Yhteenmuutto, seksivaikeudet ja kipinän katoaminen

  • Viestiketjun aloittaja kipinä_kadoksissa
  • Ensimmäinen viesti
kipinä_kadoksissa
Olen 31 vuotta ja tyttöystäväni on 25. Olemme seurustelleet nyt kolmen kuukauden ajan. Tuo aika on tuntunut todella pitkältä vaikka onkin vielä melko lyhyt parisuhteeksi. Kaksi ensimmäistä kuukautta meni todella hyvin ja alusta alkaen tuntui, että kaikki palaset loksahtavat kohdalleen.

Alun huumassa teimme hätäisen päätöksen muuttaa yhteen, sillä molemmat olimme etsineet uutta asuntoa ja koska muutenkin olimme koko ajan yhdessä niin yhteenmuutto tuntui loogiselta ratkaisulta.



Yhteenmuuton jälkeen suhteemme alkoi kokea kolhuja. Arkisissa jutuissa tuli riitaa välillä pienistäkin jutuista. Nyt tyttöystäväni kertoi, että hänen tunteensa ovat viilenneet ja suhde tuntuu enemmän ystävyyssuhteelta. Meillä kyllä on läheisyyttä, mutta intohimo on kadonnut. Molemmat haluaisimme saada kadonneen kipinä takaisin.



Suhteessa oli jo ihan alussa melko paljon vastoinkäymisiä. Kärsin suhteen alussa kroonisesta eturauhastulehduksesta (minkä sain ilmeisesti kylmetettyä itseni ulkona). Tämä hankaloitti seksuaalista kanssakäymistä; osittain kipujen vuoksi ja osittain siksi, että alakerta tuntui jotenkin ”turtuneelta”. Tästä huolimatta meillä oli kyllä ihan onnistunutta seksiä, mutta jokaista kertaa varjosti epämiellyttävä tunne tai kipu lantionpohjassa. Tyttöystäväni oli vaivani suhteen hyvin ymmärtäväinen ja hyvinä päivinä seksi oli loistavaa. Huonoina päivinä taas hommasta ei ole tullut oikein mitään, vaan seksi oli jatkuvaa varomista kipujen vuoksi.


Tuo eturauhasvaiva vain on kestänyt niin pitkään (lieviä oireita edelleen), että se jossain määrin on aiheuttanut itselleni masennusta. En ole ollut suhteessa niin paljoa mukana ja sosiaalinen elämäni on kärsinyt aika paljon muutenkin. Luulen tämän sairastamiseni vaikuttaneen myös tyttöystäväni tunteisiin, koska jatkuvan huonon olon vuoksi en ole ollut tarpeeksi ”läsnä”. En ole osannut tarpeeksi huomioida häntä ja vastata hänen tunteisiinsa. Hän on jälkikäteen kertonut miten joutui ”laimentamaan” tunteitaan, koska pelkäsi etten tuntenut samoin.



Oman hankaluutensa kuvioon tuo se, että heti yhteen muuttamisen jälkeen toukokuussa itselläni oli todella runsaasti menoja. Ehdimme asua muutaman päivän yhdessä kun lähdin reissuun liki 2 viikoksi. Toukokuusta puolet on mennyt poissa kotoa ja olemme ehtineet olla yhdessä kerrallaan vain muutamia päiviä. Nyt kesän ajan olen kesätöissä 300 km päässä ja näimme 1,5 viikon välein muutaman päivän kerrallaan. Ennen yhteenmuuttoa olimme yhdessä joka ainut päivä ja yö. Nyt tyttöystäväni käytännössä asuu yksin yhteisessä asunnossamme, jossa itse ”vierailen” silloin tällöin.




Vielä yksi juttu, joka liittyy seksiin.. Itselleni on muodostunut suorituspaine seksiin liittyen, koska eturauhasvaivani takia seksin sujuvuus on ollut hieman satunnaista. Olemme myös puhuneet toiveistamme seksiin liittyen ja tyttöystäväni haluaisi enemmän spontaania seksiä. Itselläni vain tuo spontaanius on nyt hieman hankalaa, koska seksuaalinen haluni tuntuu olevan jotenkin hukassa. Erektio kyllä on ihan kunnollinen, mutta sen saaminen vaatii normaalia enemmän yrittämistä, eikä yleensä onnistu ilman kunnollista lisästimulaatiota. Rakastan kyllä tyttöystävääni ja koen hänet haluttavana, mutta tuntuu että viestiyhteys yläkerrasta alakertaan kulkee jotenkin takkuillen, joten tarvitaan käsillä tehtävää lisästimulaatiota.

