Hae Anna&Ellit-sivustolta

Välilevytyrä

Viestiketju osiossa 'Klinikalla' , käynnistäjänä Paraneeko??, 03.04.2008.

  1. Paraneeko?? Vierailija

    Minulla todettiin vime viikolla välilevytyrä L4-L5 kohdalla. Tunnen kolme ihmistä, joilta vaiva on leikattu ja he ovat parantuneet. Tai ainakin elävät aivan normaalisti liikuntaakin harrastaen Minulle lääkäri kuitenkin suositteli aivan muuta hoitoa: OMT-terapiaa, jumppaa, selkää ei saa rasittaa, liikunta on rajoitettua (vaikka olen himolenkkeilijä!) jne. Tiedän itse että työni on suurin syy selän rasitukseen ja vaivan pahenemiseen,mutta työntekoon ei tullut mitään rajoitteita.

    Onko kukaan tämän lukija toipunut ja voinut alkaa viettää normaalia elämää leikkausta käymättä vaikka on ollut välilevytyrä (tai pullistuma, en ole aivan varma ovatko sama asia mutta ilmeisesti on), tai tiedättekö ketään joka olisi? Minua ainakin epäilyttää ja suuresti. Luulen, että nyt menee vuosi pari johonkin taivasteluun ja nypeltämiseen ja sitten todetaan että vain leikkaus auttaa. Taikka työ vain pahentaa tilannetta.

    Toki leikkaus on aina monenlainen riski, mutta jotenkin minusta tuntuu että leikkaamattomana on suurempi riski pahentaa tilannetta.

    OMT etenkin arveluttaa. Olen kuullut ja lukenut juuri sen tyyppisen käsittelyn joko pahentaneen, ei-auttaneen-juuri-lainkaan, taikka jopa aiheuttaneen halvaantumisen (taisi olla lehdessäkin joku vuosi sitten).

    Jokainen on tietysti yksilöllinen tapaus, mutta olisi mukava lukea millaisia kokemuksia ihmisillä on ollut.
     
  2. Repeämä Vierailija

    Minulla oli vuosia sitten välilevyn repeämä. Otti ainakin vuoden, ennenkuin se oli kokonaan parantunut, kolme ensimmäistä kk meni särkylääkeiden varassa.

    Ensin suositeltiin fysioterapiaa sekä selkäkoulua ja sopivaa liikuntaa (ei esim. hyppyjä, juoksua tms.). Kun vaiva ei alkanut parantua harkittiin jo leikkausta, josta kieltäydyin, koska isälläni leikattiin samoihin aikoihin välilevytyrä ja leikkaus meni pieleen; joku pöpö pääsi pieneen tähystyshaavaan sisään ja aiheutti pahan tulehduksen, jota sitten paranneltiin kuukausi- ellei vuositokulla.

    Minun selkäni parani viimein konservatiivisella menetelmällä. Leikkaus sinällään saattaa olla nopea apu, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että selkä- ja vatsalihakset on saatava kuntoon muodostamaan vahvan "panssarin" selkärangan tueksi. Jos siis työsi on aiheuttamassa ja pahentamassa tätä vaivaa, ei leikkaus siihen auta yksinään.

    Sinuna hakeutuisin fysiatrin vastaanotolle hankkimaan hänen mielipiteensä.
     
  3. nosto asento Vierailija

    Heips, mulla todettiin välilevynpullistuma muutama vuosi sitten kahdessa kohtaa alaselkää.Aluksi selkää ei saanut rasittaa vain rauhallista kävelyä ja venytyksiä. ja heti kun vähän helpotti niin selkäjumppaa.Mä pääsin helpolla 3kk meni kunnes selkä kivut rupes helpottaa.Jumppa ja kävely ovat nyt pitäneet selän suht kunnos,mut ootas jos vaikka flunssa iskee että joutuu maata kauan niin säryt taas alkavat. Näin mulla ja pärjätty on ilman leikkauksia.Käy fysioterapeutil,heiltä saa hyviä neuvoja.
     
