tubulaariset rinnat.

Terve kaikki, Lätty90 täällä taas kirjoittaa! Tai no itse asiassa ex-lätty...

Kyllä vain, tänään on tullut kuluneeksi tasan viikko siitä, kun rintani muotoiltiin uuteen uskoon Helsinkiläisellä yksityisklinikalla! Paraneminen starttasi mukavasti, kaikki on edennyt kuten pitää ja vointini on tällä hetkellä oikein hyvä. Ottaen huomioon, että operaatiosta tosiaan on vasta viikko, myös rintani näyttävät jo nyt fantastisilta. Leikkauksen jälkeinen pahin turvotus on jo laskenut ja jäljellä ovat oikeastaan enää rintojani ympäröivät, sävyltään todella tummat mustelmat, jotka kyllä haalistuvat ajan kanssa. Arat ne ovat enää sieltä täältä, varsinaista särkyä tai kipuja ei ole ja nänneihinkin palasi eilen tunto, heh.

Rinnoilleni suoritettiin mastoplexia, muodonkorjausleikkaus. Kuppikokoni ei ole operaation jälkeen juurikaan muuttunut. Kaikki se navassa asti roikkunut massa, jonka sai aina kirjaimellisesti nostaa ja tunkea rintaliivien sisään, on nyt vain yksinkertaisesti kurottu ylös. Vanhojen lättyjen paikalle sain terhakkaat ja täysin vartaloni mittasuhteisiin sopivan kokoiset, kauniin pyöreät rinnat. Hassua, tai en vain pääse yli siitä ihmetyksestä, että ne näyttävät aivan siltä, kuin olisivat aina olleetkin sellaiset! Molempia rintojani kun nostettiin reippaasti yli 10 cm, joten muutos on siis kerrassaan valtava ja työsarkaa kirurgillani varmasti riitti. Sain myös kokonaan uudet nännipihat, joita minulla ei ennen oikeastaan ollut ollenkaan, muuta kuin levinneet läiskät.

Käväsin juuri tänään jälkikontrollissa sekä samalla vaihdattamassa teipit leikkausarpien päältä, jotka kulkevat nännipihoista alaspäin. Kyseiset arvet voisivat lukeutua ainoisiin miinuksiin (kaikkien kohdalla tätä viiltoa/leikkaustekniikkaa ei käytetä, mutta minun rintani roikkuivat sen verran voimakkaasti ettei ongelmaa olisi voitu korjata muuten). Aion tietysti pitää huolen siitä, että hoidan arpiani mahdollisimman hyvin ja sainkin tarkat ohjeet sairaalasta mukaan. Esimerkiksi teippejä joudun vaihtamaan viikottain kotona itse vielä ainakin puolisen vuotta, samoin myös tukiliivit pysyvät käytössä toistaiseksi. Sehän kyllä passaa kun ulkonakin on kylmä, pitkähihaisia paitoja sitä tässä lähinnä käytetään. Mutta talven jälkeen tulkoon vain kesä, bikinikausi ja nirunarutopit, heh!

Jokainen saa ajatella, miten haluaa, mutta nyt sen itse kokeneena voin kyllä sanoa, ettei kauneuskirurgia todellakaan ole pelkkää pinnallista humputusta. Julkisuudessa nostetaan esille aivan liian monesti vain epäonnistuneita tapauksia taikka potilaita, jotka menevät äärimmäisyyksiin. Ehkä tämä on klisee, mutta minun kohdallani moni asia on leikkauksen jälkeen muuttunut nimenomaan sisältäpäin. Kannan itseni nyt erilailla (rythini varmasti parani oikeastikin), sillä olen huomattavasti itsevarmempi sekä tyytyväisempi ihminen ja ylpeä kehostani, jossa tunnen olevani nyt viehättävä. Leikkauksella oli minuun kokonaisvaltainen vaikutus, ei pelkästään ulkoinen. Tiedän tehneeni juuri oikean valinnan.

Tämä voi kuulostaa perin eriskummalliselta, mutta itse sairaalakokemus oli kuin pieni luksushoitoloma, jolla oli minuun valtavasti suotuisia vaikutuksia, niin mukavaa siellä oli. Klinikka, jossa rintani leikautin oli Sairaala Siluetti enkä ole missään muualla Suomessa saanut yhtä ihmisläheistä, lämmintä ja erinomaista hoitoa tai asiakaspalvelua! Suosittelen lämpimästi Siluettia jokaiselle, joka harkitsee ylipäänsä mitään esteettisen kirurgian toimenpiteitä.

Hyvää joulunodottelua teille kaikille myös! Tänne tulivat lahjat jo hieman etukäteen... näistä riittääkin iloa vielä pitkäksi aikaa, hehe

 

Onnea tosi paljon Lätty90! Olen iloinen puolestasi! Saanko kysyä paljon koko operaatio tuli maksamaan ja onko sinulla nyt siis silikonit? Miten sait rahoitettua leikkauksen? Mulle tuli nyt kauhee himo päästä korjaamaan nämä ''tissit''.