Tämä vaivaa paljon tyttöystävääni ja hän on epäillyt vian olevan jotenkin hänessä. Hänellä on aiemmasta suhteestaan huonoja kokemuksia erektio-ongelmasta ja kokee nykyisen tilanteen jotenkin ahdistavana, eikä haluaisi kokea sitä uudestaan. Tämä onkin aiheuttanut välillemme muutaman pahan konfliktin.

Tämän johdosta olenkin itse alkanut entisestään stressaamaan seksiä, sillä suorituspaineet tuntuvat olevan aivan valtavat.



Itselläni oli kokeilussa noihin eturauhasongelmiin kuukauden kuuri Cialista (5mg). Tuona aikana kyllä alakerrassa oli lähes jatkuvasti eloa ja seksikin oli onnistuneempaa, koska erektion saamiseen ei tarvittu juuri minkäänlaista ärsykettä. Palattuani 10 päivän ulkomaanreissulta harrastimme monta kertaa peräkkäin intohimoista seksiä yhden päivän aikana. Tuon poikkeustapauksen jälkeen seksin harrastaminen onkin ollut nihkeämpää. Cialis kyllä toimii hyvin tuon alakerran virittämiseen, mutta en oikein näe sitäkään pitkäaikaisena vaihtoehtona. On niin pirun kallistakin.





Nyt tarvitsisin hyviä vinkkejä, että mitähän tässä oikein pitäisi tehdä. Emme haluaisi heittää hyvin alkanutta parisuhdetta romukoppaan, koska aluksi tunnetta oli todella paljon ja meillä oli hauskaa yhdessä.


Millä tuota kadonnutta kipinää voisi tähän suhteeseen vielä etsiä? Ja millä tavoin tuota seksiin liittyvää ongelmaa voisi saada puretuksi. Lähinnä siis miten pääsisin noista suorituspaineista ja saisin seksuaalisen itsevarmuuteni takaisin?
 
trilittain
Taitaa olla aika pentu tuo tyttöystäväsi? Asuu ilmaiseksi kämpässäsi ja vaatii sairaalta mieheltä spontaaniseksiä. Varo vaan ettet kohta ole jossain oudoissa kuvioissa mukana.
 
kipinä_kadoksissa
Tarkennetaan hieman tätä kuviota.
Nuo käytännön asumiseen liittyvät jutut meille sujuvat ihan mukavasti, kuten talousasiat yms. Mistään hyväksikäytöstähän tässä ei ole kyse öuolin eikä toisin.

Tuo seksijuttu tuossa nyt on ollut eniten tapetilla. Luulen kuitenkin, että ongelma on myös muualla ja tuo seksihomma on vain jäävuoren huippu.

Tyttöystäväni on luonteeltaan kiltti ja avoin ihminen, enkä usko että hän tahallaan aiheuttaisi minulle pahaa mieltä. Tuo seksi on vain hänelle tärkeä asia, joten nuo ongelmat ehkä eskaloituvat sitten siinä.

Olemme nyt tässä tämän viikon aikana päivittäin jutelleet puhelimessa suhteemme tilasta ja millaisia tuntemuksia molemmilla on ollut. Puhelimessahan tätä hommaa ei saa ratkottua vaan täytyy olla livenä paikalla.

Mutta koko ajan vain alkaa tuntua enempi, että tuon kipinän suhteen erkaannumme toisistamme lisää. Tavallaan sitä on välillä oudon levollinen olo ja oma mieli alkaa jo valmistautua siihen, että parisuhde on päätöspisteessä.

Toisinaan taas iskee todella kova ikävä kun muistelee hyviä hetkiä mitä tässä alkuvaiheessa on ollut. Jotenkin sitä ei vain millään osaa käsittää, miten se alkuvaiheen voimakas kiintymys ja keskinäinen vetovoima tuntuu yhtäkkiä ihan poispyyhkäistyltä. Ihan yks kaks.

Tyttöystäväni erosi aiemmasta suhteestaan paria kuukautta aiemmin kuin tapasimme, joten on mahdollista että entinen suhde ei ole täysin käsitelty loppuun saakka. Hän on kyllä varsin avoimesti näistä entisistä kuvioista kertonut jo ihan alkuvaiheessa.

Tällä hetkellä on sellainen tunne, kuin "löysässä hirressä roikkuisi". Jatkuva epävarmuus siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Välillä tyttöystävä on antanut ymmärtää kaipaavansa minua ja haluavansa selvittää tilanteen. Toisena hetkenä taas kuulostaa kuin hän olisi jo päätöksensä tehnyt ja odottavan vain että saa kertoa sen minulle livenä.