  4. pullistuma Vierailija

    Minulla todettiin viime vuoden helmikuussa välilevynpullistuma. Siitä seurasi yli puolen vuoden sairasloma erilaisine vaiheineen. Minua palloteltiin lääkäriltä toiselle ja jokaisella oli eriävä mielipide, kunnes lopulta päätettiin kesäkuussa että leikataan. Sovittu aika oli heinäkuun lopulla, leikkausta edeltävänä päivänä sitten leikkaava lääkäri oli sitä mieltä että ei leikata, koska tuossa vaiheessa kipuiluni oli alkanut lieventyä. Antoi lisää sairaslomaa syyskuun puoliväliin ja sanoi että töihin voin silloin palata, kunhan otan rauhallisesti. Näin tein, ja pärjäilen suhteellisen hyvin nykyään.

    Alkuun en saanut oikeastaan tehdä muuta kuin maata sängyssä päivät pitkät, ja varovasti kävellä rappusia ylös alas. Istuminen ei ollut suositeltavaa. Särkylääkkeitä jouduin syömään säännöllisesti, kunnes töihin palattuani hiljalleen vähensin, ja nykyään menee lääkkeitä erittäin harvoin.

    Syksyllä aloitin fysioterapian, josta on ollut valtavasti apua. Ja n. kuukausi sitten sain vihdoin luvan alkaa varovasti lenkkeillä. Nosteluita ym., kumartamista minun pitää vielä välttää.

    Tästä kaikesta jäi aika ristiriitainen fiilis.. Lääkäri, joka olisi minut leikannut, totesi että jos olisin heti tullut hänen luokseen, minut olisi leikattu saman tien. Siinä vaiheessa kun tuo leikkaus oli tarkoitus tehdä, ei kuulemma enää ollut takeita siitä että tulen täysin kuntoon, kun aikaakin oli ehtinyt kulua jo monta kuukautta. Ja leikkauksesta olisi mahdollisesti enemmän haittaa kuin hyötyä. Tiedä sitten mikä se oikea ratkaisu olisi ollut, mutta loppuelämäkseni sain riesakseni täysin tunnottoman vasemman reiden.. Muuten pyyhkii suuhteellisen hyvin.

    Neuvona muille, alkaa antako teitä pompoteltavan kunnallisen ja yksityisen välillä :)
     
  5. Parantuu siitä Vierailija

    Leikkaus on aina viimeinen toimenpide, ei ensimmäinen. Kyllä se juuri niin on, että leikkauksella otetaan juuri senhetkinen kipu pois, mutta vaivan syy, heikko tuki rangan ympärillä ei muutu miksikään, toipumisen aikana jopa heikkenee.

    Fysiatrin tutkimus, oikeanlainen kuntoutus fysioterapeutin valvonnassa ja omaehtoinen lihaskunnon vahvistaminen ja ylläpito sekä oikeanlaiset työotteet, liikunta yms. ovat paras tae siitä, että vaiva ei uusiudu ja entinen paranee.

    Tuollaisen kiputilan seurauksena vartalon asento ja lihakset mukautuvat siihen asentoon, jossa olemme. Huomaamatta olemme ehkä vähän vinossa, köyryssä tai varomme kipeää puolta ja varaamme toiseen. Sehän tietysti pahentaa vaivaa. Väärä asento pitää korjata, mutta se tapahtuu vähitellen juuri sen kuntoutuksen avulla.

    Olin pari vuotta sitten hyvin tuskainen monta kuukautta. Vuotanut selkäydinneste aiheutti hermojuuren tulehduksen ja sen parantumiseen meni aikaa. Aloitin kuntoutuksen kipulääkityksen voimalla ja nyt olen hyvässä kunnossa. Vatsa- ja selkälihaspakki on hyvässä kunnossa, sehän on ristiselän kannalta elintärkeää.