 

Olen jostain lukenut, että kyseiset rinnat omaavilla olisi korkeahkot testo-arvot ja sen myötä myös esim. pco:ta, aknea, epäsäännölliset menkat..Eli periaatteessa muoto johtuisi ainakin osittain estrogeenin vähyydestä kehossa..Mene ja tiedä.

 

Heippa Lätty

Kiva lukea myös tällaista täällä sivuilla! Itse tosiaan haaveilen noin vuoden kuluttua olevani samassa tilanteessa. Tosin rintani ovat niin pienet, että joudun varmaan niitä silikoneilla suurentamaan, mitä en toisaalta edes haluaisi ehkä..

Ethän unohda meitä nyt=) Kiinnostaa hirveästi, sinulleko ei siis laitettu silikoneja? Kuka lääkäri sinut leikkasi? Oliko hän ollut aikaisemmin tekemisisissä tubulaarisuuden kanssa? Minkä verran kipuja oli aluksi ja millä kipulääkityksellä niitä hoidettiin?

Annat todella toivoa siitä, että jonain päivänä asiat tosiaan voisivat olla noin hyvin! Tämän ongelman kanssa painineena varmasti osaa arvostaa mukiinmenevää ulkonäköä tuhansia kertoja enemmän, kuin jos sen olisi syntymälahjana saanut. Itsekin ounastelen, että korjausleikkauksella voisi olla kaikkeen tekemiseen iso ilo, kun ei tarvitse enää koko ajan tuntea huonommuutta.

Kiitos kirjoituksestasi, hyvää joulua!

 

Kiitoksia, kiitoksia! En tietenkään unohda teitä, siksi mä olenkin täällä taas ja mun tarkoituksena on vastata mahdollisiin kysymyksiin. On ilo olla avuksin jos vain suinkin voin ja se on tosi mukava kuulla, että antaa toisillekin toivoa!

Kolmas viikko leikkauksesta lähestyy nyt loppuaan ja tässä vaiheessa niitä todella tummia mustelmia, joista mainitsin viime kerralla, ei enää ole. Jäljellä on lähinnä vain joitakin haaleita läikkiä siellä täällä. Arat rinnat ovat yhä, arpien kohdalta etenkin, mutta ei mitään sen kummempaa.

Jos nää oli ekalla viikolla jo hyvän muotoiset, niin nyt ne on mun silmiin entistäkin paremmat! Ne vain sopii niin hyvin mun kroppaan, niin kooltaan kuin muodoltaan. Ensi kertaa elämässä tunnen, että kehoni on kokonaisuus, jossa mun on nyt hyvä olla kaikin puolin - se on leikkauksen tärkein saavutus, aivan ehdottomasti. En kyllä koskaan vaihtais pois tätä kokonaisvaltaista olotilaa, jonka arvo merkitsee mulle enemmän kuin mikään summa, mikä leikkaukseen meni. On todellista luksusta pystyä vihdoinkin katsomaan peiliin ja hyväksymään oma keho. Myös tunne siitä, että on jopa viehättävä tuntuu tietysti myös erittäin hyvälle ja mikäli multa kysytään, kyllä se kuuluisi ihan jokaiselle. Eihän se toki parasta ole, mitä tästä on irti saatu, mutta hmmm... ehkäpä kuitenkin toiseksi paras asia! ;D Nykyään rinnat on muuten juuri se asia, mitä eniten kropassa rakastan haha! Kyllä vain - rakastan. Ja miten mukava se onkaan todeta uudestaan ja uudestaan...

Mutta nyt mä siirryn vastailemaan teidän kysymyksiin!

Mulla ei ole silikoneja, vaan mulle suoritettiin pelkästään muodonkorjausleikkaus, joka säilyttää pitkälti kuppikoon samana kuin mitä se oli ennen operaatiota. Harkitsin kyllä implantteja ensin, koska pelkäsin jostakin syystä, että pelkkä korjausleikkaus veisi mukanaan kaiken massan. Konsultaatiossa kirurgi kuitenkin näytti minkä kokoisiksi rinnat suurin piirtein tulisivat jäämään ja tajusin, että pelkoni oli ollut aivan turha, siispä implantit unohdettiin. Jälkeenpäin kun asiaa mietin, oikein havahduin, että tuleva muotohan se tässä tulisi tärkeintä olemaan muutenkin, eikä rintojen koko! Jos rintani tulisivat olemaan pienemmät, sitten ne tulisivat - mutta upean muotoiset. Sitä paitsi, implanttien ottaminen olis tietysti myös lisännyt hintaa yhdessä muodonkorjausleikkauksen kanssa noin kahdella ja puolella tonnilla. Onhan niissä aina myös omat riskinsä/vaivansa, enkä itse implantit nähdessäni luonnossa lainkaan innostunut ajatuksesta, että ne asennettaisiin kehoni sisälle.

Pelkillä silikoneilla kylläkin voidaan korjata tubulaarisuus niissä tapauksissa, joissa rinnat eivät roiku huomattavan paljon. Silikonit asetetaan paikoilleen nännipihan kautta, joka pelkästään sitten riittää nostamaan rinnat paikoilleen ja luo niihin halutun pyöreän muodon. Tämä ei olisi ollut minun tapauksessani mahdollista toteuttaa, koska mun rinnat roikkuvat niin paljon, joten en ole ehkä ihan ekspertti kertomaan tuosta, mutta on sekin yksi tapa.