Meillä on nyt tarkoitus viettää juhanus yhdessä ja katsoa, millaisia fiiliksiä yhdessä ollessamme tulee ja miettiä sitten, miten tästä jatketaan. Itsellä toki on suuret toiveet ja odotukset, josko tämä tästä vielä lähtisin toimimaan. Välillä kyllä tuntuu, että omatkin tunteet ovat hieman hakusessa. Jotenkin sitä tarvitsee jonkinlaista vastakaikua, että uskaltaa tuntea enemmän.
 
Onnistuva mies.
Voiko olla mahdollista, että haette sellaista tunnetta jota ei ole olemassakaan.

Mielestäni, ensin pitää arkisetasiat toiia, kuten teillä ymmärtääkseni toimivat.
Sen lisäksi parisuhteeseen kuuluu rakkaus.
Siis halu elää toisen kanssa yhdessä, ja kokea yhdessä onnistumisia.
Epämiellyttäviäkin asioita tapahtuu, mutta ei ne välttämättä rakkaussuhdetta kaada.
Voi olla jopa rakentavia.

Rakastavaan suhteeseen tulee automaattisesti mukaan seksi, koska se lisää hyvänolontunnetta ja yhteenkuuluvuutta.

Teidän kannattaisi nauttia yhdessäolosta ja kertoa sen tuottamasta hyvästä tunteesta toisillenne.
Ei yhdyntä ole päämäärä, vaan yhteinen hyvän tunteminen.
Seksuaalisia hyväilyjäkin on monenlaisia, jos se penis ei toimi.
Katselkaa toisianne alastomina, niin sekin on seksuaalista, josta voi seurata mielihyväntunteita.
 
höpötäti
Niin, mä vaan mietin, että taustalla on kuitenkin sairaus ja tyttöystävä kiukuttelee ja kääntää sen omaan viehättävyytensä (tai sen puutteeseen). Kysyppä siltä pikkulikalta, että jos silt leikattais tissi syövän takia, ja sinä kiukuttelisit ja epäilisit samalla tavalla omaa viehättävyyttäsi, kun seksi ei sairauden takia maistu. Kiltteys aina viehättää miehiä, mutta kilteillä ihmisillä on omat demoninsa.
 
höpötäti
Niin, mä vaan mietin, että taustalla on kuitenkin sairaus ja tyttöystävä kiukuttelee ja kääntää sen omaan viehättävyytensä (tai sen puutteeseen). Kysyppä siltä pikkulikalta, että jos silt leikattais tissi syövän takia, ja sinä kiukuttelisit ja epäilisit samalla tavalla omaa viehättävyyttäsi, kun seksi ei sairauden takia maistu. Kiltteys aina viehättää miehiä, mutta kilteillä ihmisillä on omat demoninsa.
 
kipinä_kadoksisssa
Olen tässä asioita pohtinut ja kolme kuukautta on todella lyhyt aika. Aikaisemmin olen ollut useamman vuoden mittaisissa suhteissa pari kertaa ja niissä tuollainen suhteen väljähtäminen ja siitä seurannut kriisi on ollut näkyvissä vasta joskus 1-2 vuoden päästä. Ja nekään parisuhteet eivät loppujen lopuksi ole siihen kaatuneet...

Tämä nykyinen suhde alkoi myös hieman äkkiä ja se oikeastaan yllätti kaikki odotukseni. Viime vuosina aiemmat tapailut ovat olleet varsin hitaasti käynnistyviä ja tällainen räjähdyksen omainen startti jossa kipinöitä sinkoilee pääse jotenkin yllättämään enkä oikein edes pysynyt perässä miten kovaa mentiin.

Suhde alkoi tosin vähän huonoon aikaan, kun ottaa huomioon sen, että koko tämän ajan olen sairastellut ja sen vuoksi olen normaalia passiivisempi itseni ollut. Tyttöystävän edellisen suhteen päättymisestä oli myös varsin lyhyt aika, jolloin jotain selvittämättömiä tunteita hänellä on ollut siitäkin.

Parisuhteen pitäisi olla voimia ja energiaa tuova asia, ei sellainen riippakivi minkä vuoksi joutuu yhtä mittaa taistelemaan ja selvittelemään omia tuntemuksiaan.

Ehkä vain pidän tästä suhteesta sen takia niin kovasti kiinni, että viime vuosina on ollut todella vaikeaa löytää sellaista ihmistä, jonka kanssa ajatukset todella kävisivät yksiin ja joka tuntuisi olevan enemmän kuin "ihan kiva". Sitten kun tapaa sellaisen joka ensitapaamisesta alkaen ylitttää omat odotuksensa, niin kyllähän sitä alkaa maalailemaan kaikenlaisia ruusunpunaisia skenaarioita, varsinkin kun toinenkin tekee samalla tavalla.