    Nimenomaan syvien vatsalihasten pitää tulla kuntoon, joten himolenkkeily ei ole riittävä niitä silmälläpitäen. Muutoinkin ns. himolenkkeily saattaa olla jopa syy siihen, että lihastasapaino ei ole oikein kohdallaan. Lisäksi se aiheuttaa selkäranhan tärähtelyä, joten, juoksut on juostu siiheksi, että selkä on terve.

    Lopun ikääsi joudut ottamaan selkäsi suuremmin huomioon kuin olet tähän mennessä tehnyt. Parempi olisi, jos se onnistuu ilman leikkausta. Sitä siinä tuskatilassa ollessaan toivoo, että äkkiä saisi sen lopetettua, mutta ei leikonkaan jälkeen olla kivuttomia heti. Samoin kuntoutus pitää hoitaa ja se alkaa leikkauksesta toipumisella, vasta sitten päästään lihaskuntoutuksen vaiheeseen.

    Kehoitan sinua menemään heti ajanvaraukseen kuntoutuksen aloittamiseksi. Se on sinulle paras hoito nyt. Itse tiedät kropastasi, mitä työasennoille pitää tehdä, mutta perehtyä sinun täytyy työergonomiaan sitä ennen. KUntojumppari neuvoo sinua siinäkin.


     
  6. Vanhempi rouva Vierailija

    Leikkaushan ei varsinaisesti paranna syntynyttä vauriota. Kyseessä on välilevyn rappeuma. Välilevy on tyyny, jonka tarkoitus on olla joustavana aineena nikamien välillä. Kun ylipursunut välivevyn osa eli tyrä poistetaan, ei välilevy siitä kuntoon enää tule, mutta joskus nämä rikkonaiset osat painavat hermoja siten että ne on pakko poistaa.
    Nämä rappeumat alkavta jo parikymppisenä ja itselläni sama vaiva todetiin jo 30 vuotta sitten eli verraten nuorena.
    Olin silloin joitakin vikkoja liikuntakyvytön, mutta vähitellen asia helpottui eikä leikkaamista edes mietitty. Nikamat ovat lisäksi siirtyneet aika paljon.
    Selkä on jäykkä. tietenkin jha isojakin kipuja on ajoittain, mutta jyllä sen kanssa oppii toimeen tulemaan. Istumisesta se ei pidä, mutta ihminen oppii liikkumaan ja toimimaan työssäkin niin, että pärjää.
    Vatsalihakset ainakin pitää saada kuntoon, muuten ei selviä. Särkylääkettä kuluu. Vanhempana monta kertaa olo helpottuu vaikka jäykkys jääkin. Ei ole maailman pahin vaiva ja työssä olen minäkin loppun asti ollut.Kävelyä pidän parhaimpana hoitona, samoin joka päiväistä venyttelytuokiota.Ihmisen pitää vanhennuttuaan oppia sietämään tietyn määrän kipua.
     
  7. Paraneeko?? Vierailija

    Kiitos kommenteistanne.

    Ensinnä totean, että suositukset tuli nimenomaan fysiatrilta viitteellä "nykyään ei enää mielellään leikata vaan ensin kokeillaan muita keinoja". Sen lisäksi ei luvattu täydellistä paranemista. Mutta jollei parissa vuodessa parane sitten leikataan.

    Välilevystä ulos tursunnut mössö painaa hermoja selkäytimessä. Näkyy selvästi kuvissakin. Siksi ihmettelen, ettei sitä paakkua oteta pois. Fysioterapian merkitystä en silti vähättele. Auttaahan se vahvistamaan niitä lihaksia joita rangan tukemiseen tarvitaan. Fysioterapiaa tarvitaan vaikka leikattaisi koska en omin päin osaisi oikeita liikkeitä vääriä varoen.