Kirurginani toimi Siluetin oma Timo Pakkanen. Hän oli hyvin mukava, asiallinen ja todella ammattitaitoinen. Tämä oli todella kiva (ja helpottava) huomata konsultaatiossa, koska arastelin sinne menoa vähän, luonnollisesti. Se oli kuitenkin itselle täysin uusi tilanne, mutta turhaan pelkäsin, koska Pakkanen teki oloni tervetulleeksi eikä tilanne ollut lainkaan kiusallinen taikka mitään. Timo on leikannut useita samankaltaisia tapauksia, tämä tubulaarisuus ei ole lainkaan mikään kummastus kirurgeille, ja sattumoisin itseasiassa pääsin näkemään ihan kosketusetäisyydeltä erään henkilön rinnat, jotka olivat neljä kuukautta "uudet" ja Timon käsialaa, heh. Nainen näytti kuvasta, millaiset hänen rintansa olivat aikaisemmin olleet ja ne roikkuivat vatsassa asti, kuten itselläkin - mutta ne uudet tissit taas olivat aivan täydellisen malliset ja kauniin kokoiset. Ne nähtyäni, mä olin valmis operaatioon vaikka heti, hahha! Leikkauspäivänä sain siis todella olla luottavaisin ja hyvillä mielin. Lopputuloksesta en voikaan edes kiittää tarpeeksi!

Ja sitten se hinta; alunperin korjausleikkaus olisi tullut maksamaan n. 7400 euroa, mutta minulla kävi uskomaton tuuri, sillä pääsin leikkaukseen peruutuspaikalle ja hinnasta lohkaistiin automaattisesti pois 20 %, jolloinka leikkaukseni kokonaishinnaksi tulikin 5875 euroa. Tosin päätös oli tehtävä hyvin nopeasti, lyhyen ajan sisällä ja tietenkin järjestettävä omat asiat niin, että on aikaa levätä operaation jälkeenkin, mikä ei minulle sattunut olemaan suuri este. Keskustelin äitini kanssa ja totesimme, että jos tämä kerran tehtäisiin, nyt on sen hetki, olin päätöksestäni varma lähes heti ja mikäs sen parempi, kun kerran hintakin olisi huokeampi. Minulle tosin tuli kiire toimittaa ultraääni ja röntgen tiedot Siluettiin (rinnat piti tietenkin ensin tutkia leikkausta varten), mutta sairaalasta neuvottiin paikkaan, johon onnistuin saamaan ajan varatuksi tarpeeksi aikaisin, siis sekin onnistui.

Leikkauksille ei kai oikein ole mitään varsinaista kiinteää hintaa, se on niin yksilöllistä, mitä kukakin tarvitsee ja millaiseksi kirurgin tekemä hintasuunnitelma muodostuu - tai sitten jos tapahtuu niin, että joku sattuu perumaan oman aikansa, pääseekin halvemmalla. Kyllähän nuo hinnat myös nousevat ja laskevat silloin tällöin, joten tilanteisiin kannattaa tarttua silloin kun se on kannattavaa. Ja ainakin Siluetissa maksun voi hoitaa kuukausierissä hakemalla luottoa, mutta tietysti myös käteisellä ja omilla luottokorteilla.

Itselläni sattuu olemaan maailman reiluin ja mukavin äiti, sillä hän suostui rahoittamaan leikkaukseni. Olen pelkkä opiskelija, eikä minulla siis muuten moiseen operaatioon olisi ollut varaa tietenkään. Tarkoitukseni ei kuitenkaan tule aina olemaan täysin pennitön ja haluan maksaa hänelle takaisin tämän, edes osittain, vaikka sitten hyvin pienissä erissä. Näin me olemme sopineetkin, olen siis velkaa tästä äidilleni ja häntä on kiittäminen kyllä kaikesta - äiti on tukenut minua koko prosessin ajan myös henkisesti! Tiedän, että mä olen erittäin, erittäin onnekas tässä asiassa. Olisipa vain kaikilla joku hänen kaltaisensa ihminen, joka on valmis auttamaan sekä tukemaan ja on näin valtavan reilukin vielä.

Pahoja kipuja mulla ei ole missään vaiheessa paranemista oikein ollut, muuta kuin, että rinnat olivat selkeästi turvonneet ja arat etenkin sairaalasta poistuessani. Itseasiassa olin turvonnut vähän sieltä täältä muutaman päivän ajan ensimmäisellä toipumisviikolla. Ensimmäinen yö kotona on tähän asti ollut epämukavin hetki, sillä voin hieman pahoin sairaalan nukutuslääkkeiden vuoksi, jotka leikkauksiin tietenkin vaaditaan, ne on vahvaa kamaa. Ei tullut paljon nukuttua, kun pää oli pöntössä ja seuraavana päivänä olin ihan naatti, ja vielä sitäkin seuraavana, mutta sitten rupesi jo oikeasti helpottamaan. Kotona söin ihan tavallisia särkylääkkeitä aina tarvittaessa, siis Buranaa ja Panadolia mutta eipä ne rinnat kovin ees särjenny, ainakaan haittaavasti.

Huh hei, tulipa pitkä. Toivottavasti jaksatte kahlata läpi ja toivottavasti tästä on nyt jotain apua teille! On mukava, että voi jakaa oman kokemuksen toisten kanssa. Kiitos siitä teille! Jokaiselle siellä jossakin, jotka haaveilette leikkauksesta, haluan sanoa, että mä toivon todella, että se teille myös tulee todeksi! Jälleen kerran, en voi tietysti puhua kuin omasta kokemuksesta, mutta tämä on ollut tähän asti todella, todella positiivinen kokemus ja tuonut paitsi juuri sen muutoksen, jota lähdin hakemaan, myös lisäksi niin paljon muita hyviä asioita elämään, että... alan jopa ällöttämään omalla hössötyksellä itteänikin lol! :-D Mutta niin se on.

Kaikille kaikkea hyvää!

p.s. kirjoitusvirheitä en kyllä jaksa nyt millään tarkistaa ja tulee niitä sinne kuitenkin...

 

Ihan outoa lukea muiden kertovan kokemuksia, jotka ovat kuin suoraan omasta elämästäni!

Minäkin olin lapsena pullukka, jolle kasvoi rinnat jo 11-vuotiaana. Ne olivat silloin sellaiset suipot, joita häpesin hirveästi. Sitten jo 13-vuotiaana sairastuin anoreksiaan, jonka seurauksena painoni putosi 20 kiloa.

Rinnat ovat edelleen, 27-vuotiaana suipot. Pienetkin ne ovat, kokoa a75/a70, mutta silti kuppeihin jää useimmiten hirveästi tyhjää. Rintakudosta ei itsessään paljon ole, mutta pituutta rinnoilla kyllä riittää.

Nyt kun olen taas aikuisiällä hieman laihtunut, rinnat ovat jokseenkin pienentyneet eivätkä näytä koko ajan ihan kamalilta. Käytän topattuja push up -rintaliivejä, en ole koskaan edes harkinnut muun mallisia. En voisi, sillä saan rintakehäni näyttämään normaalilta vain niiden avulla.

Alastomana oleminen on aina hieman hankalaa, ja olenkin huomannut, että etenkin miesten seurassa olen alasti mieluiten hieman viileässä tilassa, jolloin nännit nousevat esille. Tai sitten huomaamatta koskettelen välillä rintojani tai nännejäni, jotteivat rinnat ole koko ajan ihmeelliset puikulat, joista puuttuu nännit. Veikkaanpa, että aika moni muukin saman asian kanssa elävä tunnistaa nämä tilanteet, ja etenkin sen kylmään hakeutumisen, kun se saa rinnat näyttämään normaalilta.

Kiinnostaisi tietää, kuinka korjausleikkaukseen päässeet ovat lähteneet liikkeelle - siis ensin aika terveyskeskukseen vai mitenkä? Entä kun ilmeisesti näihin tubulaarisiin rintoihin liittyy tavallista suurempi riski, ettei pysty imettämään, otetaanko se huomioon leikkaustarvetta määritellessä?

Olisi kiva, jos joku voisi kertoa tarkemmin omia kokemuksiaan hoitoon hakeutumisesta.

 

mulle oli helpotus yhtäkkiä täältä huomata, että tämä on ihan virallinen epämuodostuma, eikä vain mun henkilökohtaista huonoutta ja rumuutta ja sitä, ettei musta vaan ole koskaan naiseksi. Ajattelen nyt helpottuneena, että se on vähän kuin vamma, ja mun pitää oppia elämään tän vamman ja epämuodostuman kanssa. Tähän asti mä olin jotenkin aina ajatellut, että olen huono, olen ruma, olen erilainen. Nyt tää kauheus sai nimen ja vertaistuen.. Ja helpottaa sekin, että tää ihan viralliselta taholta on tunnustettu, ja tälle pahimmassa tapauksessa saa kelakorvauksen, mitä mä en kuitenkaan valitettavasti saa. Mä en ole ollut sinut naisellisen identiteettini kanssa näistä tisseistä johtuen koskaan. Ja miten näitä kellekään näyttää? Ei mitenkään. Mut nyt jotenkin mä saan ihan virallisesti jotenkin olla ikäänkuin vammainen.. Ja on helpompi ajatella, että suvaitsevaisuus jotain vammaa tai epämuodostumaan kohtaan voi olla suurempi, kuin sitä kohtaan, että on ruma ja on epänainen ja että tästä asiasta ei koskaan itse/lapsi/mies voi olla tyytyväinen. Ehkä se on vain sitä omaa selviämistä, et ajattelee lähtökohtaisestikin itsensä olevan epämuodostunut. Tunnustaa tosiasiat ja miettii sen identiteettinsä sille. Kyllä rinnat on naiselle iso asia. Viimeistään sillon niistä tulee, kun huomaa, ettei muut niitä hyväksy, ja ei hyväksy sitten sitä naiseuttakaan. Vaikka olis sinut jotenkin itsensä kanssa, se toisten asenne heijastaa sitä, että olet epänainen. Se on psyykkisesti vaikeaa. Ja se rävähtää silmille joka päivä ja joka ikisellä sauna tai uintireissulla.

Kiroan mielessäni joka ikisen alusvaatemainoksen, koska totuus on se, että ne jotka ei siihen muottiin yllä saa taistella, ettei nujerra itteensä ton rumuuden kanssa ja että ne reaktiot, mitä noilla saa aikaan on aina huonoja tai negatiivisia, eikä koskaan mitään ihanaa vois kuvitellakaan.

En ole koskaan kuvitellutkaan voivani näyttää näitä kellekkään. Pidän niin kireää uintitoppia, että se tosiaan litistää sitten ne loputkin pitkin rintakehää. Arvatkaa mistä löytyi.. senttikoko-osastolta. Arvatkaa, milloin löydän seuraava sopivan. Voi mennä vuosia..
En ole vuosiin löytänyt itselleni sopivaa uima-asua naisten osastolta. !!! Ja rintsikkaostokset on sellasia, että sillon joskus, jos yhdet sopii, ostan esimerkiksi kolmet samanlaiset kerralla.

Mut jotenkin koetan vaan pärjätä siten, että miellän itseni vaan epämuodostuneeksi tai vammaiseksi ja täähän on siinä kategorioissa vammoista pienimmästä päästä, jos jotain positiivista koettaa löytää. Ehkä sellaisen identiteetin luominen helpottaa ja vahvistaa. Ehkä.
Jos huonoista vaihtoehdoista on vaan huonoja, niin ei tässä kuitenkaan syöpää ole, vaikkakin ehkä enemmän henkinen syöpä.

 

Noista kuvista vielä... Ei ne musta mitenkään huomiotaherättävän rumia oo. En tiedä jos jollain on tilanne kauheesti paljon pahempi, mutta silti...

Täydelliset rinnat olisi peilissä kauniit, joo. Pintaa ja ulkomuotoa on niin helppo rakastaa, mutta kuka pystyy rakastamaan sitä naista siellä sisällä? Kertoa että ei tarvitse olla täydellinen, kelpaat tuollaisena...

 

Heippa. Tosi ihana huomata että on muita ihmisiä jotka kärsivät samasta ongelmasta kuin minä! Olen 19 vuotias ja olen aina häpeillyt rintojani. huomasin vasta muutama viikko sitten termin tubulaariset rinnat ja totesin heti että mulla varmaan on sellaset. Keskustelin asiasta äitini kanssa, ja nyt olen jo päässyt niin pitkälle että olen menossa sairaanhoitajalle ilmaiselle konsultointille. Saa katsoa mitä tapahtuu sen jälkeen
Pahoittelen jos on paljon kirjoitusvirheitä- suomi ei ole äidinkieleni

 

ja kertoa omasta kokemuksestani, olen nimittäin miettinyt onko kenellekään muulle käynyt näin.
Minulla siis oli selvästi tubulaariset AA-kupin rinnat, jotka koin hyvin rumiksi. Nännipihat olivat hyvin vaaleat, isot pallot. Raskauden aikana rinnoilleni ei tapahtunut mitään muutosta, eivät edes kasvaneet kokoa, ennen kuin maito nousi pari päivää synnytyksestä. Imetys osoittautui vaikeaksi ja kivuliaaksi, mutta rintakumi helpotti paljon ja imetin esikoistani 6kk rintakumin kanssa. Tämän imetyksen aikana rintani muuttuivat selvästi. Ne eivät olleet enää tubulaariset. Löysät kyllä mutta "normaalit". Nännipihakin on aivan tavanomaisen näköinen, ja tummempi, siis muutos rinnoissa on valtava. Sain muutamaa vuotta myöhemmin toisen lapsen, jota imetin ongelmitta (ja ilman rintakumia) 8kk.
Kyllähän nämä rinnat ovat kaukana "mallitisseistä", mutta olen nykyään itse niihin valtavan tyytyväinen, koska tilanne on minun kohdallani kuitenkin muuttunut paremmaksi, tubulaarisiin rintoihini verrattuna.

Onko kenelläkään muulla kokemusta tällaisesta, että tubulaariset rinnat muuttuvat täysin imetyksen (tai jonkun muun syyn) seurauksena?? Onko mahdollista että puberteetissa kehitys jotenkin keskeytyi, jumittui paikoilleen, ja imetys sai sen käynnistymään uudelleen?

 

Nyt löysin termin omille rinnoilleni joita olen hävennyt aina ja on vaikuttanut negatiivisesti jokaiseen suhteeseenikin, koska asia on ollut minulle hävettävä enkä ole ikinä ollut sinut itseni (lue: rintojeni) kanssa, tällöin rentoutuminen miehenkin kanssa on vaikeaa ja seksiäkin harrastetaan usein "vaatteet päällä". Olen 23 vuotias, a-kuppi, suuret nännipihat ja piilonännit jotka pongahtaa kyllä hiplaamalla/viileässä niinkuin moni muu aiemmin on myös kirjoittanut. Itsetuntoani hieman kohotti loppuvuodesta kun otin nännilävistykset (tapit) ja nännit ovat näinollen kokoajan hieman esillä ja huomaan että niiden kosketusherkkyys on myös lisääntynyt huomattavasti (tosin tein tämän mieheltäni salaa ja hän alkuun närkästyi pahasti, mutta juuri sanoi että sullehan olis hankittava verkkopaita, näyttäisit seksikkäältä siinä lävistyksiesi kanssa )! Itse lävistystilanne oli huomattavasti miellyttävämpi mitä oli peloteltu ja paraneminen on ollut myös erittäin nopeaa. Tosin nyt kun löysin sattumalta nämä threadit ja tajusin, että tämähän on mahdollisesti kehityshäiriö minkä voisi korjata, ja heräsi heti halu käydä lääkärissä puhumassa jos vaikka pääsisi korjausleikkaukseen. Nyt myös ehkä ymmärrän miksi äidilläni on erittäin isot rinnat ja minulla erittäin pienet -> kehityshäiriö. Jos sitten mahdollisesti leikkaukseen haluan ja joudun yksityiselle, kertokaahan kokemuksia paljonko ko korjausleikkaukset ovat maksaneet pienellä implantilla? Implantit haluan ehdottomasti samalla, kuitenkin vain pienet.

 

Normal Breasts Gallery, part 1 - pictures of different size and shape breasts. Women who have not been pregnant. <-- tuolta löytyy kasapäin erilaisia rintoja ympäri maailmaa. Käykääs katsomassa ja huomaamassa ettei kovin suurella prosentilla tässä maailmassa ole "täydelliset rinnat". Itselläni on tubulaarisuutta ja luulen että on vuosien työ vielä edessä jotta hyväksyisin omat rintani, mutta ainakin aion yrittää. Leikkauksesta en ainakaan tällä hetkellä haaveile. Mukavaa että täällä on ihmisiä, joilla on samanlaisia ongelmia. Se auttaa jaksamaan eteenpäin.

 

Olen 16 v. (kesällä 17) ja oon jo yli vuoden miettinyt että mikä mun rintoja vaivaa. Itse rinnat on tosi pienet, nännipihat on selvästi koholla ja ne on vaan niin keskeneräisen näköiset. Käytän 70A-rintsikoita, mutta niihinkin jää tyhjää tilaa. Oon siis normaalipainoinen, menkat aika säännölliset, olleet neljä vuotta, mutta rinnat ei oo kasvanut yhtään varmaan kolmeen vuoteen. Muistan kyllä kun se kehitys alkoi joskus silloin 12-vuotiaana, mutta ihan kuin se olis sitten loppunut kuin seinään.

Oon siis nyt viime aikoina painiskellut tän ongelmani kanssa, vertaan aina omia rintojani muiden luokkalaisteni isompiin ja kivannäköisiin rintoihin ja oon jo pitkän aikaa vältellyt uimahallissa ja saunassa käymistä. Oon ajatellut mennä asian takia lääkäriin/gynekologille, että saisin selvyyden tähän asiaan, mutta sitten löysin tän keskustelun. Ihana kuulla etten oo ainut!

Mutta siis monet on näköjään korjauttaneet rintansa ja mua alkoi se heti kauhistuttaa. Eikö tähän oo siis mitään toisenlaista "parannuskeinoa"? Yritän ajatella positiivisesti, että ehkä nää vielä kasvais, mutta en kyllä oikein jaksais uskoa, että niin käy...

 

Hei anna, olet todella. Voi hyvinkin olla, että rintasi muuttuvat vielä. Nyt, kun tiedät jo noin nuorena, että meitä on muitakin, sinulla on paremmin aikaa ja mahdollisuus hyväksyä itsesi. Se on huono juttu, että "me tubulaariset" piilottelemme muilta, sillä sehän vaan lisää omaa outouden tunnetta, koska meidän rintamme eivät ole "esillä" niin kuin muiden. Rohkeasti vaan liikuntaa harrastamaan, se tekee hyvää. Itse olen jo niin "vanha", että ajattelen vähän itseironisesti "rumien rintojeni" helpottavan muiden mieltä ja rintakomplekseja.

Itse olen huomannut, että yli parikymppisenä nännini ovat enemmän esillä. On myös olemassa sellaisia nännipumppuja, joilla voi pumpata nännit esille.

Kun itse katselin noita kuvia naisten rinnoista tajusin, että rintoja on todella monenlaisia. En usko, että meistä tubulaariset rinnat omaavista naisista monikaan näitä korjauttaa. Olen itse sitä mieltä, etten haluaisi esim. silikoneja, koska se voisi vaikuttaa kosketusherkkyyteen.

Muista, että meillä kaikilla naisilla on ne omat "herkät kohtamme". Vaikka sillä luokkakaverilla olisikin kivat rinnat, hän voi itse kokea vaikka peppunsa tai vatsansa väärän malliseksi ja kadehtia sinua niistä.

Harva on itseensä täysin tyytyväinen, ja se on sääli. Pienissä rinnoissa on kuitenkin paljon hyviä puolia. Olen itse sitä mieltä, että pienet rinnat ovat kaikin puolin käytännöllisemmät.

 

Oho, tuossa alussa sanoa, että anna olet todella nuori vielä.

 

Samalla polulla. Vaik mä en todellakaa aio elää näillä koko elämäni! Mä en voi sietää ulkonäkööni muutenkaa, mutt tää on ainoo mitä pystyy suht helposti korjaa. Tsemppiä Naiset!

 

Minä olen vähän ristiriitaisissa tunnelmissa tämän asian kanssa.. Kauan luulin, että tubulaarisuus on ihan normaali yksilöllinen ominaisuus ja sitä samaa erilaisuutta ja yksilöllisyyttä mistä aina kaikkialla jauhetaan.. Sinänsä oloni paheni kun tajusin sitten, että rintani ovatkin virallisesti "epänormaalit", eivätkä vain yksilölliset! Mutta toisaalta korjausleikkauksen mahdollisuus on lohduttava.

Yhden ainoan kerran miesystäväni on letkauttanut rinnoistani, että ne ovat "keskenkasvuiset". Silloin en vielä mieltänyt tätä miksikään viaksi ja häiriöksi ja voi luoja että suutuin ja selitin suu vaahdossa juuri näistä yksilöllisistä eroista ja siitä, millaista naisihannetta ja -kuvaa media ja pornofilmit miehille syöttävät.

Nyt kun miettii, keskenkasvuisiltahan ne todella näyttävät, mutta jotenkin karsastan leikkausta ja haluan ajatella olevani vain persoonallinen. Sikäli haluaisin kannustaa mahdollisimman monia naisia tyytymään rintoihinsa jos yhtään siltä tuntuu, että niiden kanssa kestätte elää!

Minulle riittää, että tunnen itseni halutuksi ja rakastetuksi, mutta mieheni kommentti jäi vaivaamaan minua; mitä yleisemmiksi pienetkin korjausleikkaukset tulevat, sitä vaikeammiksi tilanne menee leikkaamattomilla naisilla. En tarkoita nyt syyttää ketään, tuntuu vain surulliselta, että miehet ja naiset eivät enää tosiaan tunnu muistavan sitä jo kliseeksi muodostunutta "jokainen ihminen on erilainen" -fraasia. Ainahan saa tehdä itselleen mitä haluaa, minua vain ahdistaa kun yhä useampi ihminen korjauttaa vikoina ominaisuuksia, joiden kanssa itse olen tottunut elämään pahimmista nuoruusangsteista selvittyäni

 

Mameha, ymmärrän todella hyvin ristiriitaiset tunteesi, sillä "kärsin" itsekin sellaisista. Toisaalta nämä rinnat välillä tympivät, toisaalta en haluaisi leikellä kehoani. Uskon, ettei leikkaus toisi minulle mielenharmoniaa. Jotenkin tuntuu, että minun pitäisi vain hyväksyä itseni tällaisena, tämä keho minulle on annettu. Tietysti voi ja on fiksua esim. liikkua jne. "terveellisin keinoin" muokata vartaloaan.

Miesystäväsi huomautus oli asiaton ja loukkaava. Keskenkasvuisuutta löytyy lähinnä sieltä miehen korvien välistä. Me heitämme oman mieheni kanssa vitsiä näistä mun rinnoista, mutta ei se ole koskaan mitään ikävää sanonut. Se hyväksyy mut tällaisena, eikä halua mulle silkkareita. On harmittavaa, että miehesi kommentti jäi sinulle mieleen ja varmasti vaikutti suhtautumiseesi rintoihisi.

 

Olen jostain lukenut, että kyseiset rinnat omaavilla olisi korkeahkot testo-arvot ja sen myötä myös esim. pco:ta, aknea, epäsäännölliset menkat..Eli periaatteessa muoto johtuisi ainakin osittain estrogeenin vähyydestä kehossa..Mene ja tiedä.

Mielenkiintoinen oivallus. Mulla on juuri näin. Polykystisiin munasarjoihin saattaa liittyä juuri nuo oireet. Luinkin jenkkiläisiltä sivuilta ko. asiasta. Suomessa ainakin gynekologit eivät ole aina samaa mieltä, mutta olen huomannut että eivät nekään aina kaikkee tiedä. Olisi mielenkiintoista tietää, monellako PCO:n omaavilla on myös tubulaarisuutta.

 

Hmm, mielenkiintoinen ketju! Ja tämän ansiosta myös tajusin että mullahan on hieman sellaiset rinnat, voi perhana sentään! Kun useimmat on surkutelleet rintojaan ja olleet iloisia löydettyä kohtalotovereita täältä, mulle kävi ihan päinvastoin, olen ollut rintoihin ihan tyytyväinen mutta nyt kun sain tämän tietooni niin alkoi ahdistamaan että mulla tällaiset tissit on (joille löytyy joku diagnoosikin). =/

Teini-iästä lähtien olen ihmetellyt sitä, kun nännit on lämpimässä melkein aina sellaiset koholla olevat. Kun joillakin on ihan "selkeät" nännit, sellaiset nöpökät, niin minulla ne on sellaiset vaan kylmässä! Aikoinani tosiaan ihmettelin asiaa, mutta jätin sen ihmettelyn ja ajattelin, että varmaan ne imetyksestä sellaiseksi tulee.. Mutta välillä mietin miten joillakin näkyy nännit paidankin läpi, ei mulla vaan, että miksi? Ja kauppojen mallinukkejakin joskun ihmettelin, ja ajattelin että kuuluuko ne nännit olla tollaiset näkyvät?

