Iloisesti yllättynyt
Olemme olleet yhdessä jo 28 ja naimisissa 25 vuotta. Kun tapasin nykyisen vaimoni ensimmäistä kertaa, olin kihloissa toisen kanssa, mutta tunsin heti, että nyt tapahtui jotakin, mitä ei ole minulle koskaan tapahtunut. Tein rohkean ratkaisun, joka hirvitti ja kihelmöi silloin ja olin hetken tyhjän päällä, ennen kuin sain hänet vakuuttuneeksi tunteistani. Hetkeäkään en ole katunut!
Avioliittomme on ollut onnellinen ja olemme kokeneet yhdessä paljon. Meillä on kaksi lasta ja elo alkaa olla aika vakiintunutta, joskus jopa turhankin rutiinia ja se alkoi vähän kaivella minua. Seksielämästä katosi intohimo ja se alkoi vaivasi enemmän minua kuin vaimoani. Emme kumpikaan halua riidellä eikä sellaiseen ole ollut tarvettakaan koko parisuhteemme aikana, sillä pystymme puhumaan ja selvittämään asiat neuvottelemalla. Silti jokin rassasi minua pahasti. Avioerolapsena en halunnut edes ajatella sellaista ratkaisua eikä sitä vaihtoehtoa ollut vaimonikaan valikoimassa.
Viime syksynä lueskelin autotallia siivotessani seurusteluaikojemme kirjeitä ja tajusin, millaisen ihmisen olinkaan aikoinaan löytänyt. Ymmärsin, että juuri tuon arjen tasaisuuden jaksaminen yhdessä, suukko silloin, toinen tällöin, halaus ja yhdessä tekeminen olivat arvokkainta yhdessäolon muotoa, mitä voi olla. Ei ole realistista odottaa, että aina on huumaa, hienoa ja romanttista, hotelliviikonloppuja, kynttiläillallisia ym.
Tosi rakkautta on ymmärtää kumppanin arvo arjen keskellä ja tuntea, että häneen voi luottaa, ylä- ja alamäissä ja siihen, että hän hyväksyy sinut silloinkin, kun on huono päivä. Silloin nuo pienet tähtihetket tuntuvat vielä upeammilta. On upeaa kuulla rakkaaltaan, että hänelle yksi tärkeimpiä asioita minussa on hänelle aina ollut se, kuinka turvalliseksi hän olonsa tuntee minun kanssani.
Minä rakastuin vaimooni uudelleen! En ollut koskaan lakannutkaan rakastamasta häntä, mutta tämä tunne oli sama kuin se uskomaton hormonihyöky ensirakkautemme aikaan. Käsitin, kuinka uskomattoman onnekas mies olen saadessani jakaa elämäni isot ja pienet asiat elämäni rakkauden kanssa. Vaimoni huomasi muutoksen ja hämmentyi hieman, mutta liikuttui kuullessaan syyn. Hän on aina ollut tunteiden suhteen hitaamin syttyvä, mutta hänelle tapahtui sama kuin minulle. Parisuhteemme kukoistaa uudestaan ja osaamme nauttia niistä arjen pienistäkin asioista, koska saamme kokea ne yhdessä. Pidämme toisiamme kädestä kuin nuoripari ja nautimme toistemme kosketuksesta. Seksielämä syveni ja on nyt parasta koskaan.
Ehkä suurin oivallus, jonka teimme, oli ymmärtää, että elämme joka hetki elämämme parasta aikaa. Sitä ei ole jotakin, joka tapahtuu sitten kun... Kuinka paljon menee hukkaan odottaessa jotakin tapahtuvaksi sokeana kaikelle, minkä keskellä on nyt? Jos ei ole valmis jaksamaan huonon hetken yli, vaan lähtee etsimään uutta onnea muualta, ei sitä suurinta löydä koskaan. Se ei tule ilmaiseksi, vaan vaatii töitä.
Avioliittomme on ollut onnellinen ja olemme kokeneet yhdessä paljon. Meillä on kaksi lasta ja elo alkaa olla aika vakiintunutta, joskus jopa turhankin rutiinia ja se alkoi vähän kaivella minua. Seksielämästä katosi intohimo ja se alkoi vaivasi enemmän minua kuin vaimoani. Emme kumpikaan halua riidellä eikä sellaiseen ole ollut tarvettakaan koko parisuhteemme aikana, sillä pystymme puhumaan ja selvittämään asiat neuvottelemalla. Silti jokin rassasi minua pahasti. Avioerolapsena en halunnut edes ajatella sellaista ratkaisua eikä sitä vaihtoehtoa ollut vaimonikaan valikoimassa.
Viime syksynä lueskelin autotallia siivotessani seurusteluaikojemme kirjeitä ja tajusin, millaisen ihmisen olinkaan aikoinaan löytänyt. Ymmärsin, että juuri tuon arjen tasaisuuden jaksaminen yhdessä, suukko silloin, toinen tällöin, halaus ja yhdessä tekeminen olivat arvokkainta yhdessäolon muotoa, mitä voi olla. Ei ole realistista odottaa, että aina on huumaa, hienoa ja romanttista, hotelliviikonloppuja, kynttiläillallisia ym.
Tosi rakkautta on ymmärtää kumppanin arvo arjen keskellä ja tuntea, että häneen voi luottaa, ylä- ja alamäissä ja siihen, että hän hyväksyy sinut silloinkin, kun on huono päivä. Silloin nuo pienet tähtihetket tuntuvat vielä upeammilta. On upeaa kuulla rakkaaltaan, että hänelle yksi tärkeimpiä asioita minussa on hänelle aina ollut se, kuinka turvalliseksi hän olonsa tuntee minun kanssani.
Minä rakastuin vaimooni uudelleen! En ollut koskaan lakannutkaan rakastamasta häntä, mutta tämä tunne oli sama kuin se uskomaton hormonihyöky ensirakkautemme aikaan. Käsitin, kuinka uskomattoman onnekas mies olen saadessani jakaa elämäni isot ja pienet asiat elämäni rakkauden kanssa. Vaimoni huomasi muutoksen ja hämmentyi hieman, mutta liikuttui kuullessaan syyn. Hän on aina ollut tunteiden suhteen hitaamin syttyvä, mutta hänelle tapahtui sama kuin minulle. Parisuhteemme kukoistaa uudestaan ja osaamme nauttia niistä arjen pienistäkin asioista, koska saamme kokea ne yhdessä. Pidämme toisiamme kädestä kuin nuoripari ja nautimme toistemme kosketuksesta. Seksielämä syveni ja on nyt parasta koskaan.
Ehkä suurin oivallus, jonka teimme, oli ymmärtää, että elämme joka hetki elämämme parasta aikaa. Sitä ei ole jotakin, joka tapahtuu sitten kun... Kuinka paljon menee hukkaan odottaessa jotakin tapahtuvaksi sokeana kaikelle, minkä keskellä on nyt? Jos ei ole valmis jaksamaan huonon hetken yli, vaan lähtee etsimään uutta onnea muualta, ei sitä suurinta löydä koskaan. Se ei tule ilmaiseksi, vaan vaatii töitä.