Suhde ohi - sattuu

  • Viestiketjun aloittaja Murheen murtama mies
  • Ensimmäinen viesti
Murheen murtama mies
Olen 32-vuotias mies. Kuulin eilen, että ensirakkauteni, tyttöystäväni ja avopuolisoni, jonka kanssa olimme yhdessä lähes 10 vuotta, haluaa erota. Sattuu aivan helvetisti enkä kykene nukkumaan, tekemään mitään, tai edes ajattelemaan järkevästi. Pääni on täysin sekaisin, ja haluaisin tietää, miten tätä oloa voi helpottaa.

Suhde päättyi sen vuoksi, että avopuolisoni koki, että ei ole enää onnellinen suhteessa. Tämä tapahtui ajan kanssa hitaasti, eikä hän syytä minua mistään. Mutta jumalauta minä syytän itseäni kuolemaani asti. Pidin häntä itsestäänselvyytenä liian kauan. Näen sen nyt kirkkaammin kuin koskaan ennen, mikä tekee tästä järkyttävän paljon kamalampaa. Saan itselleni raivokohtauksia, kun tulee mieleen jokin typerä asia, jossa en ottanut häntä huomioon tai vain sivuutin hänet, koska se oli helppoa.

Jos nyt saisin edes yhden tilaisuuden, muuttaisin lähes kaiken. Mutta sitä ei avopuolisoni ole valmis antamaan. Ymmärrän täysin häntä, mutta en pysty hyväksymään sitä, ja ensi kertaa tajuan kuinka joku voi sortua alkoholiin tai huumeisiin. Mikään - MIKÄÄN - ei ole hirveämpää kuin tämä olo.

Pahinta tässä on se, että avokki oli selvästi käsitellyt asiaa pidempään ja oli sinut päätöksensä kanssa, kun kertoi siitä. Tunteita ei kuulemma ole enää minua kohtaan, mikä oli jotain aivan karmivaa kuulla hänen suustaan. Hän on minulle yhä elämäni rakkaus ja ainoa nainen, jota olen koskaan rakastanut tai tulen rakastamaan. Emme siis ole todellakaan samalla viivalla asian käsittelyssä.

En oikeasti pysty edes olemaan paikoillaan, kävelen vain keskellä yötä ympäri kämppää (avokki meni alakertaan nukkumaan) ja rinnassa on hirveä olo, kuin saisin jonkun kohtauksen. Mikään anelu ei enää auttanut, koska asiat olivat menneet liian pitkälle. Kliseinen "kasvettiin vain erilleen" kuulemma. Tuntuu hirvittävän epäreilulta, että en saa tilaisuutta korjata asioita, koska mikään ei olisi ihanampaa kuin jos saisin sen tehdä.

Avopuolisoni on kuitenkin muuttunut kylmäksi minua kohtaan ja tunnen paksun muurin välillämme. En voi edes kuvailla kuinka kamalalta minusta tuntuu. Minulla ei ole tukiverkostoa lähes ollenkaan kotipaikkakunnallamme, kun taas hänen vanhempansa asuvat lähellä ja hänellä on monia nettiystäviä ja tuttuja. Äitini ei vastannut puhelimeen koko päivänä (minua ei hävetä myöntää, että halusin soittaa hänelle ensimmäiseksi ja purkaa tuntojani) joten olen paininut asiani kanssa yksin. Eikä omaa päätään voi paeta.

En voi käsittää, miten saan enää koskaan mitään iloa elämääni, ja mikään ei tunnu enää miltään. Ensi kertaa elämäni aikana minulla on itsetuhoisia ajatuksia, mutta ei hätää, en aio tehdä mitään asian suhteen. Ajatukseni vain ovat helvetin synkkiä. Kelailen kaiken aikaa, mitä olisin voinut tehdä toisin, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, ja kuinka paljon yhä rakastan häntä, mutta en voi koskaan enää suudella häntä tai nukkua sylikkäin. En koskaan saa häneltä sitä tiettyä hymyä, joka kertoo kaiken tarpeellisen. Jopa tämän kirjoittaminen sattuu saatanasti. Saan jatkuvasti spontaaneja itkukohtauksia, joille ei voi mitään ja laahustan pitkin asuntoa kuin zombi. Aika ei vain kulu.