Rintani on kyllä pyöreät, mutta kuitenkin sellaiset kartiot. Ne tavallaan alkaa aika alhaalta rintakehää. Jos vedän rintakehän ihoa solisluiden alta ylöspäin, nännit nousee ja rinnat näyttää paljon paremmilta. Oikea ja vasen on eri paria, vasen on paljon kartiomaisempi, mutta olen aina ajatellut että kun olen oikeakätinen, on oikean puolen rintalihas paljon kehittyneempi ja vahvempi, ja siksi se vasen on sellainen "lötkö pitkulainen kartio". Ne on myös hiukkasen erillään toisistaan, enkä mitään tissivakoa saa aikaiseksi edes liiveillä. Se on vaikea selittää millaiset ne on, ne on kuitenkin kookkaat (b/c-kuppi) mutta putkilon malliset, eikä sellaiset pyöreät. Itsellä myös aknea ja epäilen pco:ta, voi tätä harmia. TUnnen suurta sympatiaa teitä kaikkia kohtaan..

 

Jos haet netistä enemmän kuvia tubulaarisista rinnoista, näet että kyseessä todellakin on kehityshäiriö eikä asian korjaaminen ole "turhanpäiväistä hömpötystä". Uskon, että moni ko. rinnat omistava antaisi paljon, että saisi "normaalit" pienet rinnat.

Tarkoitatko että isot rinnat on tubulaariset eli epämuodostuneet? ja että pienet rinnat ainoastaan on normaalit?

 

Hmm... Oon miettinyt, onko mulla tubulaariset rinnat vaan onko ne muuten vaan pienet. Yhtään pyöreät ne eivät kyllä ole, vaan niiden muoto on lähinnä sellanen kartio. Olen siis reilu parikymppinen ja rintani alkoivat kasvaa jo joskus alle 10-vuotiaana. Hassua, että silloin oli kamala kriisi tissien suuruudesta -- nyt on harmituksen aihe toisinpäin.

Mun rinnat on vielä ihan eri tasossa. Olen käyttänyt e-pillereitä reilun vuoden, ja kauhukseni olen huomannut, että toinen rinta on kasvanut ja pyöristynyt, mutta toinen ei! Se on samanlainen littana kolmio kuin ennenkin. Tämä on jo melko kiusallista. Olenkin miettinyt, voiko toisessa (pienemmässä) rinnassani siis olla jokin kehityshäiriö...?

 

Ompas mukava löytää kohtalotovereita Jotkut sanoivat nännilävistyksen auttaneen tilannetta. Kertokaahan ihmeessä enemmän, eli jäävätkö nännit sitten siihen samaan tilaan millaiset ne ovat kylmässä? Jos jäävät niin tuohan olisi itselleni ainakin aivan loistava ja halpa ratkaisu.

 

Lisäys: Rintani ovat tällaiset http://www.advanced-art.com/Aug-Spec/tub1a.jpg

jep, just tuollaset ne ovat meikälläkin,täsmälleen. Lisäksi raskausarvet ja löpö nahka. Jippii.. No onneks olen saanut mieheltä siunauksen mennä leikkuuttaan, jos saan jostain rahaa Ei auta rintalihasliikket eikä kalliit rasvat.Eipä tahdo löytyä sopivia rintaliivejä kun ympärysmittaa on 75-80 ja pitäis olla aa-kuppi. Pikkumyy ja muumi-liivejä kun en suostu laittamaan. Voi olla että menee kauan, et rahat on kasassa, mut sitä ootellessa positiivisempaa ja iloisempaa mieltä kaikille asianosaisille.

 

Voi ihanaa! Joskus 3 vuotta sitten bongasin jostain termin "tubulaariset" rinnat. Yritin silloin etsiä keskusteluja ja tietoa aiheesta lisää, mutta sitä ei juurikaan löytynyt. Onneksi päätin taas googlettaa uudestaan, ja täällähän oli paljonkin tuoretta tietoa ja kokemuksia ko. aiheesta!
Olen 22-vuotias nainen, jolla murrosikä alkoi suht nuorena, ja jo alusta asti rintojeni kohdalla on roikkuneet onnettomat rukkaset. Koko ei ole siis suuri, ja napakoiden liivien tai oikein kireän topin kanssa koko pienenee entisestään. Nahkaa on siis paljon, mutta itse kudosta ei tunnu olevan juurikaan. Nännit ovat isot, ruman muotoiset ja alaspäin roikkuvat - juuri niinkuin moni on kuvaillutkin!

Olen edelleenkin kiinnostunut korjauttamaan rintani, hankkimaat silikonirinnat, tai mitä vaan, kunhan niistä tulisi normaalit, aikuisen naisen rinnat. Mutta miten toimin? Kävelenkö vain terveyskeskukseen omalle lääkärilleni vai pitääkö mennä jonnekin erikoislääkärille? Plastiikkakirurgille? Kuka voisi arvioida, saako mahdollisesta leikkauksista kelalta korvausta, vai saako sitä ylipäätään ketään?

Kiitoksia. Ja huoh, oli helpottavaa lukea muiden kokemuksia