Erikoista vain hiemata, miten nämä roolit parisuhteessa muuttuvat. SUhteen alkuaikoina tyttöystävä oli todella kiintynyt ja ehkä hieman ripustautuvakin. Sen jälkeen kun itsellä on ollut noita reissuja ja olemme olleet erossa, tuo tilanne on kääntyi toisinpäin. Oikeastaan itse aloin tuntemaan selkeää ikävää vasta sen jälkeen kun havahduin siihen, miten kauaksi olimme toisistamme henkisellä tasolla ajautuneet.

Voi olla, että olen elänyt kuplassa (ehkä molemmat olemme) ja se totuus on nyt yhteenmuuton myötä paljastunut. Tietyllä tavalla olen jo omassa päässäni totutellut ajatukseen että parisuhde oli nyt tässä, ja että se ehkä jatkuu sitten ihan vaan ystävyyssuhteena, jollaiselta se nyt enempi vaikuttaakin.

TUosta seksistä täytyy sanoa, että vaikka se välillä on loistavaa ollutkin ja siitä ovat molemmat osapuolet nauttineet, olen ehkä kaivannut siihen jotain lisää. Silloin kun pelit ja vehkeet ovat olleet kunnossa ja halut kohdillaan, ei yleensä ole ollut ongelmia. Ehkä itseäni silti on hieman häirinnyt se yhdyntäkeskeisyys ja lämmittelyn lyhyys. Se varmaan on johtunut kadonneesta tunneyhteydestä, jonka johdosta touhu on mennyt koko ajan suorittavampaan suuntaan.

Nyt näitä juttuja kirjoittaessa tuntuu jotenkin oudolta, miten sitä tällaista lyhytsuhdetta analysoi samaan tapaan kuin jotain vuosia kestänyttä. Tämä on kuitenkin merkittävin ihmissuhde mitä tässä viiden vuoden aikana on omalle kohdalleni osunut, joten ehkä siksi siihen suhtautuu vakavammin mitä pelkästään ajallisen pituuden vuoksi voisi ajatella.

Katsotaan nyt miten tuo juhannus sujuu ja millaisia fiiliksiä tulee, kun saadaan vietettyä yhdessä aikaa. Ainakin on puhuttava asiat halki. Kaikista eniten jää vaivaamaan selvittämättömät asiat.
 
Onnistuva mies.
No eikö siihen seksiin lämmittelyyn voi juuri itse vaikuttaa eniten.
Oihan omilla ajatuksillakin lämmitellä.
Ainakin minä lämpiän niillä keinoin.
Hyvien hetkien muistelu, nainen alastomana, ja ajatukset mitä kaikkea seksuaalista voisi sanoa.
Omat ajatukset luo sen pohjan esileikeille, kun fyysiseen kosketukseentulee tilaisuus, niin yhdyntävalmius löytyy nopeasti.

Asiallinen keskustelu seksuaalisuudesta lisää myös halukkuutta.
Nyt kun aiotte keskustella asioistanne, niin tarkkailkaapa mitä kehossanne tapahtuu.
Keskustelu on paras tie yhteiseenonneen.

Miten koette päivittäiset suukottelut ja halaukset, tuleeko niistä hyvänolontunne?
 
kipinä_kadoksissa
Itse kyllä aiemmin olen melko nopeasti seksiin lämmennyt, eikä isommin ole ollut tarvetta ennakolta mielikuvituksella auttaa. Nykyään vain tuo eturauhaseen liittyvä ongelma on tuonut tuntemuksia tuonne alakertaan, jotka aika tehokkaasti jarruttavat kaikenlaiset seksiin liittyvät ajatukset. Ajatuksena saattaa tehdä mieli seksiä useinkin, mutta ajoittainen epämiellyttävä tuntemus tuolla lantionpohjan alueella saa aikaan sen, ettei sellaiseen normaaliin ”toimintavalmiuteen” pääsekään. Tämä seikka on nyt sitten hillinnyt noita seksihaluja ja passivoinut, mikä taas on sitten johtanut siihen, että tyttöystävää on alkanut vaivaamaan asia. Olen kyllä hänelle kertonut, että seksuaalisten halujeni väheneminen johtuu tästä seikasta, mutta jotenkin häntä ei enää kiinnosta kuullakaan koko asiasta. Tavallaan ymmärrän, että alkaahan se ärsyttää jos päivästä toiseen toinen valittaa samasta vaivasta tai laittaa seksivaikeuden sen piikkiin. Mutta minkäs teet, kaiken mahdollisen olen koittanut tehdä paranemisen edistämiseksi. Jotenkin vain koen välillä, että olen jäänyt yksin tämän terveysongelmani kanssa, koska en saa enää kumppaniltani sitä tukea mitä aiemmin..