Onko kenelläkään ollut samanlaisia todella pahoja vaikeuksia irtaantua puolisostaan eron jälkeen? Miten tästä voi selvitä? En voi tällä hetkellä käsittää, miten elämä voi tästä jatkua. Apua! Minulla ei ole mitään. Ainoa asia maailmassa, josta välitän, on mennyt iäksi. Jos ihmisessä olisi nappi, jota voisi painaa ja vain lakata olemasta ilman mitään draamaa, myöntäisin itselleni että "eiköhän tämä ollut tässä" ja painaisin sitä.
 
Lumipyry
Usein käy juuri kuvailemallasi tavalla. Mies ei ota vaarin naisen kommenteista koskien suhdetta ei osaa arvostaa tarpeeksi kumppania ja pitää häntä itsestään selvyytenä. Onneksi sinä nyt tiedät tehneesi virheen ja osaat seuraavassa suhteessa olla viisaampi.

Aika parantaa haavat. Entiseen ei enää ole paluuta. Voit vielä rakkaudesta olla erossa viisas ja kunnioittava ja jatkaa elämääsi.

Minä olin itse samanlaisessa tilanteessa kuin avopuolisosi vuosia sitten. Mies piti itsestään selvyytenä. Piti muita naisia arvossa mutta ei minua. Koitin varoittaa ja puhuin erosta. Tunteet lopulta kuolivat ja viimeinen pettäminen repi rikki viimeisenkin ohuen seitin joka piti liittoa vielä pystyssä.

Se suhde loppui siihen eikä paluuta ollut. Mies puhui vielä vuosien jälkeen rakastavansa minua. Eikä ole ainoa. Lähipiirissäni on monia miehiä joille on käynyt näin. Nainen on lähtenyt suhteesta ja se on tullut miehelle "yllätyksenä".

Elämää on eronkin jälkeen. Löysin uuden suhteen joka on kestänyt tähän päivään saakka. En enää pidä mitään asiaa lopullisena vaan osaan pitää varani. Elämä opettaa.

Voimia myös sinulle uuteen elämääsi.
 
Selville vesille
Elämä tuo välillä rankkoja asioita eteemme. Ero, jota ei hyväksy, on yksi rankimmista. Tiedän kyllä omakohtaisesti sen ja vielä rankemman eli lapsen kuoleman, mutta molemmista olen selvinnyt hyvään elämään.

Sinä olet shokkivaiheessa nyt. Se muuttu eri vaiheiksi vielä 3-4 kertaa, ennenkuin tulee tilanteen hyväksyminen ja sitä myötä katse kokonaan eteenpäin. Surulla on kaavansa, jota se noudattaa. Aikajana vaihtelee eri ihmisillä, mutta jos asiasta kysytään sinulta ensi keväänä tähän samaan aikaan, saattaa olla jo uusi emäntä kierroksessa.

Hyvin harva ensi rakkaus kestää läpi elämän. Hyvin harva rakkaus hiipuu samaan tahtiin. Hyvin usea pitää kumppaniaan itsestään selvyytenä. Maailma on täynnään meitä pettyneitä ja uudestaan elämään kiinnittyneitä, onnellista elämää ja parisuhdetta eläviä. Liity seuraan.

Tärkeintä sinulle itsellesi on surra surusi ja purkaa sitä ja sen jälkeen jatkaa elämää. Sinun tiehesi kuuluu tämä kokemus, jotta kasvat ihmisenä ja osaat vältää samoja virheitä.
 
hei
Miten voit surra ihmistä, joka ilmoittaa sinulle kylmästi, että olet entinen. Millainen on ihminen, joka ei tuo asioita ymmärrettävästi esille, vaan päättää kaikesta sinun puolestasi. Oletko aivan varma, että hänellä ei ole toista. Minä olen aivan varma, että on.

Nyt et sitten saa syyttää itseäsi. hae lääkäristä nukahtamistabletteja heti ja yritä pitää itsesi voimissa. Puhu äidillesi, hän ymmärtää sinua. Sinun elämässäsi alkaa uusi vaihe ja sinusta kasvaa hieno mies jollekin naiselle, joka sen ymmärtää, voimia.
 
Wiltsu
Miten voit surra ihmistä, joka ilmoittaa sinulle kylmästi, että olet entinen. Millainen on ihminen, joka ei tuo asioita ymmärrettävästi esille, vaan päättää kaikesta sinun puolestasi. Oletko aivan varma, että hänellä ei ole toista. Minä olen aivan varma, että on.