    Eniten tässä tosiaan rassaa se, etten kuulema enää voi aivan normaalisti elää. Kysyttiin (fysiatri ja jumppari) mitä haluan hoidolta ja vastasin haluavani normaalia elämää. Aiheutti hyminää ja pahoitteluja, ja toteamuksia että tämä hoito lähinnä helpottaa kipua. Siksi menisin mielummin vaikka leikkaukseen kaiken uhallakin, sillä onnistuessaan se antaisi mahdollisuuden normaalielämään. Epäonnistumiset ovat kuitenkin harvinaisempia kuin onnistumiset. Olen ikuinen optimisti.

    Epäilen aina lääkäreitä jotka valitsevat jonkin menetelmän koska se on trendikästä, vaikka tehokkuudesta ei ole tietoa - vielä, ja asiaa vielä tutkitaan, kokemuksia on kovin vähän jne. En ole koekaniini. Olen ihminen jolla on vielä hyvässä lykyssä 30-40 vuotta elinaikaa. En halua viettää sitä "kipua vältellen" tai "opetellen elämän kivun kanssa", vaan eläen.

    Saas nähän nyt. Fyssa auttaa kyllä kipuun, se on myönnettävä.
     
  8. leikattu uros Vierailija

    Minulta leikattiin välilevyn pullistuma 2000. Se ei ollut kovin paha mutta haittasi työntekoa. Se johtui vääristä työasennoista jotka ilmeisesti oli pitkällä aikajaksolla aiheuttaneet välilevyn rappeutuman. Selkä oli usein pirun kipeä ja lopulta kyllästyin olemaan aina kipeä.

    Fysioterapiaakin suuniteltiin mutta päätetiin leikata. Leikkauksen jälkeen piti muutama viikko varoa selkää ja tiettyjä liikkeitä. Kävellä piti paljon ja mielelläni sen teinkin. Vähitellen elämä palautui normaaliksi. Parissa kuukaudessa muistaakseni.

    Seuraavana keväänä aloitin ensin lenkkeilyn ja muustakin liikunnasta tuli monipuolinen elämäntapa. Ortopedi neuvoi lihaskuntoliikkeitä jotka vahvistaa nimenomaan selän välilevyjä tukevia lihaksia.

    Selkä ei ole vaivannut sen jälkeen, vaikka lenkkeilen, harrastan salibandya, käyn salilla ja olen hoitanut kaksi lasta vauvasta tuon jälkeen.

    Varmaan nuo vammat ovat yksilöllisiä, mutta en ole koskaan katunut leikkausta vaikka se hirvittävästi pelottikin se täytyy myöntää, eikä jätetty kertomatta mitä haittaa siitä saattaisi koitua. Toisessa vaakakupissa painoi ikuinen kränä selän kanssa vaikkei se enää kroonisesti kipeä olisikaan.

    Minulla oli onnea kai saada lääkäri joka ei miettinyt ainoastaan pelkän kivun minimoimista vaan elämänlaatuani kokonaisuudessaan. Olen kuullut ettei kaikki lääkärit sellaista ajattele kun selkäleikkaus on kuitenkin kalliimpi toimenpide kuin kipulääkkeet.
     
  9. Parantuu siitä Vierailija

    Kyse ei suinkaa ole trendistä, sillä aiemmin näitä tyräleikkoja tehtiin herkemmin. Kyse on siitä, millä tavoin saadaan pysyvä tulos ja potilaan kannalta turvallisin ja paras.

    Kerroti leikattu uros sen tärkeimmän, eli olet aloittanut elämäntaparemontin, lihaskunnosta huolehtimisen oikein perusteellisesti. Se sinut pitää vaivattomana ja hyväkuntoisena. Ilman sitä olisit ihan samassa jamassa uudelleen, kuin viimeksi. Sinulla on kaikki mennyt parhaimmalla mahdollisella tavalla leikkaus mukaanlukien. Leikkauksella ei kuitenkaan tulosta voi taata, mutta kuntoutuksella voidaan olla varmoja, että ihmisen tilanne korjaantuu. On omasta itsestä kiinni, kuinka hyväksi.

