Hae Anna&Ellit-sivustolta

Vaikeat ihmissuhteet

Viestiketju osiossa 'Ihmissuhteet' , käynnistäjänä Liian kilttikö?, 04.11.2005.

  1. Liian kilttikö? Vierailija

    Heips, kokemuksia pitkään kestäneistä vaikeista ihmissuhteista esim. sukulaisista tai ystävistä? Miten olette toimineet? Oletteko jatkaneet samaa rataa, ottaneet vaikeudet puheeksi vai lopettaneet suhteen? Onko kokemuksia siitä miten läheiset syyllistävät? Miten olette kestäneet syyllistämisen?

    Minulla on kiltteyskompleksi, ja nyt on alkanut riittämään. Mitä mieltä jatkaa suhteita, missä viat ovat aina minussa ja toiset ovat aina niitä päällepäsmäreitä?

    Tuntuu että yksinolokin on helpottavampaa ja hedelmällisempää kuin huono seura. Ja on onneksi niitä hyviäkin suhteita vielä, nämä huonot vain tuntuvat saavan huomioni, ja itken usein.
     
  2. Niisku neiti Vierailija

    Olen minäkin melko kiltti ja siitä on saanut kärsiä. Monet ihmissuhteet ovat loppuneet ja enkä välitä niistä enää jotka olivat ilkeitä minulle. Joihinkin olen ottanut etäisyyttä.
    pitää pysyä vain lujana ja koskus pitää jopa pitää puolensa.
     
  3. jeps Vierailija

    Vihjeeksi: Lue Anna-Liisa Valtavaaran kirjat Kiltteydestä kipeät ja aivan tänä syksynä ilmestynyt Ainako Anteeksi ?
    Niistä voit saada uutta näkökulmaa pohdintaasi.

    Minulla on ollut samaa kiltteydenvikaa kuin sinulla, mutta olen kyllä päättänyt, että ei ole enää kauan. Ei siitä saa kuin päänsärkyä ja pahaa mieltä, kun ihmiset pitävät ihan lattiarättinä ja kynnysmattona. Olen ottanut hyvin määrätietoisen otteen ihmissuhteisiin. En ole siitä asenteenmuutoksesta sen kummemmin ääneen huudellut. Kunhan vain toteutan.

    Kohteena sekä sukulaiset että tuttavapiiri. Tämä tyttö ei ole enää potkupallo - ja sillä siisti. En katso olevani syyllinen tuttavieni tai sukulaisteni henkiseen pahoinvointiin, joten en myöskään ota aiheetonta syyllisyyttä harteilleni.
    Olen myös saneerannut ystävä- ja tuttavapiiriäni. Olen heittänyt näennäistuttavat pellolle ja yritän entistä tarkemmin päästä selville ihmisten motiiveista, kun ovat tekemisissä kanssani. Huono käytös, narsistinen toimintatapa ja turha kiukuttelu saavat minut takajaloilleen.
    Jos ei osaa käyttäytyä, en minä ainakaan halua olla kenenkään likasanko.
    Suosittelen Sinullekin !

    Ota määrätietoinen ote elämääsi ja katso mikä kannattaa ja mikä ei. Nämä jonninjoutavat ihmiset vain vievät aikasi, voimasi ja pahimmillaan rahasi (=omat rahat tietysti lopussa). Ja sinulle ei jää mutta kuin väsymys ja paha olo.



     
  4. Kirjoittajan kanssa en enemmän voisi samaa mieltä olla. Inventaariolle hyvä mittari on se, onko minun hyvä olla ko. ihmisen seurassa? Jos toinen vie kaiken energian antamatta mitään itse, kyse on enemmän hyväksikäytöstä kuin ystävyydestä. Loppu mikä loppu. itsellä tämä seulonta tapahtui sairastuttuani parantumattomasti. Ne, jootka kävivät tai ottivat yhteyttä päivitelläkseen, nhdäkseen kuinka surkeasti menee, saivat jäädä. Jäljelle jäinvät ne, jotka tuovat iloa ja tunteen siitä, että olen heille tärkeä, joille voin olla oma itseni. Sairaudesta huolimatta olens se sama ihminen kuin ennenkin, vastavuoroisesti antavana osapuolena. Hyvä ihmissuhde toimii aina molempiin suuntiin. Liika kiltteys uuvuttaa, kukaan ei jaksa loputtomiin olla avoin ja vastaanottavainen toisen ongelmille. Tämän voi heille sanoa ääneen. Esim. oletko koskaan ajatellut, että minullakin voisi olla vaikeuksia, joista haluaisi kanssasi puhua? Jos tämä ei saa muutosta aikaan, et menetä mitään hänestä luopuessasi.
     
