samalla tavalla kiinnosta, kun suunnitteluvaiheessa. esimerkiksi juuri se Kaimion kirja on todella hyvä ja siitä voisi olla apua. Koiran hoitoon liittyy todellisuudessa hyvin paljon vastuuta ja ihan oikeaa työtä; varsinkin juuri koulutusvaiheessa, koiran pitää saada ulkoilla säällä kuin säällä tarpeeksi ja koiralle pitää keksiä mieluista puuhaa.
    Olisikohan siitä apua, että istutat tyttäresi kanssasi samaan pöytään ja otat ihan tiukan linjan asiaan kun puhutte siitä. Voit ihan hyvillä mielin todeta, että on koiran ja ihan koko perheen etu, että sitä kouluttaa joku, ellei hän sitä tee. Voit sanoa, että on itsekästä sanoa, ettei hän sitä sitten ulkoilutakkaan tai muutoin hoidan, jos joku hänen koiransa ""omii"", sillä siitähän ei ole kysymys. Samalla voit varmasti kertoa ettei tilanne yksinkertaisesti voi jatkua nykyisellään ja, että tyttäresi on mietittävä onko hän sittenkään valmis ottamaan vastuuta koirasta ja elämään sen kanssa. Hirveä sanoa, mutta tuon ikäinen koira löytää vielä hyvän kodin jossain muualla, jos tarvetta on. Koiran on lopulta parempi kodissa jossa sen hoidosta ja koulutuksesta ei riidellä ja jossa sille on aikaa. Tämähän on tietysti aivan viimeinen vaihtoehto ja toivotaan ettei siihen tarvitse mennä.
    Kannattaisi yrittää etsiä joku toinen koirakoulu tai ryhmä jossa voisi harrastaa ja harjoitella tottelevaisuutta, koirakouluissa on ryhmiä jo nelikuisille pennuille joten täytyy olla olemassa ryhmä josta ohjaaja ei lähetä pois.
    Tsemppiä!!
     
  10. Niina Vierailija

    Nimimerkille Samoin
    (ja pahoittelut muille, jos menee hieman off topic tai ""off palsta"")

    Kuvauksesi perusteella vaikuttaa siltä, että ainakin yksi villakoiran ytimistä taitaa löytyä siitä ""tomerasta ja aikaansaavasta koirankouluttajakaverista"". Murkkujen maailmankuva on usein melko mustavalkoinen (toinen uhmaikä!), ja hanskat lentävät aika äkkiä tiskiin, jos jokin tehtävä ei onnistukaan ihan oitis ja yhtä helposti kuin mielikuvissa -- ja jos joku toinen saman ikäinen vielä näyttää onnistuneen täydelisesti samassa urakassa.
    Siksi olisikin hyvä saada hänen päähänsä jotenkin se, että hän on/hänestä tulee ihan hyvä koiran emäntä, vaikka koira ei (heti tai koskaan) erityistemppuja oppisikaan. Koiran onnellisuuteen vetoaminen varmasti auttaa -- edes joten kuten tottelevaisella koiralla on paremmat edellytykset onnelliseen koiranelämään kuin täysriiviöllä. Ja kehuminen -- koiran ja nuoren -- auttaa kummasti. Ehkä kaverin erityistaito on koirien käsittely, teidän tytsyllä jokin muu? Se ei tee hänestä kelvotonta koirankasvattajaa.
    ""Paskakoira""-kommentit kannattaa jättää omaan arvoonsa, vaikka otsasuoni pullistelisi pahasti (ja kyllä se välillä pullistelee itse kullakin murkun muorilla).

    Meidän neidolla oli tänään Hyvin Huono Päivä, ja koira sai osansa -- tosin vain verbaalisesti, ehdoton raja kulkee siinä. ""Tosta on pelkää riesaa."" (totta -- mutta vain toinen puoli, ""toi"" on myös hyvin rakas, hauska, suloinen ja hassu). Tiedän kuitenkin satavarmasti, että koiran katoaminen kuvioista olisi tytöstä aivan kamalaa.

    Jaksamisia edelleen -- ja iloista pentuaikaa! Kohta ne ovat aikuisia, kumpikin.
     
  11. Samoin Vierailija

    Kiitos kannustavista viesteistä! Menen lukemaan tuota koirapalstaa, kunhan ehdin, kiitos vinkistä.

    Yritän (jälleen kerran) keskustalla tytön kanssa ihan vakavasti tai kohta ollaan (koira)psykiatrilla kaikki kolme. Homman ydin saattaa todellakin olla tuo ystävätär koirineen. Minä pahus vielä menin häntä kovasti kehumaan, kun hän meillä kävi, huoh.

    Minusta on niin sääli, että koiran paras opetusikä kuluu tällaiseen vatvomiseen. Koira ihankuin yrittää imeä oppia siitä, että miten täällä eletään. Se on oikein fiksu koira minun mielestäni. Eilen opettelimme yhdessä pyykin lajittelua.

    Tyttö on väläyttänyt pari kertaa, että koiran voisi myydä pois, mutta se on vastoin minun periaatteitani. Eläin ei todellakaan ole mikään lelu, jonka kyllästyttyään voi heittää pois. Tämän haluan hänelle opettaa, siis vastuun kantamisen. Se tosin saattaa johtaa siihen, että minä, joka olisin halunnut jonkun helpon pikkukoiran (onko niitä?) vastaisuudessa rämmin iltakaudet lenkillä ison sakemannin kanssa. Tosin ei tarvitse sitten pimeässä pelätä.

    Tämän jutun opetus minulle oli, että älä hanki murkulle koiraa. Ennen luulin, että koiraa ei pidä hankkia, jos pienet lapset sitä kinuaa!

     
  12. koirallinen Vierailija

    Voi, meilläkin riehuu pentu ja murkku. Koska minulla on aina ollut koira niin tiedän ettei esim. minun murkkutytössä ole pitkäjännittyneisyyttä hoitaa saati kouluttaa koiraa. Sakemanni on vaativa rotu koska se on työkoira ja tarvitsee virikkeitä ja vaikka on kovapäinen niin silti herkkä.
    Sellainen johdonmukaisesti kasvatettava eikä liialla ankaruudella.
    Ei sinun tarvitse rämpiä metsissä, koira väsyy nopesta, kun sille antaa älypähkinöitä. esim. piiloittelee makupaloja ja laittaa makupalan purkin alle ja muutama tyhjä niitä vaihtelee ja koira saa virikkeitä. Piilosilla olo ja etsiminen vie tarmoa.
    Ei kannata aloittaa ulkoiluttamiskierrettä jolla on tarkoitus saada koira väsymään, se voimistuu ja vaatii aina vaan pitempiä lenkkejä. Vapaana temmeltäminen metsässä ja toisten koirien seura on koiralle antoisampaa kuin kävely hihnassa samaa reitttiä päivästä toiseen.
     
  13. Liikuntaa Vierailija

    Koiran ulkoilutustarvetta ei voi yleistää noin karkeasti. Eri rotujen ominaisuudet poikkeavat paljon toisistaan. On koirarotuja, joita ei esim. voimakkaan metsästysvietin takia voi laskea irti, jos haluaa koiransa takaisin. Toiset koirat eivät viihdy toisten koirien seurassa eivätkä nauti koirapuistossa olemisesta mutta tykkäävät juoksemisesta. Suurin osa koirista nauttii varmasti lenkkeilystä - ja eihän sitä tarvitse samaa reittiä käyttää, kyllä Suomessa lääniä riittää lenkkimaastoksi. Sisäleikit eivät korvaa pitkiä lenkkejä, joiden aikana koira saa juosta, tutkia maastoa ja vähän riehuakin. Koira tarvitsee liikuntaa - ihan niin kuin ihminenkin.
     
  14. koirallinen Vierailija

    Tietenki koiran pitää päästä lenkille ja saada liikuntaa tarpeeksi, en toki sitä tarkoitanut. Koiran kanssa vain voi touhuta ulkoilun lisäksi paljon muita juttuja ja opettaa, niin ettei ulkoulu ole ainoa tapa purkaa energiaa. Esim. kantamaan lelut koppaan sukat likapyykkiin ja kaikenlaista älyjumppaa ainakin minun iso koirani tykkää tehdä töitä kanssani, kun vielä kehutaan ja saa palkintoja se on hauskaa ja hyödyllistä
     
  15. Milli Vierailija

    Pakko vähän ihmetellä noin kypsymättömiä 16 -vuotiaita. Itsellä se aika on aika tuoreessa muistissa ja kyllä meillä ja kavereilla oli koira/koiria, eikä niistä kyllä koskaan huudeltu mitään ""paskakoira"" -kommentteja, vaikka olisi kuinka murkkuikä heitellyt. Täällä maalla ainakin opittiin talon töihin ja vastuisiin tosi nuoresta, eikä tuollainen jotenkin olisi tullut kuuloonkaan.Huh huh.!.! Kypsyykö nykynuoret jotenkin myöhemmin...
     
  16. Reetta Vierailija

    Ei pidä yleistää, nuoret on yksilöitä, joista jokainen kyspyy omaan tahtiinsa. On tosi vastuullisia ja varhaiskypsiä nuoria, ja sitten niitä, joilla 16-vuotiaana murrosikä on juuri pahimmillaan.

    Minäkin olen maalta lähtöisin, ja pidin hyvää huolta ensimmäisestä koirastani tuossa iässä. Muistan kuitenkin erittäin hyvin myös ne hetket, jolloin tunsin itseni epäonnistuneeksi ja avuttomaksi koiran kanssa, kun en saanut sen koulutukseen juurikaan tukea, ja silloin ei ollut nettien keskustelupalstoja ym. apuna, ja neuvoissa korostettiin tuota selättämistä ja hallintaa enemmän kuin yhteistyötä ja ymmärrystä. Kun koirat olivat vielä ensisijaisesti miesten metsästysharrastukseen liittyviä metsästyskoiria, oli koulutuskulttuuri toinen kuin nyt, kun suurin osa koirien kanssa harrastavista on naisia, ja nimenomaan nuoria naisia.

    En ihmettele yhtään, että lyhytpinnaisempi ja koirista vähemmän tietävä nuori hermostuu kun homma ei suju, ja on valmis lyömään hanskat tiskiin. Onhan moni aikuinenkin vielä niin kyvytön arvioimaan objektiivisesti omaa käytöstään, ettei ymmärrä katsoa peiliin kun tarvetta olisi. Minä ainakin olen tavannut aikuisia koiranomistajia, joiden koiranpito on sinänsä vilpitöntä, mutta pitkäjänteisyys ja loogisuus koulutuksessa puuttuu. Koiralle lässytetään, huudetaan tai lörpötellään ja kuvitellaan, että se oikeasti jotain puheesta ymmärtäisi, tai sitten kuvitellaan, että se tekee asioita tahallaan, omistajan kiusaksi, jne..kyllä nuori tarvitsee paljon tukea saadakseen koulutuksen toimimaan ja saamaan sellaisen itseluottamuksen, että kritiikki ei ole uhka, eikä sitä tulkita mitätöinniksi tai moittimiseksi.

    Mutta tuosta joidenkin nuorten käytöksestä; kävin viikonloppuna leffassa, jossa oli pari nuorta vanhempiensa kanssa. Nämä nuoret pilkkasivat julkisesti vanhempiaan niin, että ihan hävetti heidän puolestaan. Jos minun nuoruudessani vanhempani olisivat uhranneet yli 200 mk siihen, että mennään yhdessä leffaan, lykänneet sen vuoksi päivän tärkeät työt ja ajaneet kymmeniä kilometrejä lähimpään kaupunkiin, niin mitenkähän he olisivat suhtautuneet, jos kaiken sen vaivan palkaksi olisin julkisesti sanonut toista idiootiksi ja toista huoraksi?
    Edessäni olisi todennäköisesti ollut riittävän pitkä kävelymatka kotiin, jonka aikana olisi voinut miettiä, että mitäköhän sitä suustaan on tullut päästeltyä. ;) Meillä oli aina selvää, että maailma on kova paikka, ja vanhemmat yrittävät parhaansa, ette me jotenkin täällä selvittävisiin. Surettaa aina nähdä nuoria, jotka jostain syystä tätä eivät tajua.
     
  17. Opettaja Vierailija

    On tainnut tyttö haluta väärän rotuisen koiran.Mikään koira ei opi ilman työtä.Onko kasvattajasta mitään apua?Yleensä heillä pitäisi olla sen verran tietotaitoa,jotta osaavat auttaa.Itselläni on rasavilli vuoden täyttävä pentu,jolle rauhoittuminen oli opetettava.Opetin koiran sivulle ja palkkasin siitä,kun oli rauhallinen ja otti kontaktia.Sisällä ei riehuta vaan pihalla on höyryjen päästämispaikka. Tee tytölle selväksi,että koira pitää hoitaa kunnolla kaikin puolin tai se lähtee.Tuollaisia koiria harrastajat hakevat. Meillä ei ole jatkuvasti lelut esillä,vaan silloin leikitään,kun se sattuu minulle,laumanjohtajalle sopimaan.Tietysti on aina mahdollista että koiran psyykkiset valmiudet eivät vain ole normaali koiran tasoa.Tällöin työtä on mahdottomasti enemmän.
     
  18. Samoin Vierailija

    Kiitos ymmärryksestä! Nuoret on tosiaan aika eri vaiheissa vielä tuossa 16-v iässä. Tytönkin luokkatovereissa on muutama ihan aikuiselta vaikuttava tasapainoinen nuori, osa on kovaäänisiä pikkupimuja ja pari on vielä suunnilleen ihan pikkutyttöjä(!). Pojat on sitten vielä oma lukunsa. Oma tytär on jotain siltä väliltä ja on välillä tosi mukava ja kypsänoloinen, mutta välillä sitten kihahtaa pahemman kerran. Huolehtii kyllä koirasta muuten tosi hyvin, ei tarvitse edes lenkille patistella.

    Koiran suhteen on menty parempaan suuntaan, keskusteltiin vakavasti kaikista vaihtoehdoisa ja sain väännettyä jutun niin, että tyttö itse sanoi, ettei missään nimessä luovu koirasta. Tätä mieltä olen ollut itsekin koko ajan. Olemme saamassa erään tutun tutun kokeneen koiraihmisen tytön avuksi, hän käy muutaman kerran yksityiskoulutuksessa, katsotaan mitä siitä seuraa.

    Itse koira on aivan ihana ja kyllä sen päähän jotain on jo jäänytkin. Kovasti vaan luulee olevansa sylikoira, vaikka tuota kokoa jo on...
     
  19. murkkukoirallinen Vierailija

    Tietenkin se on sylikoira (tai kahden sylin koira)... ihan kakara vielä. -- Tuohan on oikein hyvä lähtökohta koulutuksen kannalta, kakarakoira haluaa siis miellyttää ihmisiään. Jos tekee tuhmuuksia, ei tietenkään pääse heti syliin? Vaan vasta kun tottelee.

     
  20. - Vierailija

    Suosittelisin, että itse koiran kouluttaisit, jos tyttösi siihen ei rupea. Sakemanni on kuitenkin sen verran iso ja vahva koira, että kouluttamattomana se on vaaraksi muille.

    Ota käyttöön kasvatuksen kolme periaatetta: lahjonta-uhkailu-kiristys :) Yritä niillä saada tyttö kouluttamaan koiraansa. Jos et kerran itse halua osallistua koulutukseen, myykää koira. Jos otitte sen kunnon kasvattajalta, hän kyllä varmaan ottaa sen joko takaisin tai ainakin avustaa koiralle uuden kodin etsimisessä.

    Kuitenkin, vaikka koiran ottaa lapsille, itse siitä on pohjimmiltaan vastuussa.
     

Jaa tämä sivu