Mutta niin. Tuosta muusta läheisyydestä. Yhdessä ollessamme olemme kyllä halailleet ja suukotelleet ja koittaneet pitää fyysistä läheisyyttä yllä. Tuntuu kyllä, ettei tyttöystäväni enää niin aktiivisesti hae kosketusta, vaikkakaan ei myöskään koskaan vetäydy pois jos itse sellaista haluan. Itselleni se on todella tärkeää ja saa aikaa todella hyvän ja jotenkin rauhoittavan olon. En tiedä tarkalleen millaisia tuntemuksia tyttöystävälleni siitä sitten tulee. Olen ymmärtänyt, että tuollainen läheisyys tuntuu enemmän hänestä nykyään enemmän kaverilliselta, kuin rakastavaisten väliseltä yhteydeltä. Ainakin aiemmin vallinnut seksuaalinen jännite on huomattavasti vähentynyt väliltämme.
 
Täti elämänkokemuksella
Itse kyllä aiemmin olen melko nopeasti seksiin lämmennyt, eikä isommin ole ollut tarvetta ennakolta mielikuvituksella auttaa. Nykyään vain tuo eturauhaseen liittyvä ongelma on tuonut tuntemuksia tuonne alakertaan, jotka aika tehokkaasti jarruttavat kaikenlaiset seksiin liittyvät ajatukset. Ajatuksena saattaa tehdä mieli seksiä useinkin, mutta ajoittainen epämiellyttävä tuntemus tuolla lantionpohjan alueella saa aikaan sen, ettei sellaiseen normaaliin ”toimintavalmiuteen” pääsekään. Tämä seikka on nyt sitten hillinnyt noita seksihaluja ja passivoinut, mikä taas on sitten johtanut siihen, että tyttöystävää on alkanut vaivaamaan asia. Olen kyllä hänelle kertonut, että seksuaalisten halujeni väheneminen johtuu tästä seikasta, mutta jotenkin häntä ei enää kiinnosta kuullakaan koko asiasta. Tavallaan ymmärrän, että alkaahan se ärsyttää jos päivästä toiseen toinen valittaa samasta vaivasta tai laittaa seksivaikeuden sen piikkiin. Mutta minkäs teet, kaiken mahdollisen olen koittanut tehdä paranemisen edistämiseksi. Jotenkin vain koen välillä, että olen jäänyt yksin tämän terveysongelmani kanssa, koska en saa enää kumppaniltani sitä tukea mitä aiemmin..


Mutta niin. Tuosta muusta läheisyydestä. Yhdessä ollessamme olemme kyllä halailleet ja suukotelleet ja koittaneet pitää fyysistä läheisyyttä yllä. Tuntuu kyllä, ettei tyttöystäväni enää niin aktiivisesti hae kosketusta, vaikkakaan ei myöskään koskaan vetäydy pois jos itse sellaista haluan. Itselleni se on todella tärkeää ja saa aikaa todella hyvän ja jotenkin rauhoittavan olon. En tiedä tarkalleen millaisia tuntemuksia tyttöystävälleni siitä sitten tulee. Olen ymmärtänyt, että tuollainen läheisyys tuntuu enemmän hänestä nykyään enemmän kaverilliselta, kuin rakastavaisten väliseltä yhteydeltä. Ainakin aiemmin vallinnut seksuaalinen jännite on huomattavasti vähentynyt väliltämme.
Olette seurustelleet 3 kk ja siitä 2 asuneet yhdessä. Ei siinä ajassa ole ehtinyt edes tutustua toiseen kunnolla! Minusta teillä on menossa ihan selkeästi normaali irtautumisvaihe lyhyestä suhteesta, joka olisi jo päättynyt ilman vaivojasikin, jos ette asuisi yhdessä. Yhteinen osoite tekee hommasta vain hieman mutkikkaamman, täytyyhän toisen löytää oma asunto. Muista myös vanha sananparsi, ettei kannettu vesi kaivossa pysy.

Iässänne seksuaalisuus on suhteessa hyvin tärkeä liima ja ilman sitä vieraannutaan. Teillä on jo myös henkistä irtautumista puolin ja toisin. Ei kannata syytellä kummankaan toista tai itseään haluttomuudesta tai suhteen hiipumisesta, ryntäsitte suinpäin alkuhuuman hötäkässä ratkaisuun, josta pään selvittyä pitäisi päästä kunnialla eroon.