  5. Niin se on Vierailija

    Olen jo vanhemman ikäluokan elli, mutta kilteys ei ole kiinni iästä. Pääsin vasta lähempänä viittäkymmentä siihen vaiheeseen, jolloin lakkasin olemasta vaikeiden tuttavien ja sukulaisten sylkykuppina. Hain itsestäni vikaa ja syyllistyin kaikesta arvostelusta, toisten huolista ja aina käytettävissä olemisesta. Lopulta en oikein tiennyt kuka itse olen ja miten pitäisi olla, kun koskaan en ollut sellainen kuin olisi pitänyt. Ei persoonallisuuttaan voi kääntää ja vääntää ja miksi pitäisi.

    Lakkasin pitämästä yhteyttä sellaisiin ystäviin, tuttaviin ja sukulaisiin, jotka ahdistivat ja joiden seurassa olo oli epämukava. Aivan konkreettisesti hikosin ja käteni vapisivat loppuvaiheissa. Neurootikko en ole, herkkä kyllä.

    Minulla oli myös muutamia työkavereita, joilla oli tapana soitella iltaisin ja kaataa työpaineensa niskaani. Jos ja kun tapasimme face to face sain tuntitolkulla kuunnella samaa vuodatusta minä, minä, minä. Omat kuulumiseni eivät kiinnostaneet. Olen ystävällinen, mutta katkaisen iltapuhelut tyyyliin: minulla on meno, ovikello soi, juuri nyt ehdi,jne. Kun sitä aikansa tekee, asia menee perille. Olen kuulemma muuttunut. Se pitää paikkansa.

    Jäljelle jäivät ne, jotka mielestäni oikeasti hyväksyvät minut ja joiden kanssa yhteydet ynnä tapaamiset pelaavat ilman jännittämisiä ja päänsärkyjä.

    Tässä suhteessa saa olla itsekäs. Voin rehellisesti kutsua nykyistä lähipiiriäni laheisiksi ihmisiksi.
     
  6. Liian kilttikö? Vierailija

    Kiitti vaan vastauksista kaikille! Minulla on vähän se tilanne, että juuri näiden negatiivisten ihmisten kanssa, jotka syyllistävät, en enää aina tiedä kuka olen...kuten viimeisimmässäkin viestissä sanottiin. Olen myös herkkä, ja menen liiaksi mukaan toisten juttuihin, samaistun ehkä heidän versioihin. Siitä haluan päästä nyt totaalisesti irti. Olen huomannut että ihmiset, joiden kanssa on hyvä ja rento olla, taas nostavat minussa esiin aidompia ja parempia puolia: tunnen eläväni ja tiedän kuka olen. Samaa tapahtuu ihan yksinkin ollessa.

    Aina en ole halunnut kuunnella omaa sydäntä. Olen laittanut niin paljon likoon joidenkin ihmisten suhteen, toivonut ja unelmoinut, hakenut hyväksyntää, että olen vain sivuuttanut oman epämukavan olon pinnan alla. Intuitio toimii näissä asioissa yllättävän hyvin, ja en sitä ole halunnut aina kuunnella.

    Kiltteyskin on oireilua, eihän sitä voi olla kaikille mieliksi ikinä. Aivan mahdoton ajatuskin. Nyt kun itse olen alkanut sanoa suoraan ja rehellisesti vastaan tilanteissa missä minun odotetaan vain kiltisti olevan likasanko, muutama ihminen nosti kunnon metelin. Minua ei silti enää saa takaisin siihen mielistelijän rooliin, senverran ahdistavaa se kaikki oli. Jos joku haluaa minut vain siinä roolissa ystäväkseen, ei hän minua oikeasti arvosta. Valitsen mieluummin olla itselleni lojaali ja toivon että se pysyy se päätös näissä kaikissa kiemuroissa. Irrottautuminen tuntuu ihan hyvältä idealta muutamassa tällaisessa suhteessa.

    Lykkyä tykö vaan kaikille kilteille!
     
  7. elli myös Vierailija

    Se on pitkä prosessi.
    Kirja suositus :Voiko nainen rakastaa liikaa
    Robin Norwoodin kirjoittama.
    Minähän ainakin vahinkolapsena jouduin hakemaan sitä hyväksyntää, jo ennen syntymääni,synnyin perheen toisena tyttönä, ja taas hain hyväksyntää, siihen että munattomana synnyin. Nuorena flikkana tulin raskaaksi,mies ei suostunu naimisiin,joten otin ekan joka huoli.
    En edes rakastanu miestä. no minun tuurilla mies joi, ja löi, lisäksi jopa raiskasi. Eli kilttinä on tullu oltua,aina muiden mieliksi,sisko,työkaverit,ns ystävät.
    Kun luin tuon Norwoodin kirjan,niin tyyli muuttui,ja muuttuu vauhdilla lisää.
    Sitä ei vaan kaikki tahdo kestää. onnea kaikille jotka on päättäny lopettaa kiltteyden.
     
  8. Niin se on Vierailija

    Olet oikeassa, vahvuutta siihen tarvitaan ja halua muuttua. Kun ap kuitenkin on ottanut aiheen esille, muutos on hänessä jo alkanut.

    Kirjoitin siksi, että oli vahinko,että kohdallani en aikaisemmin päässyt muuttumisvaiheeseen. Mutta elämä on toisaalta myös koulua, niin latteaa kuin se sanontana onkin. Prosessi pääsee käyntiin vasta, kun siihen on itse valmis.
     
  9. Yksi kiltti lisää Vierailija

    Olisin kuitenkin sitä mieltä, että kiltteydellä ja mielistelyllä on vissi ero.
    Syyllistäjät ovat juuri noita mielistelijöitä, eivät kiltit ihmiset.

    Kiltit ihmiset, joihin itsekin lukeudun, eivät pyri millään tavoin hyväksikäyttämään tai liittoutumaan mielistelemällä.
    Narsistiset ihmiset taas ""valehtelevat ja varastavat ""mitä vaan saadakseen kuviot sellaisiksi kuin haluavat.

    Kilttinä minulla on kuitenkin halu sanoa jotain hyvää ja kaunista niillekin, joille ei kukaan koskaan sano mitään positiivista.
    Jos joku katsoo sen mielistelyksi, niin Ok.
    En kuitenkaan pyri sanomisellani mihinkään muuhun kuin ilahduttamiseen.
    Entinen koulukaveri tai muu tuttava, joka on repsahtanut kultaiselta keskitieltä yllättyy ikihyviksi, kun tervehdin niitä ja jään juttusille.
    He ihmettelevät ,kun ""yleensä heitä ei pidetä ihmisenäkään"".

    ""Oman sydämen äänen kuuntelu"" on loppupeleissä, se joka palkitsee.

    ""Onko se keltään pois jos toisesta huolta kantaa?""

     
  10. Liian kilttikö? Vierailija

    Oma mielistelyni on ollut sitä että olen alistunut dominointiin, ja en ole sanonut vastaan. olen liian monissa tilanteissa ns. silittänyt myötäkarvaan, vaikka olisi pitänyt ilmaista oma mielipide. Toisten raivoisat syytökset ovat tukkineet suun, ja en ole vain uskaltanut.

    Näin mielistelemällä olen yrittänyt pitää yllä ihmissuhteita, joissa on ollut vaikeata. Olen huijannut itseäni unelmoimalla paremmasta tulevaisuudesta. Huomasin vihdoin etten ole lojaali kenellekään muulle kuin unelmille, ja kuitenkin voisin elää olemalla lojaali itselleni. Se ei ole nyt sopinut kaikille, ja eräs ihminen etsii minusta nyt kaikkea mahdollista mistä syyttää, kun en taipunut enää likasankoksi. huomasin ettei tällaisessa ihmissuhteessa ole mitään mieltä jatkaa. Joko hän miettii uudestaan sanojaan tai jatkaa vihanpitoaan, mutta jälkimmäiseen en aio ottaa osaa enkä arpaa. Saa sitten omassa maailmassaan jatkaa vihaansa, itselleen hän sillä vain hallaa tekee.

    Onneksi on kivojakin ihmissuhteita...tehdään mukavia asioita yhdessä, nauretaan ja itketään yhdessä. On niin paljon helpompi olla seurassa missä saa osakseen hyvää käytöstä. Kenenkään ei tarvitse alistua tyranniaan.
     
  11. tiuhti Vierailija

    Kamala sanoa, mutta ""ihanaa"", että meitä on monta samojen asioiden kanssa painiskelevia.

    Minun annettiin ymmärtää, että olen jotenkin lapsellinen kun en enää tanssinut toisen mieltymysten ja menojen mukaan. Kaikki se törkeä hyväksikäyttö, varalla pitäminen, seläntakana pahaa puhuminen ja vääristely ymv. olisi pitänyt aina vaan kerta toisensa jälkeen antaa anteeksi tosta vaan.

    Kuinka hitossa mä jaksoin sitä yhteen päin toimivaa, ahdistavaa, repivää ns. ystävyyttä niin kauan?? Olisi pitänyt heivata ne ihmiset jo aikoja sitten! Tästä on kohta vuosi kun irrottautuminen tapahtui ja tunnen pelkästään suurta helpotusta. Päivääkään en ole katunut, vaikka yksi näistä henkilöistä on valitettavasti oma siskoni.
     
  12. vivamus Vierailija

    Kukaan ei ole oikeasti aina oikeassa.
    Minulla kesti kauan ennenkuin tajusin ahdistukseni syyn.
    Lähin ihminen oli mielestään aina oikeassa. Ei hän sille mitään voinut. Hän näki ja näkee edelleen niin.
    Minä lähdin. Se on ollut ja on vaikea tie, mutta elämänmyönteisyyttä on kuitenkin tullut sisimpääni. Jos olisin jäänyt oikeassa olevan lähelle en haluaisi elää.
    Tarvitset ystäviä, jotka ovat aina aina sinun puolellasi, kävi miten tahansa ja teet mitä ratkaisuja tahansa.
     
  13. Ella Vierailija

    Haluaisin valottaa vähän kolikon kääntöpuolta. Olen itse ollut se ns. dominoiva osapuoli eräässä ystävyyssuhteessa. Ystäväni oli todella kiltti, ei osannut päättää asioita, kyseli aina neuvoja ja oli hyvin epävarma. Mutta hän oli ihana ja rakas ystävä, minulle tärkeä ihminen. Sitten hän tapasi vahvaluonteisen miehen, joka sai hänen päähänsä ajatuksen, että liian kiltti ei saa olla, pitää laittaa vastaan ystäville, erityisesti minulle (uskovaisen poikaystävän mielestä olen paheellinen ihminen, kun käyn juhlimassa ja poltan tupakkaa..). Emme muutenkaan tulleet erityisen hyvin toimeen tämän miehen kanssa, mielestäni HÄN dominoi ystävääni, joka ei saanut enää käydä ulkona entiseen tapaan, joka lakkasi välittämästä ulkonäöstään jne.

    Sitten kun ystäväni sai tämän vaiheen päälle, että ""lopetan liian kiltteyden ja haluan itse päättää asioista"" niin oli piru irti. Kaikki mitä minä tein tai sanoin tulkittiin dominoinniksi, painostamiseksi tai hyväksikäytöksi. Ei siinä tytössä ollut yhtään mitään hyväksikäytettävää, ei rahaa, ei muutakaan muille arvokasta muutakuin ystävyys, joka oli ainoa mitä häneltä hain. Tuntui todella pahalta kuunnella niitä syytöksiä, koska mielestäni hänen aiempi kiltteytensä ei todellakaan ollut minun vikani ja kun päätöksiä pitää joskus tehdä, eikä toinen saa sitä aikaiseksi niin useimmiten se olin valitettavasti minä joka niitä päätöksiä tein. Ja ei se ollut mikään mieluinen rooli, on aika rankkaa olla jatkuvasti se päättävä osapuoli, se joka hoitaa asiat kun toinen seisoo selän takana ja se joka menee aina ensimmäisenä joka paikkaan, kun toinen tulee perästä. Muut kaverisuhteeni ovat ihan tasa-arvoisia, niissä ei ole ongelmaa. Ystäväni vänkäsi aina ja kaikesta vastaan, ei myöntänyt enää mitään ja oli todella hankala. Tilanne meni siihen, että jos minä en ollut kiltti ja antanut jatkuvasti periksi, syntyi riita. Eli aivan älytöntä, hän syytti ensin minua jostain toimintatavasta ja sitten rupesi itse toimimaan niin. Ja tilanne oli kuitenkin hänen kohdallaan eri, koska minä pystyin ja halusin osallistua päätöksentekoon, hän ei siihen aiemmin pystynyt eli olin pakotettu päättämään.

    Kaikki tämä johti siihen, että ystävyytemme monien riitojen jälkeen päättyi ikävissä merkeissä ja minä jäin kaipaamaan rakasta ystävää. Hän teki minulle todella ikävän ja loukkaavan tempun, jolla ilmeisesti halusi näyttää alhaisen paikkani hänen elämässään ja tähän päälle vielä totesi, että hän tekee juuri niinkuin haluaa eikä niinkuin ihmiset odottavat. Eli se ilmeisesti piti sisällään myös toisten loukkaamisen ja ystävyyden alas ajamisen.

    POinttini on, että liian kiltteyden vähentäminen on varmasti positiivinen juttu, mutta ääripääksi muuttuminen ei. Jos ihmisen sympaattiset ja hyvät piirteet samalla häviävät ja hänestä tulee itsekäs vänkääjä niin siinä ei voita kukaan. On hyvä pitää kiinni itselle tärkeistä asioista ja joustaa muista, koska ihmissuhteet eivät toimi ilman kummankinpuoleista joustoa. Pahan etsiminen muiden käytöksestä synkentää kenen tahansa mielen, koska asiathan voi tulkita monella tapaa. OIkeasti hyväksikäyttävät (taloudellisesti, seksuaalisesti, psyykkisesti) ovat sitten ihan asia erikseen ja sellaiset suhteet tietysti pitää lopettaa, mutta tarkoitin kirjoituksellani lähinnä ystävyyssuhteita, joissa on mukana ""vahva"" ja ""heikko"" luonne.
     
  14. Niinpä Vierailija

    Näinhän se on kuten Ella kirjoitti. PItää yrittää löytää se kultainen keskitie. Liian kiltin muuttuminen ilkeäksi ei palvele kenenkään etua.
     
  15. Aino-Lotta Vierailija

    Liiallisesta kiltteydestä oli hyvä artikkeli eilisessä Ilta-Sanomissa.

    Lyhyesti siinä puhuttiin siitä, miten liian kiltti väärällä tavalla toteuttaa pakonomaisesti toisten tahtoa, eikä elä omaa elämäänsä. Jättää tunteetkin ilmaisematta, kun miettii liikaa toisten hyväksyntää.

    Vääränlainen kiltteys saa alkunsa lapsuudessa. Jos lapsi joutuu esim. huolehtimaan vanhemmistaan, hän tarkkailee aikuisenakin vain muiden hyvinvointia. Minä kyllä pärjään -asenne johtaa siihen, että elämästä tulee selviytymistä kiltteyden keinoin. Oma hyvinvointi menettää merkityksensä. Pahimmillaan voi sairastua masennukseen tai burn outiin. Loputtomasti ei voi suostua kaikkeen!

    Liian kiltin ihmissuhteista tulee joko peliä tai ne jäävät pinnallisiksi, sillä kiltti ei uskalla paljastaa omia heikkouksiaan. Liian kiltti elää valheellisesti ja peittää vihansa. Jälkikäteen harmittelee, ettei taaskaan sanonut ei.

    On hyväksyttävä se, että aina on niitä, jotka eivät tykkää. On päätettävä, ettei tarvitsekaan.
     
  16. Aino-Lotta Vierailija

    ""On hyvä pitää kiinni itselle tärkeistä asioista ja joustaa muista, koska ihmissuhteet eivät toimi ilman kummankinpuoleista joustoa. ""

    Nyt olet ongelman ytimessä siinä mielessä, että liian kilteillä on ongelma siinä, että he joustavat LIIKAA! En usko siihen, että liian kiltti ei osaisi joustaa, sinulla on vain vaikeuksia hyväksyä hänen muuttunutta käytöstään.

    Ymmärrän, että sinua harmittaa, kun ystäväsi on muuttunut niin radikaalisti. Mutta luultavasti se on kuitenkin ollut hänen omaksi parhaakseen.

    Tietysti sinua harmittaa, ettet enää ole se dominoiva ja ystäväsikin sanoo nyt mielipiteensä ääneen, ehkä joskus ärhäkkäästikin. Mitä jos sinä yrittäisit nyt vuorostasi joustaa? Se on vaikeaa, eikö totta?

    Ja hei, jos sinua tämä ystäväsi dominoivuus harmittaa, niin ehkä nyt tajuat, miten HÄN on kokenut sinut teidän suhteessanne? ;)
     
  17. Aino-Lotta Vierailija

    Halusin vielä sanoa, että kun kynnysmatto nousee maanrajasta ylös, se voi järkyttää lähipiiriä, etenkin niitä päsmäröijiä. Hehän eivät ole tottuneet siihen, että kynnysmatolla on mielipiteitä tai oikeutta tuntea tunteita ja se voikin olla aikamoinen järkytys.

    Miksi näin on? Kuvitelkaa kaksi tikku-ukkoa, joista toinen makaa maassa ja toinen pitää jalkaansa toisen päällä. Jos on tottunut siihen, että pysyy pystyssä pitämällä kuvainnollisesti jalkaansa toisen päällä, niin tottakai sitä tuntuu siltä, että kaatuu, kun se toinen (kynnysmatto) on noussut sieltä maanrajasta ylös. Mutta ei se kynnysmattona oleminen voi jatkua, niin mukavalta kuin se siitä toisesta osapuolesta onkin tuntunut.

    Jatkakaa taistelua omien oikeuksienne ja tunteittenne puolesta! Teillä on ihan samanlaiset oikeudet omiin mielipiteisiinne, tunteisiinne kuin muillakin ihmisillä.

    Syyllisyys, suuttumus ja loukkaantuminen ovat vain tapa manipuloida. Älkää välittäkö siitä. Kun kerta toisensa jälkeen ""vaikea ihminen"" huomaa, että apua, kynnysmattohan sanookin vastaan, saatte nähdä, että tässä ihmissuhteessa tapahtuu muutos.

    Jos teitä ei hyväksytä sellaisena kuin olette, etsikää aidompia ja rakastavampia ihmisiä lähellenne.

    Minullakin on ollut niin kamalia selkäänpuukottajia ""ystävinä"", että nyt jälkikäteen ihmettelen, miksi olen sellaisia edes sietänyt. Mihin sitä enää vihamiehiä tarvitsee, jos on tuollaisia ""ystäviä""?

    Tsemppiä vaan kaikille ja opetelkaa sanomaan ""ei"", ensin helpommissa asioissa ja sitten vaikeammissa!
     
  18. Aino-Lotalle Vierailija

    Aino-Lotta on tainnut lukea hyvin heikosti kirjoitukseni vastauksesta päätellen.

    ""Tietysti sinua harmittaa, ettet enää ole se dominoiva ja ystäväsikin sanoo nyt mielipiteensä ääneen, ehkä joskus ärhäkkäästikin. Mitä jos sinä yrittäisit nyt vuorostasi joustaa? Se on vaikeaa, eikö totta?""

    Aino-Lotta, kirjoitin näin:

    ""Hänen aiempi kiltteytensä ei todellakaan ollut minun vikani ja kun päätöksiä pitää joskus tehdä, eikä toinen saa sitä aikaiseksi niin useimmiten se olin valitettavasti minä joka niitä päätöksiä tein. Ja ei se ollut mikään mieluinen rooli, on aika rankkaa olla jatkuvasti se päättävä osapuoli, se joka hoitaa asiat kun toinen seisoo selän takana ja se joka menee aina ensimmäisenä joka paikkaan, kun toinen tulee perästä. Muut kaverisuhteeni ovat ihan tasa-arvoisia, niissä ei ole ongelmaa.""

    Tietääkseni tein tuossa aika selväksi, että EN olisi halunnut olla se dominoiva osapuoli, mutta jos toinen ei osaa tehdä päätöksiä, pyytää joka asiaan neuvoa, on epävarma ja ottaa aina mallia minun tekemisistäni niin ei siinä paljoa vaihtoehtoa ollut. Olen yrittänyt aina tukea häntä ja ottaa hänet omaan ystäväpiiriini mukaan jne. Ja kuten kirjoitin, muut kaverisuhteeni ovat hyvin tasa-arvoisia eli tuo yksi kyseinen ystävyyssuhde oli ainut jossa jouduin dominoivaan rooliin.

    Mitä tulee tuohon joustavuuteen niin siitä kirjoitin näin:

    ""Tilanne meni siihen, että jos minä en ollut kiltti ja antanut jatkuvasti periksi, syntyi riita. Eli aivan älytöntä, hän syytti ensin minua jostain toimintatavasta ja sitten rupesi itse toimimaan niin. Ja tilanne oli kuitenkin hänen kohdallaan eri, koska minä pystyin ja halusin osallistua päätöksentekoon, hän ei siihen aiemmin pystynyt eli olin pakotettu päättämään.""

    Eli kyllä, yritin omalta osaltani joustaa ja annoin hänelle enemmän tilaa. Mutta mikään ei riittänyt. Minä en voinut enkä halunnut ryhtyä vuorostani kynnysmatoksi ja se olisi näköjään ollut ainoa vaihtoehto ystävyytemme säilymiseksi. Mitä järkeä ystävältäni todeta, että nyt riitti kynnysmattona toimiminen ja sen jälkeen alkaa pitää muita kynnysmattona?!!

    ""Ja hei, jos sinua tämä ystäväsi dominoivuus harmittaa, niin ehkä nyt tajuat, miten HÄN on kokenut sinut teidän suhteessanne? ;) ""

    Vaikka minä olin suhteessamme vahva, en koskaan kohdellut häntä ilkeästi ja ala-arvoisesti kuten hän alkoi kohtelemaan minua tämän suuren ""muutoksensa"" jälkeen. Häneltä katosi sympaattisuus ja empaattisuus ja se yhdistettynä itsekkyyteen on todella huono yhdistelmä.

    Ihmettelen Aino-Lotta miksi suoraan lähdit hyökkäämään minua ja kirjoitustani vastaan kun et kuitenkaan tiedä minusta tai ex-ystävästäni yhtään mitään? Kerroin yhden esimerkin elävästä elämästä miten liian kiltin ihmisen muutosprosessi voi johtaa hyvän ja kiltin ihmisen muuttumiseen vahvan sijasta ilkeäksi ja itsekkääksi, joka ei varmaan ollut hänen alkuperäinen tarkoituksensa. Mutta tuolla asenteella hän ei valitettavasti kovin kauaa yhtään ystävää pidä vaan joutuu kyllä olemaan aika yksin.

    Olisi mukava kuulla Aino-Lotta mikä on oma tilanteesi, kun otit näköjään minun kirjoitukseni niin henkilökohtaisesti? Onko sinulla itselläsi vastaava muutosprosessi takana?
     
  19. Ella Vierailija

    No ei se nyt aina niinkään ole, että lähipiiri hyväksikäyttää kilttiä ihmistä ja sitten kun hän alkaa kapinoimaan vastaan niin kaikki järkyttyvät. Kyllä usein lähipiirikin kärsii siitä jos toinen ei osaa koskaan sanoa mielipidettään, ei osaa sanoa mitä haluaa ja muut joutuvat arvailemaan jne. On huomattavasti helpompi asioida ja olla kanssakäymisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka sanovat suoraan mitä ajattelevat ja haluavat. Yleensä ihmisestä kuitenkin huomaa jos joku on vialla eli hän on esim. pahoittanut mielensä jostain. Kiltti ihminen sen sijaan, että kertoisi, pitää asian sisällään. Jos hän sanoisi suoraan, että ""mua ärsyttää kun oot niin sellainen ja tälläinen"" niin muut osaisivat muuttaa omaa käytöstään ja tunnistaisivat itsestään niitä toista ärsyttäviä piirteitä. On aika epäreilua pitää sisällään kaikki asioat ja sitten joskus vuosien päästä syytää kaiken muiden niskaan ja sanoa, että ""sinäkin olet aina tehnyt niin ja näin väärin minua kohtaan"". Jos ei osaa avata suutaan silloin kun pitäisi niin sitten olisi parasta katsoa itseään peiliin! Kyllä se on kaikkien etu, että pystytään puhumaan asioista suoraan ja reilusti, eikä haudota katkeruutta sisällä, joka kuitenkin joskus tulee ulos. Liian kiltit ihmiset ilmeisesti kuvittelevat, että olemalla hiljaa ja hissuttelemalla helpotetaan asioita, mutta minusta asia on kyllä päinvastoin!
     
  20. öh Vierailija

    Ihan varmasti toista dominoiva tietää, mitä on tekemässä! Miksi se pitäisi hänelle vielä erikseen sanoa, miksei sitä voi lopettaa siinä vaiheessa kun asiat olisivat vielä puhumalla selvitettävissä. Muuttaisiko joku mielivaltainen tyyppi käytöstään pitkällä tähtäimellä ajatellen, eikä vain hetkellisesti jos hänelle siitä sanoisi. En usko.

    Minusta päsmärin on itse syytä katsoa peiliin ja otettava vastuu tekemisistään, eikä vierittää syytä toisen niskaan. Kyllä se aseman menettäminen tekeekin kipeää. Oisko pitänyt miettiä aikaisemmin.
     
  21. Röh Vierailija

    Kuka tässä on mielivaltainen? Mistä sä revit noita juttujas? Sepität päästäs omaa tarinaa?
     
  22. heh... Vierailija

    Voi vitsi kun sä oot niin vahva, Röh :D. Laulun sanoja mukaillakseni: Oot voimissais, oot voimissais.. o-o-o-ooooo!! Lasten pitäis olla jo nukkumassa tähän aikaan, älä unohda tuttia ;)
     
  23. Kaisa Vierailija

    Täällä on kyllä niin pimeetä sakkia, että kannatan pakollista rekisteröitymistä. Ilmeisesti teinit tai muuten vain häiriintyneet käy täällä irvailemassa muille, kun ei ole muutakaan tekemistä elämässä. Vakavista aiheista olisi kiva puhua asiallisesti ja järkevästi eikä niin, että joka asiaa väännellään ja käännellään oman mielen mukaan jotta voitaisiin provosoida muita ja ärsyttää jolloin kaikki ketjut kääntyvät tappeluksi ja kaikkia vaan v-tuttaa. Täytynee poistua muille palstoille.
     
  24. no johan pomppas Vierailija

    Niin, sinulla taitaa tosiaankin olla ongelmia jos pidät mitään näistä kommenteista pimeinä. Hyvä, että poistut. Äläkä palaa toisella nimimerkillä.
     
  25. Ja ongelmiahan on täällä vähän joka toisella. Katso peiliin. Oikea hullujen huone.
     

Jaa tämä sivu