Ystävyys exän kanssa

Olen edelleen ystävä exän kanssa, jonka kanssa suhde päättyi noin 5 vuotta sitten. Minulla on nyt uusi ihana mies, joka ei ole hirveän mustasukkainen. Exälle olen kertonut uudesta ja hänkin deittailee nykyään. Minua nyt kuitenkin hirvittää miten mahdollisesti uusi suhteeni reagoi tähän, että olen ihan vaan kaveri exäni kanssa. Minulle hän on ystävä siinä missä muutkin, ei sen ihmeellisempää. Me olemme vain paljon paremmat kaverit kuin pariskunta ja olimme ystäviämme ennen seurusteluammekin jo. Onko 5 vuotta jo riittävän pitkä aika, että exää ei pidetä enää uhkana? Onko neuvoja miten kertoa tilanteesta?

 

Ihan sama tilanne täällä. 6 vuotta vanha. En oikein tiedä miten suhtautua kun exä soittaa kahville noin kerran pari vuodessa, että onko se väärin vai oikein mennä.. Tiedän ettei hän yritä saada minua takaisin, mutta mieheni on mustasukkainen.
Itse pystyn suhtautumaan exään kuin johonkin hyvään tuttuun, serkkupoikaan tai muuhun ei-seksuaaliseen tuttavuuteen.
Mutta pystyvätkö miehet samaan?
Ja täytyy myöntää ettein välttämättä riemusta hyppisi jos miehen exä puolestaan alkaisi hyppäämään kylässä tai kahvittamaan miestäni.
Teoriassa, jos mieheni olisi poissa kotoa niin exä voisi kylään tullessaan ottaa kaukosäätimen ja mennä sohvalle makaamaan, ja minua asia ei heilauttaisi. Mutta kuvittele sama tilanne jos mies on kotona. Siitä huomaa että kyllä miehillä pitää olla joku hierarkia, tai homma karkaa käsistä.
Ehkä exällekin voi sanoa välillä, että en viitsi lähteä minnekään koska mieheni ei pidä siitä. Kyllä kai jokainen mies ymmärtää toisen miehen silmin asiat, ja jos alkaa puhua tai nauraa että onpa mustasukkainen ja epävarma ukko sulla, niin siitä tiedät että exä haluaa vielä nokittaa uuden miehesi. Mutta suora puhe molempia kohtaan kai sinut pesee tilanteesta ulos. Eikä pidä tehdä mitään mikä loukkaa omaa miestä.

 

""Eikä pidä tehdä mitään mikä loukkaa omaa miestä.""

Siinä on selkeä ohjenuora. Kilttiäkin miestä/vaimoa, joka ei ole mustasukkainen, loukkaa exän vierailut, sille ei mahda mitään. Hän on kuitenkin meille se tärkein ihminen nyt, hänet otamme ensisijaisesti huomioon.

Exien vinoilut jätämme omaan arvoonsa, vaikka olemmekin ystävällisissä väleissä. Ystävät huomioivat toistensa kumppanienkin tunteita, pyrimmehän muillekin olemaan hienotunteisia.

 

Ei exä ole mikään uhka, kunhan ei nai sen kanssa useammin, kuin kerran kuukaudessa.

 

Mä olen juuri nyt sellaisessa tilanteessa että naisystäväni ex mies on vahvasti kuvioissa. olen sanonut etten pidä siitä että hän on yhteydessä ex:äänsä ja kertonut miltä se minusta tuntuu mutta ei vaikuttanut millään tapaa yhteyden pitoon. ei vähentänyt. sain vain kommentin että tulee pitämään yhteyttä varmaan loppu ikänsä. se satuttaa oikeesti ja lytistää itsetuntoa. väkisinkin alkaa miettimään mitä teen väärin tai minussa on muuten vialla kun täytyy pitää ex mies kuvioissa mukana

 

Johtuu varmaan siitäkin, että naiset ovat luonteeltaan sellaisia etteivät halua olla ""tylyjä"", ja katkaista välejä ihmiseen jonka kanssa kuitenkin tulevat toimeen. Sellainen minä ainakin olen. Olen kuin robotti, kun joku puhuu minulle, niin hymyilen ja nyökkäilen, ja kun joku soittaa sanon heti ""joo, pitääpä harkita."", autan mielelläni ihmisiä ja kuuntelen jopa exäni naishuolia.
En usko, että vaimo tarvitsee exiään korvaamaan jotain mitä nykyiseltä ei saa. Minäkin lupaisin miehelleni, että en koskaan enää ole tekemisissä kenenkään kanssa, mutta itseni tuntien on pakko ilmoittaa, että tietyt ihmiset ovat elämässäni.
MIehen pitää kompensoida tilanne olemalla itsevarma. Sano vaimolle, kun hän on lähdössä exän kanssa kahville, että täältä pesee kyrpää, ja varokkin ettet flirttaile muille!Mikään ei aja naista niin tehokkaasti vieraisiin syleihin, tai hakemaan tukea muilta miehiltä, kuin mies joka kääntää selkänsä ja sanoo ""NO, mene sittten. Minkäs minä sille voin""
Otat kunnon kouraotteen vain eukkosi perseestä, niin eiköhän se siitä tokene.

 

Eli siis huumorilla kuitenkin, ei niin ettet päästä vaimoa minnekään. Vaan niin, että annat kunnon maistiaset mitä illalla on tiedossa, kun vaimo menee jonnekin. Silloin hän on onnensa kukkuloilla ja haaveilee miehestään joka häntä niin rakastaa, eikä ajattele että tässä sitä taas ollaan, riidoissa, pahoilla mielin ja ainoa tuki on exä, jonka kanssa piti ne huonot välit olla ,eikä miehen kanssa.