Nyt et sitten saa syyttää itseäsi. hae lääkäristä nukahtamistabletteja heti ja yritä pitää itsesi voimissa. Puhu äidillesi, hän ymmärtää sinua. Sinun elämässäsi alkaa uusi vaihe ja sinusta kasvaa hieno mies jollekin naiselle, joka sen ymmärtää, voimia.
Jos olis kyky, niin poistaisin tämän ylläolevan tekstin tästä keskusteluketjusta kokonaan.
Silkkaa pelkkää paskaa koko kirjoitus.

Aloittaja, hyppää tuon kirjoituksen yli!
 
Viimeksi muokattu:
Wiltsu
Nyt jäin ihmettelemään, että noin kolahti. Voisitko valaista vähän.
Joo kolahti, kun mä aina suren entisiä.

Joo kolahti, kun mulla ei koskaan ole ollut toista valmiina.

Joo kolahti, kun en koskaan ole kokeillut nukahtamistabujakaan.

Joo kolahti, koska en koskaan ole puhunut äidilleni.

Joo kolahti, kun musta ei koskaan ole kasvanut hienoa miestä.
 
Viimeksi muokattu:
hei
Joo kolahti, kun mä aina suren entisiä.

Joo kolahti, kun mulla ei koskaan ole ollut toista valmiina.

Joo kolahti, kun en koskaan ole kokeillut nukahtamistabujakaan.

Joo kolahti, koska en koskaan ole puhunut äidilleni.

Joo kolahti, kun musta ei koskaan ole kasvanut hienoa miestä.
Joopa joo. Mitä jos pitäisit vähän taukoa täältä ja menisit vaikka hiihtämään, siellä saa happea ja tulee kiva reipas olo samalla, eikä ala ajatukset kiertämään kehää.
 
Viimeksi muokattu:
Wiltsu
...menisit vaikka hiihtämään, siellä saa happea ja tulee kiva reipas olo/QUOTE]

Lääkäri sano, että nyt pitäisi kaksi viikkoa lepäillä. Uskonko minä nyt sinua vai lääkäriä?
HUUUU.....Kummallinen olo... sisimpäni taistelee kahden vaiheilla.......

Sisimpäni päättää lopulta tehdä, kuten intuitio ilmaisee. Saa nähdä kuinka se itseään ilmaisee.
 
Viimeksi muokattu:
Murheen murtama mies
Pyytäisin mitä hartaimmin, että mitä tahansa mielipiteitä teillä onkin, niin ei sorruta tekemään tästä vihaista ketjua.

Tällä "kylmästi ilmoittamisesta" maininneella on myös pointti, jossa on jonkin verran perää, mutta avopuolisoni osalta ilmoittamisessa tai käyttäytymisessä yleensäkin ei ole mitään vihamielistä. En vain ymmärrä, miksi sain tietää kaikesta liian myöhään. Hän piti kaiken itsellään, kunnes oli liian myöhäistä. Olisihan se itsekin pitänyt tajuta. Olen sataprosenttisen varma, että toista hänellä ei ole. Itse asiassa, vaikka hän iloittaisi että on, en uskoisi häntä, koska hän on niin kiltti että ei ikinä tekisi sitä minulle.

Mainitaan nyt vielä, että en ole sekuntiakaan vilkaissut itsekään muihin naisiin suhteen aikana. Se ei ole koskaan ollut ongelma meillä.

Kiitos hyvistä viesteistä kaikille, saan niistä voimia ja liikutun tuen määrästä kyyneliin. Paljon on kipua ollut maailmassa muillakin.
 
BellaDonna
Avopuolisoni on kuitenkin muuttunut kylmäksi minua kohtaan ja tunnen paksun muurin välillämme. En voi edes kuvailla kuinka kamalalta minusta tuntuu. Minulla ei ole tukiverkostoa lähes ollenkaan kotipaikkakunnallamme, kun taas hänen vanhempansa asuvat lähellä ja hänellä on monia nettiystäviä ja tuttuja. Äitini ei vastannut puhelimeen koko päivänä (minua ei hävetä myöntää, että halusin soittaa hänelle ensimmäiseksi ja purkaa tuntojani) joten olen paininut asiani kanssa yksin. Eikä omaa päätään voi paeta.

.

Niin, ootko nyt vaan elänyt elämääsi tämän yhden ihmisen kautta. Siinäkö sun kaikki kaverit on, vaimossasi? Niin kliseiseltä kuin tämä vaikuttaakin niin tämä on mahdollisuus myös muuttaa elämääsi, kunhan olet surrut tuon suttus ensin pois.
 
Viimeksi muokattu:
Murheen murtama mies
Ole hyvä vaan. Et ole ainoa tuollaista kipua kokeva - tai sen vuoksi kyynelehtivä - tässä maailmassa. Voisinko olla jotenkin muuten avuksi?
En keksi mitään erityistä, mikä auttaisi. Kunhan vaihdellaan ajatuksia niin auttaa. Avokki tuli tänään kotiin iloisena ja reippaana, joten selkeästi taakka on hänen harteiltaan pudonnut. En oikein edes tiedä mitä siitä ajattelen. Periaatteessa ei ollut hirveän paha huomata tätä. Ehkä alan jotenkin edes vähän hyväksymään. Tai sitten vain olen iloinen hänen puolestaan.
 
Viimeksi muokattu:
"vaihdetaan ajatuksia"
Yritä ap. erota vaimostasi ystävänä. Varmasti pidätte jatkossakin jollakin tapaa yhteyttä.
Ei hän ihan kokonaan elämästäsi katoa.

Nuorena on aikaa toipua. Ei käy kuin eräälle professorimiehelle, joka kirjoittaa suhteestaan tilityskirjan.

Nyt koneeni vaatii päivityksen takia uudelleenkäynnistyksen. Sellaistahan se elämäkin on.
Pitää välillä buutata ja aloittaa uudestaan.
 
heksanteri
[QUOTE="vaihdetaan ajatuksia";11432154]Yritä ap. erota vaimostasi ystävänä. Varmasti pidätte jatkossakin jollakin tapaa yhteyttä.
Ei hän ihan kokonaan elämästäsi katoa.

Nuorena on aikaa toipua. Ei käy kuin eräälle professorimiehelle, joka kirjoittaa suhteestaan tilityskirjan.

Nyt koneeni vaatii päivityksen takia uudelleenkäynnistyksen. Sellaistahan se elämäkin on.
Pitää välillä buutata ja aloittaa uudestaan.[/QUOTE] SELVITTELE kumppanisi kanssa eron
SYYT ota opikseksi älä syyttele äläkä huuda .Ole vähän aikaa itseksesi sitten uutta hakemaan?
 
Wiltsu
Mulla on sellanen kummallinen kutina, että "heksanterin", ""vaihdetaan ajatuksia"" ja "Murheen murtama mies" - nikkien kannattaisi vaihdella niitä ajatuksia.

Olen mielelläni tarkkailijan roolissa.
 
hei
Ei tarvitse erota "ystävänä" . Ei tarvitse olla huutamatta. Ei haittaa, vakka itkettää. Avokki on iloinen ja reipas surustasi huolimatta. Ei tarvitse ymmärtää.

On pelkästään hyvä, että eroat tuosta naisesta; aika julma osaa olla. Iloisuuden taustalla ei voi olla kuin sivusuhde.
 
heksanteri
Ei tarvitse erota "ystävänä" . Ei tarvitse olla huutamatta. Ei haittaa, vakka itkettää. Avokki on iloinen ja reipas surustasi huolimatta. Ei tarvitse ymmärtää.

On pelkästään hyvä, että eroat tuosta naisesta; aika julma osaa olla. Iloisuuden taustalla ei voi olla kuin sivusuhde.
Kyllä se minulle sopii VILTSU
olen itse käynyt saman läpi kuin sinä?
 
Viimeksi muokattu:
Aviovaimo83
Naiset eroavat hakevat avioeroa useammin kuin miehet. Tuntuu olevan liiankin yleistä, että mies alkaa pitää vaimoaan itsestäänselvyytenä. Puhuminen ja toiveiden esittäminen ei tuo muutosta arkeen ja nainen masentuu tuntien itsensä yksinäiseksi sekä arvottomaksi naisena. Yhtenä päivänä hän ilmoittaa haluavansa erota ja mies ei voi ymmärtää miksi? Älkää pitäkö miehet ja naiset kumppaneitanne itsensäänselvyytenä, vaan osoittakaa päivittäin välittämisenne. On surullista, että et voi enää korjata tilannetta, mutta tulee vielä uusia suhteita, joissa osaat olla tekemättä samaa virhettä toista kertaa. Avovaimosi on todennäköisesti vapautunut, mutta kyllä hänkin tulee vielä suremaan eroanne ja kaipaamaan sinua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että teillä olisi enää yhteistä tulevaisuutta. Aika parantaa haavat on klisee, mutta se pitää paikkansa. Olet tällä hetkellä shokissa ja se kuuluu asiaan. Olen pahoillani puolestasi/puolestanne. Toivottavasti saatte käytännönasiat hoidettua sovussa.
 
hei
"On surullista, että et voi enää korjata tilannetta, mutta tulee vielä uusia suhteita, joissa osaat olla tekemättä samaa virhettä toista kertaa."

Miten tässä nyt nähdään mies syntipukkina? Missä on vaimon vastuu? Ap ainoa virhe on se, että hän on ollut kimpassa sopimattoman ihmisen kanssa.

Ap:n avokki voi seraavassa suhteessa saada miehekseen petturin tai narsistin; silloin kaduttaa ja paljon.
 
Tuskavex
Ap, olin ihan samassa tilanteessa, ajatukset pyörivät hullun lailla mielessä eron jälkeen, ja jos en syyttellyt exää, niin syyttelin itseäni. Ruoka ei maistunut, söin mekaanisesti vain koska tiesin että keho tarvitsee ravintoa, eli paska fiilis kaikin puolin. Törmäsin noina aikoina erääseen kirjaan, jonka avulla aloin selkeyttämään mieltäni eli sitä ajatusten harakanpesää joka siellä oli, ja se todella toimi. Tuska ja hämmennys on itse aiheutettu tila, joka täytyy itse purkaa, ja se on täysin riippumaton exästäsi tai edes erosta, vaikka ero onkin se mikä nosti ongelman esille. Katso täältä lisää, tästä on varmasti apua sinulle: Alkuajatus - Kirjaluettelo

Tsemppiä, saat mielen kirkkaaksi jos sen selkeytät, ja aurinko nousee huomennakin.
 
Mies 30v
Minusta tuntuu myös, että ap:n naisella on ollut joku toinen jo jonkin aikaa. Ainakin hän on iloinen siitä, että vanha suhde päättyi. Hän on halunnut jo pidemmän aikaa sen päättyvän, eikä ole saanut aikaiseksi sanoa aikaisemmin. Hän ei anna mahdollisuutta korjata ongelmia. Se kertoo siitä kuinka hänellä on mieli jossain toisessa miehessä. Itse en edes kehtaisi tulla iloisena kotiin eroilmoituksen jälkeen surevan exän luokse, vaikka en enää rakastaisi.

Naisesi on paska tyyppi! Ap, herää todellisuuteen. Kohta hän on jonkun toisen miehen luona ja usko pois, kyseinen mies ei löytynyt sattumalta pian eronne jälkeen. Muista, että naiset ovat itsekkäitä, myös ne kiltiltä vaikuttavat. He ovat lähes aina valmiita vaihtamaan parempaan, ole varautunut ensi kerralla ja huomioi paremmin. Älä kuitenkaan syytä itseäsi erosta, myös naisesi on toiminut väärin ja tehnyt isoja, isoja virheitä. Hänen olisi täytynyt kertoa sinulle selkeästi mitä hän tarvitsee, eikä lätkäistä naamallesi lopullisen eron ilmoitusta yllätyksenä, paskasti toimittu häneltä. Kohtele naisia hyvin, mutta älä nosta jalustalle.
 
M33
Älä kuitenkaan syytä itseäsi erosta, myös naisesi on toiminut väärin ja tehnyt isoja, isoja virheitä. Hänen olisi täytynyt kertoa sinulle selkeästi mitä hän tarvitsee, eikä lätkäistä naamallesi lopullisen eron ilmoitusta yllätyksenä, paskasti toimittu häneltä.
Mistä tiedät ettei nainen ole puhunut, mutta toinen ei ole vain ymmärtänyt miten vakavasta asiasta on kysymys. Tiedän monia suhteita joissa nainen on onneton ja mies onnellinen. Toivottavasti omani ei ole yksi niistä.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä