Toinen lapsi -Miten arki muuttui?

  • Viestiketjun aloittaja Perhesuunnittelija ;)
  • Ensimmäinen viesti
Perhesuunnittelija ;)
Suunnittelemme ehkäisyn poisjättämistä ensi syksynä. Esikoisemme on tällöin n. 2,5 v. Tiedän varmasti haluavani toisen lapsen ja olisi mukavaa, jos heidän ikäerostaan tulisi kohtuullinen. Toisaalta olen vielä opiskelija (mies töissä) ja haaveilemme kovasti matkustelusta yms. "menevästä" elämästä. Iän puolesta meillä ei ole vielä kiire raskautua (olemme 25 v.), mutta sisäinen polte on kova. Pelkään, että tulen katkeraksi tms. jos kahden lapsen kanssa arki onkin paljon raskaampaa, kuin mitä se nyt on. Pitäisikö meidän odottaa stabiilimpaa elämänvaihetta? Siispä kysynkin, miten teidän perheenne elämä muuttui, kun toinen lapsi syntyi? Jos tuntui rankalta, niin kauanko vaihetta kesti? -Kiitos-
 
Choco
En osaa kyllä kauheasti kertoa sillä kakkonen on vasta 7 viikkoa vanha. Meillä on elämäntilanne kyllä aika vaativa. Mieheni opiskelee vielä pari vuotta ja itselläni on opinnot lopputyötä vaille purkissa. Työpaikka tosin on jo. Esikoinen on kohta neljä ja on päiväkodissa muutaman päivän viikossa. Ollaan matkusteltu esikoisen kanssa vauvasta asti ja nyt olisi tarkoitus matkustaa ulkomaille kesällä kakkosen ollessa noin puolivuotias. Koska ikäeroa on tuo vajaa neljä vuotta niin monet asiat on helpompia, eli esim esikoinen on melko itsenäinen ja osaa pukea, syödä, käydä vessassa jne. Siinä on se hyvä puoli kun tekee lapset nuorena, niin ehtii matkustella (ilman lapsia) nuorekkaana nelikymppisenä.
 
Pööpi
Ei elämä mitenkään erityisen tai ylitsepääsemättömän rankaksi muuttunut. Vauvanhoitojutut meni jotenkin rennommin, mitä esikoisen kohdalla. Toisaalta sellanen "säätäminen" lisäänty. Meillä esikoinen on vilkas ja saa kyllä ihan organisoida ja venyttää pinnaa, jos meinaa yksikseen lähteä yhtään mihinkään. Toisaalta jos miehen kanssa menee niin silloin on yks muksu molemmille. Me ei kyllä ihan rahankaan takia olla matkusteltu kuin kotimaassa mutta jos siihen ulkomaanreissaamiseen on jo rutiini niin kyllä se sujuu varmaan kahden kanssa yhtä lailla. Tietysti esikoisenne on tulossa siihen ihanaan 3v-4v. ikään, mikä monilla on vaikea uhmakausi. Mutta sitäkään ei voi tietää etukäteen onko näin.

Taitaa olla suhtautumisasia tuo rankkuus tai elämän "rajottavuus". Toisaalta pelkästään järkisyin ei lasta koskaan varmaan kannata hankkia. Jos ei sitten pelkästään tunnepohjaltakaan :).
 
kakkonen jees
kyllä sitä ohjelmaa tulee sit tuplasti päivään enemmän. Meillä ikäero oli 2,7v. Mut kun esikoinen osas vauvan syntyes jo käydä itsenäisesti vessassa ja nyt kun on 31/2v osaa pukea lähestulkoon itse niin ei tää elämä hirveen vaikeeta oo ollu. Aluksi oli molempien rytmien kanssa tekemistä mut kun esikoinenkin kasvaa hirveetä vauhtia niin tossa iässä tulee toisaalta sitä "ymmärtämistä ja järkeäkin " vaikka sitä uhmistakin esiintyy. Paljon menee esikoisen kanssa puhelemalla perille. Uhmaikää mullekin peloteltiin mutta kattia kanssa, uhma menee vaan vähän vähemmällä huomiolla kun ei pelkästään sitä kerkee murehtia kun on toinenkin. Ja jos uhmaikiä pelkää ei voi tehdä toista ollenkaan koska tuota uhmaa tulee jatkuvasti...

...toisaalta elämä on kyllä tiivistyny, enemmän pitää järkätä et pääsee ite lähteen johonki yksin, etenki aluksi kun vauva oli vain rinnalla mut nyt kun on 1v niin ihan helppoo jo. Ja toisaalta on ollu paljon helpompi irtautua kotoa ja tullut helpommin lähdettyä yksin rientoihin kuin esikoisen aikana.
 
Liila
Minun mielestäni rankinta on ensimmäiset puoli vuotta. Sen jälkeen, kun kuopus siirtyy kiinteisiin ja alkaa nukkumaan pidempiä yöunia, niin helpottaa. Toinen vaihe, jolloin helpottaa on 1 vuoden rajapyykki, jolloin kuopus voi alkaa syödä samoja ruokia kuin muukin perhe.

Minä en ole kokenut kakkosen syntymää erityisen rankkana, koska molemmat lapset nukkuvat pääsääntöisesti hyvin. Lisäksi mies hoitaa esikoista paljon. Matkustelua olen vältellyt ensimmäiset puoli vuotta, mutta ensi kesänä, kun kuopus on 10 kk aiomme lähteä reissailemaan Suomessa.
 
mii83*
Meillä lapset 3v3kk ja 6kk. Olen opiskelija (suoritan nyt vanhempainvapaalla joitakin kursseja) ja mies töissä. Ikää mulla 25. Kuukausi sitten olisin vielä vastannut ettei tää kahden kanssa ole sen raskaampaa, kuin yhden. Synnytyksestä toivuin todella hyvin ja olin energinen heti. Ilman päikkäreitä selvisi ihan hyvin. Kakkonen nukkuu hyvin (maks. 4 herätystä, mikä esikoisella oli minimi). Esikoinen oli täysin kuiva ja käy itsenäisesti vessassa, osaa syödä ja pukea itse (jos sattuu huvittamaan). Muutenkin tosi omatoiminen kaveri. Lasten rytmi tosi hyvä, molemmat käyvät nukkumaan viim. kahdeksalta, joten omaa aikaakin on.

Kuitenkin tässä kuukauden aikana tullut muutosta. Kakkosen kanssa menee ihan samaan tahtiin kuin ennen, mutta tuo esikoinen. Nyt on iskenyt paha tahtoikä päälle ja varmasti esikoinen on nyt tajunnut että vauva on pysyvä. Siskoaan kohtaan ei uhmaa, mutta päivittäin meillä on aikamoisia yhteenottoja, näillä yhteenotoilla hakee rajoja sekä ihan vain huomiota. Välillä pitää laittaa itseä jäähylle, ettei tee mitään tyhmää. Joskus on tosi voimaton olo. Ja me sairastettiin koko helmikuu, joten siinä kertyi väsymystä. Meillä mies on joutunut olemaan todella paljon töissä, eli olen lähes tulkoon aina lasten kanssa yksin. Tämä on sitten johtanut, siihen että molemmat lapset protestoi tosi vahvasti (huutavat vain) kun olen poissa. Esikoinen on tosi kiintynyt muhun, jos olen kotona kukaan muu ei kelpaa.

Mutta on meilä niin paljon hyviä hetkiä, että ei kaduta että lapset tuli juuri 2v10kk ikäerolla ja kesken opintoja molemmat lapset. Esikoisen kanssa pitää alkaa olemaan jämptimpi ja lapset saavat olla enemmän isänsä kanssa yksin, jotta mä voin olla kotoa poissa hyvällä omalla tunnolla.

Meillä toinen lapsi oli enemmän järkeilty, kuin tunteiltu...siis yrityksen aloitun. Hyvä näin. Nyt on nuorena saatu lapsiluku täyteen ja myöhemmin kerkeää kaikkea muuta. Opinnot pitäisi saada 2009 puolella valmiiksi ja sitten halua työelämään.
 
