Meillä lapset 3v3kk ja 6kk. Olen opiskelija (suoritan nyt vanhempainvapaalla joitakin kursseja) ja mies töissä. Ikää mulla 25. Kuukausi sitten olisin vielä vastannut ettei tää kahden kanssa ole sen raskaampaa, kuin yhden. Synnytyksestä toivuin todella hyvin ja olin energinen heti. Ilman päikkäreitä selvisi ihan hyvin. Kakkonen nukkuu hyvin (maks. 4 herätystä, mikä esikoisella oli minimi). Esikoinen oli täysin kuiva ja käy itsenäisesti vessassa, osaa syödä ja pukea itse (jos sattuu huvittamaan). Muutenkin tosi omatoiminen kaveri. Lasten rytmi tosi hyvä, molemmat käyvät nukkumaan viim. kahdeksalta, joten omaa aikaakin on.
Kuitenkin tässä kuukauden aikana tullut muutosta. Kakkosen kanssa menee ihan samaan tahtiin kuin ennen, mutta tuo esikoinen. Nyt on iskenyt paha tahtoikä päälle ja varmasti esikoinen on nyt tajunnut että vauva on pysyvä. Siskoaan kohtaan ei uhmaa, mutta päivittäin meillä on aikamoisia yhteenottoja, näillä yhteenotoilla hakee rajoja sekä ihan vain huomiota. Välillä pitää laittaa itseä jäähylle, ettei tee mitään tyhmää. Joskus on tosi voimaton olo. Ja me sairastettiin koko helmikuu, joten siinä kertyi väsymystä. Meillä mies on joutunut olemaan todella paljon töissä, eli olen lähes tulkoon aina lasten kanssa yksin. Tämä on sitten johtanut, siihen että molemmat lapset protestoi tosi vahvasti (huutavat vain) kun olen poissa. Esikoinen on tosi kiintynyt muhun, jos olen kotona kukaan muu ei kelpaa.
Mutta on meilä niin paljon hyviä hetkiä, että ei kaduta että lapset tuli juuri 2v10kk ikäerolla ja kesken opintoja molemmat lapset. Esikoisen kanssa pitää alkaa olemaan jämptimpi ja lapset saavat olla enemmän isänsä kanssa yksin, jotta mä voin olla kotoa poissa hyvällä omalla tunnolla.
Meillä toinen lapsi oli enemmän järkeilty, kuin tunteiltu...siis yrityksen aloitun. Hyvä näin. Nyt on nuorena saatu lapsiluku täyteen ja myöhemmin kerkeää kaikkea muuta. Opinnot pitäisi saada 2009 puolella valmiiksi ja sitten halua työelämään.