Hoidata itseäsi kunnollisesti, tiedän, että siihen on hyviä lääkkeitä. Ei se ole vieras vaiva meidänkään huushollissa.
 
Viimeksi muokattu:
Onnistuva mies.
Itse kyllä aiemmin olen melko nopeasti seksiin lämmennyt, eikä isommin ole ollut tarvetta ennakolta mielikuvituksella auttaa. Nykyään vain tuo eturauhaseen liittyvä ongelma on tuonut tuntemuksia tuonne alakertaan, jotka aika tehokkaasti jarruttavat kaikenlaiset seksiin liittyvät ajatukset. Ajatuksena saattaa tehdä mieli seksiä useinkin, mutta ajoittainen epämiellyttävä tuntemus tuolla lantionpohjan alueella saa aikaan sen, ettei sellaiseen normaaliin ”toimintavalmiuteen” pääsekään. Tämä seikka on nyt sitten hillinnyt noita seksihaluja ja passivoinut, mikä taas on sitten johtanut siihen, että tyttöystävää on alkanut vaivaamaan asia. Olen kyllä hänelle kertonut, että seksuaalisten halujeni väheneminen johtuu tästä seikasta, mutta jotenkin häntä ei enää kiinnosta kuullakaan koko asiasta. Tavallaan ymmärrän, että alkaahan se ärsyttää jos päivästä toiseen toinen valittaa samasta vaivasta tai laittaa seksivaikeuden sen piikkiin. Mutta minkäs teet, kaiken mahdollisen olen koittanut tehdä paranemisen edistämiseksi. Jotenkin vain koen välillä, että olen jäänyt yksin tämän terveysongelmani kanssa, koska en saa enää kumppaniltani sitä tukea mitä aiemmin..


Mutta niin. Tuosta muusta läheisyydestä. Yhdessä ollessamme olemme kyllä halailleet ja suukotelleet ja koittaneet pitää fyysistä läheisyyttä yllä. Tuntuu kyllä, ettei tyttöystäväni enää niin aktiivisesti hae kosketusta, vaikkakaan ei myöskään koskaan vetäydy pois jos itse sellaista haluan. Itselleni se on todella tärkeää ja saa aikaa todella hyvän ja jotenkin rauhoittavan olon. En tiedä tarkalleen millaisia tuntemuksia tyttöystävälleni siitä sitten tulee. Olen ymmärtänyt, että tuollainen läheisyys tuntuu enemmän hänestä nykyään enemmän kaverilliselta, kuin rakastavaisten väliseltä yhteydeltä. Ainakin aiemmin vallinnut seksuaalinen jännite on huomattavasti vähentynyt väliltämme.
Ymmärrän tuon eturauhasongelman.
Oletteko käynyt näyttämässä sitä lääkärille.
Vaivaan lötyy lääkettäkin.

Ihmettelen miksi sitä yhdytää ette voi suorittaa käsin, kun siitä voi molemmat nauttia kuten yhdynnästäkin.
Meillä ainakin siitä molemmat nauttivat.

Vaivaako se eturauhanen silloinkin, kun te itse kiihotutte?
Jo ei, niin silloinhan voitte hyvin nauttia siitä, ja siemensyöksyn voi jättää pois, vai vaatiiko tyttöystävä nimenomaa sen tulemista?
 
Viimeksi muokattu:
kipinä_kadoksissa
No niin.. Juhannus on takanapäin ja loppupeleissä se meni ihan hyvin noin niinkuiin kokonaisuutena. Tyttöystävän kanssa puhuttiin asiat halki ja itsellenikin jollain tapaa selvisi koko kuvio missä mennään.

Ongelmana ei ole ollut mikään yksittäinen asia, ei seksi, ei yhdessasuminen.. Yksinkertaisesti ilmeisesti alusta asti on puuttunut jokin olennainen tekijä, sellainen magneettisuus joka vetää parisuhteen osapuoli puoleensa. Tai olihan meillä semmoista jossain määrin, mutta ilmeisesti ei riittävän paljon. Tyttöystäväni on viettänyt toukokuun aikana melko paljon aika eksänsä parissa, joka on hänen hyvä ystävänsä. Itse siis olin tuolloin reissussa. Jollain tavalla hän oli sitten muistanut sen maagisen tunteen, miltä todellinen vetovoima tuntuu ja havainnut sen puuttuvan meidän välilätämme. Periaatteessa suhteessamme kaikki oli kunnossa, mutta tuollainen voimakas tunne puuttui.

Tuo vetovoiman puutteen yksi syy saattaa olla, että olemme kovin samanlaisia, ehkä liiankin. Sinänsä se ei ole huono asia, mutta kun aloimme miettimään, millä tavoin täydennämme toisiamme, asioita ei juuri tullut mieleen.


Aikamme eri näkökulmia juhannuksena mietittyämme päädyimme sitten päättämään parisuhteemme. Meillä on edelleen todella lämpimät välit ja tyttöystäväni toivoi, että voisimme jatkaa ystäväpohjalta tätä juttua, koska olemme niin samanlaisia. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Asumme toistaiseksi yhdessä, kunnes ( ex)tyttöystäväni löytää uuden asunnon. Se on sikäli helppoa, että itse olen suuren osan ajasta töissä toisella paikkakunnalla. Toki ei meillä tuota ongelmia olla saman katonkaan alla.

Jännä huomata, miten helppo olo nyt jotenkin on. Sunnuntaina kotoa lähtiessä oli toki surullinen olo suhteen päättyessä, mutta jollain tapaa siihen oli jo valmistautunut, jolloin se ei enää tullut niin shokkina.

Nyt kun muutama päivä on kulunut, en oikeastaan enää edes koe isompaa ahdistusta suhteen päättymisestä. Olen iloinen siitä, että ystäväsuhde säilyi.


Pikku hiljaa tässä pitäisi nyt siirtyä eteenpäin. Vielä kun saisi tuota eturauhasvaivaa parempaan suuntaan, niin voisi täysillä keskittyä tulevaisuuteen. Siitä vaivasta sen verran, että tähän en ole vielä toimivaa lääkettä löytänyt. Eivät auta antibiootit, eivät alfasalpaajat eivät mitkään luontaistuotteet. Sinkkiä, sahapalmukapseleita ja muutamaa muuta tablettia tulee tällä hetkellä napsittua. Ei selkeää vaikutusta. Vaiva tuntuu elävän omaa elämäänsä. Liikkuminen yleisesti ottaen helpottaa ja pari viikkoa sitten olinkin lähes oireeton kun olin metsässä kävelemässä monta tuntia päivässä (työhön liittyvää). Pari päivää istumatyötä siihen väliin, niin taas alkaa oirehtimaan. Oireenahan tässä on tuo outo paineen tuntu lantionpohjassa, johon välillä liittyy epämääräinen virtsaamistarpeen tunne. Ei selkeitä kipuja, vain sellainen häiritsevä tuntemus. Erikoislääkärillä on käyty, eturauhanen ja alavirtsatiet ultrattu. Kaikki täysin normaalit, rauhanenkaan ei (enää) arista ja on ihan normaalinkokoinen. Ilmeisesti tämä vaiva diagnosoidaan "krooniseksi lantiokipu -oireyhtymäksi", jolle ei tunneta selkeää syytä. Varmaan jotain lihasperäistä... Tympeä vaiva joka tapauksessa. Sen kanssa pitää nyt vain sinnitellä...
 
Onnistuva mies.
Paljon on tuo eturauhasongelma samantapainen, kun suurentuneen eturauhasen vaivassakin.
Virtsaamistarve tulee äkisti, mikä tuntuu myös epämiellyttävänä.
Tunne loppuu kuitenkin virtsaamisen jälkeen.
Toistuu vaan melkousein.
Erektioon ei vaikuta mitenkään.
Toimii kuten ennenkin.
Joskus on siemensyöksy tuntunut epämiellyttävältä, jopa pahalta.
Lääkitys korjannut tilannetta selvästi.
 
kipinä_kadoksissa
Itsellä tuon vaivan alkuvaiheessa erektion kanssa ei ollut ongelmia, mutta orgasmin saaminen yhdynnässä tuntui lähes mahdottomalta. Joko tuntui lievää kipua tai epämiellyttävää tunnetta. Alakertaan oli myös jollain tavalla tunnottoman oloinen. Nykyään tuo tuntopuoli on jo normaali ja orgasmi tulee helpommin. Ainoastaan tuon erektion kanssa on ongelmia, tai lähinnä sen herättelyssä. Vaatii normaalia suuremman ärsykkeen, lisäksi ylläpito vaatii enemmän. Tuossa kun kuukauden verran kokeilun sitä Cialista, vehje toimi paremmin kuin ikinä: haluja riitti ja tuntui että olisi kyennyt monta kertaa peräkkäin tulemaan lyhyen ajan sisällä (yleensä kertalaaki ja yli tunnin latausaika). On vain niin kallista tuo Cialis ettei oikein viitsi käyttää. Toki nyt ei ole enää parisuhteen tuomaa "painetta" tuohon seksiin..
 
hyvä mieli
Tee töitä seisoen hyvä mies. Istu mahdollisimman vähän kuin mahdollista.
Jos perinteinen hoito ei auta hae apua vaihtoehtohoidoista.
En ole ajan harrastaja älä sitä pelkää. Mutta kaikenlaista on tullut kokeiltua elämän aikana.

Kuvailit hienosti eroprosessisi. Olet hyvä kirjoittaja. Ja ilmeisesti viihdyt luonnossa jopa
työsi puolesta.

Ehkä vaivasi on psykosomaattinen. Ainakin minulla vaivat vähenivät, kun erosin
puolisostani. Olin aikoinaan täysin jumissa ja juoksin erikoislääkärillä, akupunktiossa, vyöhyketerapaiassa, kiropraktikolla ja hierojilla.

Nykyään voin hyvin ja yritän päästä elleistä eroon huonolla menestyksellä.
Ehkä pitäisi hakeutua Maarit Kallion vastaanotolle. Kävin jo hänen suosimassa kahvilassa, mutta käännyin takaisin. Selailin kuitenkin Annaa, jonka kansikuvan naisen hampaat oli tuhrittu musteella.

Nautitaan kesästä. Mietin tässä mitä tänään teen. Ehkä lähden pyöräilemään.
Eilen Metro-lehden välissä oli Metron ja alepan yhteinen pyöräilykartta. Tunnen Helsingin niin hyvin, että heitin kartan roskiin. Olisi suorastaan ihanaa eksyä tänne ja kysyä apua joltakin mieheltä, joka ulkoiluttaa eturauhastaan. Minulla on omituinen huumorintaju. Toivottavasti et loukkaantunut.
 
tyynetär
Itse kyllä aiemmin olen melko nopeasti seksiin lämmennyt, eikä isommin ole ollut tarvetta ennakolta mielikuvituksella auttaa. Nykyään vain tuo eturauhaseen liittyvä ongelma on tuonut tuntemuksia tuonne alakertaan, jotka aika tehokkaasti jarruttavat kaikenlaiset seksiin liittyvät ajatukset. Ajatuksena saattaa tehdä mieli seksiä useinkin, mutta ajoittainen epämiellyttävä tuntemus tuolla lantionpohjan alueella saa aikaan sen, ettei sellaiseen normaaliin ”toimintavalmiuteen” pääsekään. Tämä seikka on nyt sitten hillinnyt noita seksihaluja ja passivoinut, mikä taas on sitten johtanut siihen, että tyttöystävää on alkanut vaivaamaan asia. Olen kyllä hänelle kertonut, että seksuaalisten halujeni väheneminen johtuu tästä seikasta, mutta jotenkin häntä ei enää kiinnosta kuullakaan koko asiasta. Tavallaan ymmärrän, että alkaahan se ärsyttää jos päivästä toiseen toinen valittaa samasta vaivasta tai laittaa seksivaikeuden sen piikkiin. Mutta minkäs teet, kaiken mahdollisen olen koittanut tehdä paranemisen edistämiseksi. Jotenkin vain koen välillä, että olen jäänyt yksin tämän terveysongelmani kanssa, koska en saa enää kumppaniltani sitä tukea mitä aiemmin..


Mutta niin. Tuosta muusta läheisyydestä. Yhdessä ollessamme olemme kyllä halailleet ja suukotelleet ja koittaneet pitää fyysistä läheisyyttä yllä. Tuntuu kyllä, ettei tyttöystäväni enää niin aktiivisesti hae kosketusta, vaikkakaan ei myöskään koskaan vetäydy pois jos itse sellaista haluan. Itselleni se on todella tärkeää ja saa aikaa todella hyvän ja jotenkin rauhoittavan olon. En tiedä tarkalleen millaisia tuntemuksia tyttöystävälleni siitä sitten tulee. Olen ymmärtänyt, että tuollainen läheisyys tuntuu enemmän hänestä nykyään enemmän kaverilliselta, kuin rakastavaisten väliseltä yhteydeltä. Ainakin aiemmin vallinnut seksuaalinen jännite on huomattavasti vähentynyt väliltämme.
 
Viimeksi muokattu:
tyynetär
Kuuleppas sinä nuori rakastunut poizu.Ota yhteyttä sinua hoitaneeseen urologiin.Häneltä saat varmasti tarvittavaa apua onglmaasi.Toimi nopeasti jos haluat että suhteenne jatkuu.Kaikkea hyvää teille...
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä