Ajattelen että tässä on nyt ymmärtämisen suurimpana vastavoimana ihanteellisuus.
Arvostus: onko orgasmi hyvä tai paha asia, vai kenties molempia tai ei kumpaakaan.
Siis sama asia kuin rakastumisessa: "Sehän on vain ihanaa", sanotaan, mutta sitä se ei pelkästään ole. Sillä hyvästäkin syystä voivat seuraukset olla todella pahoja (mm. vaikeita traumoja, vakavia onnettomuuksia, itsemurhia).
Luin kerran ihmisryhmästä joka suhtautui äärimmäisen kielteisesti esimerkiksi seksiin, sen kaikissa muodoissa. He pitivät sitä pahana asiana siksi että he uskoivat erektion ja orgasmin johtuvan pelosta. Tätä käsitystä he perustelivat sillä että hirtetyt usein 'saivat' erektion ja mahdollisesti orgasmin. Pelon tuottamista toiselle ei pidetä hyväksyttävänä tekona.
Voidaan ajatella niinkin; pahasta syystä ei voi seurata mitään hyvää, mutta on myös eri asia ja oma arvostuskysymyksensä, onko seuraus hyvä vai paha, vai mitä se ylipäätään on. Onko orgasmi 'väärästä syystä' moraalinen ongelma?
Kielellisiä ongelmia seuraa, jos orgasmi 'saadaan' niin kuka sen 'antaa' tai mirtä 'hyvästä' sen 'saa'? Ehkä pitäisi olla hyvin hyvin varovainen, ehkä puhua kokemisenkin sijaan tapahtumisesta. Toisaalta herkkien ihanteellisuuksien ylisuojelulla tuskin päästään lähelle karuja realiteetteja, mistä nähdäkseni niin väkivallan uhrit kuin melko triviaaleistakin kokemuksista (mm. rintaruokinta) pelästyneet vilpittömän rehellisesti kertovat.
Täytyy olla olemassa jotakin mikä yhdistää kaikki, ko. tilanteet kokemuksina ja orgasmin ilmiönä, toisiinsa - kohdusta hautaan niin valveen kuin unenkin aikana.