    Minullakaan kipua ei ole minimoitu, sillä olen aktiivinen nyt ja pidän lihaksistoni kunnossa, liikun, kuntoilen ja teen hommia kuin työmies ainakin, vaikka olen hoikkarakenteinen nainen. Otan vain kehon rajoitteet paremmin huomioon, enkä esim.nostele taakkoja selällä, vaan jaloilla, kuten kaikkein vahvimmankin ihmisen tulee tehdä, jotta selkä ei vioitu.

    Ei tämä elämä ole kränää selän kanssa tällä tavoin eläen. Yli kuuskymppinen nainen käyn kuntosalilla, loikin taas ojien yli, juoksen ja vaeltelen maastossa, olen miehen kanssa metsähommissakin - vaan en nosta tukkia hampaat irvessä selkävoimin, kuten ennen. Vipuan sen viisaammin. Ja aion tehdä tätä vastedeskin ilman leikkauksia.

    Leikkaus tuntuu helpolta oikotieltä, mutta ei se sitä ole.



     
  10. MIssy* Vierailija

    Minulla oli välilevyn pullistuma n 4 vuotta sitten, olin sairaslomalla töistä yht 10kk.
    Selkäni oli niin kipeä, etten pystynyt istumaan enkä menemään makuulle, vaan sänkyyn piti "kaatua". Tv:tä katselin seisoen n 6 kk.

    Oma lääkärini passitti minut kirurgin vastaanotolle, josta sain tympeän vastaanoton, ei leikata, ja leikkauksesta on n 50% mahdollisuus halvaantua.
    Sain lähetteen kipuklinikan selkäkouluun, mutta se ei auttanut asiaa, pahensi vaan. Olin ilm liian kivulias vielä silloin. Nyt se olisi ehkä paikallaan.

    En pystynyt liikkumaan koko saikkuni aikana juuri lainkaan, ja lihoin reilusti, varmaan n 15-20kg. Jippii.
    Söin ja syön edelleen vahvoja särkylääkkeitä, koska selkäni vaivaa edelleen, vaikka pahimmasta on jo vuosia. Lääkkeiden määrä on tosin vähentynyt, kun jossain vaiheessa söin n 8 tbl päivässä, niin nyt menee 1-2 tbl.
    Sateella/kylmällä tai jalkojeni kylmettyessaä alkaa selkä edelleen vaivaamaan.
    Ja lääkärini vielä kertoi, että tämä vaiva luultavasti uusiutuu ja kierre jatkuu lopun elämäni- Nyt olen kiitollinen, kun olen ollut työkuntoinen jo vuoden, eli siis ei kertaakaan selkäsaikkua tänä aikana.

    Nyt sentään pystyn kävelemään ja istumaan yms, en esim matkustanut julkisilla vuosiin, koska en uskaltanut istua penkissä.
    Pahimpana kipuaikana en pariin otteeseen päässyt ylös bussin/ metron penkistä, ja tein usein ylimääräisen rundin tai sitten kuski joutuu auttamaan päättärillä-hävetti.

    Sain myös erittäin kivuliaita kramppeja, jos yritin nousta tai selkäni "nytkähti". Silloin huusin suoraa huutoa ja en pystynyt liikkumaan lainkaan. Nämä krampit olivatkin sitten kivoja, kun ne tulivat jossain julkisella paikalla. Ihmiset eivät koskaan tulleet kysymään, että mikä vaivaa, vaan väistivät ja pitivät jonkin sortin hulluna. Sain näitä kramppeja usein, ja vain kerran eräs venäläinen nainen bussissa tuli kysymään, että voiko olla avuksi....Eihän siinä tietenkään kukaan voinut auttaa, mutta oli se miellyttävämpää kuin että juostaan karkuun...=(

    Nyt selkäni on ollut kohtuullisessa kunnossa n vuoden. Olen vaan nyt niin huonossa fyysisessä kunnossa ja lihonut muhkeaksi, etten jaksa alkaa urheilemaan. Kävelen ja nostelen kotona painoja, mutta siihen se jää.
    En saa painoani putoamaan, ellen ala urakalla treenaamaan, ja siihen ei into riitä.
    Ennen selkäongelmaani kävin salilla säännöllisesti ja olin "kondiksessa".
     
  11. PetriH 76 Vierailija

    Missy, lääkärit eivät ole ottaneet sinua vakavasti. Suosittelen vaihtamaan taktiikkaa.

    Minä kävin aluksi julkisella sektorilla. Luotin siihen, koska eihän lääkärit siellä sen huonompia ole. Luotan siihen vieläkin jollain tasolla. Jokin siinä hommassa vaan tökki.

    Minäkin olin liikuntakyvyttömässä kunnossa mutta en sentään yhtäjaksoisesti. Aina ensin kaksi viikkoa saikkua, lääkkeitä jne. koko aika tosiaan meni "levätessä" = liikuntakyvyttömänä. Töihin palattua takaisin lekuriin, saikku ja lääkkeet jatkui pari viikkoa ja takas töihin. Toki kipu oli sen verran hellittänyt että sitten saatoin jotain tehdä mutta ei se kokonaan poistunut.

    Kipu vaivasi öisin. Olin aina väsynyt. Lääkäri määräsi unilääkkeitä! En syönyt niitä. Jotain sitten tapahtui muutama kuukausi tuon jälkeen ja selkä "hajosi" taas. Väärä liike töissä tai jotain. Olin lähes liikuntakyvytön. Sain taas saikkua ja lääkkeitä. Tarkempaa tutkimusta ei määrätty.

    Kolmas kerta toden sanoo. Kun en sitten siitä toipunut meni kolmannen kerran lääkäriin. Ja taas oli eri lääkäri kuin aiemmin. Lekuri kirjoitti kiltisti kolme viikkoa sairaslomaa ja lääkkeet. Kiitin ja poistuin. Tämä tapahtui kokonaisuudessaan reilun vuoden aikana.

    Varasin saman tien ajan yksityiselle lääkäriasemalle. Pääsin seuraavana päivänä. Olin valmis vaikka myymään naapurin mersun ja edesmenneen mummoni jos rahasta tulisi tiukkaa. Mutta onneksi Kelakin korvaa, eikä se loppujen lopuksi konkurssiin vienyt.

    Erikoislääkäri tutki, lähetti magneettiin, todettiin paha välilevynpullistuma ja leikkausjonoon. Muistaakseni odotin 6 viikkoa leikkaukseen. Kun toivuin leikkauksesta on elämä ollut taas mallillaan.

    Tietenkin ruumiinkunnon harjoittaminen on tärkeää. Sen olisi kuka tahansa lääkäri aiemminkin voinut kertoa. Siis neuvoa liikkeitä ym. Vaikka akuutissa tilassa jossa taisin olla ei olisi mitään liikkeitä tehty. Mut ei luulis olevan liian vaikeaa yleislääkäritasolla hahmottaa selän ongelmat ja muukin kuin kemikaalinen parantaminen. Jos olisin jäänyt sinne julkiselle sektorille ties vaikka olisin lopulta halvaantunut.
     
  12. Missy* Vierailija

    Kiitos, PetriH, kommentistasi!
    Kävin yksityisellä työterveyslääkärillä, useammalla yksityisen lääkäriaseman fysiatrilla, joista yksi sanoi yhtä ja toinen toista, ja heiltä sain lähetteen Kirran selkäkouluun, joka siinä vaiheessa pahensi tilaani.
    Sain myös lähetteen Töölön sairaalaan kirurgin juttusille, sekä sinne kolmannelle fysiatrille.
    En ole siis varsinaisia julkisia palveluita käyttänyt, eikä Töölön sairaalan ortopedian kirurgi katsonut leikkausta ollenkaan sopivaksi vaihtoehdoksi.
    Olen myös käynyt 3 krt magneettikuvauksessa, jossa näkyi madaltumat sekä vuotava "tyyny", joka osui johonkin hermoon, joka aiheutti ne krampit. Mutta ei ollut kuulemma leikattavaa. Olisin itse siinä vaiheessa suostunut vaikka amputaatioon, kivut olivat niin kovat ja liikkuminen erittäin vaikeaa.

    Sain työterveyslääkäriltäni jossain vaiheessa sellaisen sairaslomatodistuksen, joka oli voimassa "toistaiseksi", tämä siinä vaiheessa kun akuutti kiputilani oli jatkunut jo useamman kuukauden. Kävin silti lääkärilläni n kk välein, mutta olen vitsaillut nyt jälkeenpäin, että olen periaatteessa vieläkin saikulla...=)

    Töihin palasin ensin osapäiväiseksi, ja sitten n 3 kk jälkeen aloin tekemään normipäivää. Se tuntui tosi rankalta sen pitkän saikkuni jälkeen. Mutta onneksi työyhteisö otti minut hyvin vastaan...
     
  13. jumppaaja Vierailija

    Hei Missy*!

    Meillähän tosiaan on aina yksilöllisiä nämä selkävaivat hoitoineen. Lääkäreilläkin on erilaisia tapoja hoitaa.

    Minun välilevynpullistuma todettiin magneetissa n. vuosi sitten. Selkä oi oireillut muutaman vuoden sillon tällön. Kipulääke ja lepo kyllä auttoi minua aluksi.

    Sitten olin pienessä työtapaturmassa joss selkääni sattui aivan toisella tavalla. Työlääkäri lähetti erikoislääkärille ja hän magneettiin. Todettiin se pullistuma.

    Lääkäri esitti vaihtoehtoja että myös ilman leikkausta voidaan hoitaa tämä mun tapaus, mutta se edellytti että sitoudun melko pitkäaikaiseen fysioterapiaan. Ensin ohjatusti ja sitten itsenäisesti jumppaamalla. Sekä välttämällä kokonaan sitä että selkä rasittuu väärin.

    Jumppa on todellakin auttanut ja työasennot korjattu. Teen oikeasti selän hyväksi paljon töitä itse. Jumppa ohjaa elämääni aamuin illoin. En ole mikään jumppaaja mutta näissä tempuissa ei tule hiki paitsi alussa ;) Ne on enemmän välilevyn ympärystää tukevia sekä niitä kipuhermoja helpottavia liikkeitä.

    Motivaatio vaan on välillä vähän hukassa etenkin jos on täysin kivutonta ollut pitkään. En halua leikkaukseen. Vielä ei tiedetä onko tämä todella auttanut vai ei. Mutta näyttää hyvältä. Selkä ei ole juurikaan enää kipeä paitsi muistuttaa kyllä jos jotain menee vikaan. Alku oli pitkäveteistä kun tuntui ettei mitään tapahdu mutta en antanut periksi. Katseeni on tulevaisuudessa. En mieti mitä menetän nyt, vaan mietin mitä elämäni voi olla vuoden kuluttua.

    Koita sinäkin päästä fysioterapiaan, koska jos tämä ei auta niin sitten harkitaan leikkausta. Mielestäni sinut on nyt vaan jätetty kellumaan oman onnesi nojaan eikä kukaan ota vastuuta. Lyö päättäväisesti nyrkki pöytään että saa loppua!

    Voimia!
     
  14. Paranee siitä Vierailija

    ja minä lisään tuohon jumppaajan komenttiin vielä, että se nyrkin iskun takana pyyntö saada lähete fysioterapiaan niitä oikeita kuntoutusohjeita ja apua saamaan. Aluksi sitä tehdään kipulääkityksen avulla, mutta pian jo ihan ilman niitä. Ilman omaa työtä tähön ei ole mitään parannuskeinoa, olipa "temput" sitten kirurgisia tai eivät.
     

Jaa tämä sivu