 

Minkä ihmeen takia exän kanssa pitäis olla huonot välit??? Mä olen exän kanssa tekemisissä ihan vaan sen takia, että se sattuu olemaan mun paras ystävä. Ei tulis mieleenkään meidän kummankaan uusien kumppanien vaatimuksista laittaa välejä poikki. Onneks niin idiootteja kumppaneita ei ole ollutkaan. Eli ei aina tarvii pelätä pahinta=)

 

MInkä ihmeen takia exän kanssa pitäis olla hyvät välit? Ellei satu olemaan yhteisiä lapsia.

 

Aina kun riitelen mieheni kanssa, kertoo hän exä:lle ja sit oikein kuorossa haukkuvat minua. Mielestäni ei lojaalia minua kohtaan. En hyväksy juuri tämän takia heidän ystävyyttä.

 

Kavionkuva persuksiin tuollaselle miehelle ja vähän äkkiä! Soittaa eksälleen ja puhuvat teidän asiat ja haukkuvat yhdessä sinua?!? Toi on jo täysin sairasta. Jätä tollanen akkamainen luuseri kuin paska kalliolle ja etsi oikea mies. Miksi yleensä hengailet tuollasen ongelmajätteen kanssa?

 

Vie kotiin vieras mies, ja nai sen kanssa kunnolla ja varmista että jäätte rysän päältä kiinni. Sitten kehut miten hyvä sängyssä se uusi mies oli ja pakkaat kamat ja lähdet ovet paukkuen. Siitähän saavat mies ja sen eksä puhumista vuosikausiksi

 

Jos olet ystävä eksäsi kanssa, niin ketä se muka voi haitata. Tuskinpa poikaystäväsi (jos kerran ei edes ole msukkaista sorttia) mitään asiasta ajattelee.

Itsekin olen ihan hyvä kaveri eksäni kanssa. Yhdessä olimme viisi vuotta ja nyt kavereina erossa toisen samanlaisen. Oma avomieheni on suhtautunut kaveruuteemme niinkuin nyt kavereihin suhtaututaan: normaalisti.

en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miksi pitäisi erota vihassa ja suuttumuksessa ja olla niinkuin ei ihmistä tuntisikaan. Jos kerran ei ole mitään syytä vihata, vaan päinvastoin kaveruus sujuu, vaikka rakkaus ei, niin hauskahan se on, että on kavereita. Eksäni on minulle samanlainen kaveri kuin kuka muu tahansa. Ja sitäpaitsi eksän kanssa luulisi olevan vielä huomattavasti turvalisempi olla kaveri. Sen kanssa kun on jo kokeiltu seurustelua jne. ja todettu, ettei juttu toimi. Eipähän ole jäänyt mitään hampaankoloon.

Eli suhtaudu itse vain ihan tavallisesti kaveriisi ja kerro ukkelillesi, että tällainen kamu on, mutta se siitä. Kavereita pitää olla ja on ihan sama, mitä kautta ne kavereiksi päätyvät. On vain hyvin tiukkapipoisten ja ahdasmielisten ihmisten haihattelua kuvitella aina ensimmäiseksi, että eksillä olisi aina jotain sutinaa taustalla. Tuollainen ajattelutapa on vain typeryyttä.

 

Yhtäläistä typeryyttä on väittää tuollaista, koska luultavasti yhtä monessa tapauksessa kuin ystävyys exien välillä onnistuu, yhtä monessa siihen liittyy myös jotain sutinaa ja muunlaista hankaluutta. Joten kukin tavallaan, tässäkin tapauksessa.

 

No eihän tietenkään pidä olla hyvät välit, mutta olen onnellinen että meillä sellaiset on. Miksi pitäisi ""heittää menemään"" aivan loistava ihminen. Vaikka parisuhde ei sitten 10 vuoden jälkeen enää onnistunutkaan, niin muuten pidämme kyllä toisistamme. Ei siinä sen ihmeempää syytä tarvita. Muutenkin tuntuu että on todella vaikeaa löytää OIKEASTI mielenkiintoisia ihmisiä, niin täytyyhän tuo yksi säilyttää=)

 

Sen takia se on nimenomaan EX, että sutinaa ei ole. Tietty onhan toisenlaisiakin tapauksia, mutta todellakin ystävyys exän kanssa onnistuu. Meillä jopa niin hyvin, että voimme viettää aikaa nelistään uusien kumpaniemme kanssa.

 

Kaikki entiset ovat vaarallisia nykyiselle parisuhteelle. Kaikki tietää sen. Minä olen hankalan avioliittoni aikana nussinut kaikkia entisiäni, yläasteelta alkaen. Kynnys on erittäin matala , tai sitä ei edes ole. Tarvitaan vain pieni syy ja muutama drinkki...

 

up

 

Olen edelleen ystävä exän kanssa, jonka kanssa suhde päättyi noin 5 vuotta sitten. Minulla on nyt uusi ihana mies, joka ei ole hirveän mustasukkainen. Exälle olen kertonut uudesta ja hänkin deittailee nykyään. Minua nyt kuitenkin hirvittää miten mahdollisesti uusi suhteeni reagoi tähän, että olen ihan vaan kaveri exäni kanssa. Minulle hän on ystävä siinä missä muutkin, ei sen ihmeellisempää. Me olemme vain paljon paremmat kaverit kuin pariskunta ja olimme ystäviämme ennen seurusteluammekin jo. Onko 5 vuotta jo riittävän pitkä aika, että exää ei pidetä enää uhkana? Onko neuvoja miten kertoa tilanteesta?

Hmm..Kuulostaa tutulta 5 v sitten.. et kai vaan ole Minna..