Aloittaja
Kiitos vastauksistanne. Jäämme tutkailemaan tuntemuksiamme ja katsomme sitten tilannetta syksyllä. itseäkin kiehtoisi se, että lapset olisivat sitten samoihin aikoihin pieniä ja nelikymppisenä olisi sitten isot lapset. ;) Täytyy nauttia nyt tulevasti kesästä, reissata ja keskittyä tuohon ainokaiseen ja kuten sanottua, vielä jos syksyllä tuntuu samalta, eikun hommiin. (Nytkin tosin heti aloin miettimään, että voi kamala, sitten koko rumba valvomisineen alkaisi alusta, on tämä vaikeaa!)
 
ModestyB
Se on minusta suurin muutos, että kahden kanssa ei voi vuorotella samalla lailla hoitamisessa, vaan se on yksi kummallekin koko ajan, välillä vaihdetaan lapsia. Sitten vasta pienimmän ollessa +-1 v. voi paremmin jakaa niin, että isäkin hoitaa molempia pitempäänkin kuin tunnin-pari.

Yhdestä kahteen on ollut meille suurempi muutos kuin kahdesta kolmeen. Ihan se, että on pakko jakaa huomionsa ja kätensä, välillä jätettävä toinen pieni huutamaan hetkeksi, kun ei VOI molempia pukea yhtäaikaa tms. Se on henkisesti rankinta. Fyysisesti en koe, että olisi suurta muutosta ollut minulle. Meillä on aina heräilty kohtalaisen paljon ja kahden kanssa mies sai alkaa huolehtia isomman yöheräilyistä. Hänelle siis oli kyllä muutos fyysisestikin ;/.

Olemme halunneet lapset aika putkeen, jotta päästään sitten eteenpäin seuraaviin elämänvaiheisiin. Pääasiassa kuitenkin tunteella on tehty ja toivottu saavamme. Jos liikaa miettii, niin ei koskaan tee lapsia, aina keksii syitä, miksi se olisi hankalaa. Eihän lapsia siksi haluta, että elämä helpottuisi :).
 
Aurora Vee
Alkuperäinen kirjoittaja ModestyB:
Se on minusta suurin muutos, että kahden kanssa ei voi vuorotella samalla lailla hoitamisessa, vaan se on yksi kummallekin koko ajan, välillä vaihdetaan lapsia. Sitten vasta pienimmän ollessa +-1 v. voi paremmin jakaa niin, että isäkin hoitaa molempia pitempäänkin kuin tunnin-pari.
Just näin, meilläkin esimerkiksi iltamenot on karsittu nollaan kun kahden lapsen menestyksekkääseen nukuttamiseen tarvitaan yleensä kahta aikuista... =) Mutta en ole ihan samaa mieltä, etteikö isä voisi hoitaa vauvaikäistäkin paria tuntia kauemmin, olettaen ettei se haittaa äidin imetystä. Oma mieheni hoiti yhteensä viiden kuukauden ajan kahta lastamme heidän ollessa n. 2,5v sekä 7-14kk opintojeni ja työntekoni ajan. Lisäksi rempattiin uutta asuntoa...

Oma kokemukseni on, että eka vuosi on rankin, kun kuopus on vauva ja väkisinkin tarvitsee paljon hoivaa vaikka olisikin "helppo" lapsi. Kädet ei riitä mitenkään, mutta siitäkin selvittiin. Lapset ovat nyt 3v ja kohta 1,5v, ja joka päivä tuntuu helpottavan. Toisaalta kuopuksen vauva-aikana oli helpompi esim. matkustaa, kun hän oli tyytyväisempi eikä päässyt karkuun (vilkas tapaus...). Näillä on toki ikäeroa paljon vähemmän kuin teillä olisi, ap. Meille tulee kolmas varmasti vasta kun tämä kakkonen on lähemmäs 3v, sillä kolmosta en jaksaisi yhtä pienellä ikäerolla. Jokaisessa ikäerossa on puolensa.
 

Yhteistyössä